Lyhyesti virsi kaunis, sanotaan. Tässäpä teille ajateltu ajatus, ihan sen suurempia pohjustelematta.
Nykyään meillä on länsimainen vapaus, joka Amerikan Yhdysvaltojen ja liittolaisten (eli meidän eurooppalaisten) pommikoneet ja lukuisat muut tappamis- ja vahingoittamisvälineet levittävät nykyään vastahankaisiin arabimaihin, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan. Länsimaisen vapoauden puiteissa meillä on vapaus tehdä töitä kotonakin, jos emme ahdi tehdä työpaikalla kaikkea. Meillä on vapaus syödä "halpaa" pikaruokaa ja vitamiinipillereitä, jos emme ehdi syödä perinteistä kotiruokaa. Meillä on vapaus ostaa kuukausittain vaihtuvia muotivaatteita. Meillä on vapaus katsoa televisiosta mainoksia ja hienonhienoja Hollywoodspektaakkeleita. Meillä on vapaus soittaa kännykällä lapsillemme, silloin kun emme ehdi uraa edistäviltä työkiireiltämme viettää laatuaikaa heidän kanssaan. Meillä on vapaus tehdä itsellemme täydellinen keho kuntoilemalla ahkerasti tai leikkelemällä siitä paloja ja laittamalla synteettisiä tilalle, ellemme ehdi kuntoilla.

Toisinaan tuntuu ainoa asia, josta emme ole vapaita, on tämä pahuksen vapaus. Miettikää rauhassa missä tässä on se viisas Ajatus, kun harjoittelette peilin edessä pepsodent-hymyänne ja psyykkaatte itseänne ajattelemaan positiivisesti ennen kuin lähdette työhönne, jossa kapitalisti roikottaa vapautta nenänne edessä - olkaa toki onnellisia, enää he eivät vain ruoski meitä.

070804

Olen täällä kotisivujeni salaisella alasivulla kertonut asioista, jotka ovat olleet minulle tärkeitä. Olen esittänyt ajatuksia ja puolustanut näkemyksiä, joita olen pitänyt tärkeinä.

Tänään minulla ei ole tarvetta sellaiseen. Paraskin ajatus, joka asuu vain ihmisen päässä on tuomittu lopulta, ellei taipumaan, niin ainakin ottamaan vaikutteita lauman yhteisestä todellisuudentajun hämärtymisestä. Laumalla tarkoitan kaikkia niitä ihmisiä, joille tapahtuvista asioista saamme kuulla ja/tai olemme osallisia. Laumaan kuuluvat nykyään tiviimmin ihmiset, jotka ovat toisiinsa taloudellisesti sidoksissa toisiinsa. Ennen Jumala yhdisti aviopuolisot kuolemaan saakka, nykyään sama funktio lienee yhteisellä asuntolainalla, jota yleensä maksetaan ainakin eläkeikään saakka ellei sitten viimeiseen hengenvetoon, jonka jälkeen velka ja laskenut status lauman silmissä periytyy jälkeläisille.

Laumamme alfaurokset ja -naaraat, nimenomaan tuossa järjestyksessä, ovat tällä hetkellä päättäneet, että se mitä me kaikki todella kaipaamme on raha. Siis ne metallinpalaset ja paperilappuset, jotka joskus olivat selviytymisen kannalta välttämättömien hyödykkeiden vaihtamista helpottavia välineitä ja nykyään yhä enemmän jopa rahan pelkkä digitaalinen nimellisarvo on jotain mitä pitää tavoitella. Toisin sanoen, sen sijaan että tavoittelisimme yhteistyössä selviytymistä ja yrittäsimme siinä samalla pitää tämän ainoan pallomme ja toisemme edes suhteellisen elinkelpoisina, me tavoittelemme jotain mitä oikeastaan ei ole olemassa, arvokasta tyhjyyttä. Informaatiota, joka elää meissä ja hallitsee meitä.

Tilanne vaikuttaa pahalta, vaikkakin tietysti tässä vaiheessa moni varmaan jo miettisi (jos tämän joku muukin lukisi), että puhun kärjistetysti ja vastoin parempaa tietoa, koska maailma on oikeastaan ihan jees ja ilman rahaa ei tietenkään tule toimeen. Ottakaa siis mukava asento ja rentoutukaa. Kävin hetki sitten itseni kanssa keskustelun aiheesta, pitäisikö hypätä täältä neljännen kerroksen parvekkeelta ja poistua lopullisesti tästä maailmasta, joka tuntuu olevan minulle niin mahdottoman vaikea. Olen siis mieleltäni järkkynyt, omituisia asioita horiseva skitsofreenikko, joka kuuluisi oikeastaan laitokseen, pois silmistä ja pois mielistä. Tämän ajatuksen annan teille ilmaiseksi, ettekä joudu siitä kallisarvoista senttiäkään maksamaan.

Kuitenkin minun on sanottava sanottavani. Se ei riitä, ettei kukaan kyseenalaista rahan ehdotonta maailmanherruutta ja niiden ihmisten sankaruutta, jotka tavallaan hallitsevat suuria rahasummia, vaikka epäilen heidän oikeastaan elävän vain erilaisessa orjuutetun asemassa, kuin me raukat, joilla ei paskoista työpaikoista ja palkoista huolimatta ole koskaan tarpeeksi rahaa. Heidän lisäkseen on myös muunlaisia ihmisiä. On olemassa laumahengen alempia manifestaatioita, jotka perustuvat ajatukselle, että oma itse ja se ulkoryhmä, johon he kulloinkin itsensä samaistavat, on juuri se oikea ja paras mahdollinen. En tiedä miten on, mutta voisinpa väittää, että jokainen tuntee elämänsä jossain vaiheessa ylemmyyttä johonkin toiseen ihmiseen nähden. Vai eikö näin muka ole? Ajattele tilannetta, kun viimein tunsit ylemmyyttä. Eikös tuntunutkin hyvältä? Taisi tuntua ja varmaankin tahtoisit tuntea sen uudelleen? Älä huoli, ei ole mitään hävettävää, monet muutkin tuntevat samoin ja monet heistä ovatkin jo muodostaneet erilaisia viha- ja syrjintäryhmiä, kuten babtistit, jehovantodistajat, mormonit ja niin edespäin.

Tämän päivän viisas ajatus onpi tämä: luopukaa toivosta, sitä ei ole. Jumala on kuollut, Elvis on poistunut keskuudestamme ja monet muut "tärkeät" ihmiset ovat menneet ja lukemattomat seuraavat perässä. Elämän pitäisi tapahtua tässä hetkessä, ottaen huomioon sen, että elämä itsessään on tärkeää, eikä yksikään yksilöistä, eikä yksikään aatteista, eikä yksikään sanoista, eikä yksikään teoista.

230704

Siviilipalvelus on isänmaallista.

Sain tässä ajatuksen, kun eräs kaljupää vittuili minulle baarissa siitä, etten näytä isänmaalliselta ja en ole käynyt armeijaa. Olin hetken ajan hyvin hämilläni, koska minusta siviilipalvelus on jopa isänmaallisempaa kuin armeijan käyminen. Varmuus tästä syntyi, kun veljeni, alikersantti Ojaniemi, soitti minulle eilen ja kertoi, ettei hänellä ja muilla patterin alikersanteilla ollut sinä iltana muuta tekemistä kuin "pippelin venyttäminen". Suorittaessani siviilipalvelusta huolehdin vakavasti ja vähemmän vakavasti mielisairaiden ihmisten jäte- ja ruokahuollosta.

Kun siviilipalvelusmies hoitaa 12 kuukautta lapsia, vanhuksia ja sairastuneita työikäisiä miehiä ja naisia, niin miten hän ei silloin ole isnämaallinen? Taistelivatko isämme, isoisämme ja isoisoisämme Suomen itsenäisyyden puolesta, jotta suomalaiset voisivat jättää kaikki joilla ei mene hyvin oman onnensa nojaan heitteille ja lähettää terveet ja työkykyiset kuolemaan jonnekin, koska vain sotiminen on isänmaallista?

Kun "isänmaallinen" tatuoitu kaljupää hakkaa naisia, lapsia, vanhuksia, ulkomaalaisia ja sivareita humalapäissään, saadakseen mainetta muiden klanipäiden silmissä, onko se sellaista toimintaa, jota katsellessa voi vain kuvitella suomenlipun hulmuamaan tuulessa ja tuntea ylpeyttä siitä että kuuluu samaan kansakuntaan näiden pikkusieluisten ja ajattelemattomien laumasielujen kanssa?
Minun asiani ei olisi arvostella näitä ihmisiä, kuten heidänkään asiansa ei olisi arvostella minua, mutta loukkaavat sanat ja yksipuolinen ajattelu saavat minut aina surulliseksi ja vihaiseksi.

Jos ainut isänmaallisuus on natsien isänmaallisuutta, en tahdo olla isänmaallinen. Jos on tosiaan niin, että vain aseet ja väkivalta tekevät suomalaisesta suomalaisen, niin minä ryhdyn vaikka ruotsalaiseksi.

170604

Jospa unohtaisin hetkeksi poliittisen paatoksen ja puhuisin jostain muusta. On vaikeaa hiljentää ajatukset sellaisesta aiheesta, josta vaahtoamisesta on jo muodostunut maneeri. Kuitenkin peruslähtökohta poliittesessa paatoksessani on tämä: ihmisen olemassaololla on perustansa, jokainen tahtoo syödä, nukkua ja lisääntyä. Jokainen tahtoo olla terve ja useimmat tahtovat oppia jotain uutta (oppimisen motiiveista en muodosta juuri nyt mielipidettä). Olen ajatellut, että on yhteiskunnan tehtävä tarjota ihmisilleen edellytykset ihmisyytensä toteuttamiseen ja tällainen yhteiskunta, jossa vain pääomien karttumisella on merkitystä EI TOTEUTA YHTEISKUNNAN OLEMASSAOLON OIKEUTTAVIA PERUSTEHTÄVIÄ. Mutta minun ei pitänyt yltyä poliittiseen paatokseen.
Tänään minun piti kirjoittaa tänne ikiomaan "blogiini" - mitä se sitten tarkoittaakaan - aiheesta: pieni minä ja viisaus. Otsikko "Viisas ajatus", antaa ymmärtää, että minun pitäisi omistaa sellaista viisautta, jota muilla ei ole ja sitten, kuin boddhisatva ikään, jakaa sitä niille valaistumattomille raukoille, joilla tietämisen autuutta ei ole. Viisauden sijaan olen kirjoitellut paljon siitä mitä näen tapahtuvan ja miten kuvittelen asioiden toimivan. Mikäli ajatellaan viisauden olevan jotain sellaista tietoa, jota ei voi kyseenalaistaa, mutta joka on silti liitettävissä johonkin käytännölliseen yhteyteen, niin en ole tänne kirjoittanut yhden yhtä viisasta ajatusta.
Tässä on ongelmani ydin: vaikka minulla olisikin viisauteen pätevöittäviä kokemuksia, tai edes yksi, niin miten ihmeessä onnistuisin muka välittämään sen ymmärrettävästi eteenpäin kirjoittamalla siitä kotisivuilleni? Informaation käsittely kielellisellä tasolla on mahdollista, mutta se tuskin viisastaa ketään, koska käsitteet ovat viisaita vain keskenään. Mielipiteitään voi kirjoittaa ylös, mutta mielipiteitä ei pidä sekoittaa viisauteen. Siispä viisaus pakenee jokaista näppäimen lyöntiä ja samalla kun mietin mitä viisasta voisi seuraavaksi sanoa, turmelen oman mahdollisen viisastumiseni olettamalla että viisaus jo jollain tasolla odottaa minussa puhkeamistaan kukkaan, ja varmasti tekeekin sen jos vain kirjoitan tarpeeksi paljon typeryyksiä.
Naulana arkkuuni voisin tehdä vielä sen mihin jokainen viisasta esittävä ennemmin tai myöhemmin sortuu, lainaan jotakuta, joka on jo kohotettu ihmiskunnan viisaiden kanoniin. "Kaikesta siitä mitä ei voida puhua, pitää vaieta", Wittgensteiniä, muistaakseni. Hyvää yötä lapsoset, ja viisaita unia.

250504

On yllättävän vaikeaa saada sanottua jotain sellaista, mitä ei olisi sanonut jo moneen kertaan. Tänään voisi olla sellainen päivä, etten ajattele asioita liikaa. Mitä sitten, jos jotkut sotahullut tahtovat pommittaa toisensa ja itsensä hengiltä. Mitä sitten, jos Amerikan Yhdysvallat jatkaa rikollisten toimiensa puolustelua ja kaunistelua järjettömilläkin teoilla - kuten sen perhanan vankilan purkaminen, väärinkäytökset jatkuvat vain toisessa vankilassa, joka valmistuu viereen aivan samanlaisena kuin se entinenkin. Se että ihmisten julmuudesta toisiaan kohtaan raportoidaan päivittäin, tekee asiat niin paljon helpommin siedettäviksi, etten viitsi itse osallistua moiseen.

Viisas Ajatus: Jos teistä tuntuu siltä, että tahdotte hyväksyä tappamisen jonkin huteran "ihanteen", kuten "vapaus", vuoksi niin siitä vain. Minä vaikka mieluummin humppaan muna tulessa.

170504

Onkohan meissä ihmisissä jotain perustavanlaatuista vikaa? Toisinaan tuntuu siltä, että jokaisella on käynnissä jonkinlainen kurjuuden maksimoimisprojekti. Useasti olen itsekin kokenut kaiken mahdollisen henkilökohtaisena loukkauksena ja hyvin usein ollut sitä mieltä, että juuri minä olen oikea ihminen arvioimaan sen mikä on kaikille oikeaa ja sopivaa käytöstä.
Mutta se onko tämä(kään) todellista on täysin riippuvainen siitä ketä milloinkin on taipuvainen kuuntelemaan. Se ettei harrasta kriittisyyttä ajattelunsa suhteen voi johtaa törmäykseen ulkomaailman kanssa ja se että harrastaa liikaa kriittisyyttä itsensä suhteen johtaa ongelmiin sekin. Tässä asiassa ei varmaankaan ole olemassa kultaista keskitietä tai jos onkin niin en ainakaan itse ole siihen koskaan törmännyt.

ViisasAjatus: Miksi tehdä itselleen ongelmia, kun niitä varmasti syntyy ihan itsestäänkin?

140504

Oi, jos oisin katkeroitunut äärikommunisti duunari (lainattu jostain sarjakuvasta)

Meissä kaikissa asustaa se pikkuinen lehmä, joka kuiskuttelee koko ajan korvanjuuressa, että juuri tämä yksilö on oikeassa arvostuksineen ja että juuri tämä yksilö on se merkittävä yksilö, jonka mukaan kaikki muut määritellään. Niinhän se on. Siksipä urautunut tulevaisuus näyttää niin kovin todennäköiseltä vaihtoehdolta.
Ajatellessani miten paljon vaivaa ja rasitusta katkeroitunut äärikommunisti duunari aiheuttaa sosiaalisessa ympäristössään, saa suupieleni nousemaan sadistiseen hymyyn. Nämä tunteet on käsiteltävä silloin kun ne ovat vielä mahdollisia, koska urautunut ja elämäänsä pettynyt duunari on sisältä kuollut eikä koe mitään oman itsensä ulkopuolista merkityksellisenä eli hän ei myöskään tunne mitään mikä olisi reaktio ulkoiseen todellisuuteen.

ViisasAjatus: Jos olet aina oikeassa, niin tervemenoa tulevaisuuteen ja hyvää loppuelämää.

110504

Moderni informaatioteknologia mahdollistaa näköjään mielipiteiden laukomisen sellaisessa mittakaavassa, joka vielä vuosikymmen sitten olisi jäänyt monelta saavuttamatta. www.pinseri.com on osoite, jonka kautta löytyy blogi jos toinenkin. Sieltä sitten voivat uteliaat käydä lukemassa mitä kukin milloinkin on mieltä maailman asioista tai millaisia projekteja itse kukin on milloinkin ottanut työn alle. Hyvää tällaisessa on mahdollisuus herättää keskustelua ja ottaa osaa keskusteluun tavalla joka on jotain aika mullistavaa. Pieni ihminen saa viimeinkin äänensä kuuluviin.

Missä pienen ihmisen ääni sitten saa aikaan muutoksia? Tuskin yhdessäkään blogissa, kuten niitä niin kivasti nimitetään, kerrotaan mitään sen tähdellisempää, kuin ettei yksi tykkää maksalaatikosta eikä toinen siedä porkkanoita. On myös niitä, jotka kertovat avoimesti niistä asioista, jotka ilahduttavat ja sykähdyttävät heidän elämänsä harmaata taivalta. A.W. Yrjänä kertoo eräässä runossaan runkkaavansa kirjoituspöytänsä ääressä, monessa tapauksessa kirjoituspöydän voisi korvata sanalla tietokone.

ViisasAjatus: harkitkaa sanojanne ja sen jälkeen harkitkaa onko niiden sanominen mitenkään tarpeellista. Sanokaa ne silti, koska sanoisitte ne kuitenkin.

060504

Tässä olemassaolossa on jotain pielessä. Media kertoo meille mitä maailmassa tapahtuu ja miten maailman tapahtumiin tulisi suhtautua. Näemme ja kuulemme joka päivä miten maailma on täynnä suuria tunteita, suuria vääryyksiä, sankareita kiiltävissä haarniskoissaan (tai kenties valkeissa lehmipoikahatuissaan) ja konnia, jotka tahtovat riistää pieneltä ihmiseltä hänen vapautensa toteuttaa yksilöllisyyttään ja täydentää henkilökohtaista kasvuprosessiaan. Kaikki uskovat tämän, koska media ei valehtele eivätkä objektiivisuudestaan tunnetut iltapäivä- ja aikakauslehtien toimittajat tee tikusta asiaa, eivätkä väritä artikkeleitaan sensaationhakuisella melodraamalla. Tai ehkä joku uskookin, että kevyempi media (jota ennen olisi voinut sanoa myös likasankojournalismiksi) saattaa toimia markkinahakuisesti, niin eiväthän suuret ja luotettavat televisiokanavat ja valtakunnalliset lehdet sellaista tee.

Minua vain kummastuttaa se, ettei henkilökohtaisessa elämässä ole läheskään niin dramaattisia elemettejä, kuin siinä maailmassa, josta media kertoo, on. Ruoho ei jylise korvia huumaavasti kasvaessaan. Naapurin väkivaltaisuuskohtauksia saavat juopot eivät ole erityisen pahoja ihmisiä, joiden ilmestyessä maisemaan alkaa soida piinaava jännitysmusiikki. Edes mielisairaalassa tapaamani mielisairaat rikolliset eivät ole sen kummempia ihmisiä kuin me muutkaan.

Viisas Ajatus: tarkkailkaa ympäristöänne ja unohtakaa uusliberaalit paskapuheet yksilöistä ja heidän tarpeellisuudestaan.

030504

Rakas nettipäiväkirja, tänä viikonloppuna olen miettinyt huumeita, alkoholia ja sekakäyttöä. Aihe on vaikea eikä ole olemassa hyvää tapaa puhua siitä. Voisin kertoa mitä kaikkea ihmisille on tapahtunut edellä mainitsemani pyhän kolminaisuuden takia mutta, kiitos huumevalistuksen, kaikki jotka ne lukisivat pitäisivät puheitani pelkkänä pelotteluna ja tekisivät silti sen mitä aikovatkin.

En ainakaan itse osaa oikein sanoa tai tehdä mitään mistä olisi hyötyä, kun tapaan jonkun ystävistäni aivan täydellisen sekaisin ties mistä aineista. En oikeastaan edes tahdo olla heidän lähellään silloin. Mukavimmastakin ihmisestä tulee täysi idiootti, kun laittaa sisäänsä oikean sekoituksen omakseen katsomiaan päihteitä, parhaassa tapauksessa heistä tulee uhka itselleen ja muille. Päihdeongelmainen ei saa itsestään mitään irti, hänelle päihteet ovat kaikki kaikessa. Useammin kuin kerran olen kuullut, kun tyyppi, joka on todellakin jo täysin vaikkapa alkoholin orja, kertoo miten voisi olla vaikka mitä "jos vain haluaisi" ja että heille riittää kun he "tekevät parhaansa". Ilmeisesti he siis vain haluavat olla juoppoja ja narkkareita, jotka tekevät jotain hommaa yhden päivän viikossa jotenkuten ja ovat täysin ulalla ne kuusi muuta. Ilmeisesti heidän parhaansa on lojumista soskun maksamissa kerrostaloyksiöissä ja puhumista siitä miten voisivat tehdä parhaansa ja olla mitä haluavat.
Miksi silloin ei voisi olla mitä haluaa? Miksi ei voisi mennä vaikka jollekin kurssille? Miksi ei voisi jättää paria ryyppykertaa väliin ja ostaa vaikka kirjaa? Miksi ei voisi tehdä itselleen jotain hyödyllisempää? Kulutusyhteiskunta vaatimuksineen on hyvä tekosyy, mutta todellisuudessa sekoilu ei tee hallaa kulutusyhteiskunnalle vaan ainoastaan yhdelle kuluttajalle, johon kohdistetaan vaatimuksia.

Tämä ei ole puolustuspuhe kulutusyhteiskunnalle. Pohdin vain sitä että olisiko mahdollista väistellä sen luomia paineita ihan selvinpäin? Päihteet rappeuttavat kehon ja mielen ja jonain päivänä tuhot ovat peruuttamattomia. Katsokaa vaikka Matti Nykästä, mies tuskin hyppää enää yhtäkään kertaa mäestä, vaikka olikin aikoinaan maailman paras. Kahdenkymmenen vuoden ryyppäämisen jälkeen on turha haaveilla enää pelastuksesta ja sadanvuoden elonkaaresta. Eikä ryypätä tarvitse edes kahtakymmentä vuotta, olen huomannut että jo pari vuotta muuttaa ihmisen pöhöttyneeksi ja päliseväksi idiootiksi, joka vain lojuu päivät pitkät ja puhuu siitä miten tekisi parhaansa, jos haluaisi. Se on kohtalo, jota en itselleni tahdo.

Vielä pitäisi sanoa, että tukekaa ystävienne selvää elämää ja elämänhalua. Se tekee ihmeitä, olen nähnyt. Aina sekään ei silti toimi. En ehdi enää kirjoittaa tähän pohdintojani siitä, että koska on syytä lyödä naulat tiskiin ja jättää joku ihmisraukka itsetuhonsa tielle. Tahtoisin uskoa, että jokaisen voi pelastaa mutta en tiedä onko se totta. Se on ainakin varmaa, ettei kukaan voi yksin vetää ketään pois päihteiden käytöstä, ellei se yksi sitä itse halua. Samalla olen sitä mieltä, ettei kenenkään pitäisi olla yksin tukemassa päihdeongelmaista, sillä se on liikaa vaadittu keneltä tahansa.

Kuulostan varmaan taas ristiriitaiselta ja, jos joku kriittinen yleisnero lukee tämän, saan kommentteja siitä miten oikea aivopuoliskoni ei teidä mitä vasen ajattelee, mutta tosiasia on ettei tässä(kään) asiassa ole olemassa mitään ristiriidatonta ja yleispätevää totuutta, jonka voisi esittää kirkkaana soihtuna tietämättömyyden pimiössä. On myös olemassa ihmisiä, joille on tärkeämpää olla oikeassa ja voittaa väittelyjä, kuin ihan oikeasti ajatella asioita.

Tämä teksti hajoaa käsiin, joten menen viimein päivän Viisaaseen Ajatukseen: päihteitä voi käyttää vaikka koko ajan, mutta se sulkee pois valtavasti sellaisia mahdollisuuksia ja kokemuksia, joita voisi kuolinvuoteellaan muistella tyytyväisenä.

280404

Toisinaan olisi hyvä tarkistaa omat asenteensa ja ajatuksensa. Joihinkin ajatuksiin ja toimintatapopihin voi kiintyä niin kovin, että erehtyy luulemaan niitä omikseen. Sanokoot markkinoitsijat mitä vain, me emme ole yksilöitä. Se että jokainen on nimikoitu erikseen johonkin perheeseen ja sukuun ja laajemmin ajateltuna kulttuuriin ja rotuun, ei suinkaan tee kenestäkään yksilöä vaan päin vastoin - se tekee meistä osan jotain suurempaa joukkiota, joka on vain biomassaa, jonka tarkoitus on säilyä elossa vaihtelevissa olosuhteissa.

Ottakaa tavoitteeksenne ajatella jokaisen päivän aikana edes yksi oma ajatus. Se ei olekaan niin helppoa kuin luulisi. Ajatukset eivät synny tyhjiöön, mullistavinkin uutuus rakentuu vanhojen ajatusten lomaan. Luulen sen johtuvan siitä, että tietoisuutemme ei ole rakentunut ensisijaisesti luomaan meille yksilöllisiä ja erityisiä kokemuksia, vaan säilyttämään kaikkien ennen meitä eläneiden kokemukset ja ajatukset. Miettikää myös näitä "yksilöllisiä kokemuksia" ja vertailkaa odotuksianne, siitä miten arvelette jossain tilanteessa reagoivanne, elokuviin, kirjallisuuteen, musiikkiin yms. populaarikulttuuriin. Pohtikaa samalla oletteko koskaan oikeasti kokenut tunnetta, jonka aikana maailma pysähtyy ja taustamusiikki nousee pauhaamaan korvia huumaavana. Tuskinpa kukaan on, mutta moni silti tahtoisi, sillä eiväthän populaarikulttuurinkaan tunnetilat ole tyhjästä syntyneet, vaikka ne eivät välttämättä ihan realistisia olisikaan.

Tämänkin päivän Viisas Ajatus on tämä: Me emme ole yksilöitä, joten lopettakaa itsepetoksenne ja olkaa hieman huomaavaisempia toisianne kohtaan.

260404

Minulle tuli kiire tätä kirjoittaessani, joten lopputulos lienee hieman sekava, anteeksi.

Vappu tulla jolkottelee ja nyt olisi hyvä tehdä vuotuinen aatteellisuustarkistus. Lukioikäisenä viehdyin aika tavalla marxilaisuudesta, tai ehkä pikemminkin kommunismista ja varsinkin taistolaisuudesta, jonkin verran minua kiehtoivat myös Mihail Bakuninin ajatukset anarkismista, joita muiden muassa eräs Vladimir Lenin arvosteli naiiveina. Kovin kummoinen kommunisti minusta ei kuitenkaan tullut. Kansainväilinen solidaarisuus on kaunis ajatus ja siitä pidän vieläkin kiinni, pitäisi muistaa olla solidaarinen koko ajan ja unohtaa itsekäs minäensin-ajattelu, jonka varjolla kapitalisti kusee köyhää silmään. En ole kovin kummoinen kommunisti, koska vieroksun rehellistä työtä enkä ole palkkatyössä ollutkaan kuin kuukauden elämästäni, kaikki muu on on ollut enemmän tai vähemmän vapaaehtoista ja tämä muu alkaa pikkuhiljaa tarkoittaa useita vuosia talkoohenkistä sepeämistä suuntaan jos toiseenkin.
Tänään minun oli tarkoitus kirjoittaa jotain kommunismin ja pasifismin yhteensovittamisesta. Bolsevikithan olivat aikoinaan sitä mieltä, että väkivaltakoneiston avulla ylläpidettävä yhteiskuntajärjestys kaatuu vain väkivallan tai sen uhan avulla. Taistolaisten lapset opetettiin ihailemaan Che Guevaraa ja valmistautumaan siihen, että saattaisivat hänen laillaan kohdata loppunsa barrikadeilla taistelussa riistäjän verikoiria vastaan. Myönnän tämän ajatuksen realistisuuden, sillä vain ehdoton pasifismi on pasifismia, toisin kuin rationaalinen pasifismi, joka sallii väkivallan äärikeinona harkinnan mukaan, on aika epärealistinen ajatus että ehdoton pasifismi koskaan voittaisi väkivallan. Kuitenkin, kuka on sanonut, että aatteellisuuden pitäisi olla yhtä kuin realismi? Eikö koko jutun juju ole juuri utopian tavoittelu? En itse usko pätkääkään siihen, että uusi yhteiskuntajärjestys, joka luodaan ja ylläpidetään vanhan vallan keinoin olisi yhtään sen parempi kuin entinenkään järjestys. Tätä pohtiessani muistin mensevikit, ne kommunistit, jotka eivät olisi tahtoneet tarttua aseisiin päämääränsä saavuttamiseksi. Enpä menisi itseäni mensevikiksikään sanomaan, mutta on hyvä muistaa etteivät asiat ole koskaan niin yksikertaisia, kuin mitä kumipäiset porvarit tahtoisivat ihmisille uskotella ehkä olen vielä vuoden punertava ja katson mihin suuntaan maailma minua heittelee. Rauha, puhdas ympäristö ja kaikkien ihmisten välinen solidaarisuus eivät ole huonoja ihanteita enkä vahingoita ketään, ellen ehkä porvareitten rahapusseja, niitä tavoitellessani. Jotkin asiat ovat yksilöä suurempia, se on jotain mikä nykyään jää monelta ymmärtämättä.

180404

Yhteiskuntakritiikki ja ihmisviha, siinäpä mainio yhdistelmä. Kumpaakaan ei olisi ilman yhteiskuntaa tai ihmisiä. Kaiken tempomisen ongelmana onkin juuri se että liike pois sieltä missä ei tahdo olla, johtaa vain uudestaan samaan paikkaan mistä lähtikin. Jokainen yhteiskuntaa ja ihmisiä arvosteleva on väistämättä osa molempia ilmiöitä ja sekös minua harmittaa.

Onko sopeutumattomuuden ainut vaihtoehto sopeutuminen ja asioiden hyväksyminen sellaisina kuin ne ovat? Ainakaan kirjoitetun historian mukaan ihminen tai hänen yhteiskuntansa ei ole vuosituhansienkaan saatossa juurikaan muutunut. Aina on köyhiä ja rikkaita ja jos ei ole köyhiä ja rikkaita on niitä jotka kusettavat ja niitä joita kusetetaan. Henkilökohtainen ristini on kuuluminen molemmissa tapauksissa altavastaajien kategoriaan. Tällaisessa tilanteessa uskonpuute ei ole mitenkään tavatonta, luottamus siihen että koskaan tapahtuu muutosta on minussa juuri nyt hyvin vähissä. Katsokaas, kun kaikki lopulta palaa näihin kolmeen perusasiaan: ravinnonsaanti, nukkuminen ja lisääntyminen. Kun ihmisellä ei ole ruokaa, hän nousee barrikadeille ja kun hänen vatsansa on täynnä, hän nukkuu. Joka tapauksessa hän pyrkii lisääntymään, sillä se tarve on suurempi kaikkia muita, jotta syntyisi lisää ihmisiä syömään ja nukkumaan. Jokainen meille markkinoitu "välttämättömyys" on oikeastaan vain väline joko ravinnon saamiseen, nukkumiseen tai paritteluun.

Tästä ei synny kovin viisasta elämän ohjetta, mutta yritetään kuitenkin. Jos elämäntehtävänne on syödä, nukkua ja nussia, tehkää se kohtuudella. Älkää ottako enempää kuin tarvitsette. Kenenkään ei ole tarve syödä itseään joka päivä ähkyyn, nukkua ei tarvitse kuin 5-8 tuntia vuorokaudessa eikä jokaisen ihmiskollegan kanssa tarvitse pariutua. Vain vauvoille ja pikkulapsille on sallittua olla itsekkäitä ja koko ajan vaatia kaikkea itselleen, sillä se on heidän selviytymisensä edellytys.

150404

Idealismi on kuollut, eläköön idealismi!
Tänään olen pohtinut asiaa, jonka pitäisi olla tärkeämpi, kuin se on minulle viimeaikoina ollut. Se on ymmärrettävää, että olen pettynyt uskontoihin ja että maailmankatsomukseni alkaa olla hyvin ateistinen. Missä vaiheessa aloin epäillä muitakin mahdollisuuksia? Onko tosiaan niin että elän sellaisessa pahassa maailmassa, jossa solidaarisuus, sivistys, tasa-arvo ja rauha ovat kärsineet sellaisen inflaation, että niitä ei voi enää edes ääneen sanoa tuntematta itseään edes hiukkasen naiiviksi ja tekopyhäksi? En kai ole millään mittapuulla laskettuna kovin hyvä ihminen, mutta muuttuisiko se, jos uskoisin enemmän johonkin itseäni suurempaan?
En näet usko yksilöihin, mikä on nykyään kovin trenditön ajatus. En usko, että kapitalistinen "vapaus" tarkoittaa koskaan mitään muuta kuin entistä lihavempia porvareita, kun köyhät työläiset keskittyvät keskinäiseen kyräilyyn ja senkin vähän arvon riistämiseen, mitä joku joskus onnistuu itselleen haalimaan. Aattelisesta heräämisestä on kai turha puhua, koska en ole tarpeeksi kurinalainen luopuakseni kaikista niistä kivoista muovihärpättimistä, joiden omistaminen on nykyään mahdollista ja ilmeisesti myös onnen edellytys. Kuitenkaan en voi olla miettimättä mitä tapahtuisi, jos tosiaan luopuisin niistä ja ryhtyisin elämään tavoitellen jotain kestävämpää ja jalompaa kuin mitä rahan ympärillä pyörivä itsekäs ja petollinen maailma tarjoaa.

Viisas ajatus on siis tänään tällainen: myötätuntoisuus ja vastuun kantaminen yhteisen maailmamme hyvinvoinnista eivät ole naurettavia ja naiiveja päämääriä, vaan niihin kannattaisi pyrkiä aina kun mahdollista. (Eli punaliput naftaliinista ja Toveri-lehteä jakamaan.)

140404

Jossain vaiheessa tätä kevättä, ruokin positiivista ajattelua toistelemalla itselleni mantraa: "vertailu on lyhin tie kadotukseen ja keskinkertaisuuteen". Se on viisas ajatus, sillä parhainkin vertailukohde saa merkityksen vain suhteessa toisiin vertailukohteisiin, jotka saavat merkityksensä suhteessa toisiin vertailukohtiin ja niin edespäin. Sillä tavalla vertailemalla sitä huomaa lopulta olevansa arvottomampi ja hyödyttömämpi kuin pikkuiset kärpäset, jotka sentään tekevät tärkeätä työtä syödessään kaiken sen paskan mitä me muut elukat maailmaan tungemme.

Viisas ajatus on siis tämä: älä vertaile saavutuksiasi/ tekojasi muihin, koska aina on joku joka on parempi, nopeampi, vahvempi, joustavampi ja niin poispäin. Toinen viisas ajatus voisi myös olla, että älä koskaan puhu viisaita ajatuksiasi ääneen tai muuten julkituo niitä sellaisessa muodossa, joka saattaa aiheuttaa vastaväitteitä, koska silloin ne muuttuvat väistämättä epäviisaiksi ajatuksiksi. Aina on joku, joka tietää paremmin ja ajattelee viisaammin etcetera, etcetera ad infinitum.

140404

Huomasin tulleeni hyvin hyvin kyyniseksi. Mitenköhän tässä näin on päässyt käymään? Kenties sen siemen on kylvetty jo vuosia sitten ja nyt se on puhjennut kukkaan. Niin tai näin, idealismi on kuollut, eläköön idealismi!
Tämän päivän viisas ajatus olkoon seuraava: suurimmat typerykset kutsuvat itseään viisaiksi. Tämä on sukua ajatukselle, että sairaimmat paskiaiset hellittelevät ajatusta omasta normaaliudesta, ikään kuin se olisi

Tämän päivän Viisas Ajatus taitaakin olla enemmänkin Jälkiviisas Ajatus, mutta yhtä kaikki, tässä se tulee:
Kun juo viinakseja pitkään ja hartaasti, saattaa jälkeenpäin huomata olevansa köyhä ja kipeä. Ensimmäistä ei voi varmaan välttää muutenkaan, jos sattuu olemaan työtön ja sellaista, mutta toiselta saattaa välttyä, jos muistaa pitää näppinsä erossa sakesta. Vaikka Gekkeikan on hauska nimi, niin riisiviini on silti juomana ala-arvoista. Mikäli tahdotte juoda pahaa hiivaista litkua ja tulla kipeiksi, niin tehkää kiljua. Kilju on halvempaa kuin sake ja surkeimmatkin kiljunlitkut peittoavat sen maussa 100 - 0.