Tiibetinspanielin kaltaisia koiria seikkaili satoja vuosia sitten kiinalaisten hallitsijoiden temppeleissä,
jolloin koiria annettiin lahjoiksi korkeille virkamiehille. Tuolloin Kiinan ja Tiibetin kansat kävivät tiivistä
kauppaa ja spanieleiden arvellaan kulkeutuneen Kiinasta Tiibetiin, jossa rotu jalostui nykyiseen
muotoonsa. Tiibetinspanielin läheisin sukulainen on kiinanpalatsikoira. Tiibetiläiset munkit pitivät
itsevarmoja pienokaisia luostareissaan vahtikoirina ja jotkut saivat jumalallisen tehtävän pyörittää
munkkien rukousmyllyjä. Tiibetinspanielit joutuivat kuitenkin pois pyörittäjä virastaan, kun kiinalaiset
ottivat määräysvallan Tiibetissä.
Pienokaiset julistettiin lainsuojattomiksi. Tiibetinspanielit kulkeutuivat Eurooppaan lumisilta vuoristoilta lähetyssaarnaajien välityksellä. Ensimmäiset rodun edustajat tuotiin Englantiin vuonna 1905.
Tiibetinspanieli tuli Suomeen vasta vuonna 1964.
Yleistä
Tiibetinspanieli ei oikeasti ole spanieli, nimi on harhaan johtava. Se on pikimmiten sukua kiinanpalatsikoiralle.
Pentuja syntyy vuodessa keskimäärin noin 400-800. Rotu on yksi suosituimmista kääpiökoirista.
Luonne
Kaikkien aasialaisten rotujen tavoin tiibetinspanielillakin on omalaatuinen, lähes kissamainen persoonallisuus.
Luonteeltaan levollinen, viisas ja siisti. Se on erittäin iloinen, toimelias, älykäs, itsevarma ja silti omistajiinsa
kiintynyt koira. Eloisa, vilkas ja reipas. Se on ystävällinen, luotettava ja uskollinen, mutta ei erityisen rohkea.
Toimelias, tarmokas, pirteä ja valpas vahti. Perhepiirissä lapsirakas. Suhtautuu pidättyvästi vieraisiin. Tulee
hyvin toimeen lasten ja toisten koirien kanssa. Tiibetinspanieli on aika hiljainen koira, mutta kun vieraita saapuu ne haukkuvat kiivaasti.
Koko
Säkäkorkeus on noin 25 cm. Se painaa noin 4.7 kg. Myös suurempia yksilöitä esiintyy.
Ulkonäkö
Se on suorakulmion muotoinen, elegantti, sopusuhtainen, ylväsryhtinen ja pieni kääpiökoira. Runko säkäkorkeutta hieman pitempi. Pää on pieni suhteessa runkoon, mutta kannetaan ylväästi. Sukupuolileima
silmiin pistävä. Kallo on hiukan kupolimainen, kohtuullisen leveä ja litteä. Otsapenger loiva, kuono-osa
keskipitkä ja tylppä, täyteläiset, pehmeän tylpät ja poimuttomat ylähuulet. Leveä alaleuka, kirsu musta.
Silmät ovat tummanruskeat, soikeat, keskikokoiset ja ilmeikkäät, kaukana
toisistaan ja eteenpäin suuntautuneet, luomien reunat ovat mustat.
Korvat ovat keskikokoiset, riippuvat ka melko korkeaale kiinnittyneet, runsashapsuiset. Kuulostellessa kohoavat
hieman kallosta. Lievä alapurenta, huulet peittävät kielen ja hampaat, myös tasapurenta sallittu. Kaula on melko
lyhyt ja vahva, harjan ympäröimä. Runko on suorakaiteen muotoinen, hyvin kehittynyt rintakehä, selkä suora.
Eturaajojen luusto on keskivahva, lavan ja olkavarren kulmaus hyvä, kyynärvarret hieman kaartuvat. Takaraajat
ovat voimakkaat, kohtuullisesti kulmautuneet. Matalat ja yhdensuuntaiset kintereet. Käpälät ovat pienet ja pitkävarpaiset,
varpaiden välissä hapsuja, mieluiten käpäliä pitemmät. Häntä on korkealle kiinnittynyt, runsashapsuinen, liikkeessä
selän päälle kiertynyt, seistessä saa laskeutua. Liikkeet ovat nopeat, vapaat ja yhdensuuntaiset.
Karva ja väri
Peitinkarva silkkimäinen, päässä ja raajojen etuosissa lyhyttä. Rungossa pitkähköä mutta melko pinnanmyötäistä.
Korvat ja eturaajat ovat kaunishapsuiset, häntä ja pakarat runsashapsuiset. Nartuilla vaatimattomampi karvapeite
ja niskaharja kuin uroksilla. Aluskarva on runsas, tiheä ja hieno. Kaikki värit ja väriyhdistelmät sallittuja.
Hoidosta
Tipsu on melko helppohoitoinen koira. Se ei viihdy sohvakoirana, vaan ulkoilee mielellään. Liikuntaa se kaipaa vähintään
kohtalaisesti, mutta jaksaa ulkoilla tarvittaessa paljonkin. Helppohoitoisuutensa vuoksi se sopii lähes kenelle tahansa. Se
viihtyy niin maalla kuin kaupungissakin, pienessä asunnossa. Sopii vanhuksilleja lapsiperheisiin. Näyttelyissä nämä koirat
tunnetaan hyvin, taso on korkea ja omistajat esittelevät koiriaan varsin ahkerasti. Se viihtyy myös agilityradalla ja
tottelevaisuuskoulutuksessa. Pelastuskoirien rauniotyöskentelyäkin voisi sen kanssa kokeilla.
Koira harjataan ja kammataan kerran viikossa. Kotikoiran turkki pestään 2-3 kertaa vuodessa, kurakelillä puhdistukseksi
riittää pelkällä vedellä suihkuttaminen. Näyttelykoira pestään tarvittaessa ennen näyttelyä. Pesuaineeksi käy mieto koirashampoo,
ja turkin laadusta riippuen voi käyttää myös hoitoainetta. Turkin voi antaa kuivua itsestään tai se föönätään kuivaksi.
Tarkemmat turkinhoito-ohjeet pennun ostaja saa kasvattajalta.
Riittävä liikunta ja hyvä ravinto pitävät koiran terveenä, reippaana ja hyvässä kunnossa. Pennunostajan on aina syytä noudattaa
kokeneen kasvattajan ruokinta-ohjeita. Tipsu on melko pitkäikäinen, keskimääräinen elinaika on noin 10-14 vuotta.
Huom!
Rodun yleinen terveydentila on Suomessa erittäin hyvä. Rotuyhdistys suosittelee kuitenkin koirien silmä- ja polvitarkastuksia.
Lämpimällä ilmalla koiraa ei saa rasitta liikaa, koska lyhytkuonoisena koirana se voi saada hengitysvaikeuksia.