Amelie

joulun viettoa tallissa ja ratsain

Andun ja Pedron kertomus pikkujouluista ja yömaastosta 19.12.2008
Saavuin tallille perjantai iltana. Oli jo pimeää ja lunta sateli hiljakseen. Oli pikkujoulujen aika. Olin pukeutunut jouluisesti punaiseen ja itse ommellut kypärän päälle mahtuvan suuren tonttulakin. Myös Pedrolle olin ottanut hieman jouluisia asusteita mukaan: poron sarvet, punaisen ratsastusloimen valkoisella ja pörröisellä reunalla sekä punaisen heijastinrintaremmin ja jalkaheijastimet kulkusilla. Kulkuset olin tosin ottanut irti koska arvelin Pedron pelkäävän niitä. :P
Talliin saapuessani melkein kaikki olivat jo paikalla. Porukka hääräili siellä täällä ja joulumusiikki soi. Moikkasin kaikkia ja suunnistin Pedron karsinalle. Se olikin jo tallissa sisällä joten kävin antamassa sille parit taputukset ennen kuin liityin muiden ihmisten joukkoon. Tutustuin siinä pariin hoitajaan sillä aikaa kun odotimme että kaikki ovat paikalla. Viimein saimme lasketuksi oikein summan osallistujia ja suuntasimme kohti aittaa.
Aitassakin soi jouluinen musiikki ja haistoin torttujen ja glögin tuoksin. Juttelimmepas siinä sitten ja maistelimme herkkuja. Pipareista kun en pidä niin pidättyin tortuissa ja kittasin glögiä aika moisen määrän, herkkuani kun se on. Kun puheen aiheet alkoivat harventua päätimme pelata hieman jotain ennen maastoon lähtöä. Löysimmekin aitan kätköistä ikivanhan versio Aliaksesta ja päätimme pelata sitä. Jakauduimme pareiksi ja minä sain parikseni Petran. Petra vaikuttikin kovin mukavalta ja olimme aikamoisia hakoja sanojen selittämisessä. Harmiksemme Venla ja Santtu olivat puheissaan vikkelämpiä joten hävisimme juuri ja juuri heille. Saimme kuitenkin kunniakkaan toisen sijan. :)
Kun olimme päättäneet pelin ja naureskelleet vielä mahat kippurassa Santun jutuille päätimme suunnata takaisin talliin hevosten valmiiksi laittoa varten. Suunnistimme pimeässä takaisin talliin, koska pihalampusta oli ilmeisesti juuri meidän tuurillamme palanut lamppu. Pari tyttöä lensikin pimeässä hankeen, tiedä sitten oliko se liukkaan lumen syytä vai kenties jonkun erityisen henkilön tekosia.
Talliin päästyämme aloitimme hevosten harjaamisen ja varustamisen. Pedro oli hiukan uneliaalla päällä. Sitä harjatessani se nuokkui puoli unessa aina välillä minua lempeästi pukkien, aivan kuin kysyäkseen miksi sitä harjataan niin myöhään illalla. Varusteiden laittokin sujui ongelmitta, vaikka poron sarvet ja punainen rintaremmi kummastuttivat Pedroa aluksi. Ulos päästyämme se kuitenkin unohti moiset lisävarusteet ja piristyi selvästi pienestä ja pirteästä talvipakkasesta. Kävimme kentällä aluksi hieman kävelemässä ja ravailemassa kunnes päätimme järjestyksen jonoon. Venla veti maastoa ja hänen jälkeensä tuli Tiina ja Pete, NanNe ja Bella ja heidän jälkeensä minä ja Pedro. Sitten loput olivat meidän perässämme. Lähdimme sitten kohti erästä metsäpolkua. Onneksi pilvien välistä pilkisti aina välillä kuu joten ei ollut aivan pilkko pimeää. Lunta sateli vieläkin hiljakseen ja oli oikein jouluinen tunnelma kun joidenkin hevosten varusteissa olevat kulkuset kilisivät. Pedro ei pitänyt kulkusista yhtä paljoa kuin minä, ja kuten arvelinkin se hieman säpsyi niitä ja kuunteli ihmeissään ja hermostuneena tuota kummaa ääntä. Noin vartin päästä se kuitenkin tottui kummaan kilinään ja alkoi rentoutua. Vihdoin saavuimme suurelle pellolle jossa oli paksusti lunta. Suuntasimme hevoset ravissa kohti peltoa. Pari hevosta meinasikin ampaista suoraa päätä kohti peltoa, mutta ratsastajat saivat pyseytettyä ratsunsta vetohevosen takamukseen. Aluksi laukkasimme pellolla jonossa jotta saimme hevoset tuntumalle, ne kuin olisivat niin kovin halunneet kisata. Kun hevoset alkoivat kuunnella pidätteittä laukkailimme siellä täällä sikin sokin. Otimme myös pienen laukkakisankin. Vauhti oli niin huumaava että en edes tajunnut kuka oli voittanut sen. :) Yhdessä välissä Pedro luuli erästä lumenpeittämää kiveä joksikin aivan muuksi ja teki täydestä laukasta suuren sivuloikan ja sen jälkeen kummallisia hyppelyitä kunnes rauhoittui paikalleen katsomaan kummaa oliota. Onnekseni pysyin kyydissä, tosin roikkuen kaulassa kiinnii. Kun olin asennoitunut selkään uudestaan kävimme lähempänä katsomassa tuota mörköä jonka jälkeen otimme viimeiset laukka pätkät. Keräännyimme uudelleen jonoon ja lähdimme kävellen kohti maastopolkua. Otimme siinäkin viimeisen pätkän laukkaa. Pedro laukkaisikin paljon rennommin kun sen edessä ja takana oli turvalliset kaverit ja turvan sai painaa toisen takapuoleen. Lopuksi ravailimme hetken ja sitten otimme käyntiin. Käynnin aikana jutustelimme selästä käsin ja Venla kyseli kaikilta hieman fiiliksiä :) Tallille päästyämme kävelimme kentällä löysin ohjin, kaarsimme keskelle, taputimme hevosia ja palasimme talliin. Otimme hevosilta varusteet pois ja harjasin vielä hieman lumia pois. Lopuksi jaoimme hevosille iltaruuat, jutustelimme hetken hevosten syödessä ja harvenimme yksitellen kohti kotia.
Päivä oli ollut todella mukava, glögin maku vieläkin suussa hyppäsin auton kyytiin ja ajelin kotia kohti.