Basso on suorastaan ylienerginen, nuori energiapakkaus. Se rakastaa riehumista ja viihtyykin ryntäilemässä toisen sakuni, Ronin, kanssa. Bassolla ei tunnu aina olevan korvia laisinkaan, se vain jatkaa touhujaan, vaikka omistaja huutaa kurkkunsa käheäksi. Kontakti on kuitenkin hiukan paranemaan päin, ehkä joskus voin tosiaan myöntaa oikein omistavani tottelevaisen saksanpaimenkoiran. Bassolla on loputon kunto ja loputon tarve virikkeille, joten se juoksee mukana sekä urosteni että narttujeni kanssa lenkeillä. Agilitykin olisi tarkoitus aloittaa tässä, siinä nyt ainakin energinen koira saattaisi pärjätä.
Basson riekkuva luonne ei oikein miellytä meidän Nita-rouvaa, joka on muutaman kerran antanut sille raukalle kunnolla selkään. Bassolla oli meille tullessaan jonkinlainen arkajalkaikä, joka kuitenkin meni ohi ja siitä on tullut rohkea ja avoin vieraita kohtaan.

Hoidettaessa Basso on kiltti, se makaa paikallaan ja antaa kynnetkin leikata nätisti. Harjaaminen on sen mielestä ihanan rentouttavaa ja se nauttii silmät kiinni, kun harjataan jostakin sen lempipaikasta. Joskus se saattaa olla pentumaisen kärsimätön, jos sen mielestä jotakin inhottavaa tyyliin korvien puhdistus tai hampaiden harjaus, kestää liian kauan. Sellainen käytös vähenee koko ajan. Basso on hyvin luottavainen myös eläinlääkäreiden käsissä, mikä on hyvä, kun kyseessä on näinkin suuri koira.
Lenkillä Basso saattaa vetää hihnassa tuhansista oppitunneista huolimatta. Se ei malta odottaa hitaita ihmisiä! Se ei ymmärrä, miksi muka ei voisi rynnätä koko lenkkiä täydessä laukassa. Olen joskus uhkaillut hankkivani sille riimun, jos tapa ei vähene iän myötä. Basso ohittaa muut koirat kiltisti, eikä ole remmiräyääjätyyppiä. Se menee tekemään tuttavuutta vasta saatuaan luvan.