Amelie

Andren elämä

29. joulukuuta 2008
Vankka sumu peitti lammen toisella puolen olevat talot. Astelin keittiöön unenpöpperössä. Istahdin ruokapöytään. En olisi millään jaksanut ottaa aamupalaa, toivoin että äiti tai isä astelisi keittiöön ja kysyisi söisinkö vaikka voileipää. Niin ei kuitenkaan käynyt ja lopulta nousin tuolilta ja kävelin jääkaapin ääreen. Otin kaapista mehukannun ja rasvan sekä juuston. Tekaisin itselleni muuteman voileivän ja natustin ne pöydässä. Talossamme oli hiirenhiljaista, kun muut vielä nukkuivat. Kohta koiramme tepasteli haukotellen jalkojeni juureen pöydän alle. Kulautin vielä mehut alas ja menin vessaan. Pesin kasvoni viileällä vedellä ja sutaisin hampaani puhtaaksi. Otin eteisen kaapista tallivaatteeni ja puin ne ylleni.

Oli sunnuntai ja kello oli 10.00, kun olin puolimatkassa kävelemässä Amelien tallille. Meiltä ei sinne matkaa ollutkaan kuin vaivaiset 3km, jotka taittoi vaikka kontaten. :D Kohta alkoi aamu-usva hälvetä ja näin kuinka lumisissa tarhoissa kauniit hevoset söivät aamu/päivä heiniään. Jäin tarhojen laidalle ihailemaan hevosia ja tunnistin D'Andrén, tuttavallisemmin Andren muiden joukosta. Andren kanssa tarhassa oli toinenkin ori, sen päitsissä oli nimilappu jossa luki hevosen nimi, mutta en saanut siitä kaukaa selvää. Kun kutsuin Andrea tarhan reunalle niin tämä toinen ori näytti Andrelle ilkeästi hampaitaan. Andre otti pari ravi askelta luokseni ja käveli loppumatkan.

-No hei herra, minä olen uusi hoitajasi, mitäs pidät? Kyselin orilta ja se haisteli varovasti takkiani aidan yli.
Kohta se säpsähti kun liikautin kättäni ja lähti takaisin heinä apajille. Ajattelin mennä talliin, jospa siellä olisi vaikka muita hoitaja tyttöjä tai Venla. Astuin siistiin 22 paikkaiseen talliin. Ihana heinän tuoksu kantautui nenääni. Tutkiskelin paikkoja ja löysin Andren karsinan, se oli siivottu ja uudet purutkin sinne oli viety. Tarkastin juoma-automaatin, ruokakipon ja kiven, ne olivat puhtaita. Kohta yhden huoneen ovi avautui ja tallin puolelle asteli ruskea hiuksinen nainen.
-Hei, sinä taidat olla maria, jos oikein muistan?
-Jep, Andrea tulin nyt hoitelemaan ja sinä olet ilmeisimminkin Venla!?
-Olenhan minä, tervetuloa Ameliehen! Nainen jatkoi ja hymyili.

Rupattelimme siinä hetken niitä näitä ja sitten Venla ehdotti että hakisimme heppoja sisään päiväruualle, koska aikaa oli jo vierähtänyt ja kello oli vaille 13.00. Nappasimme riimunarut ja lähdimme orien tarhalle.
-Venla vislasi oreja portille.
Andre lähti korvat hörössä kävelemään portille toisin kuin sen tarhakaveri. Sain Andren napattua heti kiinni ja Venla kirosi kun toinen ori esitteli sille takapuoltaan, näyttäen että jäisi mieluummin vielä syömään heinää. Kun molemmat hevoset olivat saatu kiinni talutimme ne talliin niiden omiin karsinoihin. -Viitsitkö maria heittää Andrelle ruoat, täällä on ruokintalista? Venla huikkasi.
-Tottakai, vastasin ja kävelin ruokien luo.
Mätin orille sen muonat punaiseen ämpäriin ja menin sen karsinalle. Avasin karsinan oven ja kippasin sankon Andren ruokakippoon.
-Hyvää ruokahalua herralle, sanoin Ioriille ja taputin sitä.

Vein sitten sankon takaisin ja huuhdoin sen lämpimällä vedellä puhtaaksi. Ajattelin etten vielä ensimmäisellä kerralla ratsastaisi, tutustuisin poikaan ensin ihan rauhassa. Se oli mielestäni hyvä idea. Andre mussutti ruokaansa viimeistäpäivää ja ajattelin sillä välin mennä putsaamaan orin varusteita. Varusteet eivät olleet hirveän sottaiset, mutta pyyhin kumminkin satulan saippualla ja vaihdoin siihen puhtaan huovan. Likaisen veisin kotiin pesuun. Harjasin myös mahavyöstä karvat pois. Tein samanlaisen pyyhkäisyn Andren suitsille ja pakkasin ne oikein hienosti ja asetin naulaan. Onpahan ainakin varusteet puhtoiset seuraavaa ratsastajaa varten niin ei tarvitse istua likaisessa satulassa! :D

Menin kurkkaamaan olisiko Andre jo syönyt ja olihan se, ori kurkisti minua ruoka-aukostaan. Kipaisin hakemaan satulahuoneesta sen harjakorin. Sidoin Andren ensin melko löysälle karsinaan kiinni, koska olihan tämä ensimmäinen kerta kun oria edes harjasin. Nappasin harjakorista kovanharjan ja kävin kuraläiskien kimppuun.
-Hieno poika, puhelin Andrelle ja yritin saada kuraa pois sen kyljistä. Andre taisi nauttia harjauksesta, sen alahuuli lörpötti ja sen silmät olivat melko ummessa. Välillä yritin herätellä sitä ettei se aivan nukahtaisi. Kun menin vaihtamaan harjaa Andre hypähti minua kohti, se säikähti koska oli ollut aivan unenpöpperössä.
-Soojaa poika, ei mitään hätää, taisit torkahtaa. Puhelin orille rauhassa. Tein vielä kierroksen pölärillä ja viimeistelin jäljen pehmeälläharjalla. Kaivoin vielä pääharjan ja puhdistin Andren pään korvia myöten.
-Ainiin kaviot ja jouhet.. Puhelin itsekseni ääneen.
Selvitin Andren hännän sormin ja harjan kovallaharjalla. Kaviot ori nosti kuin ei mitään, taitaa olla Andre oikea herrasmies?!

Kun olin saanut harjauksen päätökseen vein harjat takaisin paikoilleen. Kaivoin taskujani ja sieltähän löytyikin yksi heppanami jonka pudotin Andrelle sen ruokakippoon. Lähdin sitten taluttamaan oria tarhaan kaverin luo, jonka Venla oli jo aikaisemmin vienyt sinne. Päästin Andren portilla tarhaan ja taputin sitä vielä lautasilta. Menin takaisin talliin ja vein riimunarun paikoilleen. Kello näytti olevan jo 14.30 ja minun oli aika lähteä kotiin. Huikkasin vielä Venlalle ja Andrelle heipat ja lähdin kävelemään poispäin Ameliesta.
hoitajana maria