Kebnekaise: Ruotsin katto

Kebnekaise Sydtoppen 2117 m

Kebnekaisen tunturialue sijaitsee Pohjois-Ruotsissa, lähellä Norjan rajaa, samoilla leveysasteilla kuin Muonio, Ylläs ja Levi. Useimmat tulevat autolla Tornion kautta Kirunaan ja Nikkaluoktaan. Torniosta on n 400 km Kirunaan, josta on vielä 70 km Nikkaluoktan kylään, jonne tie loppuu. Nikkaluoktassa on suuri pysäköintialue, kahvila ja mökkejä vuokrattavana sekä suihku ja sauna.

Nikkaluoktasta Kebnekaisen tunturikeskukseen on matkaa 19 km, joka taittuu 4-6 tunnissa. Alkumatka on helppokulkuista polkua ja pitkospuita. Polku kulkee Ladtjovagge laakson pohjalla, eikä tällä taipaleella vielä korkeuseroa huomaa jaloissa. Ympärillä on kuitenkin U-muotoisen laakson reunat nousemassa, ja huomaat pian, että laakso on portti todellisen seikkailun alkuun. Laddjujavrin kohdalla näkee korkeimmat huiput ensimmäistä kertaa todella läheltä.

Kuva 1. Laddjujavri 510 m. Huiput vasemmalta alkaen ovat: Singicohka 1704 m, Tuolpagorni 1662 m, Vierranvarri 1710 m, Sydtoppen 2117 m, Nordtoppen 2097 m ja Giebnebakti 1990 m. Jotain kuvan mittasuhteista kertoo se, että Sydtoppenille on matkaa 16 km, ja Sydtoppenilta on Tuolpagornille matkaa 3 km.

Kuva 2. Darfaljohkkan riippusilta. Tästä on enää kilometri Kebnekaisen tunturikeskukseen. Pyramidin muotoinen Tuolpagorni taustalla.

Kebnekaise on Ruotsin alppinismin keskus.

Ne, joilla on kokemusta kiipeilystä, jäätikkövaelluksesta tai telemarkista, voivat pitää Kebnekaisen tunturikeskusta majapaikkana, tai telttailla Tarfalassa. Tarfalasta on lyhyempi matka jäätiköille. Aloittelijat voivat osallistua eripituisille kursseille, joilla opitaan perustaidot. Lisätietoa kursseista saat Ruotsin turistiyhdistyksen sivuilta. Opittuja taitoja voi sitten omatoimisesti kokeilla. Pidemmälle ehtineet voivat tutustua eri kiipeilyreitteihin, joita löytyy aivan tunturikeskuksen vierestä. Tuolpaguornin huipulle voi yrittää Siluetten-reittiä pitkin, jolla kertyy nousua lähes 1000 m.

Sydtoppenin valloitus

Sää voi tunturissa vaihdella nopeasti, eikä huipulla ole takuuta maisemien näkemisestä. Tunturiasemalta voi kysyä neuvoja säästä, reitistä ja varustuksesta. Jos haluaa yrittää huipulle, täytyy aamulla herätä aikaisin, koska sää harvoin paranee päivän aikana. Jos aamulla näkee Vierranvarren huipun, kannattaa lähteä matkaan. Jos taas huippu on pilvien peitossa, on todennäköistä, että korkeammalla on pilvistä tai sadetta ja joudut jossain vaiheessa harkitsemaan kääntymistä takaisin. Ensikertalaisen kannattaa valita pidempi Västra leden, joka on aluksi polkua, mutta maasto muuttuu Kittelbäckenin jälkeen kivirakaksi.

Kuva 3. Kittelbäcken 1200 m. Tänne saakka matka taittuu viheltelemällä. Pari tuntia on takana. Tässä kohtaan pidettiin ensimmäinen ruokatauko ja täytettiin vesipullot.

Nousun pahin kompastuskivi voi olla Vierranvarren ylitys. Tässä kohtaa reitti nousee jo todella jyrkästi, tuuli yltyy, sade ja sumu heikentävät näkyvyyttä. Monet epäonnistuneet yrittäjät olivat edellisinä päivinä kääntyneet tässä. Ylityksen jälkeen lasketaan 200 m Kaffedaleniin, jossa on viimeinen mahdollisuus täyttää vesipullot hyytävän kylmällä jäätikön sulamisvedellä. Samalla voi kerätä voimia viimeiseen nousuun. Tästä on enää tunnin matka huipulle ja tarkkasilmäiset saavat alkaa etsiä reittiä ylös. Polku en merkitty punaisilla kivillä. Kivet voivat välillä kadota sumussa, ja huipulle vievä polku haarautuu Toppstuganille, joka on hätämajoitustila 1880 m:n korkeudessa. Näillä korkeuksilla on myös viittoja, jotka osoittavat oikean reitin. Seuraamalla nuolia pääset taas polulle. Viimeinen vartti on helppokulkuista loivaa nousua, ja hyvässä säässä huippujäätikkö paljastuu näkyviin kuin hohtava timantti auringonpaisteessa sinistä taivasta vasten, kuten meille kävi.

Kuva 9. Kebnekaise Sydtoppen, 2117 m. 70 m korkea huippujäätikkö paljastuu pilvien keskeltä. Hetken kuluttua pilvet kietoutuivat taas huipun ympärille.

Huippujäätikölle nousijan kannattaa varoa. Harjanne kapenee huippua kohti. Huipulla harjanne on puolen metrin levyinen ja reuna voi olla jyrkkä ja jäinen. Noususta väsyneet jalat voivat tutista vielä enemmän kun tietää, että jäätikön reunalta on n 300 m pudotusta seuraavalle jäätikölle. Huippujäätikön juurella on paras paikka katsella maisemia ja jyrkkää pudotusta.

Kuva 4. Sydtoppen. Huomaa tukeva kolme jalkaa maassa-asento.

Kuva 5. Sydtoppen. Näkymä pohjoiseen kohti Nordtoppenia.

Kuva 6. Sydtoppen. Ruokatauko ja todella makoisat makaronit.

Milloin matkalle kannattaa lähteä

Tunturin sesonki on lyhyt ja intensiivinen. Talvisesonki alkaa maaliskuun alussa ja kestää toukokuun alkuun. Talvisesongin huippu osuu tietysti pääsiäiseen, jolloin turistiasema voi olla täynnä. Kesäsesonki alkaa kesäkuun puolivälissä ja kestää syyskuun puoliväliin. Kesäsesongin huippu osuu heinä- ja elokuulle. Sesongin aikaan kannattaa tulla koska silloin turistiasema on auki ja tarjoaa majoitus- ja tapahtumapalveluja. Yöpymismaksu mökissä on alkaen 250 SEK, jos olet STF-jäsen. Telttailemalla selviää halvemmalla ja maksamalla päivämaksun (50-80 SEK jäsen/ei jäsen) pääsee käyttämään aseman palveluja. Päivämaksulla saat käyttää palvelurakennusta, jossa on keittiö, kuivaushuone, suihkut ja sauna. Kokemuksella voi sanoa, että tämä palvelumaksu on hintansa arvoinen pitkän, raskaan päivän päätteeksi. Sesongin ulkopuolella voi tulla, jos arvostaa väljyyttä. Palveluja ei tällöin ole saatavilla. Käytännössä paras aika tulla sesongin ulkopuolella on syksy ja talvi. Keväällä ja alkukesästä sulamisvedet voivat olla esteenä liikkumiselle. Yksi mökki on retkeilijöiden käytössä sesongin ulkopuolella, mutta voit siitä huolimatta varautua telttailemaan.

Kenelle sopii

Kebnekaisen tunturialuetta voi suositella kaikille vaeltajille, joilla jo on tunturivaelluskokemusta. Kiipeilijät ja jäätikkövaelluksesta kiinnostuneet löytävät alueelta Ruotsin parhaimpia reittejä. Sydtoppenin huippuvaellus sopii normaali-hyväkuntoiselle. Talvella telemark- ja vapaalaskijat löytävät todella huippulaskuja, jossa pudotusta voi kertyä 1000 m. Suomen tuntureihin verrattuna Kebnekaisen alue on korkeuserojen vuoksi Pohjoismaiden huippua ja verrattavissa Alppeihin. Vaikka huiput ovatkin parhaillaan vain 2000-2117 m:n väliltä, niin korkeuseroa voi päivän aikana kertyä 1000-1400 m.

Kuva 8. Kebnekaise Fjällstation 772 m. Kuva otettu telttaleiristä aamulla ennen lähtöä.

Lisätietoja - Suunnittele matka!