Titon päiväkirja

22.2.2007

Tutustumispäivä yksityisten omistajille Le Château d'Escaillonissa.

Aamulla herääminen niin hirvittävän aikaisin tuntui tuskalliselta, vaikka tiesikin, että edessä on kiva päivä. Aikaisesta herätyksestä toivuttuani olikin oikeastaan ihan kiva ruokkia kerrankin ihan itse omat hevosensa. Tito tuli kaulapitkällä hörisemään kauroilleen ja Oona yritti vähän komentaa minua antamaan ruokaa vikkelämmin. Ruokinnan jälkeen aamiainen ja kahvi maistui ja rupattelukin lähti ihan kivasti käyntiin. Aamiaisen jälkeen oli leikkihetki pihalla, leikkiessä tuli lämmin ja olihan se lystiä!

Lähdimme sitten pihalle pienelle kävelyretkelle. Taluttelin Titoa ja jutustelin Pierren ja Neven kanssa. Pierre kertoi hauskoja sattumuksia tallilta ja Neve heitti ihan hillitöntä juttua. Vein Titon sisälle ja menimme linnaan odottelemaan ruokaa. Kannattikin kyllä odottaa! Lasagne oli herkkuherkkua ja söin yli kykyjeni niin, että olin varma, että kuolen ähkyyn. Mutta kannatti syödä! Ruuan jälkeen ei olisi oikein jumppa maistunut, mutta loppujen lopuksi se oli vallan hauskaa ja nauratti kauheasti. Menimme sosiaalitiloihin löhöilemään ja keittämään kahvia ja ruokakin alkoi pikku hiljaa laskeutua.

Sitten oli ratsastustunnin aika. Menimme oonan kanssa puoleksi tunniksi mukaan, Oona kun on niin nuori, ettei sillä enempää viitsi ratsastaa. Oona käyttäytyi pääsääntöisesti hyvin, vaikkei ennen olla oltukaan millään tunnilla tai ratsastettu hirveästi muiden hevosten joukossa. Vietyäni oonan talliin menin vielä katselemaan lopputunniksi muiden hyppelyä maastoesteillä derbykentälle.

Oli ihanaa päästä saunaan ja sen jälkeen syömään. Ruoka oli jälleen aivan ihanan maukasta ja rauhassa syödessä oli aikaa ihastella vanhaa linnaa ja jutella mukavia. Pääsimme myös maistamaan tilan viinejä, joista minulla ei ole pahaa sanottavaa, vaikken mikään viiniasiantuntija olekaan. Oli niin mukavaa, että pienellä porukalla päätimmekin jatkaa iltaa vielä Raubenin kylässä.

19. tammikuuta 2007

Käytiin tänään näyttäytymässä taas Cranberry Poniesin näyttelyssä. Tito ei mitään huippupisteitä saanut, mutta pääsi kuitenkin palkinnoille (vaihtoehtoina I-palkinto, II-palkinto, III-palkinto tai ei palkintoa lainkaan) ja pojan hyväkäytös korvaa kyllä sen, etteivät tuomarit huomaa Titon hienoutta täysissä mitoissaan :> Ja mikä tärkeintä, Tito sai jo toisen rusetin oveaan koristamaan:


21. joulukuuta 2006

Oltiin tänään Titon ensimmäisessä mätsärissä ja Tito käyttäytyi hienosti ja sai maininnan erikoisimmasta värityksestä. Mukaan lähti myös tälläinen hieno rusetti: