8 YHTENÄINEN KARJALAN KIRJAKIELI
Karjalane lehüt
Karjalane lehüt


Neuvostoliiton kielipolitiikkaa: Karjalan kirjakielen suunnittelu 1930-luvulla


Hosted by

GeoCities

GeoCities

8 YHTENÄINEN KARJALAN KIRJAKIELI


Karjalaismurteita yhdistävän normitetun kirjakielen valmistelu alkoi vuoden 1936 aikana. Karjalan tieteellisen tutkimusinstituutin etnografian ja kielitieteen osasto keskittyi karjalan kielen ja kansanperinteen tutkimiseen.252 Folkloristina tunnettu V.Ja. Jevsejev laati 12 tuhatta karjalan neljällä eri murteella annettua sanaa suomen- ja venäjänkielisine vastineineen sisältävän sanakirjan.253 Kirjakielen luomisesta kerrottiin julkisuudessa ensimmäisen kerran joulukuussa 1936, jolloin tutkimusinstituutin edustajat käsittelivät kysymystä Leningradissa N.Ja. Marrille nimetyn Kielen ja ajattelun instituutin järjestämässä neuvottelussa.254 Seuraavan vuoden alussa perustetun Karjalan kulttuurin tieteellisen tutkimusinstituutin kielitieteen osaston työsuunnitelmaan sisällytettiin karjalan kielen murrekartaston, kieliopin ja käytännön tarpeita palvelevan sanakirjan laatiminen.255 Murretutkimusta varten laaditun keruuohjelman avulla aiottiin kesän 1937 aikana tutkia yli sadan paikkakunnan kielimuodot.256

Karjalan poliittinen johto oli kirjakieliasiassa pitkään yllättävän passiivinen. Aloitteen ottivat käsiinsä Neuvostoliiton kielitieteelliset tutkimuslaitokset, ennen kaikkea Kielen ja ajattelun instituutti, jonka suomalais-ugrilaisten kielten osastoa johti Tverin kirjakielen luomiseen ja vuosikymmenen alun "kielitaisteluun" osallistunut professori D.V. Bubrih.

Suomalaisvainon kiihtyessä myös Karjalan johto heräsi muuttuvaan tilanteeseen. Kesäkuussa 1937 hyväksytyssä uudessa perustuslaissa karjala kohotettiin tasavallan kolmanneksi viralliseksi kieleksi venäjän ja suomen rinnalle. Puoluejohtaja P.A. Irklis totesi uuden perustuslain tekevän lopun karjalan kieltä koskeneista riidoista. Tasavallan entinen johto, "Suomeen päin orientoituneet porvarilliset nationalistit", oli vastustanut karjalan tunnustamista erilliseksi kieleksi. Nyt oli kaikille käynyt selväksi, että Karjalassa tarvitaan karjalan kieltä, "se on olemassa ja tulee olemaan."

    Konstitutsie panou lopun kaikil ammuizil riidelyksil siit, shto pidäygö vai ei pie olla Karjalas karjalan kieli. Nygöi tuli jogahizel selväksi, shto se pidäy olla, shto se on olemas i tulou olemah.257

Karjalan kirjakielen kannattajien leiriin siirtyivät vähitellen myös sen entiset vastustajat. Perustuslain käsittelyssä puhuneen I.P. Griškinin mukaan suomen kielen keinotekoinen juurruttaminen oli haitannut tasavallan kulttuurikehitystä. V.Je. Voronin vaati käytännön kysymysten, mm. kirjaimiston valintaan liittyvien ongelmien nopeaa ratkaisua ja pyrki torjumaan käsityksiä karjalan kielen köyhyydestä:

    Yksityiset Karjalan vastuunalaiset työntekijät ovat sitä mieltä, että karjalan kielellä on mahdotonta puhua, koska siinä ei ole kylliksi suurta sanavarastoa, että karjalan kielellä on vaikea formuloida ajatuksensa. Se ei ole totta. Karjalan kielellä voidaan puhua samoin kuin millä muulla kielellä tahansa. Karjalan kieli on verrattain rikas ja kaunopuheinen kieli.258

Samoihin aikoihin, heinäkuussa 1937, Kalininin alueen karjalaisseuduista muodostettiin Venäjän toimeenpanevan keskuskomitean puhemiehistön päätöksellä Kalininin alueen karjalainen kansallinen piirikunta. Kansallisen autonomian status edellytti karjalan kirjakielen käyttöalan voimakasta laajentamista.259 Kieli- ja kulttuurikysymyksissä piirikunta pyrki hakeutumaan läheiseen yhteistyöhön Karjalan kanssa.260

8.1 Bubrihin visio yhtenäisestä kirjakielestä

Käytännön toimiin yhteisen kirjakielen luomiseksi ryhdyttiin Petroskoissa elokuussa 1937 järjestetyssä kielitieteellisessä konferenssissa, johon lingvistien ohella osallistui puolue- ja neuvostojärjestöjen edustajia, kulttuurityöntekijöitä ja opettajia lähinnä Etelä- ja Keski-Karjalasta. Vienankarjalaisia oli kokouksessa vain muutamia, ja erityisesti Kiestingin ja Kalevalan piirien opettajakuntaa syytettiin oman kirjakielen aliarvioimisesta. Paikalle ei saapunut myöskään Karjalaisesta piirikunnasta kutsuttu delegaatio, mutta mukana oli eräitä Karjalassa työskennelleitä tverinkarjalaisia.261 Vaikka tverinkarjalaisten pois jäämisen kerrottiinkin johtuneen liian myöhään lähetetystä kutsusta, voidaan päätellä ettei ajatus yhteisestä kirjakielestä herättänyt suurta innostusta Karjalaisessa piirikunnassa. Tolmatšun ja Lihoslavlin lehdet olivat jo heinäkuussa 1937 julkaisseet Bubrihin artikkelin yhtenäisen kirjakielen luomisesta ja pyytäneet lukijoiltaan kommentteja.262 Minkäänlaista keskustelua tai edes mainintaa Karjalaisen piirikunnan osallistumisesta uuden kirjakielen suunnitteluun ei lehdissä näytä esiintyneen ennen seuraavan vuoden alkua.

Kokous käsitteli ja hyväksyi pääpiirteissään D.V. Bubrihin selostuksen yhtenäisen karjalan kirjakielen normeista sekä Karjalan kulttuuri-instituutin kielitieteen osastoa johtaneen Matti Hämäläisen teesit terminologian kehittämisestä ja sanaston yhtenäistämisestä. Päätöslauselmassaan konferenssi ehdotti laajaa yhteistyötä Karjalaisen piirikunnan kanssa (mm. yhteisen terminologisen komission perustamista), karjalan kielen liittämistä kasvatustieteellisen korkeakoulun ja opettajaopiston opetusohjelmiin, Karjalan kulttuuri-instituutin tutkimustyön voimistamista sekä karjalankielisen julkaisutoiminnan laajentamista. Bubrihin tehtäväksi annettiin normatiivisen kieliopin laatiminen.263

Kielitieteellisessä konferenssissa sekä lehdistössä näkemyksiään laajasti esitelleen Bubrihin mielestä kirjakielen luomisen oli pohjauduttava Karjalassa kerätystä murreaineksesta tehtyihin havaintoihin ja Karjalaisen piirikunnan kirjakielestä saatuihin kokemuksiin. "Perusteeton uudissanojen sepittely", sen enempää kuin karjalaisia tekstejä julkaisemaan ryhtyneen Punaisen Karjalan harjoittama "kirjakielen profanaatio", "eteläkarjalaisten, suomalaisten ja venäläisten sanojen mekaaninen sekasotku", ei voinut tulla kysymykseenkään.264

Karjalaismurteita Bubrih erotti viisi: alueellisen yhtenäisyytensä kadottaneet eteläkarjalaiset Paataneen-Kemin ja Kalininin alueen murteet, livvin, vepsän kanssa risteytyneen lyydin sekä suomen kanssa risteytyneen Uhtuan murteen. Niiden väliset erot näkyvät lähinnä fonetiikassa ja morfologiassa. Äänteistöltään eroaa selvimmin Uhtuan murre, jossa suomen tavoin ei ole eräitä soinnillisia konsonantteja. Morfologiassa suurimman eron muodostavat toisistaan poikkeavat paikallissijat ja refleksiivimuodot. Syntaksissa ja sanastossa erot ovat vähäisiä lukuunottamatta Uhtuan murretta, jonka sanasto on saanut vaikutteita suomesta.

Bubrihin mukaan kirjakielen oli perustuttava kaikkien näiden murteiden yhdistämiseen. Karjalaisilla ei ole sellaista maantieteellistä tai taloudellista keskusta, jonka murteen varaan kirjakieli voitaisiin luoda. Yhtenäisen kielinormin perustaksi on valittava ne piirteet, jotka parhaiten tyydyttävät kaikkia karjalaisia ja jotka helpoimmin voidaan yhdistää yhtenäiseksi järjestelmäksi. Murrepiirteitä valittaessa on etusijalle nostettava ne murteet, jotka eivät ole risteytyneet muiden kielten kanssa: varsinaiskarjalan etelämurteet ja livvi. Ainoastaan lyydissä ja Uhtuan murteessa esiintyvät piirteet jouduttaisiin jättämään kirjakielen ulkopuolelle. Myös puhujien lukumäärä on otettava huomioon. Koko Neuvostoliitossa suurimman ryhmän muodostavat etelämurteiden puhujat (Paataneen-Kemin ja Kalininin murteet), mutta Karjalassa, joka autonomisena tasavaltana sopi Karjalaista piirikuntaa paremmin kirjakielen kehittäjäksi, livvin murteen merkitys on suurin. Kirjakieltä normitettaessa on pyrittävä mahdollisimman suureen yhdenmukaisuuteen, mutta kiistanalaisissa kohdissa tulisi sallia eräitä normien variantteja.

Murteita yhdistävää kirjakieltä omaksuessaan jokainen kielenpuhuja joutuisi luopumaan joistakin oman kotimurteensa piirteistä. Tämän aiheuttamia alkuhankaluuksia ei kuitenkaan pitäisi pelätä, poikkeaahan kirjakieli aina enemmän tai vähemmän kansanmurteista. N.Ja. Marrin periaatteiden mukaisesti eri murteiden pohjalta luotava kirjakieli edustaa kokonaan uutta karjalan kielen kehitysvaihetta: "Sen avulla suoritetaan hyppäys yhdestä kielen olotilasta toiseen - hyppäys, joka perustuu karjalan kielen ja maailman ensimmäisen sosialistisen valtion kehitykseen." Kirjakieltä omaksuttaessa syntyviä ongelmia voitaisiin aluksi lievittää jatkamalla murteiden käyttöä esim. radiossa, paikallisten kulttuurilaitosten toiminnassa ja kaunokirjallisuudessa. Lehdistössä ja kouluissa tulisi kuitenkin heti siirtyä kirjakieleen. Ajan mittaan ongelmat häviäisivät - sitä nopeammin, mitä pikemmin ja laajemmin kirjakieltä ryhdytään käyttämään eri elämänaloilla.265

8.2 Kyrilliseen aakkostoon siirtyminen

Vaikka uuden kirjakielen normeja oli jo alettu muotoilla, kysymys sen kirjaimistosta oli yhä avoin. Punaisen Karjalan julkaisemat karjalankieliset tekstit olivat perustuneet usein varsin epäjohdonmukaisiin suomalaisen ortografian sovellutuksiin. Ensimmäiset venäläistä aakkostoa käyttäneet karjalankieliset tekstit ilmestyivät lehteen kesäkuussa 1937. Fjodor Ivatšovin karjalaksi kääntämä tasavallan uusi perustuslaki julkaistiin sekä latinalaista että kyrillistä aakkostoa käyttäen.

Kesällä 1937 molemmat vaihtoehdot, latinalainen ja kyrillinen kirjaimisto, näyttivät mahdollisilta. Karjalaisen piirikunnan puolue- ja kulttuurielinten kerrottiin olleen aiemman latinalaisen kirjaimiston säilyttämisen kannalla, kyrilliseen kirjaimistoon siirtymistä kannatti osa opettajista.266 Petroskoissa järjestetyssä yhtenäistä kirjakieltä käsitelleessä konferenssissa esitettiin argumentteja molempien kirjaimistojen puolesta ja toivottiin asialle mahdollisimman nopeaa ratkaisua, jotta karjalan kielen opetus ja julkaisutoiminta voitaisiin järjestää. Kokousta vetänyt tasavallan toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtaja N.V. Arhipov teki osanottajille selväksi, ettei aakkoskysymys ollut karjalaisten itsensä ratkaistavissa:

    Tämä on poliittinen kysymys ja se tullaan ratkaisemaan vastaavissa keskusvallan elimissä (ven. v central'nyh organah). Asiasta keskusteleminen olisi pelkkää ajan tuhlausta.267

Ratkaisu asiaan saatiin vasta syyskuussa, jolloin Venäjän toimeenpanevan keskuskomitean puhemiehistö "hyväksyi" "Karjalaisen kansallisen piirikunnan työtätekevien anomuksen karjalan kirjakielen siirtämisestä latinalaisesta venäläiseen aakkostoon".268 Lokakuussa 1937 Karjalan valistusasiain kansankomissariaatti julkaisi ehdotuksensa karjalan kielen kirjaimistoksi, ja jo tätä ennen oli Karjalaisessa piirikunnassa laadittu oma aakkosprojekti.

Karjalan valistusasiain kansankomissariaatin aakkosprojekti 1937

Karjalaisen piirikunnan aakkosprojekti 1937

Molemmissa ehdotuksissa perustaksi oli otettu kyrillinen kirjaimisto, johon oli lisätty joukko karjalan kielen äänteitä osoittavia lisämerkkejä. Etuvokaalien ilmaisemista varten oli Karjalan projektissa lisätty merkit ä, ö, , ja (esim. [piä], [yö], [jyvä], [järvi]), Karjalaisen piirikunnan ehdotuksessa , , . Soinnillisen affrikaatan /dž/ merkintää varten Karjalassa tarjottiin kirjainyhdistelmää ( [liedžu]), Karjalaisessa piirikunnassa erikoismerkkiä . Karjalan ehdotukseen sisältyi koko venäläinen kirjaimisto, piirikunnan aakkosprojektissa venäläisiä kirjaimia , , , korvasivat , e, i ja (esim. [jogi], [st'okla]; [elo], [etažerka] < ven. etažerka; [jätä], [jöt'ki], [jyvä], [maido]); [objavlenja] < ven. obj''avlenie. Vokaalien päälle asetettavien viivojen tarkoituksena oli helpottaa käsikirjoitusta.269

Kyrilliseen kirjaimistoon siirtymistä perusteltiin sekä käytännöllisillä että ideologisilla syillä. Karjalaisessa piirikunnassa vedottiin vaikeuksiin, joita aiemman latinalaisen kirjaimiston omaksuminen oli aiheuttanut koululaisille ja erityisesti aikuisväestölle. A.A. Beljakovin mukaan latinalaisesta aakkostosta oli tullut karjalaisten kulttuurikehityksen jarru.270 Karjalassa uuden kirjaimiston todettiin helpottavan sekä karjalan että venäjän kielen omaksumista, "lähentävän karjalaisia neuvostokulttuuriin ja lujittavan Neuvostoliiton kansojen ystävyyttä":

Samalla sillä annetaan murskaava isku suursuomalaiselle porvarilliselle natsionalismille, joka on väkivaltaisesti suomalaistuttanut Karjalan kansaa, tyrkyttämällä sille suomalaista kirjakieltä ja latinalaista kirjaimistoa, orientoidakseen sitä ei Sovettiliiton sosialistiseen kulttuuriin, vaan fasistisen Suomen porvarilliseen kulttuuriin.271

Julkisuudessa esitetyt tavallisten karjalaisten arviot kyrilliseen kirjaimistoon siirtymisestä olivat poikkeuksetta myönteisiä. Seuraavassa tyypillinen esimerkki Karjalaisesta piirikunnasta:

    Mie i mivn lapšet hyviin luvemma veniäläkši, no konža karielazet statjat ollah peèatoidu eituttavilla bukvilla, myö emmä voièe heidäh lugie. A nyt, konža miän rodnoi karielane Šana liev peèatoidu veniäläzillä bukvilla, mie en jätä lugomatta niyhtä kirjutettua sroèkast'a.

    'Minä ja lapseni luemme venäjäksi hyvin, mutta koska karjalaiset artikkelit on painettu oudoilla kirjaimille, me emme voi niitä lukea. Mutta nyt, kun meidän omaa karjalaista sanaa ryhdytään painamaan venäläisillä kirjaimilla, en jätä lukematta yhtään kirjoitettua riviä.'272

Keskustelua aakkosprojektissa herätti lähinnä /j/:n, liudennuksen ja etuvokaalien merkintä - sama ongelmavyyhti, joka oli vaivannut latinalaiseen kirjaimistoon perustunutta Tverin kirjakieltä. Karjalan valistusasiain kansankomissariaatin ehdotuksen mukaan /j/:tä merkittäisiin venäjän "lyhyen i:n" () ohella myös seuraavaa vokaalia (tai liudennusta) osoittavilla "joteeratuilla" kirjaimilla e, , , , ja . Toisena esillä olleena vaihtoehtona oli joteerattujen kirjainten poisjättö ja /j/:n merkitseminen joko venäjän "lyhyellä i:llä" tai latinalaisesta kirjaimistosta lainatulla j:llä (esim. [jyvä], [järvi] tai , ).273 Karjalaisessa piirikunnassa laaditun ortografian mukaan /j/:tä edustaisi etuvokaalien edessä i (poikkeuksena esim. [jesli]), kirjaimia , , käytettäisiin venäjän tapaan takavokaaleja edeltävän /j/:n ja liudennuksen merkintään.274

Aakkosprojekteista käyty keskustelu johti "tarpeettomien" venäjästä poikkeavien lisämerkkien ja merkintätapojen hylkäämiseen. Tavoitteena oli kirjoitusjärjestelmä, joka mahdollisimman paljon muistuttaisi venäjän ortografiaa.275 Marraskuussa 1937 Karjalaisen piirikunnan lehdet siirtyivät kyrilliseen kirjaimistoon, johon oli lisätty Karjalassa jo aiemmin käyttöön otetut merkit ä, ö ja .276 D.V. Bubrihin mukaan venäläisen aakkoston valinta karjalan kirjakielen perustaksi edellytti samalla myös venäjän oikeinkirjoitusperiaatteiden hyväksymistä. Kirjainten ja kohdalla sekoittuisi kahden erilaisen "pehmeyden", liudennuksen ja etuvokaalisuuden merkintä, mikä väistämättä aiheuttaisi turhia vaikeuksia kirjoittajille. Siksi oli parasta hylätä nämä kirjaimet, "vaikka ne sinällään täysin vastaisivatkin karjalan kielen äännerakennetta".277 Vuoden 1937 lopussa Venäjän federaation valistusasiain kansankomissaari vahvisti yhteisen karjalan kielen aakkoston, johon sisältyi koko venäläinen kirjaimisto sekä lisämerkit ä, ö, .278

8.3 Ortografian ja kieliopin normit

Bubrihin kielioppi

Bubrihin elokuussa 1937 hahmottelemat yhtenäisen kirjakielen fonetiikan ja morfologian normit julkaistiin saman vuoden lopussa erillisenä kielioppina. Murteiden välillä tehdyistä kompromisseista huolimatta kielioppi perustui varsin pitkälti Karjalan keskiosissa sekä Tverin karjalaissaarekkeilla puhuttaviin varsinaiskarjalan etelämurteisiin. Bubrih itse totesi, ettei uusi yhtenäinen kirjakieli suuresti poikennut Kalininin alueella aiemmin käytetystä kirjakielestä.279

Kieliopissaan Bubrih antoi tarkemmat ohjeet eri äänteiden merkinnästä. Joteerattuja kirjaimia e, , , sovellettiin karjalaan venäjän tavuperiaatteen mukaisesti. Sanan alussa, vokaalin jälkeen ja edeltävästä konsonantista pehmeällä merkillä erotettuna ne osoittivat äänneyhtymiä /je/, /jo/, /ju/, /ja/ (esim. [ajetah], [pajo], [juwri], [pohja]). Kirjaimilla , , merkittiin lisäksi takavokaalia edeltävän konsonantin liudennusta ( [n'okka], [n'uakka], [gor'a]) sekä etuvokaalisia äänneyhtymiä /jö/, /jy/, /jä/, joilla :n ja :n pois jättämisen jälkeen ei siis ollut enää omia merkkejään ( [iskijöil'l'ä], [jygie], [jän'is]).280 Äänneyhtymää /ji/ osoitettiin sanan alussa kirjainyhtymällä ( [jiähä]) ja sanan keskellä joteerattujen kirjainten tavoin käytetyllä :llä ( [luajin], [pohjilla]). Kirjain osoitti toisaalla myös diftongin tai pitkän vokaalin /ii/ toista jäsentä ( [aijoilla], [viijel'l'ä]), pehmeä merkki - liudentunutta tai "heleää" /l/:ää etuvokaalisissa sanoissa ( [jäl'gi], [kywnel']).281 (HUOM! WWW-VERSIOSSA KYRILLISIN KIRJAIMIN KIRJOITETUT SANAT ESITETÄÄN TÄMÄN JÄLKEEN LITTEROITUINA!)

Murteiden välisiä foneettisia eroja Bubrih pyrki tasoittamaan oikeinkirjoitusta yksinkertaistamalla ja yhtenäistämällä. Niinpä esim. liudennusta ei osoitettu lainkaan etuvokaalisissa sanoissa (edellä mainittua /l/:ää lukuunottamatta), /e/:n ja /i/:n edellä (esim. tedri [tedri] - [t'edri], tuleh [tuleh], annettih [annett'ih] - [annettih], riihi [r'iihi] - [riihi]), päätteissä ja suffikseissa (kullasta [kullas't'a] - [kullasta], vihaza [vihaz'a] - [vihaza], avualla [avual'l'a] - [avualla]).282 Murre-erojen välttämiseksi tehdyistä yksinkertaistuksista merkittävin koski sibilanttien /s/, /š/, /z/, /ž/ käyttöä. Suhuäänteet /š/ ja /ž/, joiden esiintyminen noudattaa eri murteissa usein täysin vastakkaisia sääntöjä, Bubrih oli jättänyt karjalaisista sanoista kokonaan pois, esim. istuo (murteittain [istuo] - [ištuo]), kiza ([kiza] - [kiža]), sizar ([sizar] - [sižar]), kirves ([kirves] - [kirveš]). Esikuvana toimivat eri päämurrealueiden rajalla sijaitsevat paikallismurteet, joissa /š/ ja /ž/ olivat niinikään väistyneet. Sanojen ymmärtämistä suhuäänteiden poistaminen ei vaikeuttaisi.283

Läheskään aina tällaiset yleistykset eivät olleet mahdollisia. Tällöin oli valittava joko laajimmin levinnyt piirre tai tehtävä kompromissi. Kirjakieleen otettiin soinnilliset /b/, /d/, /g/, /z/, /dž/, lainasanoissa /ž/, joiden asemasta vienalaismurteissa käytetään vastaavia soinnittomia konsonantteja. Bubrihin mukaan soinnillisten klusiilien ja sibilanttien käyttö ei tuottaisi vienankarjalaisille suuria ongelmia.284 Huomattavasti hankalampi oli tilanne konsonanttien astevaihtelun kohdalla. Kirjakieleen hyväksytyt kvantitatiiviset vaihtelut /kk/ - /k/, /tt/ - /t/, /pp/ - /p/, /èè/ - /è/ (esim. akka - akat, meèèä - meèät) esiintyvät kaikissa murteissa. Livvissä ja lyydissä esiintyvä /ss/ - /s/ (/šš/ - /š/) sen sijaan jätettiin kirjakielen ulkopuolelle. Kvalitatiivisessa vaihtelussa, joka lyydistä puuttuu kokonaan, noudatettiin lähinnä varsinaiskarjalan sääntöjä, esim. paimendau - paimennan, vanhembi - vanhemmat pro livvin paimendaw - paimendan, vanhembi - vanhembat. Poikkeuksen muodostivat konsonanttiyhtymät /hk/, /tk/, /sk/, /ht/, /st/, joiden vaihtelu olisi Bubrihin mukaan ollut livvin ja lyydin puhujille liian hankala omaksuttavaksi (niinpä esim. nahka - nahkat, lehti - lehtet pro varsinaiskarjalan nahka - nahat, lehti - lehet).285

Huomattavan osan fonetiikan säännöistä muodostivat erilaiset preskriptiiviset määräykset ja kiellot. Bubrihin kieliopissa huomautukset koskivat mm. sananloppuisen /a/, /ä/:n säilymistä (adra, silmä, madala, eläjä pro livvin adru, silmü, madal, el'äi), /e/:n käyttöä (itkemäh, kädevä pro eri murteiden itkömäh, kädövä), sananloppuisen /oi/, /öi/:n kieltoa (talo, muamo pro livvin taloi, muamoi), /i/:n säilymistä /s/:n edellä (toista, muistua pro livvin tostu, mustua), /j/:n käyttöä (jogi, järvi pro livvin ja Paataneen seudun d'ogi, d'ärvi), konsonanttiyhtymien vaihtelemattomuutta (kirpu, perti pro vienalaismurteiden kirppu - kirpun, pertti - pertin), /nh/ - /hn/ metateesin kieltoa (vanha, tanhut pro livvin vahnu, tahnut).286 Kirjakielen ulkopuolelle suljettiin näin lähes kaikki livville, lyydille ja vienankarjalalle ominaiset äänneilmiöt.

Bubrihin hahmottelema nominien taivutusjärjestelmä perustui varsinaiskarjalan normeihin. Seuraavassa on esitetty randa 'ranta' ja sadu 'puutarha' (< ven. sad) -sanojen taivutusmuodot:

Yksikkö Monikko Yksikkö Monikko
Nom. randa rannat sadu savut
Gen. rannan rannoin savun saduloin
randojen sadulojen
Akk. rannan rannat savun savut
Ess. randana randoina saduna saduloina
Part. randua randoja saduo saduloja
Transl. rannaksi rannoiksi savuksi saduloiksi
Iness. rannassa rannoissa savussa saduloissa
Elat. rannasta rannoista savusta saduloista
Illat. randah randoih saduh saduloih
Adess. rannalla rannoilla savulla saduloilla
Ablat. rannalda rannoilda savulda saduloilda
Abess. rannatta rannoitta savutta saduloitta

Kahdentoista sijan järjestelmään kuuluivat livvissä ja lyydissä yhteen langenneet inessiivi ja elatiivi sekä adessiivi ja ablatiivi. Kyseisissä murteissa esiintyvän allatiivin korvasi varsinaiskarjalan mukainen adessiivi. Tverin kirjakielessä käytettyä komitatiivia tuli ilmaista postpositiorakenteella, esim. tuaton kera 'isän kanssa'. Ajatuksen tai puheen kohdetta osoittava elatiivi oli korvattava postpositiolla näh tai nähte, esim. hän pagizou meèèäh nähte (- näh) 'hän puhuu metsästä'. Erikseen Bubrih varoitti Tverin kirjakielessä esiintyneestä partitiivin väärinkäytöstä venäjästä käännettäessä, esim. rahvas Karelijua pro Karelijan rahvas 'Karjalan kansa' < ven. narod Karelii.287

Murteissa harvoin esiintyviä possessiivi- ja superlatiivimuotoja tuli kirjakielessä käyttää rajoitetusti. Yksikön possessiivisuffikseilla osoitettaisiin vain sukulaisuus- ja ystävyyssuhteita (esim. tuattoni, tuattos, tuattoh), superlatiivin asemasta voitaisiin käyttää analyyttistä muotoa (esim. suurin - kaikkie suurembi).288

Bubrihin kieliopin verbitaivutus perustui osin livvin ja lyydin normeihin. Seuraavassa on esitetty andua 'antaa' -verbin muodot:

Yksikkö Monikko
Preesens 1. annan annamma
2. annat annatta
3. andau annetah
Imperfekti 1. annoin annoimma
2. annoit annoitta
3. andoi annettih
Potentiaali 1. andanen andanemma
2. andanet andanetta
3. andanou annettaneh
Konditionaali 1. andazin andazimma
2. andazit andazitta
3. andas annettas
Imperatiivi 2. anna annakkua
3. annakkah annakkah
Infinitiivit andua, andamah
Gerundit anduan - andajen, anduassa - andajessa, andahuo, andamassa, andamasta, andamatta
Partisiipit andaja, andanut, annettava, annettu, andamatoin

Indikatiivin imperfektissä käytettiin livvin ja lyydin mukaisia yks. 3. ja mon. 1. ja 2. persoonan muotoja, esim. andoi, annoimma, annoitta pro varsinaiskarjalan ando, andoma, andoja. Konditionaalissa esiintyivät vastaavasti muodot andazimma, andazitta pro andazima, andazija. Livvin ja lyydin muotojen etuna on taivutuksen yhdenmukaisuus. Liittoaikamuodot sekä livvin ja lyydin erikoisen konditionaalin perfektin Bubrih sulki kirjakielen ulkopuolelle.289

Murteiden erilaisten refleksiivimuotojen yhteensovittaminen osoittautui yhdeksi suurimmista kirjakielen normittamisen ongelmista. Bubrihin mukaan livvin ja lyydin mukaisen pitkälle kehittyneen refleksiivitaivutuksen tai varsinaiskarjalan erikoisten refleksiivijohdosten hyväksyminen kirjakieleen olisi täysin mahdotonta. Ratkaisuksi tarjoutuivat kaikissa murteissa esiintyvät -UdU-johdokset, jotka merkitykseltään ovat usein refleksiivisiä, esim. avauduo 'avautua', keräydyö 'keräytyä', istuuduo 'istuutua', ottauduo 'ryhtyä ym.' (ven. 'vzjat'sja'), kuèèuuduo 'olla nimeltään ym.' (ven. 'zvat'sja'). Bubrihin mukaan kyseessä on muita refleksiivimuotoja korvaava ekspansiivinen verbikategoria, jonka käyttö kirjakielessä osoittautuisi kaikkein helpoimmaksi ja yksinkertaisimmaksi ratkaisuksi.

Jossain määrin voitaisiin käyttää myös useimmissa murteissa esiintyviä yksikön 3. persoonan refleksiivimuotoja, esim. preesensin pezekse - pezeh 'peseytyy', otakse - otah 'ryhtyy ym.'; imperfektin pezih, ottih; potentiaalin pessekse - pesseh, ottanekse - ottaneh; konditionaalin pezisih, ottazih. Täyden paradigman käsittävän livvin ja lyydin refleksiivitaivutuksen (ottuakse, kuèèuokse), Tverin kirjakielessä käytetyn -èie-johdostyypin (ottuaèie, kuèèuoèie) ja sen Paataneen seudulla esiintyvän rinnakkaismuodon (ottuatie, kuèèuotie) Bubrih sulki kirjakielen ulkopuolelle.290

Elokuun 1937 kielitieteellisessä konferenssissa käydyssä keskustelussa Bubrihin esittämät kirjakielen normit hyväksyttiin lähes yksimielisesti. NKP(b):n Karjalan aluekomiteaa edustanut P.Je. Saveljev ja Karjalan valistusasiain kansankomissaari V.A. Filimonov ehdottivat sijamuotojen lukumäärän vähentämistä kirjakielen opetuksen ja käytön helpottamiseksi. Myös valistusasiain kansankomissariaatissa työskennellyt N.A. Anisimov varoitti varsinaiskarjalan sijajärjestelmän omaksumiseen liittyvistä ongelmista, mutta ei pitänyt niitä ylitsepääsemättöminä.291 Yleensä kokouksen karjalaiset osanottajat eivät pystyneet vakavasti kommentoimaan Bubrihin ehdottamia normeja. Laajempaa keskustelua syntyi vain sellaisista kysymyksistä, joista maallikollakin saattoi olla varma mielipide, esimerkiksi siitä, valitaanko persoonapronomineiksi mie vai minä, sie vai sinä jne.292

Yhtenäisen kirjakielen oikeinkirjoitussäännöt

Tammikuussa 1938 julkaistiin Bubrihin kieliopin pohjalta laadittu ehdotus yhtenäisen karjalan kirjakielen oikeinkirjoitussäännöiksi. Yksinkertaistetun sääntökokoelman luonnoksesta oli päätetty Neuvostoliiton kansojen kielen ja kirjallisuuden instituutin Leningradin osastossa pidetyssä neuvottelukokouksessa. Tverinkarjalaisilla, jotka aluksi olivat jääneet kirjakielen valmistelun ulkopuolelle, oli sääntöjä valmistelleessa komissiossa vahva edustus (puheenjohtaja P.P. Smirnov, A.A. Beljakov ja A.A. Miloradova; Karjalaa edusti yksin N.A. Anisimov).293

Kirjakielen ortografiaan komissio teki kaksi muutosta, jotka heijastelivat lähinnä tveriläismurteiden ääntämystä. Bubrihin diftongeissa ja pitkissä vokaaleissa käyttämät , korvattiin :llä, esim. ravda, lövdäv, tuvli, tyvni (vrt. Tverin kirjakielen ravda, lövdäv, tuvli, tyvni). Bubrihin yksinomaan venäläislainojen merkintään varaama keskivokaali lisättiin takavokaalisten verbien imperfektin mon. 3. persoonan muotoihin, esim. oldh, tuldh (vrt. tverin kirjakielen oldh, tuldh).

Myös kielioppisääntöihin tehtiin joukko pieniä muutoksia. Bubrihin ehdottamat normien variantit karsittiin lähes poikkeuksetta. Useimmissa tapauksissa normatiiviseksi julistettiin varsinaiskarjalan mukainen muoto, esim. kieltosana elä pro livvin ja lyydin mukainen älä, persoonapronominit mie, sie pro livvin ja lyydin minä, sinä tverinkarjalainen lukusana tuhatta pro muiden murteiden tuhat. Passiivin yhteydessä tuli käyttää tverinkarjalan mukaista genetiivin kaltaista akkusatiivia, esim. hyö ostetah venehen 'he ostavat veneen' ("ostetaan vene").294 Tärkein kirjakieleen tehty muutos koski refleksiiviverbejä. Tverinkarjalaisten vaatimuksesta sääntökokoelmaan liitettiin Karjalassa lähes tuntemattomat pezieèie 'peseytyä', laskieèie 'laskeutua' -tyyppiset refleksiivimuodot.

Tammi-helmikuun vaihteessa 1938 pidetyissä Karjalan NKP(b):n aluekomitean ja valistusasiain kansankomissariaatin neuvottelukokouksissa oikeinkirjoitussäännöt otettiin vastaan enimmäkseen positiivisesti, mutta samalla esitettiin myös joukko muutosehdotuksia. Sääntöjä valmistelleen komission ortografiaan tekemät muutokset (tuvli, tuldh pro tuuli, tuldih) tuomittiin epäonnistuneiksi.295 Myös karjalaisessa piirikunnassa järjestettiin kokouksia, joissa kritisoitiin yksittäisiä, paikallisesta murteesta poikkeavia sääntöjä, mutta kokonaisuudessaan ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.296 Laajempaa keskustelua sääntökokoelmasta ei ehtinyt syntyä, ja jo 9. helmikuuta Venäjän valistusasiain kansankomissaari vahvisti sen päiväkäskyssään. Keväällä 1938 yhtenäisen karjalan kirjakielen oikeinkirjoitussäännöt julkaistiin erillisenä kirjasena Yhtenäzen karielan literaturnoin kielen oigein kirjutuksen osnovnoit pravilat uvvella alfavitalla.297

Yhtenäisen kirjakielen ortografian ja kieliopin keskeisimmät normit omaksuttiin varsin nopeasti karjalankielisiin julkaisuihin. Bubrihin kesällä 1937 hahmottelemia suuntaviivoja oli esim. sijajärjestelmän osalta noudateltu jo samana syksynä Karjalassa julkaistuissa oppikirjoissa ja Punaisen Karjalan karjalankielisissä kirjoituksissa. Vuoden 1938 alussa Petroskoissa ilmestymisensä aloittanut uusi karjalankielinen sanomalehti Sovetskoi Karelija näyttää omaksuneen kirjakielen oikeinkirjoitussäännöt seuraavaan kesään mennessä, ja samaan aikaan myös Karjalaisen piirikunnan lehdet siirtyivät noudattamaan tärkeimpiä yhteisesti hyväksyttyjä sääntöjä (näkyvimpänä esimerkkinä suhuäänteiden korvaaminen suppeilla sibilanteilla).

8.4 Sanaston kehittäminen

Yhtenäisen karjalan kirjakielen sanaston kehittämisen suuntaviivat asetettiin Matti Hämäläisen kielitieteellisessä konferenssissa kesällä 1937 pitämässä esitelmässä ja sen pohjalta käydyssä keskustelussa. Yksityiskohtainen selvitys karjalan sananmuodostuksesta sisältyi Bubrihin kielioppiin.298

Hämäläinen toistaa esitelmässään marrilaisen kielitieteen käsitystä kielen luokkaluonteesta, joka erityisen selvästi tulee esille terminologiaa kehitettäessä käytävässä luokkataistelussa. Ukrainalaiset ja valkovenäläiset nationalistit olivat terminologian kehittämisessä ottaneet esikuvikseen natsi-Saksan ja Puolan, Neuvostoliiton turkkilaiskansojen nationalistit halusivat keskittää sanastotyön Konstantinopoliin. Karjalassa opettavaisena ja karjalan kielen kehityksen kannalta varoittavana esimerkkinä toimii "suursuomalaisten nationalistien" käyttämä terminologia. Kansainvälinen sana revoljucija käännettiin vallankumoukseksi, mikä venäjäksi ymmärrettäisiin 'nisproverženie, oprokidyvanie vlasti', proletariat - köyhälistöksi (kirjaimellisesti 'bednjaèestvo'), internacional - kansainväliseksi (ven. 'meždunarodnoe'), kolhoz - yhteistaloudeksi (ven. 'obšèee hozjajstvo'), sovhoz - neuvostotilaksi (ven. 'sovetskoe imenie') jne. Käsitteitä "suomalaistamalla" pyrittiin niiden tahalliseen vääristelyyn.299

Hämäläisen mukaan elävän karjalan puhekielen on oltava kirjakielen kehittämisen ja rikastamisen tärkeimpänä lähteenä. Terminologiaa kehitettäessä on hyödynnettävä kaikkien murteiden sanavaroja ja niihin sisältyviä mahdollisuuksia uudissanojen luomiseksi. Eri murteiden aineksista muodostuu N.Ja. Marrin ajatusten mukainen kokonaan uusi, kaikille yhteinen kielisysteemi.300

Sanojen alkuperällä ei kokouksessa hyväksytyn teesin mukaan olisi mitään merkitystä kirjakielen sanastoa normitettaessa. Karjalaisiksi sanoiksi on Hämäläisen mukaan laskettava myös kieleen omaksutut lainasanat. Ensi sijassa tämä koskee internationalismeja kuten revol'ucie 'vallankumous', diktatuura 'diktatuuri', proletariuatta 'proletariaatti', kluassa 'luokka', sovietta 'neuvosto', kolhoza 'kolhoosi', sovhoza 'sovhoosi', filosofie 'filosofia', geometrie 'geometria', mašina 'kone', elektrièestva 'sähkö', telefona" 'puhelin', radio 'radio', kino 'elokuvat', telegramma 'sähke', industrializacie 'teollistaminen', elektrifikacie 'sähköistäminen'. Vastaavan ryhmän muodostavat täysin karjalaistuneet venäläisperäiset sanat kuten stola 'pöytä', suahara 'sokeri', st'okla 'lasi', èuaju 'tee', samvuara 'samovaari', stuula 'tuoli', šuapka 'hattu', kniiga 'kirja', bumuaga 'paperi', päèèi 'uuni', zavoda 'tehdas', stolovoi 'ruokala', ordena 'kunniamerkki', predseduatel'a 'puheenjohtaja', sekretari 'sihteeri', jaèeika '(puolue)solu', komsomol'ca 'nuorisoliittolainen', pojezda 'juna', parahoda 'höyrylaiva', vakzuala 'rautatieasema', stancie 'asema, pysäkki'. Nämä sanat ovat erottamaton osa karjalan kieltä, eikä minkäänlaisia "nationalistisia" yrityksiä kääntää niitä karjalaksi voida sallia.301

Karjalan kieleen täysin omaksutut lainat on toisaalta erotettava niistä venäläisistä sanoista, joita kaikki karjalaiset eivät ymmärrä. Silloin kun samaa käsitettä ilmaistaan joissakin murteissa omaperäisellä sanalla ja toisissa lainasanalla, etusija on annettava yleisemmin tunnetuille karjalaisille sanoille kuten mägi (vrt. esim. tverinkarjalan gora < ven. gora), mehiläine (tverinkarjalan èola < ven. pèela), kadehtie (livvin, tverinkarjalan zaviiduija < ven. zavidovat'), pihlaja (livvin gräbin, räbin, lyydin räbin', tverinkarjalan räbin'ä < ven. rjabina). Murteissa esiintyy myös valmiita eri tiedonalojen termejä, jotka on laillistettava kirjakieleen, esim. ylävikkö 'ylänkö', alavikko 'alanko', rannikko 'rannikko', suvi 'etelä', pohjaine 'pohjoinen', päivännouzu 'itä', päivänlasku 'länsi'.

Murteiden välisiä eroja voidaan käyttää merkityksien eriyttämiseen, esim. lähte 'lähde', kaivo 'kaivo', avando 'avanto', sulain 'sula' (murteissa nämä esiintyvät osittain toistensa synonyymeinä, esim. livvin lähte 'avanto', kaivo 'kaivo; lähde', Valdain ja Viteleen avando 'sula'). Silloin, kun tarjolla on useita eri sanoja tai merkityksiä, on niistä valittava yleisimmin tunnettu. Näin esim. sanalle häkki on annettava merkitys 'heinähäkki' (livvissä 'härkä') ja sanalle härgä merkitys 'härkä'. Toisaalta murresanoja voidaan kielen rikastuttamiseksi käyttää toistensa synonyymeinä, esim. varsinaiskarjalan kylä ja livvin hieru 'kylä'.

Hämäläinen kehottaa käyttämään laajasti myös karjalan eri sananmuodostustapoja: johtamista (esim. ruado - ven. rabota 'työ' > ruavotoin - ven. bezrabotnyj 'työtön' > ruavottomus - ven. bezrabotica 'työttömyys'; ièèe - ven. sam< 'itse' > ièèenäine - ven. samostojatel'nyj 'itsenäinen' > ièèenäizys - ven. samostojatel'nost' 'itsenäisyys'), yhdyssanojen muodostusta puolistusvägi tai puolistusvoimat - ven. oboronitel'nye sily, vooružennye sily 'puolustusvoimat') ja "kuvailevaa käännöstä" (niitändämašina - ven. kosilka 'niittokone', lendomašina - ven. samolet 'lentokone', rajanvardoièija - ven. pograniènik 'rajavartija', ulgomuat - ven. zagranica 'ulkomaat').302 Konkreettisille sanoille voidaan antaa abstrakteja merkityksiä, esim. rippuo - ven. viset' 'riippua' > ven. zaviset' 'olla riippuvainen' > rippumatoin - ven. nezavisimyj 'riippumaton' > rippumattomus - ven. nezavisimost' 'riippumattomuus'. Vaikka monet yllä mainituista esimerkeistä näyttävätkin tavalla tai toisella perustuvan suomalaismalleihin, suomesta lainattujen ainesten käyttöön Hämäläinen suhtautuu kielteisesti. Sananmuodostuksessa on varottava esim. Ivatšovin Karjalan perustuslain käännöksessä käyttämiä valejohdoksia kuten enemmistö 'enemmistö', ozasto 'osasto' (suffiksi -stO pro karjalan -listo), poistamine, 'poistaminen', tabaus 'tapaus' (karjalassa ei poistua, tabahtuo -verbejä).303

Missä sitten kulkisi purismin ja omien sanavarojen mahdollisimman laajan käytön välinen raja? Hämäläisen mielestä olisi virhe ryhtyä kääntämään esim. venäjän sanoja raboèij 'työläinen' tai krest'janin 'talonpoika'. Ensimmäisen sanatarkka karjalainen käännös olisi ruadaja, mutta tällöin tuloksena olisi jotain itse työtä, toimintaa tai prosessia kuvaavaa. Sanan yhteiskunnallinen luokkasisältö (ven. klassovo-social'noe soderžanie) katoaisi. Samoin kävisi toiselle sanalle, jos se käännettäisiin karjalaisella muanruadaja, kirjaimellisesti 'rabotnik zemli'. Siksi molemmat sanat on karjalassa jätettävä asuun raboèoi, krestjuana, varsinkin kun ne on kieleen jo täysin omaksuttu. Karjalainen ruadaja sen sijaan sopii venäjän trudjašèijsja 'työtätekevä' -sanan merkitykseen, muanruadaja merkitykseen 'zemledelec' ('maanviljelijä'). Samalla tavoin ovat venäjän doklad 'esitelmä, selostus', predsedatel' 'puheenjohtaja', s''ezd 'edustajakokous', postanovlenie 'päätös, asetus' jo ehtineet lainautua karjalaan, eikä niille tarvitse kuin antaa karjalainen ulkoasu. Venäjän sodoklad 'apuselostus', slovo 'sana' (tässä lähinnä 'puheenvuoro'), zakljuèitel'noe slovo 'päätössanat' sen sijaan on käännettävä: abudokluada, sana - sananvuoro, loppusana - jälgisana tai loppusananvuoro - jälgisananvuoro.304

Lainasanojen oikeinkirjoituksella on Hämäläisen mukaan "paitsi tekninen, myös suuri periaatteellinen, poliittinen merkitys". Konferenssissa hyväksytyn periaatteen mukaan lainasanojen oikeinkirjoituksen on perustuttava niiden venäjänkieliseen asuun. Hämäläisen mielestä mitään "karjalaisuutta" tavoittelevaa kirjoitusasun vääristelyä ei voida sallia, mutta toisaalta karjalan kielen erikoispiirteet on otettava vakavasti huomioon - muuten sorruttaisiin "suurvaltašovinismiin". Missä määrin lainat sitten tulisi mukauttaa karjalaan? Onko kirjoitettava sovet, soveta, sovetta vai sovietta 'neuvosto'; komitet, komiteta, komitetta vai komitietta 'komitea'?

Hämäläisen antamien ohjeiden mukaan lainasanoja mukautettaessa lisätään karjalainen loppuvokaali ja mahdollinen venäjän painollinen puolipitkä vokaali muutetaan diftongiksi tai pitkäksi vokaaliksi, esim. predseduatel'a 'puheenjohtaja' < ven. predsedatel, pluana 'suunnitelma' < ven. plan, proletariuatta 'proletariaatti' < ven. proletariat.305 Monet konferenssin osanottajista kannattivat venäläisen kirjoitusasun täydellistä säilyttämistä, mikä samalla helpottaisi venäjän kielen omaksumista. D.V. Bubrihin mukaan oli erotettava karjalaistuneet, äänneasun mukaan kirjoitettavat lainat, joissa voidaan noudattaa eräitä venäjän ortografian piirteitä (vanhoista lainoista esim. šuapka 'hattu', uusista sovietta, predseduatel'a), ja kirjallisista lähteistä tulevat lainat, jotka vartalon loppua lukuunottamatta on kirjoitettava venäjän kielen mukaisesti.306

Karjalan kielen terminologinen komissio

Kirjakielen terminologiaa luomaan ja yhtenäistämään perustettiin vuoden 1938 alussa Karjalan ja Kalininin karjalaisen piirikunnan yhteinen terminologinen komissio, Karel'skoin kielen terminologièeskoi komissija, jonka puheenjohtajana toimi NKP(b):n Karjalan aluekomitean tverinkarjalainen sihteeri D.P. Smirnov. Keväällä 1938 komissio julkaisi useita, lähinnä kääntäjiä ja opettajia varten tarkoitettuja yhteiskuntaelämän, kieliopin, matematiikan ja luonnontieteiden terminologiaa sisältäviä sanaluetteloja.307

Suuren osan luetteloissa annetuista "karjalaisista" termeistä muodostavat karjalaan mukautetut internationalismit (esim. partija 'puolue', revol'ucija 'vallankumous', religija 'uskonto'; anatomija 'anatomia', biologija 'biologia', botanikka 'kasvitiede'; betona 'betoni', granitta 'graniitti', cementa 'sementti') ja venäläisperäiset sanat (esim. bezrabotnoi 'työtön', l'otèikka 'lentäjä'; životnoi 'eläin', nasekomoi 'hyönteinen', podsolnuha 'auringonkukka') tai sanaliitot (esim. naèal'noi škola 'alkeiskoulu', vysšoi škola 'korkeakoulu'). Myös keskeiset paikannimet oli venäläistetty: Karelija 'Karjala', Karel'skoi ASSR 'Karjalan ASNT', Petrozavodska 'Petroskoi', Rossija 'Venäjä'. Laina-aineksia käytettiin runsaasti karjalan mukaisissa johdoksissa (esim. golosuièenda - ven. golosovanie 'äänestys', otravinda - ven. otravlenie 'myrkytys'), yhdyssanoissa (esim. vajuakeski škola - ven. nepolnaja srednjaja škola 'vajaakeskikoulu', kolmeuglane - ven. treugol'nik 'kolmio', nerva sistema - ven. nervnaja sistema 'hermosto') ja sanaliitoissa (esim. složnoi sana - ven. složnoe slovo 'yhdyssana', vnutrennoiloin dieloloin rahvahan komissariatta - ven. narodnyj komissariat vnutrennih del 'sisäasiain kansankomissariaatti').

Osaltaan sanaluetteloilla pyrittiin rajaamaan omaperäisten ja lainasanojen käyttöä. Venäjän trudjašèijsja 'työtätekevä' käännettäisiin Hämäläisen tavoin sanalla ruadaja, ven. raboèij 'työläinen, työmies' -sanan vastine sen sijaan olisi raboèoi. Samalla tavoin venäjän narod 'kansa' käännettäisiin sanalla rahvas, mutta ven. nacional'nost' 'kansallisuus' -sanan vastine olisi nacional'nosti. Venäjän shodka 'kokous' olisi karjalaksi kerähmö, ven. sobranie 'kokous; kokoelma, keräelmä' -sanan vastine olisi sobranija. Sävyltään arkisemmat ilmaukset pyrittiin kääntämään karjalaksi, kun taas kirjalliset tai ideologisesti latautuneet sanat lainattiin suoraan venäjästä.

Murteiden välisiin sanastoeroihin terminologinen komissio näyttää suhtautuneen melko vapaamielisesti. Luetteloihin hyväksyttyjä sanapareja ovat esim. mägi ~ gora - ven. gora 'mäki, vuori', runga ~ hibie - ven. telo 'ruumis', kuvzi ~ näre - ven. el' 'kuusi', vehnä ~ nizu - ven. pšenica 'vehnä'.308 Mukana on myös joukko karjalaisia uudissanoja, esim. matematiikan termit jagaja - ven. delitel' 'jakaja', juattava - ven. delimoe 'jaettava', jiännös - ven. ostatok 'jakojäännös', ozuttaja - ven. èislitel' 'osoittaja', nimittäjä - ven. znamenatel' 'nimittäjä', yhtennimellizet - ven. podobnye 'samannimiset' sekä luonnontiedon käsitteet imettäjä - ven. mlekopitajušèijsja 'nisäkäs', kaikensyöjä - ven. vsejadnoe 'kaikkiruokainen', muavezihizet - ven. zemnovodnye 'sammakkoeläimet', selgäpiitöin - ven. bespozvonoènoe 'selkärangaton'. Varsinkin matematiikan sanastossa malleina oli selvästi käytetty vastaavia suomenkielisiä termejä. Keskeisin kielioppisanasto oli enimmäkseen lainattu Tverin kirjakielestä, esim. muvtos - ven. padež 'sijamuoto', sanonda - ven. predloženie 'lause', tunnussana - ven. prilagatel'noe 'adjektiivi', jälgisanane - ven. poslelog 'postpositio', yksikkö - ven. edinstvennoe èislo 'yksikkö', monikko - ven. množestvennoe èislo 'monikko' (vrt. s. 50-51).

Terminologisen komission vahvistama lainasanojen oikeinkirjoitus noudatteli pääosin kirjakielen säännöissä annettuja ohjeita.309 Venäjässä konsonanttiin päättyvät sanat saivat vartalovokaalikseen /a/:n tai /i/:n (esim. verbl'uda - ven. verbljud 'kameli', topoli - ven. topol' 'poppeli'), venäjän -ij -loppuiset maskuliinit, -ija -loppuiset feminiinit ja -ie (-'e) -loppuiset neutrit yleistettiin a-vartaloisiksi (esim. sanatorija - ven. sanatorij 'parantola', intonacija - ven. intonacija 'intonaatio', znaèenija - ven. znaèenie merkitys'). Sanan lopussa esiintyvät /k/, /p/, /t/, /è/ muutettiin melko säännöllisesti astevaihtelun alaisiksi geminaatoiksi (esim. matematikka - ven. matematika 'matematiikka', opitta - ven. opyt 'kokemus; koe'), venäjän painollisen tavun diftongiutumista sen sijaan ei uusimmissa lainoissa yleensä osoitettu. Yhdyssanojen oikeinkirjoituksessa noudateltiin venäjän malleja. Venäjän yhdyssanojen vastineet kirjoitettiin yhteen (esim. nelläuglane - ven. èetyreugol'nik 'neliö', kalanpyvvändä - ven. rybolovstvo 'kalastus'), venäjän sanaliittoja vastaavat yhdyssanat - erikseen (esim. kyzyndä znuakka - ven. voprositel'nyj znak 'kysymysmerkki', meri tähti - ven. morskaja zvezda 'meritähti').

8.5 Yhtenäisen kirjakielen käyttöala

Vaikka uutta kirjakieltä oli luotu varsinaisella "iskurivauhdilla", sen tekijät olivat jääneet pahasti jälkeen Karjalan ja Karjalaisen piirikunnan poliittisesta kehityksestä. Suomalaisvainojen kiihtyessä syksyä 1937 kohti, suomen kielen asema kävi Karjalassa yhä kyseenalaisemmaksi. Vuoden loppuun mennessä sen käyttö päätettiin lakkauttaa kokonaan - ilmeisesti osana laajempaa, epäluotettaviksi koettuihin "ulkomaalaisiin" vähemmistöihin kohdistunutta politiikkaa. Samaan aikaan lopetettiin myös Leningradin alueen inkerinsuomalaisten ja muiden vähemmistöjen - virolaisten, latvialaisten, saksalaisten, vepsäläisten ja inkerikkojen - kansallinen kulttuuritoiminta.310 Karjalassa jo pelkkä kansallisen autonomian status - vaikkei sillä 1930-luvun lopussa todellista sisältöä ehkä enää ollutkaan - edellytti "kansallisen kielen" viljelyä. Yhtenäisen karjalan kirjakielen oli mitä pikimmin otettava vastaan suomen kielen aiemmin suorittamat tehtävät.

Karjalan valistusasiain kansankomissariaatti oli pyrkinyt siirtämään karjalaisten koulujen ensimmäiset luokat äidinkieliseen opetukseen heti oppivuoden 1937/38 alusta lähtien.311 NKP(b):n aluekomitea ja kansankomissaarien neuvosto tekivät päätöksen koulujen karjalaistamisesta kuitenkin vasta syyskuun lopussa - sen jälkeen, kun kirjakielen kehittämisen jarruttamisesta syytetty tasavallan johto (Irklis, Bušujev) oli erotettu tehtävistään. Valistusasiain kansankomissariaatti määrättiin siirtämään tähän asti suomen kielellä toimineiden Etelä- ja Keski-Karjalan koulujen ensimmäiset luokat heti karjalankieliseen opetukseen ja valmistelemaan opetuskielen muutosta Pohjois-Karjalassa. Luokilla 2-4 suomi oli vähitellen tarkoitus korvata karjalalla, ja luokilla 5-10 opetuskieleksi tulisi venäjä oppivuodesta 1938/39 lähtien. Ylemmillä luokilla karjalaa opetettaisiin aineena. Kansallisuudeltaan suomalaisia oppilaita olisi päätöksen mukaan jatkossakin opetettava suomeksi.312

Toukokuussa 1938 Karjalan valistusasiain kansankomissariaatti raportoi NKP(b):n aluekomitealle "koulutyössä esiintyneen tuholaisuuden likvidoinnista". Karjalan kielen aakkoston, kieliopin ja aapisen luominen oli sen mukaan viivästynyt "sabotaasin" seurauksena. N.A. Anisimovin jo elokuussa 1937 laatima aapinen saatiin painosta vasta lokakuussa, sen jälkeen kun aakkoskysymys oli alustavasti ratkaistu. Vaikka aluekomitean syyskuussa tekemä päätös koski vain seitsemää piiriä (Aunus, Vieljärvi, Prääsä, Petrovski, Seesjärvi, Rukajärvi, Tunkua), vuoden 1937 loppuun mennessä karjalaisten koulujen ensimmäiset luokat oli koko tasavallassa siirretty äidinkielelle. Luokkien 2-3 opettajille oli annettu lupa käyttää tunneilla karjalaa, 4. luokilla käytettiin väliaikaisesti venäjää. Tammikuun 15. päivään mennessä karjalaisten koulujen luokilla 5-10 oli siirrytty venäjänkieliseen opetukseen, samoin suomalaisilla luokilla 8-10. Maaliskuussa 1938 suomalaiset luokat oli hajoitettu.

Suomenkieliset oppikirjat oli poistettu käytöstä vuodenvaihteessa. Laskukirjan, lukukirjojen ja Neuvostoliiton historian oppikirjan käännökset karjalankielisiä luokkia varten oli saatu valmiiksi keväällä 1938. Opettajaopiston karjalaisissa ryhmissä, joissa kaikkia aineita väliaikaisesti opetettiin venäjäksi, karjalan kielen ja sen metodiikan opetus oli aloitettu 12.1.1938. Kasvatustieteelliseen korkeakouluun, jossa myös oli siirrytty venäjänkieliseen opetukseen, oli joulukuussa perustettu karjalan kielen laitos ja aloitettu sen opetus. Petroskoissa oli avattu kuusi kuukautta kestävät opettajainvalmistuskurssit karjalaisia kouluja varten. Vastaavanlaisilla kursseilla suomalaisille opettajille opetettiin venäjää. Kesällä järjestettävien opettajien täydennyskurssien oli tarkoitus taata karjalankieliseen opetukseen siirtyminen luokilla 1-4 ja mahdollisuuksien mukaan muillakin luokilla sekä karjalan kielen opetus aineena luokilla 5-10 lukuvuoden 1938-39 alusta lähtien.313 Erityistä huomiota kiinnitettiin venäjän kielen opetuksen tehostamiseen. Kesäkuussa 1938 julkaistiin NKP(b):n Karjalan aluekomitean ja kansankomissaarien neuvoston päätös, jonka mukaan venäjää tultaisiin opettamaan pakollisena oppiaineena kaikissa karjalaisissa alkeiskouluissa 2. luokasta, keski- ja vajaakeskikouluissa 3. luokasta lähtien.314

Todellisuudessa karjalan- ja venäjänkieliseen opetukseen siirtyminen sujui kaikkea muuta kuin hallitusti. Toukokuun alussa pidetyssä valistusasiain kansankomissariaatin neuvottelukokouksessa esim. Aunuksen piirin edustajat kuvasivat vain ensimmäisten luokkien tilannetta melko tyydyttäväksi: kouluissa, joissa opettajat osasivat hyvin karjalaa, tulokset olivat parempia kuin aiemmin suomen kielellä opetettaessa. Useiden opettajien karjalan kielen taito oli kuitenkin selvästi riittämätön, ja lisäksi kolmasosa Aunuksen alkeiskouluista oli vailla venäjää taitavia opettajia. Monissa vajaakeskikouluissa useiden aineiden opetus oli lopetettu, koska opettajat eivät osanneet venäjää. Suomenkieliset oppikirjat oli poistettu käytöstä tammikuussa, eikä uusia venäjänkielisiä kirjoja oltu saatu. Eräissä kouluissa suomenkielisten oppikirjojen käyttöä oli jatkettu kaikista kielloista huolimatta, ja karjalaa ja venäjää taitamattomat opettajat käyttivät tunneilla suomea. Vaikein oli tilanne karjalankielisillä luokilla 2-3, joille ei ollut minkäänlaisia oppikirjoja.315

Pohjoisissa karjalaispiireissä muutos oli vieläkin rajumpi. Kalevalan piirissä karjalan- ja venäjänkieleen siirtymisestä 1.1.1938 mennessä oli päätetty vasta 12. joulukuuta 1937 pidetyissä NKP(b):n piirikomitean ja piirin virastojen johtajien kokouksissa.316 Oppilaiden ja opettajien usein lähes olematon venäjän kielen taito teki suunnitelmien toteuttamisen kuitenkin mahdottomaksi. Monissa alkeiskouluissa suomenkielistä opetusta jatkettiin lukuvuoden loppuun asti.317

Karjalankielisten kirjallisuuden julkaiseminen kaikkia Neuvostoliiton karjalaisia varten oli annettu syksyllä 1937 Kargosizdatiksi muuttuneen Karjalan ASNT:n kustannusliikkeen tehtäväksi. Oppikirjoja, opetusohjelmia ja sanakirjoja valmisteltiin Hämäläisen, Beljakovin, Anisimovin ja I.S. Beljajevin johtamissa Karjalan kulttuurin tutkimusinstituutin työryhmissä. Kääntäjinä ja toimittajina toimi opettajia ja opiskelijoita Karjalasta ja Karjalaisesta piirikunnasta. Työntekijäpulan, käännös- ja toimitustyössä esiintyneiden kielivaikeuksien ja kirjapainon teknisten ongelmien takia julkaistavaksi tarkoitetuista 48 karjalankielisestä oppikirjasta oli lukuvuoden 1938-39 alkaessa saatu valmiiksi vain 23. Keskeneräisiksi jäivät myös tekeillä olleet kaksikieliset sanakirjat, oikeinkirjoitus- ja terminologiasanakirjat.318

Samanlaisia vaikeuksia esiintyi äidinkielenopetuksen tueksi kaivatun lastenkirjallisuuden julkaisussa. Kargosizdatin vuoden 1938 kustannussuunnitelmaan sisältyi 68 nimekettä karjalankielistä kaunokirjallisuutta yhteensä 217,5 tuh. kappaleen painoksena, mutta esim. Petrovskin piirin Jalkojärven kouluun oli toukokuuhun mennessä saatu vain kaksi pientä lastenkirjaa.319

Karjalankielinen lehdistö toimi koulun ja oppikirjallisuuden ohella yhtenä tärkeimmistä kirjakielen välittäjistä. Vuoden 1937 loppuun asti ilmestyneen suomenkielisen Punainen Karjala -lehden korvasi 1.1.1938 lähtien uusi karjalankielinen sanomalehti, Sovetskoi Karelija. Karjalaispiirien paikallislehdissä aineistoa julkaistiin rinnan venäjäksi ja karjalaksi. Suomenkielisen Rintaman tilalle perustettiin kuukausittain ilmestynyt karjalankielinen Karelija -kirjallisuuslehti.

Työntekijäpula, joka viivästytti mm. oppikirjojen julkaisua, vaivasi myös Sovetskoi Karelijaa. Päivittäiseksi suunniteltua ilmestymistiheyttä jouduttiin harventamaan ja käännösmateriaalin osuutta lehden sisällöstä lisäämään. Osaltaan lehden tasoa laskivat myös yhteisen kielinormin omaksumiseen liittyneet ongelmat. Huhtikuussa 1938 Sovetskoi Karelijan vastaava toimittaja P.Je. Saveljev valitti kielivaikeuksia NKP(b):n aluekomitealle osoittamassaan kirjeessä:

    Lehden kieli on lukijoille tavattoman vaikeaa. Tähän on kaksi perussyytä: Karjalan kirjakielen kielioppi poikkeaa tavattoman voimakkaasti karjalan puhekielestä, erityisesti Karjalan eteläisten piirien kielestä. Nämä kielivaikeudet selittyvät sillä, että kirjakielen perustaksi otettiin suomen kielioppi, jota aikuisväestö ei tunne.

Toisena syynä Saveljev mainitsee toimituskunnan kokemattomuuden, käännösvaikeudet ja karjalaisen terminologian puuttumisen.320 Julkisuudessa esitetyt kommentit olivat toki huomattavasti valoisampia. NKP(b):n aluekomitean väliaikainen sihteeri, tverinkarjalainen D.P. Smirnov totesi neljän ensimmäisen kuukauden aikana saatujen kokemuksien osoittaneen perusteettomiksi epäilyt, etteivät eri murteita puhuvat karjalaiset ymmärtäisi lehden kieltä: "Gaziettua lugietah i ellennetäh kaikki Karelijan ruadaja rahvas, kaèèomatta erähän moizih trudnostiloih" ('Lehteä lukevat ja ymmärtävät kaikki Karjalan työtätekevät, eräistä vaikeuksista huolimatta.') Jatkossa oli Smirnovin mukaan päästävä lopullisesti eroon lehden ensimmäisissä numeroissa esiintyneistä murteellisuuksista, keinotekoisista karjalaisista termeistä ja venäläisperäisten sanojen vääristelystä.321

Karjalan kirjailijaliiton äänenkannattajana julkaistu Karelija -aikakauslehti tarjosi sivunsa aloittelevien karjalaisten kirjailijoiden käytettäväksi. Ongelmana oli halukkaiden ja kykenevien kirjoittajien puuttuminen. Poliittinen ajojahti ja yhtenäisen kirjakielen omaksumiseen liittyneet vaikeudet olivat hiljentäneet edellisinä vuosina kasvaneet, omaa kotimurrettaan tai suomea käyttäneet nuoret kynäilijät. Pääosin venäjästä käännettyä aineistoa julkaisseen Karelijan sivuilla alkuperäistä kirjallisuutta edustivat mm. tverinkarjalaisten P. Arsenjevin ja A. Koivusen (Koivune), F. Isakovin ja I. Gippijevin (Nikolai Laine) runot, karjalaiset kansanlaulut ja -sadut.

Karjalan kansalliselle teatterille oli varattu tärkeä rooli kielikulttuurin ja kirjakielen ortoepisten normien kehittämisessä ja vakiinnuttamisessa. Aiemmin suomalaisena toiminut teatteri esitti ensimmäiset karjalankieliset näytelmänsä joulukuussa 1937. Etupäässä suomalaissyntyisistä näyttelijöistä koostuneen ryhmän karjalaistaminen näyttää epäonnistuneen, mutta ajatusta kansallisesta teatterista ei silti hylätty. Syksyllä 1938 Leningradin teatterikouluun lähetettiin opiskelemaan ryhmä nuoria, joiden toivottiin neljän vuoden kuluttua muodostavan uuden karjalaisen teatterin näyttelijäkunnan.322

Yhtenäiseen kirjakieleen siirtyminen Karjalaisessa piirikunnassa

Kalininin alueen karjalaisessa piirikunnassa yhtenäisen kirjakielen omaksuminen ja sen käyttöalan laajentaminen näyttää kohdanneen samantapaisia, ehkä suurempiakin vaikeuksia kuin Karjalassa.

Oppivuoden 1937/38 alkaessa Karjalaisen piirikunnan 127 "karjalaisessa" koulussa oli yli 14 tuhatta oppilasta ja 423 karjalaista opettajaa. Karjalankielistä opetusta annettiin kuitenkin vain kahdella ensimmäisellä luokalla. Äidinkieltä voitiin opettaa aineena aina 7. luokalle asti, mutta käytännössä opetuksen taso oli usein heikkoa, eikä monissa kouluissa sitä annettu ylemmillä luokilla lainkaan. Yleisesti valiteltiin karjalankielisen oppimateriaalin, äidinkielen opetusohjelman ja didaktiikan puutetta.323

Käsitykset karjalankielisen opetuksen tarpeesta olivat varsin ristiriitaisia. Piirikuntaa perustettaessa osa opettajakunnasta kannatti karjalankielisen opetuksen laajentamista 3-4 -vuotiseksi, osa sen supistamista ainoastaan ensimmäiseen luokkaan. Keskeisenä ongelmana pidettiin riittävän venäjän kielen taidon omaksumista. A.A. Beljakovin mukaan venäjän kieli on karjalaisväestön tärkein kulttuuriväline, eikä tilannetta, jossa karjalainen alkeiskoulu valmistaisi venäjää taitamattomia oppilaita, voitu sallia.324

Syksyllä 1937 alkanut karjalankielisen opetuksen laajentaminen näyttää pysähtyneen kyrilliseen aakkostoon siirtymisen ja yhteisen kirjakielen omaksumiseen liittyneiden vaikeuksien seurauksena. Vuodenvaihteesta lähtien koulut joutuivat toimimaan lähes täysin ilman karjalankielistä oppimateriaalia. Karjalan kieleen suhtauduttiin usein välinpitämättömästi tai jopa avoimen vihamielisesti. "Äijät -- uèiitel'at kossalleh kaèotah i ei šuata omua karielan kieldä" ('Monet opettajat katsovat kieroon eivätkä arvosta omaa karjalan kieltä'), valitteli karjalainen opettaja N.P. Jelkin.325

Karjalaisen piirikunnan sanomalehti Karel'skaja pravda-Karielan toži (myöh. Karielan pravda) ja samanniminen, Tolmatšussa ilmestynyt piirilehti omaksuivat kevään 1938 aikana yhteisen kirjakielen säännöt, mutta samalla väheni karjalankielisen aineiston osuus niiden sisällöstä. Piirikuntaa perustettaessa esitetyt tavoitteet karjalan kielen käytön laajentamisesta puolue- ja hallintoelimissä, järjestöissä ja kulttuurityössä jäivät pääosin toteutumatta.326 NKP(b):n piirikuntakomitean sihteeri I.S. Beljakov syytti "porvarillisia nationalisteja" koulutyössä syntyneestä sekasorrosta ja yhtenäisen kirjakielen käyttöönoton tahallisesta jarruttamisesta, tuomiten samalla myös "suurvaltašovinistit", joiden mielestä Kalininin alueen karjalaiset olivat jo venäläistyneet ja oma kieli vain haittaisi heidän kulttuurikehitystään.327

252 Minkä kysymyksen kanssa työskentelee Karjalan Tieteellisen Tutkimusinstituutin etnografis-kielitieteellinen sektsia. Punainen Karjala 20.2.1936.

253 Jo painokuntoon valmistellun sanakirjan julkaisemisesta luovuttiin suomalaisiin tiedemiehiin yhteyttä pitäneen Jevsejevin jouduttua poliittisen ajojahdin kohteeksi. Käsikirjoitusta säilytetään Karjalan tiedekeskuksen arkistossa. Nauènyj arhiv Karel'skogo nauènogo centra AN RF, fond 1, opis' 32, delo 190.

254 Sovešèanie po karel'skomu literaturnomu jazyku. Krasnaja Karelija 9.12.1936.

255 Plan raboty Karel'skogo nauèno-issledovatel'skogo instituta. Krasnaja Karelija 10.12.1936.

256 Sergej Jakovlev. Dialektologièeskij atlas karel'skogo jazyka. Krasnaja Karelija 6.5.1937.

257 Karjalan TSIKan Konstitutsionnoin Komissien predseduateljan tov. P.A. Irklisin dokluada Karjalan ASSR:n Konstitutsien projektas Karjalan Sovettojen XI Tshrezvytshainois Sjiezdas. Punainen Karjala 11.7.1937.

Perustuslain karjalainen versio ks. Karjalan Avtonomnoin Sovetskoin Sotsialistiitsheskoin Respublikan Konstitutsia (Osnovnoi zakona). Ibid. 18.5. ja 11.7.1937.

258 Yleiskarjalainen ylimääräinen Sovettien XI edustajakokous: Keskustelua tov. P.A. Irklisin selostuksen johdosta: I.P. Grishkinin puheenvuoro. Punainen Karjala 21.6.1937; Voroninin puheenvuoro. Ibid. 20.6.1937.

259 Karjalaisen piirikunnan perustamista on tarkastellut Vinogradov 1990.

260 Jalmari Virtanen. Karjalaisessa okrugassa. Punainen Karjala 22.8.1937; V. Ivanov. Karely Kalininskoj oblasti. Krasnaja Karelija 24.9.1937.

261 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/81, listy 45-57, 144, 177-178.

262 D.V. Bubrih. O edinom literaturnom karel'skom jazyke. Karel'skaja pravda (Tolmaèi) 16.7.-18.7.1937; Ibid. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 28.7.1937.

263 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/82, list 227; Karjalan kieltä käsittelevä lingvistinen konferenssi. Punainen Karjala 24.8.1937.

264 Sergej Jakovlev. Dialektologièeskij atlas karel'skogo jazyka. Krasnaja Karelija 6.5.1937.

265 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/81, listy 59-67, 116; S. Jakovlev. Edinyj karel'skij jazyk: Lekcija professora Bubriha. Krasnaja Karelija 18.9.1937; D.V. Bubrih. O edinom literaturnom karel'skom jazyke. Ibid. 18.12.1937.

266 Jalmari Virtanen. Karjalaisessa okrugassa. Punainen Karjala 22.8.1937.

267 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/81, list 149.

268 O hodatajstve trudjašèihsja Karel'skogo nacional'nogo okruga o perevode karel'skoj pis'mennosti s latinizirovannogo alfavita na russkij alfavit. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 15.9.1937; Ibid. Krasnaja Karelija 24.9.1937.

Huomattakoon, ettei Karjalaisen piirikunnan lehdistössä oltu ennen päätöksen julkistamista keskusteltu lainkaan kyrilliseen kirjaimistoon siirtymisestä.

269 O nekotoryh pravilah pravopisanija po novomu alfavitu. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 18.9.1937; Osnovnye pravila pravopisanija karel'skogo jazyka na novom alfavite. Ibid. 26.9.1937; Proekt edinogo karel'skogo alfavita. Krasnaja Karelija 10.10.1937; A. Beljakov. Za edinyj alfavit karel'skgo jazyka. Ibid. 30.10.1937.

270 A. Beljakov. Poèemu karel'skuju pis'mennost' pereveli na russkij alfavit. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 15.9.1937; L. Miteçkii. Uvži karielan alfavitta. Ibid. 17.9.1937.

271 Karjalankielen kirjaimisto joukkojen käsiteltäväksi. Punainen Karjala 10.10.1937.

272 Jakov Godin. Šuvri ruadosti. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 24.9.1937.

273 P.G. Gribkov. Proekt sleduet prinjat'. Krasnaja Karelija 14.10.1937.

274 Osnovnye pravila pravopisanija karel'skogo jazyka na novom alfavite. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 26.9.1937.

275 Sergej Jakovlev. Sovešèanie po alfavitu karel'skogo jazyka. Krasnaja Karelija 20.10.1937; O proekte alfavita karel'skogo jazyka. Ibid. 30.10.1937.

276 Karielan kirjutuš uvvella šriftalla. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 15.11.1937.

Syksyllä 1937 laadittu Karjalaisen piirikunnan aakkosprojekti "turhine kirjaimineen" leimattiin myöhemmin "porvarillisten nationalistien" myyräntyöksi. Vahinkoa olisi tuottanut myös "eräiden välttämättömien kirjaimien" poistaminen. I.S. Beljakov. Iskorenit' buržuaznyj nacionalizm i velikoderžavnyj šovinizm. Ibid. 21.4.1938.

277 D.V. Bubrih. Karel'skij alfavit. Krasnaja Karelija 30.10.1937.

278 Filimonov. Karielan kielen alfavitan utverdimine. Sovetskoi Karelija 1.1.1938; P.P. Smirnov. Edinyj karel'skij alfavit. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 26.1. ja 27.1.1938.

279 Bubrih 1937: 3.

280 Harvoin esiintyvän /jö/:n merkintä ei näytä aakkostosta syksyllä 1937 käydyssä keskustelussa ketään pahemmin huolettaneen - senkään takia, että diakriiteilla varustettu oli venäjässä jo varattu /jo/:n ja /o/:ta edeltävän liudennuksen merkintään. Karjalaisessa piirikunnassa marraskuusta 1937 lähtien käytetyssä ortografiassa kyseisten äänneyhtymien merkintään oli käytetty kirjainyhtymiä , ja .

281 Bubrih 1937: 10-11.

282 Bubrih 1937: 11-12.

283 Bubrih 1937: 8-9.

Huomattakoon, että Bubrih oli ehdottanut suhuäänteiden poistamista jo kesällä 1937, jolloin aakkoskysymystä ei vielä oltu ratkaistu: "Jos karjalan kirjakieli tulee jatkossa käyttämään latinalaista kirjaimistoa, jossa /s/:n ja /š/:n sekä /z/:n ja /ž/:n merkintä eroaa minimaalisesti, kaikki helpottuu tavattomasti." D.V. Bubrih. O edinom literaturnom karel'skom jazyke. Karel'skaja pravda (Tolmaèi) 16.7.-18.7.1937; Ibid. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 28.7.1937.

Venäläinen aakkosto, jossa kirjaimilla s, š ja z, ž ei ole mitään yhteistä, teki asiasta monin verroin hankalamman, kuten pian saatiin nähdä.

284 Bubrih 1937: 7-8.

285 Bubrih 1937: 15-19.

286 Bubrih 1937: 20-21.

287 Bubrih 1937: 38-53.

288 Bubrih 1937: 34, 41-42.

289 Bubrih 1937: 60-78.

290 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/81, listy 113-114; Bubrih 1937: 58-59, 63.

291 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/81, listy 146, 179, 188.

292 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, delo 14/82, listy 210-215.

293 Projekta karel'skoin yhtenäzen literaturnoin kielen pravopisanijan (oigieh kirjuttamizen) osnovnoiloista praviloista uvvella alfavitalla. Sovetskoi Karelija 27.1. ja 30.1.1938; P. Smirnov. Karielan literaturnoin kielen yhtehine orfografija. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 2.2.1938; Proekt: Osnovnye pravila pravopisanija edinogo karel'skogo literaturnogo jazyka na novom alfavite. Karel'skaja pravda (Tolmaèi) 9.2. ja 11.2.-12.2.1938.

294 Tveriläismurteissa passiivisten verbimuotojen yhteydessä käytetään yksikön genetiivin kaltaista akkusatiivia, esim. annettih t'üt'ön miehellä, annettih hyö tyttären; muualla karjalassa nominatiiviobjektia, esim. t'üt'öt lassetah n'evesta ženihhan luo 'tytöt laskevat morsiamen sulhasen luo'. Ojajärvi 1950: 36-37, 107-108.

295 Gosudarstvennyj arhiv obšèestvenno-politièeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 163, listy 1-4; Èukkojev. Literaturnoin kielen projekta obsuždaidavana. Sovetskoi Karelija 4.2.1938.

296 A. Zinov'ev. Orfografijan projektan obsuždainda rajonoissa. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 7.2.1939.

297 Pravilat 1938. Lehdistössä ks. Yhtenäzen karielan literaturnoin kielen oigein kirjutuksen osnovnoit pravilat uvvella alfavitalla. Sovetskoi Karelija 26.3.1938; Osnovnye pravila pravopisanija edinogo karel'skogo literaturnogo jazyka na novom alfavite. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 23.3.1938; Ibid. Karel'skaja pravda (Tolmaèi) 30.3.-1.4. ja 3.4.1938.

298 Bubrih 1937: 25-37, 53-60.

299 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/81, listy 122-123.

Samanlaisia esimerkkejä "käsitteiden vääristelystä" voi löytää A.A. Beljakovilta: tasavalta 'rovnaja, ploskaja vlast'' pro ven. respublika, neuvosto 'ukazyvajušèij, sovetujušèij' pro sovet. A. Beljakov. Vymesti nacionalistièeskuju gnil' iz sovetskoj školy. Krasnaja Karelija 15.6.1937.

300 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/81, listy 125-126.

Hämäläinen viittaa Marrin 1931 artikkeliin udmurtin kirjakielen kehittämisestä.

301 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/81, list 127; delo 14/82, list 198.

Raja "kansainvälisen" ja "venäläisen" sanaston välillä näyttää kovin häilyvältä, vrt. ven. sovet, venäjässä muodostetut kolhoz, sovhoz ja toisaalta lännestä venäjään lainatut orden, sekretar', vokzal, stancija.

302 Käsite "kuvaileva käännös" (ven. opisatel'nyj perevod) perustunee tässä siihen, ettei kyseisillä yhdyssanoilla ole suoria rakenteellisia vastineita venäjässä.

303 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/81, listy 127-134; delo 14/82, listy 198-199.

Ivatšovin vuonna 1937 kääntämät tekstit näyttävät edustavan eräänlaista välivaihetta "karjalais-suomalaisesta kielestä" tai suomalaisvaikutteisesta "murrekirjallisuudesta" yhtenäiseen karjalan kirjakieleen siirryttäessä. Suomalaisuuksiin kiinnitti huomiota perustuslain käännöksestä laatimassaan lausunnossa myös D.V. Bubrih (esim. vahvistua, käyttiä, laitos, miäräys, yhtymä < sm. vahvistaa, käyttää, laitos, määräys, yhtymä; poliittine, ekonoomine, eksploatierata < sm. poliittinen, ekonoominen, eksploateerata [!]). Ibid, fond 689, opis' 5, delo 14/81, listy 19, 21.

304 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/81, list 131.

305 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 689, opis' 5, delo 14/81, list 136-137.

306 Bubrih 1937: 13.

307 Karel'skoin kielen terminologièeskoin komissijan postanovlenija veniän kielizien sanojen kiändämizestä karel'skoilla kielellä. Bjulleteni No 1. Sovetskoi Karelija 8.1.1938; Bjulleteni No 3. Ibid. 12.3. ja 10.4.1938; Bjulleteni No 4. Ibid. 20.4.1938; Terminat, utverdituot karielan kielen terminologièeskoilla komissijalla russkoin kielen sanoin kiännännästä karielan kieleh. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 17.4. ja 18.4.1938.

308 Makarovin (1990) ja Punžinan (1994) sanakirjojen mukaan livvissä käytetään sanoja mägi, runga, kuwzi, nižu; tverinkarjalassa sanoja gora, n'äre, vehn'ä. Kuvži esiintyy tverinkarjalan Vesjegonskin murrealueella 'kuusen', näre livvin Sammatuksen murteessa 'pienen kuusen' merkityksessä. Livvin hibju, tverinkarjalan hibie-sanalla on 'ihon' ja 'ruumiin' merkitykset, runga-sanalla on tverinkarjalassa adjektiivin merkitys 'laiha (ihminen)'.

309 Vrt. Pravilat 1938: 17-18, 30-31.

310 Ks. esim. Naselenie Peterburga 1992: 54-55, 96, 179-180.

311 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 630, opis' 1, delo 95/992, listy 7, 47-48.

312 O perevode karel'skih i vepsskih škol na rodnoj jazyk obuèenija 1937; Filimonov. Rodnoj jazyk v karel'skoj škole. Krasnaja Karelija 2.10.1937.

313 Cenral'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 630, opis' 1, delo 114/1074, listy 66-80.

314 Russkoin kielen objazatel'noih opastamiseh näh karel'skoissa naèal'noiloissa, vajua-keski i keski školissa: Karel'skoin ASSR-n Rahvahan Komissaroin Sovietan i VKP(b)-n oblastnoin komitetan postanovlenija. Sovetskoi Karelija 16.5.1938.

315 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 630, opis' 1, delo 114/1071, listy 71, 124-127.

Tammikuussa 1937 karjalaisten alkeiskoulujen opettajista 1/3 oli suomalaisia, keski- ja vajaakeskikouluissa suomalaisia oli yli puolet. Oppivuoden 1937/38 aikana pidetyissä tarkastuksissa koulutyöstä oli erotettu 78 karjalaa ja venäjää osaamatonta opettajaa. Ibid, fond 630, opis' 1, delo 114/1074, listy 43, 47-48.

316 Kondratjev. Otettava käyttöh oma karielan kieli. Kalevalan bol'ševikka 1.1.1938.

317 V. Petrov. Likvidirovat' posledstvija vreditel'stva v škole: S konferencii uèitelej rajona Kalevaly. Krasnaja Karelija 5.9.1938.

318 S. Mel'cer. O literature na karel'skom jazyke. Krasnaja Karelija 4.10.1938; Gosudarstvennyj arhiv obšèestvenno-politièeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 162, listy 38-44; delo 165, listy 11-12.

319 Titov. Karel'skoi kieli Jalgojärven školassa. Sovetskoi Karelija 8.5.1938; S. Mel'cer. O literature na karel'skom jazyke. Krasnaja Karelija 4.10.1938.

320 Gosudarstvennyj arhiv obšèestvenno-politièeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 146, listy 22-25.

321 D.P. Smirnov. Gazietan "Sovetskoi Karelija" zaduaèat. Sovetskoi Karelija 5.5.1938.

322 Rugojev. Mieltäliikuttava tilaisuus. Punainen Karjala 22.12.1937; D. Bubrih. Suuri perelomnoi aiga Karelijan rahvahalla. Sovetskoi Karelija 4.1.1938; Karel'skaja teatral'naja masterskaja. Krasnaja Karelija 17.8.1938; Kolosenok, St. Iskusstvo Sovetskoj Karelii. Ibid. 11.3.1939. Ks. myös Nikitin 1989: 23-24.

323 Runtov. Karielan kielen programmah näh. Karel'skaja pravda (Tolmaèi) 22.8.1937; Pervyj den' uèebnogo goda. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 1.9.1937; P. Smorodov. Vnimanie karel'skoi literature. Ibid. 5.9.1937; P. Baranov. Praktika velikoderžavnyh šovinistov v školah. Ibid. 17.9.1937.

324 A. Beljakov. Na kakom jazyke vesti prepodavanie v karel'skoj škole. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 7.8.1937.

325 P. Smorodov. Karielan škollla pidäv šuvri abu. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 28.1.1938; N.P. Jelkin. Karielan školan uèitel'a. Ibid. 8.2.1938. S. Serjoznoi nedostatka. Ibid. 4.6.1938.

326 I.S. Beljakov. O zadaèah partijnyh organizacij Karel'skogo okruga v provedenii nacional'noj politiki. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 7.2.1938.

327 I.S. Beljakov. Iskorenit' buržuaznyj nacionalizm i velikoderžavnyj šovinizm. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 21.4.1938.


< Neuvostoliiton kielipolitiikkaa: Karjalan kirjakielen suunnittelu...

< Karjalaiselle sivulle (suomeksi / po-russki / in English)

1