Vuosi 100 jälkeen Messiaan vaelluksen(Pyhän Elferinin luostarin aikakirjoista) Tänä vuonna on tullut kuluneeksi jo sata vuotta siitä kun messiaamme vaelsi viimeksi kuolevaisten keskuudessa. Me veljet olemme joutuneet maanpakolaisiksi omassa maassamme. Tiaaeryan on poltettu maan tasalle ja keisarinnan joukot vievät talonpoikia pakolla uuden varuskunnan rakennustyöhön. Me täällä Pyhän Elferinin luostarissa, jota rahvas kutsuu Sateniksi tai uuden Satenin luostariksi, olemme toistaiseksi saaneet olla niin rauhassa kuin kukaan ihminen näinä aikoina yleensä voi olla. Meidät on säästetty orjuudelta, toistaiseksi, koska palvelemme Suojelijaa, kuten oikein on. Epäilen äiti-kirkon pian keksivän jonkin syyn miksi oppimme ei ole oikea ja tämäkin turvasatama kaatuu siihen pimeyteen, joka on noussut messiaan kuoleman jälkeen. Veljeskuntamme on ollut olemassa 84 vuotta ja koko sen ajan olemme saaneet varoa toimiamme. Jo siunattua Bakebi Tabemsaa, joka toi meille Hänen Pyhyytensä Eflerinin puheista kokoamansa kirjan ja perusti veljeskuntamme, vainottiin ja hän sai vielä elämänsä ehtoolla vastailla maanpetturuussyytöksiin, joita häntä vastaan esitettiin. Hän kesti nöyryytykset ja vastasi syytöksiin rohkeudella, jota meillä ihmisillä ei vuosisatoihin ole ollut. Hän oli totisesti pyhä mies ja messiaan uskollinen opetuslapsi. Hänen esimerkkinsä ja messiaan sanojen vuoksi meidänkin on vain kestettävä pimeyden aika ja luotettava siihen, että jonain päivänä Suojelija taas puuttuu asioihin ja palauttaa maailmaan sen luonnollisen järjestyksen, jossa ihmiset ja haltiat elävät rintarinnan vailla sortoa, kateutta ja verenvuodatusta. Meillä on puutetta elintarvikkeista ja lääkkeistä. Maaseutua on vaivannut kulkutauti ja veljet ovat saaneet parantaa sairaita ja haudata kuolleita aamusta iltaan jo useiden päivien ajan. Meidät pidetään heikkoina, jotta ihmiset pysyisivät kurissa mutta silti he tulevat tänne joka päivä, ne harvat joita ei ole viety, he tahtovat kuulla messiaan sanaa ja he uskovat. Se korvaa tuhatkertaisesti kaiken vaivannäkömme ja poistaa kurjuuden mielistämme. Paremmat ajat ovat tulossa, tunnen sen luissani. Tavallaan säälin haltioita, sikäli kun heitä nyt on mahdollista sääliä, he ovat rakentaneet itselleen vankilan valheistaan ja peloistaan. On vain ajan kysymys, koska syntyy uusi kapina.
Maailma on muuttunut ehkä kuitenkin niistä päivistä, jolloin suojelija lähetti Pyhän Elferinin maan päälle opastamaan kansamme pimeydestä. Me emme vieläkään saa kantaa aseita eikä kirkko vihi meitä papeiksi, mutta olemme saaneet luvan pitää yllä näitä luostareitamme ja harjoitella aseetonta sotataitoa Suojelijan kunniaksi. On jopa käynyt niinkin, että toisinaan sotataidossa taitavat munkit pääsevät keisarilliseen armeijaan strategisiksi neuvonantajiksi. Varsinkin puolhaltijat ovat liittyneet veljeskuntaan innokkaasti. Heidän kauttaan olemme saaneet myötämielisiä tukijoita maalaisaatelin keskuudesta, seikka joka ei valtakunnan tasolla paljoa paina, mutta täällä etelässä se rauhoittaa oloja. Meidän on uskottava tulevaisuuteen ja jatkettava sitä työtä, jonka esi-isämme aikoinaan aloittivat. veli Daneth Aidan, 100 JMv. |