Amelie

Pedron elämä

23. kesäkuuta 2008
Saapastelin tallille nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun kinusin tätä hevosta hoidokikseni.

Kävelin talliin päin, ja pyörin hetken aikaa edes takaisin. Löysin kuin löysinkin Pedron karsinan, ja huomatessani ettei sitä oltu siivottu, riensin hakemaan kottikärryt ja talikon. Siivoilin pojan karsinan, vein lannat lantalaan ja hain kuivia puruja tilalle, ohimennen pyyhkäisin ruokakupista sinne kuulumattomat heinät lattialle ja vein tavarat paikoilleen. Lakaisin käytävältä pudonneet purut Pedron karsinaan ja lähdin ulos.

Hetken aikaa kierreltyäni, löysin herran tarhalle. Nimeltä hetken huudeltuani se ravasi portille korvat hörössä. Luikahdin aidan välistä tarhan puolelle ja taputin mustaa kaulaa. "Shh, niin, hieno poika. Mentäiskö vähän sisälle ja kentälle?" Pedro venytti kaulaansa ja hörisi, napsautin narun lukkoon, pujotin sen Pedron suuhun ja avasin tarhan portin. Pedro käveli pää alhaalla rauhallisesti vieressä, nähdessään tammat, orin ilme muuttui. Se nosti päänsä ja jännittyi - alkoi hirnua ja kiljua tammoille kuin heikkopäinen. Osaksi nauratti, osaksi vähän mietitytti, että pysyykö jätkä vieressä vai ampuuko se yhtäkkiä johonkin.

Sain suhteellisen helposti huijattua Pedron sisälle, laitoin sen käytävälle kiinni ja lähdin hakemaan harjoja ja varusteita. Harjailin orin reippaasti, kävin jalat läpi ja tarkistin kaviot & kengät - kaikki kunnossa. Satula selkään ja suitset päähän, valmista.

Napsautin kypäräni lukon kiinni ja talutin Pedron ulos. Toisessa kädessäni pitkä raippa, ja toisessa Pedro, talutin sen kentälle ja kiipesin selkään. Ori seisoi pää ylhäällä ja kyttäsi ympäristöään. Hymähdin ja taputin pojan kaulaa "ei siellä mitään ole, kunhan kuvittelet". Maiskautin, ja totuttelin uusiin askeliin.

Hain Pedroa tuntumalle käynnissä volteilla, pysähdyksillä ja pohkeenväistöillä - se taipui mukavasti ja oli todella kevyt työskennellä. Siirtyessäni raviin, jäin istumaan alas, Pedron tasainen ravi houkutti istumaan. Normaalisti en ympyrätyöskentelyä ja kouluvääntöjä jaksa hikihatussa pakertaa - mutta tämän hevosen kanssa kaikki sujui kuin tanssi!

Ravissa toistimme samaa kaavaa, temponvaihdoksia keskihalkaisijalla ja pitkillä sivuilla, lyhyillä sivuilla pysähdyksiä ja kulmissa voltteja, myös kiemurauria tehtiin. Avotaivutuksia väänneltiin vähän, ja isolla keskiympyrällä mentiin ravissa väistöjä sisään ja ulos, pienentäen ja suurentaen ympyrää. Pedro oli kuulolla hienosti, mutta yhdessä kulmassa se ampaisi miljoonaa eteenpäin, horjahdin taaksepäin mutta keräsin tuntuman hyvin pian takaisin. Ja hommat jatkuivat. Nyt Pedron keskittyminen alkoi katkeilla - lisää mutkia matkalle ja kiemuroita urille. Keskihalkaisijalle laukanvaihtoja, laukan lyhennyksiä ja venytyksiä, ympyröitä ja nostoja. Pedro toimi varsin hyvin ja nyt olin varsin onnellinen valitessani Pedron hoidokiksi - tämän kanssa pystyn luultavasti miltei mihin tahansa.

Loppuveryttelyn hoidin löysällä ohjalla kevyessä ravissa isoilla ympyröillä ja loivilla kaarilla. Pedro oli hionnut, johtuen osittain kai lämpimästä ilmasta ja suhteellisen raskaasta puolestatoista tunnista, joka minun innostumiseni vuoksi kentällä pyörittiin.

Pedron hengityksen tasaannuttua, laskeuduin selästä ja vein sen karsinaan. Suljin karsinan oven perässä, ja ryhdyin riisumaan Pedroa. Ori siirtyi heti juomaan, kun otin suitset pois päästä. Nostin satulan pois selästä, otin suitset käteeni ja livahdin ovesta ulos. Huolsin satulan ja suitset nopeasti, pistin ne paikalleen ja palasin Pedron luo. Otin pölyharjan käteeni ja harjasin hiestä kostuneet karvat suoraan, taputin oria kaulalle. "Hieno mies, me taidetaan tulla ihan hyvin juttuun, eikö vaan?" Pedro pärskähti - liekö sitten myönteinen vastaus. Pujotin riimun pojan päähän ja napsautin narun kiinni ja laitoin suuhun. Talutin Pedron takaisin tarhaansa - jossa se laskeutui makuulle ja pyörähti näyttävästi pari kertaa kyljeltä toiselle.

Hymyillen lähdin kotia kohti, nähdään taas Pedro pieni, nähdään taas.

hoitajana Ronja