Beurré
¬ nimi: Beurré ![]() LUONNE Yleensä Beurré, joka nimettiin vasta Suomeen tultuaan, on rauhallinen ja jopa herkkä hevonen. Tamma, jota useimmiten Pennyksi kutsutaan kimpaantuu, jos se ei itse saa jotakin asiaa päättää. Vaikka Penny joskus osaa olla hieman hankala, ei sen käsittely yleensä tuota suurempia ongelmia. Tallissa Penny on usein nukuksissa, eihän mikään muu kuin talli-ilma voi väsyttää niin paljoa, ja turvallisempaahan tallissa on uinua. Penny nauttii harjauksesta, vaikka mielummin se pitäisi kevyen pölykerroksen karvojensa päällisenä. Kavioita on tammalta hankalaa putsata; ensin tamma ei suostu nostamaan jalkaansa, ja sitten kun jalka nousee, nojaa se siihen lähes koko painollaan. Suitsimininen ja satuloiminen onnistuu muutamassa minuutissa, vaikka siihen satulavyön kiinnittämiseenhän se koko aika menee, Penny kun on sellainen vahvatahtoinen pullistelija. Muuten tamma viis' veisaa mitä ihmiset sen ympärillä tekevätkään. Talutettaessa Penny harvoin tekee mitään odottamatonta, onhan se perusluonteeltaankin rauhallinen. Tamma kuitenkiin rupeaa herkästi murjottamaan, jos sitä vähänkin komentaa ankaralla äänensävyllä. Sitten voisi sanoa, että koko päivä menee sen takia pilalle. Varsojaan Penny kaitsee pään liikkeillään ahkerasti, vaikka ihminen olisikin varsasta huolta pitämässä. Ulkosalla Penny on usein varovainen ja pirteä - ainakin jos vertaa tallikäyttäytymiseen. Ratsastus Pennyllä on mukavaa, harvoin tammalta kuitenkaan mitään erikoisempaa oppii, sekun tuppaa olemaan aika automaattinen. Ratsastuksen alaisuudessa tammasta huomaakin sen oman tahdon. Mikäli tamman edestä kääntyy toinen hevonen pois, se päättää useimmiten seurata kääntynyttä hevosta. Ja jonosta tamma ei helpolla irti saa. Vaikka suuresta koosta luulisi hevosen olevan puukalikka avuille, ei Penny ainakaan ole. Itse asiassa tamma on suustaan varsinkin hyvin herkkä. Nykäisystä Penny lennättää sinut arvaamattasi alas - se tapa on syntynyt varmasti ratsastuskoulussa, jossa tamma asusteli ensimmäisen ratsuvuotensa. Myönnytyksenä tamma antaa peräänannon niille, jotka osaavat ratsastaa - peräänannossa menevä percheron onkin varsin komea näky. Esteitä Penny hyppää mielellään. Lähestymisessä aina kysytään ratsastajalta, että hypätäänkö - se ilmenee sitten hieman erilaisessa muodossa, jota kaikki eivät aina ymmärrä, ja Penny kieltää. Sitten tammalle äristään ja puristaan, jonka takia se rupeaa mököttämään, ja heittää joka väliin pukkeja - joissa se toivoo ratsastajan tipahtavan. Maastokaverina Penny on mitä mainioin. Perusrauhallinen tamma saattaa kyllä joskus innostua pukittamaan oikein olan takaa, ja ne pukit eivät ole mitään sellaisia, joissa ratsastajalla olisi mahdollisuus pysyä kyydissä. Traileriin Penny menee useimmiten ilman erikoisempaa numeroa. Heiniä autossa kyllä pitäisi olla, ilman tamma ei kyllä astu autoon sitten millään. Ja ihmisen nykiessä riimusta, tamma vaistonvaraisesti potkaisee taakseen. Liinoilla lastaaminen sujuu useimmiten ensiyrittämältä. Ulkona Penny liikkuu mieluiten laumoissa. Syytä en tiedä, mutta arvelen, että se tuntee olonsa rennommaksi ja turvatummaksi kuin, jos se olisi tarhattu yksin. Tarhaan vietäessä Pennylle tulee kauhean kova kiire, se saattaakin hieman viedä taluttajaansa, mutta suurempaa vahinkoa ei tule, jos itse viitsii juosta tamman rinnalla tai vaihtoehtoisesti tehdä voltteja koko matkan ajan. Vesiboksissa Penny rentoutuu silmin nähtävästi. Varsinkin kuumina kesäpäivinä tamman päälle laskettaessa viileää vettä, saa itsekin hyvän mielen tamman ummistaessa silmänsä ja venytellessä jäseniään onnellisena. Juoksuttaessa Penny jaksaa mennä reippaasti. Juoksuttajallakin on välillä pitelemistä kun tamma lähtee kaahottelemaan ympyrällä. Kaikista kokemattomimmat eivät siis saa lähteä Pennyä juoksuttelemaan ilman jonkun taitavan valvontaa. ![]() SUKUTAULU
![]() KISAKALENTERI ![]() JÄLKELÄISET ![]() KUVAGALLERIA klikkaa kuvat suuremmiksi
© Carousel Farm |