H I S T O R I A
Mierká maailmalla
Kesäsumun tila sijaitsee koillis-Suomessa, viiden kilometrin päässä pienehköstä maantiestä. Paikka on ollut aina hyvin rauhallinen ja keskellä kauneinta luontoa. Vuosien 1925-26 aikana paikalle nousi pieni, upea kartano ja yleelliset tallitilat, joissa isosisäni isän upeat metsästyshevoset majailivat. Tilan mailla pidettiin usein englantilaistyylisiä metsästyksiä, ketut tuotiin englannista asti ja hevoset olivat huippuja sekä suvultaan että suorituskyvyltään. Yksi tämän päivän tavoitteistani onkin saavuttaa edes hitunen tilan entisestä loistosta ja jalostaa edes osin yhtä hyviä hevosia kuin täällä joskus on ollut. Sodan tullessa Suomeen hevoset myytiin takaisin Englantiin ja tila autioitui ihmisten muuttaessa kauemman rajasta.
Sotien aikana Kesäsumu oli tyhjillään, kunnes 1960 paikalle muuttivat isoisäni ja -äitini. Talli oli suurimmalta osin romahtanut, vain neljätoista karsinaa oli jäljellä lähemmäs viidestäkymmenestä ja jäljellejääneetkin osat olivat miltei romahtamispisteessä. Isovanhempani viettivät leppoisaa maalaiselämää kartanossa vuoteen 1999 ja muuttivat sitten viimein kaupunkiin eläkepäiviään viettämään. Kartanosta remontoitiin yläkerran makuuhuoneet 60-luvun puolivälissä ja vuonna 1998 WC-tilat ja keittiö.
Isosisäni kuollessa kesällä 2002 sain haltuuni Kesäsumun tilan (sittemmin nimetty Mierkáksi) kaikessa kokonaisuudessaan. Kartanoa lukuunottamatta kaikki oli todella huonokuntoista, ja talli jouduttiinkin purkamaan melkein kokonaan kunnostusta varten. Romahtaneen tallin jäännökset raivattiin pois ja näin saatiin tiloja mm. maneesille ja isoille tarhoille. Päätin tehdä tallista sen näköisen kuin se alunperin oli ollut, joten se tuli sisältämään neljätoista karsinaa ja muutaman isomman huoneen satulahuonetta, rehuvarastoa ja lepotilaa varten. Remontti valmistui aikanaan ja tila oli täydellisen valmis viimeinen päivä maaliskuuta vuonna 2003. Heti huhtikuun alussa muutin tänne asumaan tuoden mukanani omat eläimeni.
Mierká netissä
Alussa oli vain Daniella. Sen kanssa majailimme muutamalla yksityistallilla parisen kuukautta. Elämä oli leppoisaa ja koulutin varsaa tulevaksi kilparatsukseni este- ja koulukentille. Ostin itselleni myös hollanninpaimenkoiran, Ambrosian, ja kun mieleni alkoi tekemään lisää eläimiä perustin Mierkán. Nimi on siis saamea ja tarkoittaa sumua, ei talvista. Näin sanasta vääntyi Kesäsumu. En tiedä minkä takia valitsin kieleksi juuri saamen, mutta näin siis kävi. :)
Alussa Mierká oli aika vaatimattoman näköinen tablehökötys, jossa asustelivat vain Ambrosia ja Daniella. Avril Zèrossa törmäsin Novaan ja vaikka malamuutti ei kasvatusrotuihini kuulukaan, päätin ostaa sen omakseni. Pentuja sillä ei ole koskaan tarkoitus teettää ja siksi ehkä leikkautankin sen lyhyehkön näyttelyuran jälkeen. Tai voisin tarjota narttua kasvattajalle pennutettavaksi jos menestystä kertyy enemmän. Sen aika näyttää. :) Seuraava asukas Mierkáan oli täysiverinen Lotte, jonka kipunoivaan luonteeseen ihastuin heti.
Nyt oli Mierkán aika muuttaa hieman silmää miellyttävämpään ulkoasuun, joten väkersin sille grafiikkalayn i-frameilla ja javalinkeillä. Layoutista en kuitenkaan pitänyt ja aloin heti suunnitella uutta. Tällä välillä Mierkáan kuitenkin muuttivat täysiverinen Melle, selle français Aikku, tervueren Ara ja toinen holsku Tiara. Näiden ihanien eläinten lisäksi maahantoin hollanninpaimenkoirauroksen ystäväni Callyn kanssa.
Seuraava ulkoasu olikin mielestäni jo paljon parempi, tosin siihen kyllästyin aika nopeasti. Aina jossain on parannettavaa, tosin en tiedä onko tämä nykyinen miltei mustavalkoinen sittenkään parempi.. ;) Nyt kasvatustyö on päässyt kunnolla käyntiin ja muutamia kisojakin on pidetty, Mierká on kukoistuskautensa alussa. :D
Mierkán ulkoasu numero 003
