Heippa taas katit ja ihmisetkin. Iskän laiskotellessa ja ajan kuluessa turhankin nopeasti on jo vuosi kulunut edellisestä tarinasta. Toki paljon on kuluvan vuoden aikana tapahtunut, joten aloitetaan mukavista muistoista, elikkä viime joulunajasta. Kaikkihan me tiedämme, että joulunaika tekee niin eläimet kuin ihmisetkin erityisen kilteiksi. Taitaa äiskä tietää, että tontut tarkkailevat kaikkien meidän liikkeitä ja tekoja. Sylissä meikäläistä pidettiin ja erityisen paljon hellittiin näinä pimeinä joulukuun iltoina... Haa, mitäs minä sanoin !!! Tuossahan tonttu vaanii !!! Mistähän ne aina ilmestyvät punaisine lakkeinen ??? Älä äiti yhtään pelkää, Super-Miiru pelastaa sinut tuon riiviön kynsistä. Kiinni on parrassa ja pysyy !!! Ei muuta kuin gubbe pöydälle ja pieni kurinpalautus. On se ihme, etteivät nuo pikku-ukot usko ettei meidän huushollissa riehuta ihan miten vaan. No niin, uskoihan ukko viimein ja lupasi vielä jouluna tuoda paljon paketeitakin. Sehän sitten nähdään aattoiltana mahtaako punanuttu pitää lupauksensa... Jossei niin tietää huijanneensa Miirua. Miiru kyllä muistaa ja ensi jouluna nähdään.... Hei, eihän tässä näin pitänyt käydä !!! Purrilla, Pirrellä ja Hansulla on kuusen alla vaikka kuinka paljon paketeita.... Miiru kyllä muistaa mitä tonttu lupasi. Odottakoon ensi jouluun... No, kyllähän Pukki meilläkin kävi ja runsaasti maistuvia paketeita toi... Kerottakoon, että suurin osa kuvassa näkyvistä lahjoista ovat iskän ja äiskän.... Heh heh, Purri ei vieläkään ole tajunnut, ettei nämä paketit ole hänelle... Mitä minä olen aiemmin sanonut Purrin hoksottimista... Mukavastihan joulu täällä Porissa sitten sujui. Paljon hyvää syötävää ja ihanan rauhallisia vapaapäiviä iskän ja äiskän kanssa. Oikein perinteinen Joulu siis. tv: Miiru
© Page updated 30-Sep-2000 These pages are powered by Microsoft Notepad ®