KYBERPUNK

  
 

Kaikkien Roolipelien Äiti Dungeons & Dragons on tyyliltään fantasiaroolipeli, tarkemmin sanottuna high-fantasy, sen elementit ovat kaukana arjen kiemuroista, vaikka maailmassa oma arkensa onkin. Toinen suuri suuntaus fantasian rinnalla on tulevaisuuteen sijoittuva kyberpunk. Itse pidän enemmän fantasiasta, mutta kyberpunkin maalaama nurjamielinen tulevaisuuden maailma on jotain niin kiehtovaa että minun on sanottava siitä pari sanaa. Ajatus moiseen lähti löydettyäni sattumalta hölmöäkin hölmömmän yksinkertaistavan raapaisun kyberpunkin pintaan Helsingin Sanomien verkkoliitteen arkistosta. Valitettavasti tästäkin kirjoituksesta tulee vain hieman syvällisempi. Aiheesta voisi kehitellä rajattomasti teorioita ja spekulaatioita, mutta minulla on vain rajallisesti aikaa ja aivokapasitettiä. Pitänee ostaa aikakone ja lisämuistia, mutta sen eteen saan tehdä pirusti tappotöitä kartellien puolesta.

Missä kyberpunkkarit luuraavat?

Kyberpunkin maailma on tosiaan samanlainen kuin joissakin tieteiselokuvissa ja -kirjoissa. Nämä tieteiskirjat ja -elokuvat ovat nimenomaan kyberpunk-elokuvia, sillä se on sci-fin virkeä alalaji, joka on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ryöminyt ulos marginaalista. Muiden muassa the Matrix on hyvin tyypillinen kyberpunk elokuva.

Uusi Huonompi Tulevaisuus

New Bad Future eli NBF on yksi kyberpunkin keskeisimpiä tunnusmerkkejä. Tulevaisuus ja sen mukana tullut tiedon ja teknologian määrä ovat hukuttaneet pienen ihmisen tulvaansa ja tämän täytyy vain yrittää selviytyä. Informaatio on uusi pääoma ja fyysisen maailman merkitys on murentunut virtuaalimaailmojen, palvelusrobottien, kyberneettisen teknologian ja monen muun uudenlaisen innovaation vaikutuksesta. Yhteiskuntajärjestys on rakentunut uudelleen sen mukaan kenellä on tietoa ja teknologiaa, sillä tässä maailmassa tieo on todellista valtaa. Mitä enemmän jokin hallitsee informaatiota sitä enemmän se jokin hallitsee myös toisia ihmisiä ja ympäröivää maailmaa.

Yliluonnolliset elementit kyberpunkissa

On tavallaan aivan oikea huomio, että kyberpunkin maailmasta puuttuvat "perinteiset" Disney-keijut lallatuksineen ja taikasauvoineen. Yliluonnolliset elementit ovat muutakin kuin sitä kipinäsuihkuriimilaulu-soopaa, jota edellä mainittu firma onnistuneesti markkinoi yliluonnollisuutena. Monesti elokuva- ja kirja-arvosteluja lukiessani törmään ärsyttävään huomioon, etteivät toimittajat kovinkaan usein ymmärrä yhtään mitään magiasta ja yliluonnollisuudesta, vaikka perinteiset elementit olisivat kuinka selvästi näkyvillä. Esimerkiksi olento, joka tulee toisesta ulottuvuudesta, jossa hallitsee ja jasta käsin hallitsee huomattavaa potentiaalia vaikuttaa molempiin maailmoihin. esimerkiksi Matrixin suunnitelija-ohjelma oli juuri tällainen olento, joka fantasiaelokuvassa olisi ollut Sauronin kaltainen demonikuningas.
Entäpä hakkerit, jotka iskevät piuhan päähänsä ja lähtevät surfailemaan virtuaalimaailmaan etsiäkseen tietoja ja vaikuttaakseen fyysisen maailman tapahtumiin? Kuulostaa pahasti samalata mitä shamaanit perinteisesti tekevät, Norman Spinradin kyberpunk-kirjassa Deus-X tämä yhteys on tehty selväksi myös kerronnan tasolla. Yrttejäpoltteleva mikrotukihenkilö on yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka osaavat toimia itsenäiseksi maailmaksi muuttuneessa tietoverkossa, jonne ihmisen on mahdollista myös kadota iäksi, muuttuen virtuaalimaailman toimijuudeksi.

Kyberpunkin maailma vilisee olentoja, jotka eivät ole ihmisiä, he ovat avaruudesta, toisesta ulottuvuudesta, he saattavat olla androideja, robotteja tai vaikkapa tietokoneohjelmia, joilla on selkeän inhimillisiä piirteitä. Samassa maailmassa on myös ihmisiä, jotka ovat muuttuneet ruumiiltaan koneiden kaltaisiksi, kyborgeja ja niitä jotka ovat muuttuneet mieleltään tietokoneohjelmien kaltaisiksi ja elävät suurimman osan elämästään kytkeytyneenä informaatioverkkojen virtuaalimaailmoihin. Onko ruumiista irtautuminen, vaikka sitten teknologian keinoin, muka luonnollista ja tavallaista? Väittäisinpä että aika paljon "perinteistä" yliluonnillisuutta on onnistuttu teknologistamaan aivan kitkatta, vaikka surkeita epäonnistumisiakin löytyy. Teknologiset möröt ja mullistukset jätetään monesti tavallaan puolitiehen. Ajatus tuntuu olevan, että koska androidi tai muu vastaava on rakennettu olento/ilmiö niin silloin sitä motivoi ainoastaan ihmisen tahto ja sattuman luomat virheet. Hyvässä kyberpunkissa ahdistava tunnelma ja ajatus siitä että ihmiset ovat suojattomia suurempien ja voimakkaampien toimijoiden edessä on läsnä hyvin voimakkaasti ja heidän avatarinsa - kyborgit, androidit ja muut mahdolliset - arvaamattomia ja pelottavia.

Teknologian ylivalta ja informaatioähky, onko muita vaihtoehtoja?

Kyberpunkin maailmankuva on selkeästi postmoderni. Subjekti on eriytynyt maailmasta ja yksilöindentiteetti hukkunut informaation ja vaihtoehtoisten identiteettien tulvaan, jopa siinä määrin että yhden erillisen ihmisolennon todellisuus voidaan kyseenalaistaa. Tulevaisuus, jossa maailma on mennyt rikki, ulkoavaruus tai kyberavaruus ovat kaikki eräänlaisia välitiloja. Pysyvä maailma on jäänyt taakse ja ihmiskunta on siirtynyt välitilaan, jossa vanhat säännöt eivät enää päde. Tietoisuudet voivat olla olemassa ilman ruumista, tekoälyt saavuttavat ihmisen tason ja menevät ohi, muodostaen uusia olemisen muotoja, jotka ovat teknologistuneen maailman omia asukkaita, toisin kuin me ihmiset, jotka olemme vain osittain yhteensopivia koneitten kanssa.

Kyberpunkin maailmassa yksilön rajoja loukataan, koneet ja tietokoneohjelmat tunkeutuvat kehon ja mielen rajojen läpi ja siten vievät ihmiseltä yksinoikeudeen omaan itseensä. Ihminen ei voi enää pitää itseään kaiken tarkeastelun keskipisteenä, koska hänen olemassaolonsa tarkoitus saattaa olla vaikkapa happea tuottavan bakteerikannan isäntänä toiminen.

Minua mietityttää, että miksi ihmisen yksilöidentiteetin murtuminen kuvataan aina pelkästään negatiivisena ja ahdistavana asiana? Miksi scifi-kirjailijat eivät ole hahmottaneet maailmaa, jossa ihmismielen vapautuminen lihan ja yksilöllisyyden kahleista loisi uudenlaista yhteisöllisyyttä eikä vain johtaisi ihmiskunnan pirstoutumiseen pieniin ja suuriin ryhmittymiin, jotka rakentavat uuden yksilöllisyyden jonkin yhteisen nimittäjän mukaan. Miksi ihmismieli, joka ei enää tarvitse ruumista, olisi rajoitettu luomaan identiteettinsä pelkästään jonkin etnisen tai (ala)kulttuurisen taustatekijän pohjalta?
Mikäli informaatiopohjaiset elämänmuodot, eli tietokoneohjelmat, voivat vallata ihmisruumiin, yhdistyä keskenään suuremmiksi "mieliksi" tai pirstoutua osaolennoiksi, niin miksi ruumiista irronnut ihmismieli ei kykenisi samaan? Eikö olisi aivan mahdollista rakentaa myös maailma, jossa ihmisen ja tekoälynkin rajat olisivat hämärtyneet?

Sen sijaan että ihminen yksilönä pistautuu ja hukkuu informaation tulvaan, eikö hän voisi myös sulautua siihen? Tietysti kirjallisen kerronnan kannalta on helponpaa ja lukijaystävällisempää kuvata maailmaa, jossa yksilö käy läpi kriisiä informaation, teknologian ja ihmisyyden kolmiossa. Kuitenkin mielenkiintoinen ajatus olisi myös maailma, jossa identiteetti olisi ohimenevä ja tilanteen mukaan muodostuva ilmiö, joka katoaisi takaisin kollektiivin osaksi, kun se on täyttänyt tarkoituksensa. Yksilön ja yleisen ristiriita olisi selvitetty, koska ei olisi kuin yleinen taso, joka koostuu löyhästi rakentuneista yksilöistä.