hoitaessa: Minä, Whope en anna ventovieraiden koskeakkaan itseeni. Hoitajat tietysti saavat, mutta heidänkin kannattaa olla aluksi hieman pikkuriikkisen varovaisia...
Kun pääsee siihen vaiheeseen, että jo harjaa minua; annan helposti -ilman oikkuilua... -harjata, paitsi vuohiset ja vuohiskuopat.
Pesusta en pidä. Se on kamalinta, mitä tiedän... Ja jos sinne joku minut haluaa työntää, saakin sitten työntää tai vetää ja LUJAA!!! Joskus riuhdon itseni verille. Silloin saattaapi saatua myös lähinnä olevaa hoitajaa/ratsastajaa tai jopa ponia/heppaa.
Hikiviila on minulle enemmänkin lelu, kuin hikeä/vettä poistava väline.
Joskus minua tympii, koska välillä hoitajat eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä minua. :( Joskus saan raipasta, ja taas toisinaan minua hemmotellaan nameilla ja karkeilla, kuin mitäkin pikkukakaraa!!!
ratsastaessa: Kun yritetään hypätä selkään, alan hyöriä ja pyöriä, mistä kukaan ei tykkää, paitsi tietysti minä itse! :D
Yritän usein vetää pääni alas ja pukittaa ratsastajan selästä; siitä ei myöskään pidetä... :( Pukit ovat silentin mielestä pehmeitä, jonka takia saan vähän enemmän arvostusta. Hyvä ratsastaja saattaa selvitä ilman pukkeja! :D
Käyntini on erittäin sujuva ja pehmeä. Ravini on välillä töksyttelevää, mutta kun pienesti käyttää pohje apuja, niin asia korjaantuu hetkessä! :) Laukka on pehmeää ja keinuvaa, kuin kiikkustuoli, siksi itsekkin pidän siitä. Välillä minun on kuitenkin pakko vetää pää alas ja pukittaa...
Tottelen apuja innokkaasti, mutta joskus se ei ole hyvä asia. Pohkeenväistöt ja muutkin koulukiemurat -avotaivutuksesta voltteihin- sujuvat moitteettomasti, eli minussa on ainesta kouluratsuksi.
Esteet ovat sitten hiukan hankalampi jutska... Silloin en tunne oloani kotoisaksi. Useimmiten kieltäydyn hyppäämästä esteen yli, jos se on mielestäni liian korkea. Eihän kukaan voi minua kieltää kieltäytymästä juuri before estettä!!! Ja joskus kun minut "pakotetaan" hyppäämään, tiputan, jos en tahallaan, niin vahingossa ainakin yhden puomin ja alan kompuroida.
Maastossa osaan hillitä itseni. Ei minua pelota viimeisenä olo, ei liioin kauhistuttavat ja huuteleva puitten äänet, jotka vaikuttavat iltaisin ihan möröltä... Laukkaaminen on ihanaa ja UIMINEN! Sitä ei voita mikään; Säntään veteen kauhealla vauhdilla ja viihtyisin siellä mieluusti moniakin tunteja, aina iltaan asti.
|
