Mammutin Mr. Spicy ~~> Luonteeni

Hoitaessa olen yleensä suht kiltti, mutta kaikki eivät minusta aina pidä. Niille, jotka harjaavat liian kovaa, olen esitellyt hampaitani, ja vähän sitä huonoa puolta minussa. He siis eivät yleensä pidä minusta, tosin täytyy kyllä myöntää, etten minäkään heistä. Onneksi on myös ihmisiä, jotka harjaavat pehmeästi, ja vähän voimakkaamminkin, tosin pehmeällä harjalla. Silloin yritän valloittaa heidän sydämensä, ja yleensä se onnistuu. Ketään en ole vielä purrut, tai siis tietty tarhakavereiden kanssa on ollut leikkitappeluita, missä on tullut purtua tai potkittua jotain toista. Tulen yleensä toimeen muiden hevosten kanssa, mutta parhaiten taidan tulla toimeen Ankun kanssa, joka on emänemäni varsa [Mammutin Mr. Andrei]. Kun joku tulee karsinaani [varsinkin ruokien kanssa], olen yleensä korvat hörössä, ja saatan jopa höristä. Haluaisin aina, että joku antaisi minulle heti makupalan, mutta yleensä sitä en saa. Tosin ratsastuksen jälkeen saan jonkin pienen herkun, ja kisojen jälkeen vielä vähän extraa. Satulavyön kiristyksestä en erityisemmin pidä, mutta ne ihmiset, jotka sen tietävät, kiristävät vyön varovasti reikä reiältä. Suitset annan laittaa ihan hyvin, enkä nostele päätäni, elleivät kuolaimet ole ihan jäiset.
Ratsastettaessa liikun, tai no ainakin yritän liikkua reippaasti eteenpäin, mikä johtaakin yleensä sähläämiseen. Tottelen kuitenkin hyvin pidätyksiä, mutta eiväthän ratsastajat aina muista pidättää, varsinkaan vauhdin huumassa. Esteradalla laukkaan aina ja ikuisesti korvat hörössä, ja hyppään esteet niin kuin tykkään, enkä kiellä, ellei este ole joku ihanoutosykkyrämykkyrä. Onneksi esteet eivät yleensä sellaisia ole, joten rata menee joko hyvin, tai sitten me vedämme pohjat... Yleensä en tiputtele, ja jos puomeja tippuu, niin se on sitten aivan vahinko, enhän minä koskaan tahallaan tee mitään. Kouluradallakin yritän pysyä reippaana, vaikken kannuksista yhtään pidä. Siksi yritän totella mahdollisimman pienistä avuista, ettei kukaan minua turhaan niillä piikeillä potkisi. Jos kuitenkin joku minua kannuksilla, tai vaikka tavallisilla jaloilla liikaa potkii, annan kyllä pienen näytöksen, johon kuuluu ah, niin ihania pukkilaukkasarjoja. Maastoratsuna olen suosittu, sillä mitä nyt ihmisten puheista olen kuullut, niin olen todella maastovarma. Omasta mielestäni en ole kyllä mitenkään sen varmempi kuin yleensä, mutta en minä kuitenkaan turhasta hätkähdä.
Taluttaessa olen perusteellinen perässäseuraaja. Joskus jos eteen sattuu joku niin hurmaava pusikko, minun on pakko vähän napsia makupaloja sieltä täältä. Silloin vauhti nouse [jopa] nollasta kymmeneen, mutta muuten se pysyttelee siinä kävelyvauhdissa, ellei ole ihan pakko ravata. Tarhaan mennään tuolla kävelyvauhdilla, mutta kun tarhasta pääsee pois, niin tulee jo vähän kiire, sillä melkein aina minua odottaa ruoka.