Amelie

joulun viettoa tallissa ja ratsain

Nupun ja Floran kertomus pikkujouluista ja yömaastosta 19.12.2008
Kävelin Amelien tallia kohti. Keli oli luminen niin kuin olimme toivoneet vaelluspäiväksi. Olin aika levoton sillä minua jännitti kenellä saisin ratsastaa ja toiseksi huomenna saisin myös todistuksen. Toivossa olisi että saisin nostettua keskiarvoani puolella numerolla. Äiti oli luvannut minulle palkinnon jos se onnistuisi. Astuin talliin. Siellä melkoinen joulutohina. Suurin osa porukasta oli ennättänyt jo tallille, kun minä olin muutamia minuutteja myöhässä. No, ei se haitannut, nyt oli joululoma. Odottelimme vielä muutaman pikkujoululaisen ja sitten lähdimme talli tupaan. Ripustin kassini naulaan ja laitoin tonttulakin päähän. Istuuduin Veeran hoitajan viereen. Pöydällä oli pipareita, glögiä ja joulutorttuja. Aivan kuin Venla oli luvannut. Maltoin mieleni ja annoin muiden ottaa ensin. Amelien kertoi aluksi tallin tureista uutista, kuten uusista hevosista, lopetetuista hevosista ja antoi hoitajille palautetta. Meillä oli tallituvassa myös kaikenlaista ohjelmaa, kuten hevostietokilpailuja ja muita hevosleikkejä. Tallituvasta löytyi myös hevoslautapelejä, mitä kaikki tykkäsivät pelata. Hoitajat kertoivat hoitsuistaan ja söimme pipareita. Tunnelma kävi levottomaksi yhdeksän jälkeen kun hevosten jako yömaastoon lähestyi. Itse toivoin Floraa, mutta olisin voinut mennä myös Oskulla ja Viialla. Olin myös kuullut jostain että talliin oli tullut myös todella söpö Newforestinponi ruuna Pomppu.
- Nyt on aika jakaa maastoratsut, Venla tiedotti ja jatkoi: - Itse ratsastan Drolla, Tiina M. voi ottaa Pepen, Petra Veeran, Santtu Vitorian, Linda Krisun, NanNe Bellan, Andu Pedron ja Nuppu voi ratsastaa Floralla.

Kaikki hoitajat lähtivät innokkaina hoitamaan omia ratsujaan maastoon. Melkein kaikki olivat iloisia saadessaan toive ratsunsa. Itse tepastelin ensimmäisten joukossa talliin.

Menin Floran karsinalle. Aukaisin oven ja tervehdin ponia iloisesti. Se oli ehtinyt syödä jo ilta rehunsa. Nappasin harjapakista pölyharjan ja aloin sukia. Flora seisoskeli paikallaan kiltisti vaikka en ollut sitonut sitä edes kiinni. Pian vaihdoin jo toiselle puolelle harjaamaan. Huomasin Venlankin tulleen valmistelemaan ratsuaan. Samaan aikaan Flora hirnahteli viereisessä karsinassa pollottavan Vian kanssa. Tämä ei päässyt matkaan sillä ponilla ei ollut hoitajaa. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun. Vivutin kättäni Floran jalkaa pitkin. Nojasin hieman jalkaan ja sain ponin nostamaan. Muut jalat se nosti hyvin. Suin jouhet ja harjasin pään lopuksi. Pehmeällä harjalla puhdistin vuohiskuopat, joihin oli kertynyt purua puhdistaessani kavioita. Nyt harjaus oli valmis. Vein harjat takasin kaappiin. Tulomatkalla nappasin varustehuoneesta satulan. Nostin sen kaulan tuntumaan ja hivutin siitä oikealle paikalle. Flora ei sanonut mitään satulan kiristyksestä. Tammaa oli aina kohdeltu niin hyvin. Hain sitten suojat harjapakista. Laitoin hivutussuojat etu- ja takajalkoihin. Floralla oli nätit pienet hivutussuojat. Lähinnä niitä käytettiin vain esteillä ja maastossa. Muuten Floralla käytettiin pInteleitä. Odottelin että muut pääsivät samaan vaiheeseen ja aloitin vasta sitten suitsimisen.

Flora otti kiltisti kuolaimet suuhun ja laitoin remmit sitten kiinni. Pian Amelien kuulutti että tallin pihassa kiipeäisimme selkään ja tekisimme jonon. Toin Floran viimeisenä ulos tallista sillä minulla oli hieman hankaluuksia uuden kypäräni kanssa. Sain kuitenkin säädettyä sen jotenkin sopivaksi.

Venla ratsasti ensimmäisenä vuoaniksellaan ja sitten hevoset menivät kokojärjestykseen. Olimme ainoa poniratsukko, joten tulimme viimeisinä. Lähdettyämme matkaan me Floran kanssa jäimme hieman jälkeen. Muut odottelivat meitä alkumatkasta, mutta myöhemmin otimme aina ravilla kiinni.
Käännyimme Amelienin tallin risteyksestä oikealle. Venla kertoi että kävisimme vajaan tunnin maaston. Olimme Floran kanssa ratsastaneet muutaman kerran täälläpäin. Koivut ja kuuset koristelivat lumiharsoineen tietä molemmin puolin. Hevoset kulkivat melko rauhallisesti peräkkäin, mutta välillä eräs kimo tamma tanssahteli jonosta sivuun. Ratsastaja sai pian kuitenkin ratsunsa rauhoittumaan. Eteemme tuli jyrkkä alamäki. Hevoset keskittyivät ja ratsastajat nojasivat taaksepäin. Tästä päästyämme siirryimme raviin. Flora pinkoi melkoista ravia pysyäkseen perässä ja välillä se nosti laukkaakaan. En oikein osannut päättää että laukkaisimmeko vai ravaisimmeko. Siirryimme käyntiin kun meidän piti kääntyä polulle. Polun vieressä oli paljon taimi kokoisia puita ja pensaita. Maasto oli aika epätasaista. Floralla ei näyttänyt olevan enää kauheaa kiirettä pysyä joukon matkassa. Hoputin ponia hieman rivakkaampaan käyntiin ja pääsimme pian joukon hännille. Päästymme mäen päällä näimme kauniit yölliset maisemat, joita jäimme hetkeksi ihailemaan. Jonkun ajan kuluttua jatkoimme matkaa. Nyt oli vuorossa mäeltä laskeutuminen. Alamäki oli melko jyrkkä taas kerran. Amelien tallin lähettyvillä oli tosiaan aika jyrkät maastot. Pian päätie näkyi edessämme. Ratsastimme sitä kohti ripeässä käynnissä. Tytöt kyselivät että vieläkö ravailisimme, mutta emme kuitenkaan enää ravailleet sillä tie oli melko liukas ja hevosten jaloissa oli jo jonkun verran tieraa. Keli lähenteli nollaa, mutta jouluksi oli odotettavissa onneksi pakkasta. Kiipesimme ylös mäen joka johti tallille päin. Annoin Floralle hieman ohjaa ja nojasin eteenpäin. Mäen päällä taputin Flora. Enää oli edessä muutaman saan metrin suora ja sitten oli jo tallin risteys. Minua oli alkanut jo nukuttaa koska viime yönä en ollut nukkunut montakaan tuntia. Pian hevoset kaarsivat jo Amelien tallille.

Pysäytimme hevoset tallin eteen ja veimme ne talliin. Purimme hevoset ja annoimme niille hieman heinää yöpurtavaksi. Jäin vielä hetkeksi muiden mentyä silittelemään Floraa. Minun piti odotella kymmenen minuutti äidin hakua. Nyt joulukuussa olin ehtinyt käymään tallilla useammin sillä kokeita ei ollut ollut. Päästin Floran syömään ja lähdin ulos odottelemaan äidin kyytiä. Pian pääsin lämpimään autoon.