 © Slowak Horses Nikifor on ori, joka tuli minulle noin kolmivuotiaana orinriekaleena, täysin treenaamattomana ja varsin osaamattomana nuorukaisena. Huomasin kiinnostavalta vaikuttavan myynti-ilmoituksen Internetissä, joka kuulosti esittelypätkän perusteella hyvinkin potentiaaliselta ja hyvältä tapaukselta. Soitin kysyäkseni oriista, ja puhelimessa miesääni kertoi hieman lisää yksityiskohtia tästä veijarista, ja sovimme tapaavamme muutaman viikon kuluttua. Se hetki, kun Nikiforiin tutustuin ensimmäisen kerran, on ikimuistoinen; rauhaton ja sotkuinen pikkumies ravaamassa mutaisessa tarhassa omistajan yrittäessä kalastaa sitä kiinni kaikin tavoin. Olin jo hetken aikaa lähtemässä takaisin sen huomatessani, mutta kuitenkin myyjä sai ylipuhuttua minut tutustumaan hevoseen tarkemmin. Jokin sai lopulta minut ostamaan orin itselleni, naurettavan halpaan hintaan, mutta ostamaan kuitenkin - mutta en ole koskaan tätä ostopäätöstä katunut. Luonteeltaan Nikifor on ori, johon tutustuminen vie aikaa. Vaikka päällisin puolin hevonen näyttääkin varsin ystävälliseltä ja pirteältä tapaukselta höystettynä omaperäisellä karvapeitteellä, ei se kuitenkaan todellisuudessa ole sitä. Niki joutui elämänsä alkuvaiheilla opettelemaan jos toistakin meille tullessaan, sillä sillä ei ollut minkäänlaista kunnioitusta ihmistä kohtaan tai edes hajua siitä, kuinka missäkin tilanteessa tulisi käyttäytyä. Koulutus aloitettiin siis varsin myöhään, enkä voisi sanoa, että täyden kympin käytöksen se omaisi vieläkään. Siitä huolimatta se on äärimmäisen suuri persoona, joka loppujen lopuksi on hyvin lojaali ja herkkä ystävä. Hoitaessa Niki olisi syytä sitoa kiinni, jos oriitta on hoitamassa ensimmäisiä kertoja. Uusiin ihmisiin tämä yksilö ei ole koskaan oikein osannut sopeutua positiivisella ajattelulla, vaan ennemminkin se mieluummin väläyttää hirmuiset hampaansa ja liimaa korvansa pitkin niskaa näyttääkseen mahdollisimman epämiellyttävältä. Ei aina ole takeita siitä, ettäkö ori jättäisi purematta, mutta hoitajalta vaaditaan kuitenkin ainakin ripaus rohkeutta ja kärsivällisyyttä, sillä sitä todella tarvitaan. Pienikin stressi tai äkkinäiset liikkeet ovat yhtä hallaa Nikin kanssa toimiessa, eikä yhteistyö varmasti luista hiekkatietä paremmin hoitajan hermoillessa ja säheltäessä ympäriinsä. Nikin luottamuksen saaminen vie aikaa, mutta täydellisellä omatunnolla voin todeta, että se todellakin on sen kaiken vaivan arvoista. Tutuille ihmisille ori jaksaa aina höristä ja tervehtiä heitä, hamuta taskuja ja painaa päätään olkapäälle. Se on hyvin sympaattinen ja hellyyttävä, mutta kovin varovainen ja epäilevä kaikkea uutta kohtaan. Taluttaessa Niki ei ole sen kummallisempi, itseasiassa yllättävän rauhallinen ja tyyni oriiksi. Ulkoilma ei juurikaan sytytä sen hormoneja hyrräämään, vaan paremminkin se tyytyy vain kävelemään uskollisesti hoitajansa perässä ja pysähtymään tarvittaessa. Sen kanssa ei juuri siis ongelmakohtia synny, ei edes tammojen läheisyydessä eikä myöskään kisapaikoilla. Ratsastaessa Niki on varmasti kokemisen arvoinen. Eipä olisi ratsastajaa, joka Nikiin ei olisi ihastunut, vaikka ensivaikutelma voikin olla päinvastainen. Ori testailee uudet ratsastajansa varsin epämiellyttävillä tavoilla, kuten vaikkapa pukittelemalla ja tekemällä piristäviä laukkapyrähdyksiä. Se ei aina mielellään jaksaisi alistua uusien kokelaiden kanssa minkään maailman yhteistyöhön, ja tuttujakin henkilöitä se aina jaksaa muistutella siitä, ettei hänen kanssaan mitään saa ilmaiseksi. Niki on todellakin niitä hevosia, joiden kanssa joutuu työskentelemään koko ajan ja paljon, mutta joka kuitenkin loppupäässä on hyvin palkitseva ratsastaa. Osaamisestahan oriilla ei ole puutetta, eikä liiemmin niinkään vauhdista tai liikaherkkyydestä; se vain on. Tokihan tätäkin hevosta tulisi ratsastaa kevyin avuin, mutta nokkiinsa se ei ota, vaikka ratsastaja hieman ronskimmin pohkeita antaisikin. Muista asioista se on enemmän tarkka, kuten esimerkiksi siitä, nostaako ratsastaja laukkaa oikein.
Nikifor ei omaa tunnettua, jalostus- ja kilpaeläimiä pursuavaa sukua, mutta juuri sen takia se kuitenkin on valittu Yasjanan jalostusoreihin. Mikäli etsit tammallesi siis isäoria joka omaa vaihtoehtoisen, puoliksi täysiverisen ja puoliksi venäläisen budjonny-suvun, on Nikifor oikea valinta. Nikiforin isä, Varitat xx polveutuu ratsutäysiverisistä, joiden vanhemmat ovat kuitenkin toimineet myös laukkahevosina vaihtelevalla menestyksellä. Varitat itsessään on lähinnä pieniä este- ja kenttäkilpailuja kiertänyt "harrasteori", joka ei tietojeni mukaan ole jättänyt jälkeensä kuin yhden muun jälkeläisen Nikiforin lisäksi. Sen suku ei loista menestyksellä, mutta hyväluontoisia ja mielenkiintoista väriä periyttäviä yksilöitä siellä kuitenkin on. Varitat asuu tällä hetkellä omistajallaan Pietarissa, ruunattuna ja harrastehevosena. Emä, Dasja on tamma, jonka suvusta ei ole sen vanhempien lisäksi juuri enempää luotettavia tietoja. Tämä budjonnytamma oli nuoruusvuosinaan hienoisessa kilpakäytössä kouluratsastuksessa, joskin tosin kiersi monilla omistajilla hankalan ratsastettavuuden ja luonteensa takia. Rakenteensa puolesta tammassa ei kuitenkaan ollut moitteita, ja siitä olisi varmasti ollut nuorempana ihan vaikka arvonimille asti. Viitsimättömät omistajat eivät kuitenkaan jaksaneet kiinnittää tähän huomiota, joten nykyisin Dasja on saanut pysyvän kodin Nikiforin kasvattajan luota, jossa se viettää siitostamman elämää. Jälkeläiset 01: RBSH-o. nimi, s. 00.00.0000, e. nimi Kilpakalenteri (vain voitot ja sijoitukset) Ei vielä toistaiseksi. |