Pääsivu   Jaenisch   Varhaishistoria   Pelikokoelma   Arvonimet

Ari Luiro


JärvSK:n historia

Järvenpään Shakkikerhon perustivat 1935 Pentti Mikkola, Sulo Koivuniemi, Svante Sauso (Arnon isä) ja Eino Salonen (myöhemmin Salotupa) Oiva Uuskiven asianajotoimistossa Järvenpään keskustassa. Sihteerinä toimi noihin aikoihin herra Fischer, joka ei liene sukua tulevalle maailmanmestarille! Tuohon aikaan Järvenpää oli 8000 asukkaan maalaispitäjä osana Tuusulan kuntaa, joka sijaitsi Helsingin ja Tampereen välisen rautatien varrella (Järvenpään rautatieasema oli valmistunut jo 17.3.1862). Alkuaikoinaan JärvSK:n toiminta oli varsin vireää varsinkin ottaen huomioon Järvenpään silloisen väkiluvun. 1930-luvulla kerhoillat olivat maanantaisin ja perjantaisin Kittilän kahvilassa. Kerholla oli tuohon aikaan yksi shakkikello. Ensimmäinen Järvenpään mestari oli Pentti Mikkola ja toinen Sulo Koivuniemi.

1940 Järvenpään mestaruuden voitti Paavo Koivuniemi (1922-2005), Sulon veljenpoika. Paavo Koivuniemi on ollut mukana kerhon toiminnassa vuodesta 1936 saakka. Sota keskeytti kerhon toiminnan; Paavo voitti Maaselällä pataljoonan mestaruuden ja ansaitsi siitä loman. Myös toisen pataljoonan mestaruuden hän voitti ja pitää niitä arvokkaimpana menestyksenään 64 ruudulla.
Sotien jälkeen kerho jatkoi vireää toimintaansa. Pelaajista mainittakoon konduktööri Kuuri, joka oli taitava pelaaja, mutta joka Paavon muistin mukaan (11.9.2000) ei koskaan tornittanut. Paavo Koivuniemi toimi kerhon puheenjohtajana 25 vuotta. Paavo on ollut kerhon kunniajäsenenä vuodesta 1979. Vielä 1990-luvulla Paavo pelasi shakkia säännöllisesti sotaveteraaniystäviensä kanssa.

Leo Hällström (s. 1936) liittyi kerhoomme 1950, hän osallistui vuodesta 1952 SSL:n nuorten turnauksiin. 28.5 - 11.6.1955 pelatun Nuorten Suomen mestaruusturnauksen Leo voitti ylivoimaisesti 4½ pisteellä, toiseksi tullut Erkki Aaltio (HSK) nappasi 3 pistettä.
JärvSK:n kevätturnauksessa 1953 oli 9 pelaajaa: Leo Hällström (8 / 8, voittaja), Teuvo Mertens 4½ / 8, Paavo Koivuniemi 2 / 4, Kalle Vitikkala 1½ / 4, Arno Sauso 1 / 2, L Kivisoja 1 / 3, P Toivola 1 / 4, H Sadik 1 / 5 ja H Nikkinen 0 / 2.

Louhelan mestarihautomo
Louhela
Louhela
 

1950-luvulla kerho kokoontui Louhelassa, joka on Järvenpään keskustan tuntumassa sijaitseva kerhojen talo. 1950-luvulta lähtien JärvSK on osallistunut Keski-Uudellamaalla toimineen Jukolan shakkipiirin kilpailuihin noin 30 vuotta. 1950-luvulla kerholla oli kolme mestaria: Leo Hällström (mestariksi 1956), Harry Kahra (1954) ja Arno Sauso (1957).


Lisäksi mukana olivat mestariehdokkaat Olavi Halme, Aulis Luumi ja Mauri Metsälä. Mainittakoon, että Olavi Halme on pienin katkoin ollut vuoden 2001 syyskuuhun saakka mukana kerhon toiminnassa mm. joukkuepikapelin SM-kisoissa. Kerhon sisäisen Cup-pokaalin voitti vuodeksi 1953 haltuunsa Arno Sauso.
17.1.1954 Jukolan piirin ottelu Järvenpää-Kerava päättyi Järvenpään niukkaan 5½ - 4½ voittoon.
JärvSK liittyi Suomen Shakkiliittoon (SSL) 6.3.1954.

JÄRVENPÄÄ JUKOLAN SHAKKIPIIRIN MESTARI
Nuoren Jukolan Shakkipiirin joukkuemestaruudesta pelattiin Monradin järjestelmän mukaan, mikä osoittautui vähemmän onnistuneeksi ko­keiluksi. Viimeinen kierros suoritettiin yhteisesti 14. 3. 54 Riihimäellä. Lopputulokset: Järvenpään Shakkikerho 28½ (40), Hämeen­linnan Shakkikerho 27, Keravan Shakkikerho 26½, Hyvinkään Shakki­kerho 24½, Riihimäen Shakinystävät 17, Hämeenlinnan Työväen Shakki­kerho 14½, Lopen Shakkikerho 13½ ja Läyliäisten Shakkikerho 8½. Järvenpään joukkueessa pelasivat pöytäjärjestyksessä H. Kahra, L. Häll­ström, A. Sauso, P. Koivuniemi, T. Mertens, T. Tyynelä, K. Vitikkala, R. Lindroos, P. Toivola ja K. Laine, joista neljä vielä on koulun penkillä! Jukolan Shakkipiirin sihteeri O. Paronen Riihimäeltä hoiti järjes­telyt erinomaisesti. (Suomen Shakki 3 toukokuu 1954)


Leo mestariksi ja olympialaisiin

Ensiesiintyminen Leo Hällströmille (s. 1936) Suomen Shakissa on numerossa 5 (elokuu) / 1954, jolloin hän Hangon turnauksen 1B-ryhmässä korottui 1. luokkaan, koepelaajan tuloksensa 4½ / 8 (1A-ryhmässä Aulis Luumin tulos 4/9). Pian Leo korottui mestariehdokkaaksi ja mestariksi 8.4.1956 25.3.-8.4. pelatun Suomen mestaruusturnauksen tuloksen 7 / 13 perusteella. 27.12.1956 - 6.1.57 pelatussa Helsingin mestaruusturnauksessa Leo (nyt kerhonsa helsinkiläinen Gambiitti, vaikka Järvenpäässä yhä asuikin) sijoittui toiseksi tuloksella 6 / 9 (voittaja oli Heikki Koskinen 7 / 9).

21.7-7.8.1955 Leo osallistui Antwerpenissa kolmansiin Nuorten MM-kilpailuihin. Nykymatkaajista poiketen Leo matkusti Arcturus-laivalla Kielin kanavan halki Antwerpeniin. Osanottajista kuuluisimmaksi yleni tuleva maailmanmestari Boris Spasski. 24 osanottajasta Leo oli 8. paras. 10 parhaan loppukilpailu: 1. Boris Spasski NL, 2. Edmar Mednis USA, 3. Migues Farré Espanja, 4. Lajos Portisch Unkari, 5. Tringov Bulgaria, 6. D. Keller Sveitsi, 7. J J van Oosterom Alankomaat, 8. Leo Hällström Suomi, 9. Schweber Argentiina, 10. Johannessen Norja.

 
Leo Hällström
Leo Hällström 1955

1958 Leo Hällström osallistui Suomen joukkueen 6. pöydällä XIII Joukkuemaailmanmestaruuskilpailuihin Münchenissä (eli nykykielellä olympialaisiin; alkuaan piti järjestää Yhdysvalloissa, mutta USA:n Shakkiliitto ei voinut järjestää kilpailua taloudellisista syistä). Leon tulos oli alkukilpailuissa erinomainen +2 =0 -1 eli 2 / 3, voitti Islannin ja Iranin edustajat ja hävisi amerikkalaiselle. Muut suomalaiset: Ojanen 3,5 / 6, Böök 3 / 7, Rantanen 2 / 6, Fred 3 / 7, ja Koskinen 2 / 3. Leon olympiapeli. Münchenin joukkueemme kokonaistulos 34½ / 76, Kaarle Ojanen 8 / 15, Eero Böök 6½ / 14, Matti Rantanen 4 / 13, Aatos Fred 6 / 14, Heikki Koskinen 5 / 10 ja Leo Hällström 5 / 10. Mukana oli 36 maata ja Suomen joukkueen kokonaissijoitus oli 21. eli 1. sijoituskilpailun 9.

Leo Hällström
Leo 1959 matkalla Tallinnaan
 

Leo osallistui Suomen joukkueen maaotteluun Suomi - Viro Tallinnassa 7-9.5.1959. Tallinnaan joukkueemme matkasi junalla itärajan taakse ja sieltä koukkasi taas länteen Viroon. Tulos oli Viron voitto 13½-6½, Leo hävisi molemmat pelinsä.
Kesäkuun 1959 alussa SM-turnaus pelattiin Turussa, Kaarle Ojanen oli ylivoimainen voittaja 11½ / 13, kuudennen sijan jakoivat Hannu Keto SSK ja Leo Hällström JärvSK 7 / 13.
Toimikunta vahvisti 6.1.1960 listan Suomen kärkipelaajista: 1. KvM Kaarle Ojanen, 2. Eero Böök, 10. Leo Hällström.



Suomen Shakkiliiton (SSL) mestaruudesta kilpailtiin huhtikuussa 1960, Kaarle Ojanen voitti (6 / 7), Leo oli viides (3 / 7). ME-luokan voitti Mauri Metsälä 4½ / 6.
25.5-6.6.1960 pelattiin SM-turnaus, Kaarle Ojanen voitti 10½ / 13, seitsemäs Leo Hällström JärvSK 7½.

17-25.9.1960 järjesti JärvSK 25-vuotisen toimintansa kunniaksi vahvan mestariturnauksen, turnauksen voitti Unto Räisä IisSK pistein 7 / 9, 2. Kaarle Ojanen ja Leo Hällström 6, 4. Esmo Ridala SSK 5½, 5-6. Heikki Koskinen G ja Arno Sauso JärvSK 4½, seuraavina Ilmari Niemelä HYS 4, Allan Kiviaho HSK 3½, Pauli Äijälä RiiSY 2½ ja Harry Kahra JärvSK 1½.

Helsingin pikapelimestaruuden Leo voitti 1960 sekä vuonna 1970 "kun kukaan ei häntä enää tuntenut".


1957 tuloksia

Ensimmäinen Järvenpään mestaruusturnaus järjestettiin maaliskuun lopulla 1957. A-ryhmän voitti mestari Harry Kahra (4,5 / 5), toiseksi sijoittui Mauri Metsälä (4). Muita osanottajia olivat mm. Arno Sauso, Olavi Halme, Kauko Asikanius sekä kerhon taloudenhoitajana 1950-luvulla toiminut Heikki Lindqvist. Kauppalanhallitus oli lahjoittanut kiertopalkinnoksi hopeakiulun. 24.3.1957 päättyneen Jukolan piirin A-sarjan neljänneksi sijoittui JärvSK (13) - edellä HämSK (17½), RiiSY (17) ja sittemmin hävinnyt Keravan Shakkikerho ‡ (15½), viimeisenä HyvSK (7). B-sarjassa pelasivat mm. Läyliäisten Shakkikerho ‡ ja Lopen Shakkikerho (toimii yhä 2006, kerhoillat torstaisin). Loppi ja Läyliäinen sijaitsevat Riihimäeltä länteen.
13 - 21.4.1957 pelatun Tampereen 1. luokan liittoturnauksen toiseksi sijoittui Mauri Metsälä (II-IV, 5 / 8, Maurin pisteet ½ A. Saaresmäeltä Riih.Sy, 1 O. Hellevaara II-IV, ½ G. Gummerus HYS, 0 A. Talo HaminaSK voittaja, 1 K. Nikkilä, 1 M. Mäntyharju II-IV, 1 P.-E. Aalto, 0 A. Björkvist).

Suomen Shakki 7 heinäkuu 1957, sivu 174:
Tampereella pelatussa 40 pöydän piiriottelussa Tampere voitti Jukolan 21½ - 18½. Pelaajat (Tampere - Jukola): mestareita 2-0, mestariehdokkaita 1-3, 1.-luokkalaisia 14-7, 2.-luokkalaisia 18-18 ja 3.-luokkalaisia 5-12. Järvenpäästä 6 pelaajaa, Riihimäeltä 8, Hämeenlinnan Shakkikerhosta 16, Hyvinkäältä 4, Läyliäisistä 3 ja Lopelta 3 pelaajaa. Kerava ja Hämeenlinnan Työväen Shakkikerho eivät olleet mukana. JärvSK:n 6 pelaajaa: Jukolan 1. pöytä Sauso (0, Tampereen Matti Rantanen 1), Jukolan 6. pöytä Metsälä (½, K. Rajakallio ½), 14. pöytä Vitikkala (0, M. Suoniemi 1), 19. pöytä Koivuniemi (1, L. Hyttinen 0), 22. pöytä Halme (0, A. Saari 1) ja 35. pöytä L. Poltinoja (½, O. Mansikkamäki ½).

Suomen Shakki 8-9 elo-syyskuu 1957, sivu 198: Lappeenrannan liittoturnauksen ME-ryhmän voitti JärvSK:n Arno Sauso. Pelaajien yhteinen laivamatka Saimaalla. Arno Sausosta tuli JärvSK:n 3. mestari.


1960-luvun pelaajiamme

1. luokan pelaajista mainittakoon Osmo Venäläinen, Kalle Vitikkala, Toivo Tyynelä, Usko Peltonen (Suomen Shakki N:o 6 Joulukuu 1968). Muita olivat Torsti Kallio (myös Keravan kerhossa, mukana Jukolan otteluissa), Teuvo Pullinen (simultaanissa 1970-luvun alussa voittoasema Mark Taimanovia vastaan) ja Aarne Arvonen; iästään kuuluisa Aarne kävi pelaamassa vielä kesällä 1994 97-vuotiaana! 1950-luvulla pelattiin paljon 30+30 minuutin turnauksia, joita nykyään kutsuttaisiin aktiivishakkiturnauksiksi.
Hämeenlinnassa hotelli Aulangossa maaliskuun lopulla 1959 1.luokan b-ryhmän kolme parasta olivat Valio Niemi ViiaSK 5½ / 7, Oiva Suuronen HämSK ja Kalervo Metsälä JärvSK 4½.
1959 elo-syyskuun vaihteessa pelatussa 3. Ari Ilmakunnaan muistoturnauksessa 1.luokan a-ryhmän tasavoittajat olivat Kaj Kivipelto SSK ja Mauri Metsälä JärvSK 4 / 6 - uusinnan jälkeen SSL:n mestaruuden voittti Järvenpään Mauri Metsälä, jonka ansiosta hän korottui mestariehdokkaaksi.

Suomen Shakkilehti 2 1962, sivu 62
Jukolan Shakkipiirin joukkuemestaruuskilpailun voitti yllättäen Hämeenlinnan Shakkikerho ennen Järvenpäätä, jonka joukkueessa, kuten tunnetaan, pelaavat mm. shakkimestarit L. Hällström, A. Sauso ja H. Kahra. Tulokset: A-sarja: Hämeenlinnan SK (joista seitsemän kulloinkin pelasi) 22 /28, Järvenpään SK 19, Riihimäen SY 13, Keravan SK 8½ ja Hyvinkään SS 8½ sekä B-sarja: HämSK II 16½ (21), JärvSK II 12, Lopen SK 10 ja Keravan SK II 3½.

Suomen Shakkilehti 5 Syys-lokakuu 1962, sivu 130
2. avoin Suomen mestaruusturnaus, 1. Heikki Westerinen 7½, 19. Mauri Metsälä (JärvSK, 40½, ME) 4½, 28. Olavi Halme (JärvSK, 37, 1-lk) 4, Aulis Luumi (JärvSK, 43½, ME) 3½, 32. R. Lindroos (JärvSK, 37½, 1-lk).


Kirjeshakin SM:n kaksoisvoitto
Suomen Kirjeshakkiliiton V Suomen Mestaruusturnauksen mestariluokassa JärvSK saavutti 1966 kaksoisvoiton: Nuppulinnassa asuva Leo Hällström voitti (10,5 / 13) ja Arno Sauso tuli toiseksi (10).
Kirjeshakin V SM-turnaus 1966 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 =
1. Leo Hällström, Nuppulinna X ½ ½ 1 0 ½ 1 1 1 1 1 1 1 1 10½ I
2. Arno Sauso, Järvenpää ½ X 0 1 1 1 1 0 1 ½ 1 1 1 1 10 II
3. Pentti Palmo, Rauma ½ 1 X ½ 1 ½ 1 1 ½ 1 1 ½ ½ ½ III
4. Armas Björqvist, Kaleva 0 0 ½ X 0 1 1 0 1 1 ½ 1 1 1 8
5. Pauli Hietanen, Helsinki 1 0 0 1 X ½ ½ 0 1 ½ ½ ½ 1 ½ 7
6. Eino Heilimo, Iisalmi ½ 0 ½ 0 ½ X 0 0 1 1 1 ½ 1 1 7
7. Olavi Lampela, Pori 0 0 0 0 ½ 1 X 1 0 ½ 1 1 1 1 7
8. Olavi Vailahti, Tornio 0 1 0 1 1 1 0 X 1 ½ 0 0 0 0
9. Erkki Aaltio, Helsinki 0 0 ½ 0 0 0 1 0 X 1 ½ 1 ½ 1
10. Arvo Kaasalainen, Riihimäki 0 ½ 0 0 ½ 0 ½ ½ 0 X ½ ½ 1 1 5
11. Matti Uitto, Helsinki 0 0 0 ½ ½ 0 0 1 ½ ½ X ½ 1 ½ 5
12. Reino Miettinen, Kotka 0 0 ½ 0 ½ ½ 0 1 0 ½ ½ X 0 ½ 4
13. Per-Erik Ekblom, Tikkurila 0 0 ½ 0 0 0 0 1 ½ 0 0 1 X 1 4
14. Usko Peltonen, Järvenpää 0 0 ½ 0 ½ 0 0 1 0 0 ½ ½ 0 X 3

Mainoksia Suomen Shakissa

Svante Sauso perusti 1929 käsinetehtaan Järvenpäähän, jonka tuotannon hän 1958 siirsi ostamaansa nahkatehtaaseen Heinolaan. Arno Sauso oli kuitenkin 1955 perustanut Järvenpäähän Käsinetehdas Sauso Oy:n, jonka mainoksia oli 1960-luvun Suomen Shakki -lehdissä. Arno kuoli 1972, mutta hänen lapsensa jatkoivat Järvenpään käsinevalmistusta vuoteen 1989 (Keski-Uusimaa 7.2.2004).

 
Sauson käsinetehtaan mainos
Mainos Suomen Shakissa 5 / 1967 ja 6 / 1973
Arno Sauso
Arno Sauso


Sauson pelejä
Sauson kirjepelejä

 

Shakkimestari ja kirjeshakkimestari Arno Sauso 13.12.1927 - 29.10.1972.

Arno Sauso oli lahjakas pelaaja, mutta sairauden vuoksi hän pystyi osallistumaan vain muutamaan kilpailuun. Shakkimestarin arvon Arno Sauso sai voitettuaan 1957 Lappeenrannassa pelatun Suomen Shakkiliiton ME-luokan liittoturnauksen. Hänen ainoaksi turnauksekseen shakkimestarina jäi vuonna 1960 pelattu Järvenpään Shakkikerhon 25-vuotisjuhlakutsuturnaus, johon osallistui suurin osa huippupelaajistamme. Sauso oli tuloksella 4,5/9 jaetulla 5. sijalla. Jukolan Shakkipiirin joukkuemestaruuksissa Sauson osuus oli usein ratkaiseva. JärvSK:n joukkue oli tuolloin varsin tunnettu kolmine mestareineen ja Arno Sauson johdolla se sijoittui 1960-61 toiselle sijalle pienten seurajoukkueiden Suomen mestaruuskilpailuissa. Kirjeshakin Suomen mestari hän oli vuosina 1960 ja 1965. Suomen Shakin 35-vuotisjuhlaturnauksen kirjeshakissa hän voitti ylivoimaisesti. Kansallisen kirjeshakkimestarin arvon hän sai sen ensijaossa vuonna 1971.

(Suomen Shakki 8 joulukuu / 1972, Olavi Halmeen laatima muistokirjoitus)


1970-luvun kaupunkimme

Kerhon luonne on muuttunut Järvenpään kasvaessa ensin kauppalaksi 1951 ja 1969 kaupungiksi. Uusia pelaajia on muuttanut kaupunkiin ja kotiutunut JärvSK:n peli-iltoihin. Tosin JärvSK:ssa syntyperäiset järvenpääläiset ovat aina olleet edustettuina kerhon hallinnossa. Nyky-Järvenpään asukkaista noin kolmannes on syntyperäisiä. Kerhon pitkäaikainen sihteeri Kauko Asikanius ja varapuheenjohtaja Jorma Valonen ansioituivat erityisesti 1970-luvulla. 1970-luvulta lähtien kerhon kerhoillat ovat olleet Myllytie 3:n tiloissa, tosin 80-luvun lopulla kokoonnuttiin jonkin aikaa Järvenpää-talossa. Vuosina 1989-2000 kerhoillat olivat maanantaisin ja perjantaisin kello 18, vuodesta 2001 alkaen maanantai.

JärvSK järjesti 40-vuotisjuhlakilpailunaan 1. ja 2. luokan yhteisliittoturnauksen 14.-23.11.1975. Vähintään 50 % tuloksen saavuttivat seuraavat: 1. luokka: Matti Grönroos (G) 6½ /9 (vertailu 26), R. Kaukonen (RiiSY) 6½ (25), Matti Nuortimo (KäYS, Käpylä, Helsinki) 6 ja Pentti Jalo (HTS) 5½. 2. luokka A: L. Lindholm (TikkSM = Tikkurilan Shakkimiehet) 8 /9, M. Nevanperä (SSK) 7, I. Heikkilä (JärvSK) 6 (20,5) ja Matti Pulli (KäYS) 6 (19,5). 2. luokka B: Paavo Haatanen (YlivSK = Ylivieskan Shakkikerho) 8 /8, Paavo Koivuniemi (JärvSK) 6, H. Pulkkinen (KäYS) 5½, Jouko Perikanta (KerSK = Keravan Shakkikerho) 5 ja Keijo Miettinen (LahSK) 4½.

1977 Järvenpäästä tuli Suomen Shakki -lehden kotikaupunki päätoimittajansa Esko Nuutilaisen ansiosta. Esko on toiminut SKSL:n toiminnanjohtajana sekä Suomen Shakki ja Kirjeshakki -lehtien päätoimittajana.


Arvoturnauksia 1980-luvulla

1980 JärvSK järjesti miesten ja naisten SM-turnauksen ja 1982 nuorten SM-turnauksen. 1983 JärvSK järjesti Avoimen SM-turnauksen, johon osallistui peräti 165 pelaajaa. Turnaus lienee suurin Helsingin ulkopuolella pelattu kotimainen henkilökohtainen turnaus. Turnauksen voitti tuolloin Länsi-Saksassa opiskellut Pekka Kauppala; omista pelaajistamme Ari Issakainen ja Olavi Halme keräsivät mukavat 7 / 11.

Kesinä 1982 ja 1985 JärvSK järjesti kansainvälisen kutsuturnauksen.
1982 kärki: 1. Yrjö Rantanen 6,5 / 9 _2. Ivan Faragó 5,5 _3. Heikki Westerinen ja Leif Øgaard 5.
1985 kärki: 1-3. James Plaskett, A Ornstein ja István Csom.

Järvenpään avointen turnausten voittajat
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
22.
23.
24.
25.
26.
27.
28.
29.
30.
31.
32.
33.
34.
35.
3 - 11.9.1967
syksy 1968
17 - 25.11.1973
16 - 24.11.1974
13 - 21.11.1976
9 - 18.6.1978
10 - 19.8.1979
14 - 16.3.1980
6 - 8.3.1981
12 - 14.3.1982
11 - 13.3.1983
9 - 11.3.1984
26 - 28.7.1985
7 - 9.3.1986
6 - 8.3.1987
4 - 6.3.1988
3 - 5.3.1989
2 - 4.3.1990
15 - 17.2.1991
6 - 8.3.1992
19 - 21.2.1993
4 - 6.3.1994
3 - 5.3.1995
5 - 8.4.1996
7 - 9.3.1997
6 - 8.3.1998
5 - 7.3.1999
3 - 5.3.2000
2 - 4.3.2001
8 - 10.3.2002
3 - 4.5.2003
8 - 9.5.2004
24 - 25.9.2005
23 - 24.9.2006
23 - 24.9.2007
Orri Alivirta
Orri Alivirta / Jorma Äijälä
Orri Alivirta
Erkki Turunen
Erkki Turunen
Hannu Keinonen
Pertti Vehviläinen
Matti Manni
Timothy Binham
Yrjö Rantanen
Antti Pyhälä
Petri Kekki
Kari Pulkkinen
Mikko Kivistö
Mikko Kivistö
Antti Pyhälä
Heikki Westerinen
Juhani Sorri
Mati Nei
Marko Manninen
Helmut Luik
Jüri Vetemaa
Kalle Kiik
Aleksander Veingold
Aleksander Veingold
Kalle Kiik
Olav Sepp
Kalle Kiik
Tomi Nybäck
Tomi Nybäck
Aleksander Veingold
Igor Skrjabin
Aleksander Veingold
Kalle Niemi
Pavel Martynov
7 / 7
6 / 7
7 / 7
7 / 7
8 / 8
7½ / 9
5½ / 7
4½ / 5
4½ / 5
4 / 5
4½ / 5
4½ / 5
4½ / 5
4 / 5
4½ / 5
4 / 5
4 / 5
5 / 5
4½ / 5
4½ / 5
4½ / 5
4½ / 5
4½ / 5
8 / 8
4½ / 5
4½ / 5
4 / 5
4 / 5
5 / 5
5 / 5
4½ / 5
3½ / 5
5 / 5
5 / 5
4½ / 5


1980-luvulla turnaustoiminta oli erittäin vilkasta ja JärvSK:nkin viikonlopputurnaukseen saattoi ottaa osaa yli sata pelaajaa. 1980-luvulla kerholla oli neljä mestaria: Pekka Asomäki, Ari Issakainen, Pekka Kauppala ja Mikko Alava, joitten ansiosta kerho pelasi joukkuepikapelin SM-kilpailujen mestaruusryhmässä: esimerkiksi Vantaalla 1987 sijoitus oli 15. ja Porissa 1988 20.
Kerhossa pelasi vuoteen 1988 saakka myös mestariehdokas Teuvo Mertens.
Mainittakoon, että Pekka Kauppala Saksassa asuessaan kirjoitti 1987 Peter Bolt'in kanssa kirjan satavuotiaasta Freiburgin shakkikerhosta (100 Jahre Schach in Freiburg - Die Geschichte des Freiburger Schach-Clubs).


Nuorisotoimintaa 1970-90-luvulla

Nuorisotoimintamme on huomattu Suomen Shakissa 3 / 1977: shakkikoulu 24.2-12.3.1977, 6 x 3 t, 13-20 oppilasta. Vetäjinä toimivat Ilmari Heikkilä ja Kauko Asikanius, lisäksi luennoivat Harry Kahra, Olavi Halme, R. Lindroos, Ilmari Ekman, Veli Niiranen ja Paavo Koivuniemi.
Nuorisotoimintamme on vilkastunut 1990-luvulla ja ansionsa on tässä ollut puheenjohtaja Aarre Tiilikaisella, joka on kouluttanut nuoria. Kerhon kantavia voimia on pitkään ollut Aarren ohella mestariehdokas Ari Luiro. Kerhossa toimii myös tehtäväshakin huippuosaaja Antero Harju. Ari Issakainen on 90-luvulla pelannut kirjeshakin XIX MM-semifinaalissa sekä Suomen kirjeshakin kuusihenkisen olympiajoukkueen kolmannella pöydällä. R. Lindroos on toiminut Suomen Kirjeshakkiliiton puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana sekä Kansainvälisen Kirjeshakkiliiton ICCF:n hallituksen jäsenenä; hänet on myös nimitetty ICCF:n kunniajäseneksi. Timo Myry on 1990-luvulla toiminut pitkään KELO-laskijana ja Olavi Halme puolestaan Suomen Kirjeshakkiliiton sihteerinä. JärvSK on esittäytynyt Järvenpäässä pidetyillä messuilla, mm. 25.5.1997 Selvät sävelet, 29.8.1999 Harrastus 1999 -messuilla ja Harrastus 2003 -tapahtumassa 24.8.2003.

Harrastus 2003
Harrastus 2003 -tapahtuma 24.8.2003


Kouvolan 2001 ja Imatran 1998 joukkuepikapelin SM-kilpailuissa JärvSK:n ykkösjoukkue pelasi erinomaisesti kovassa I sijoitusryhmässä. Parhaista nuoristamme on tullut niin vahvoja, että he ovat voittaneet monia nuorten Suomen mestaruuksia ja pelanneet eri puolilla Eurooppaa kansainvälisissä kilpailuissa. Suomen mestaruuksia nuorillemme on alkanut kasaantua vuodesta 1999. Heinäkuussa 2001 kiiri tieto JärvSK:n kasvatin (nyt HSK:ssa) Tomi Nybäckin kansainvälisen mestarin tittelistä! Vuoden 2002 alussa varmistui Pekka Asomäen kirjeshakin Suomen mestaruus!

tasapeli

Elokuussa 1998 JärvSK järjesti koulujen ala-asteiden joukkueiden pohjoismaiden mestaruusturnauksen ja 2000 syyskuun 18. - 22. sotaveteraaniturnauksen yhdessä sotaveteraanijärjestön kanssa läheisessä Hyrylän varuskunnassa. Kerho on järjestänyt säännöllisesti selokelpoisen ja ketjukilpailussa mukana olevan turnauksen, viime vuosina yleensä maaliskuun alussa. Tuoreinta kerhohistoriaa uutissivuiltamme.

2007 turnaus 2006 turnaus 2005 turnaus 2004 turnaus 2003 turnaus 2002 turnaus 2001 turnaus 2000 turnaus 1999 turnaus

Mankalan koulu
Pelipaikkamme 18.9. - 30.10.2006, Mankalan koulu, Kytötie 63, Järvenpää.
Pelipaikkoina Myllytien lisäksi ovat toimineet ainakin
Järvenpää-talo 1980-luvun lopulla, 1.5.-11.9.2006 Jampan nuorisotila
ja Seurojentalo touko-kesäkuussa 2003.



Suomalaiset ja shakki - Varhaishistoriaa

Varhaisinta suomalaista shakkihetkeä ei tarkkaan tunneta. Eräitten arvioitten mukaan vanha arabishakki tunnettiin kaikkialla Euroopassa jo 1100-luvulla. Kaupallisten ja sotaretkien yhteydessä varsin todennäköisesti jo muinaissuomalaiset ovat tutustuneet peliin: reitteinä ovat Itämeren merireittien ja Baltian maayhteyksien lisäksi toimineet vanhat jokiyhteydet itäisiin suomensukuisiin kansoihin ja näiden kautta Itä-Rooman valtakuntaan. Kirjakielemme luoja Mikael Agricola mainitsee shakkipelin muodossa skaftaulu. Hänhän opiskeli 1500-luvulla Saksassa, josta tämä yhdyssana lienee peräisin; arabian šahista oli jo kehittynyt Länsi-Euroopassa skak tai skaf. Islannin toinen shakkipeliä tarkoittava sana tafl periytynee 1500-luvun skaftaulun jälkiosasta, joten pelin omaperäiseksi nimeksi lainasanan rinnalle vakiintui taulua tarkoittava sana. Virossa puolestaan omaperäinen male on alkuaan tarkoittanut sotajoukkoa. Alkuaan tämäntapaiset omaperäiset nimitykset ovat varmaankin olleet yleisempiä, ja olisi mielenkiintoista tietää pelin ensimmäinen muinaissuomalainen nimitys.

1400-luvulla Keski-Euroopan yliopistoissa opiskelleet suomalaisteinit epäilemättä tutustuivat opintojensa lomassa myös vanhaan arabishakkiin, koska peli oli eri lähteiden mukaan jo tuolloin suosittu älyllinen harrastus. Shakki alkoi jo varhaiskeskiajalla tunkeutua eurooppalaiseen kulttuuriin, mikä näkyi selvästi mm. runoissa, maalauksissa ja kertomuksissa. Suomalaisilla puolestaan oli jo varhain ollut yhteyksiä Keski-Euroopan maihin. Tiedetään esimerkiksi 30-vuotiseen sotaan 1618-1648 osallistuneen runsaasti myös suomalaisia joukko-osastoja, jotka todennäköisesti tutustuivat tuolloin sekä shakkipeliin että kuriirishakkiin. Tuohon aikaan Saksassa pelattiin siellä täällä nykypelin lisäksi myös kuriirishakkia 12 x 8 laudalla; kuriirishakki muuten on ensimmäinen tunnettu eurooppalainen suurella laudalla pelattava muunnelma. Kuriirishakin erikoisuutena on se, että siinä käytettiin sekä vanhaa arabishakin norsua että sen seuraajaa, nykylähetin tavoin liikkuvaa kuriiria; muunnelmaa on pelattu ehkä 1100-luvulta 1800-luvun alkuun saakka.

Vanhan arabishakin visiirin heikkouden renessanssin ajan eurooppalaiset alkoivat tiedostaa elämän ajantajun nopeutuessa. Visiiri liikkui lähetin tavoin, mutta vain yhden askeleen kerrallaan. 1400-luvulla visiiri korvattiin yli kymmenen kertaa voimakkaammalla kuningattarella, eli muutos oli todella huomattava. Uusi peli valloitti Euroopan varsin nopeasti, ehkä 50 vuodessa. Nykyinen kuningatar sekä sotilaan kaksoisaskel on kehitetty 1400-luvun puolivälin renessanssin Italiassa, ja kun samalla vanhat norsut korvattiin Saksassa kehitetyn kuriirishakin läheteillä, nykyinen shakkipeli oli syntynyt. Vanha arabishakki väistyi varsin nopeasti, tosin sitä pelattiin vielä satoja vuosia arabimaailmassa ja Aasiassa sekä syrjäisissä maissa kuten Islannissa. 1400-luvun katolisesta Suomesta oli varsin tiiviit yhteydet Keski-Eurooppaan, joten Suomessakin nykyshakki lienee syrjäyttänyt varsin nopeasti vanhan arabishakin. Uudet säännöt vertauskuvallistavat elämän ajantajun kiihtymistä ja vauhtia tuli lisää myöhemmin kehitetyn linnoitussäännön myötä.

1800-luvulla olojen rauhallisuus loi oivat mahdollisuudet suomalaisen kulttuurin nousun ohella myös shakkielämän kehitykselle. 1800-luvun teollinen vallankumous mullisti ihmisten elämän ja shakin harrastus lisääntyi kaikkialla Euroopassa. Suomessa akateemiset piirit alkoivat puuhata järjestäytyneen shakkielämän puolesta ja taiteilijapiireissäkin oli muotia pelata shakkia. Tiedetään esimerkiksi Tuusulanjärven taiteilijayhteisössäkin vierailleen kansallisrunoilijamme Eino Leinon olleen varsin vahva shakinpelaaja.



Maailman kuuluisin suomalaispelaaja Jaenisch

Kuuluisin suomalainen shakkikirjailija ja myös ensimmäinen suomalainen shakkimestari on 1813 - 1872 Kannaksella, Venäjällä, Saksassa ja Pariisissakin elänyt Carl (Karl Friedrich von) Jaenisch. Hän syntyi Viipurissa ja piti aina itseään suomalaisena, vaikka suorittikin elämäntehtävänsä Venäjän tsaarin palveluksessa (siellä häntä pidetään maan ensimmäisenä shakkiteoreetikkona!). Nimi Jaenisch on todennäköisesti saksalaistettu kirjoitusasu vanhasta karjalaisesta sukunimestä Jänis.

1837 Jaenisch kirjoitti ensimmäisen shakkitutkielmansa, Découvertes sur le Cavalier aux échecs, jossa oli mm. tutkielma ratsun taistelusta nurkkakuningasta ja sotilaita vastaan. Hän opiskeli Pietarissa ja Moskovassa. Hänen vanhempansa omistivat Horttanan kartanon 9 km Viipurista etelään. Hän oli enemmänkin teoreetikko kuin innokas pelaaja, joskin hän oli vahva pelaajanakin: Árpád Elo on laskenut niukan aineiston pohjalta Jaenischin vahvuusluvuksi 2360. Jaenisch oli taitava löytämään hiuksenhienoja eroja pelitilanteessa ja tuomaan ne esille kirjoituksissaan.

1840 Jaenisch matkusti Varsovaan ja Saksaan, missä hän tapasi Petrovin ja Lasan, aikansa kaksi parasta shakkiteoreetikkoa. Näitten kanssa Jaenisch kehitti ensimmäisenä tärkeitä teoreettisia avausperiaatteita, jotka ovat nykyaikaisen avausteorian kulmakiviä. Jaenisch kirjoitti useita shakki- ja matematiikka-aiheisia kirjoja, kaikki silloisella sivistyskielellä eli ranskaksi. Hän julkaisi 1842-43 Saksassa ranskankielisen klassikoksi muodostuneen kirjan Analyse Nouvelle des Ouvertures du Jeu des Échecs. Tämä kirja sekä Bilguerin Handbuch vaikuttivat niin syvällisesti silloiseen shakkiajatteluun, että niitten julkaisemisesta katsotaan nykyaikaisen avausteorian kehityksen alkaneen (The Oxford Companion to Chess, David Hooper & Kenneth Whyld 1984, hakusana Jaenisch). Saksassa Jaenisch ja Bilguer kehittivät yhdessä syvällisiä ideoitaan.

Englantilainen mestari George Walker englanninsi Jaenischin kirjan jo 1850-luvulla. Jaenisch ystävystyi Englannin shakkielämää hallinneen Howard Stauntonin kanssa, jolle hävisi ottelun Englannissa 1851. MM Paul Morphyn palattua 1859 New Yorkiin yliopiston vastaanottojuhlien nauhat oli koristeltu kuuluisien mestarien nimillä: Philidor, Labourdonnais, MacDonnell, Staunton, Anderssen ja Jaenisch.

Jaenisch oli periaatteessa Philidorin oppien kannattaja, mutta suhtautui käytännön asemiin tieteellisen tarkasti riippumatta niiden soveltuvuudesta Philidorin sotilasoppeihin. Merkittäviä Jaenischin oivalluksia olivat espanjalaisen lähetin perääntymismahdollisuus ja mustan b5-sotilaan (La4 - b5 Lb3) ahdistelu a4:llä. Jo sata vuotta valtaosa espanjalaispeleistä seuraa näitä Jaenischin oppeja. Hän kehitti mustalle Espanjalaiseen peliin muunnelman 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. Lb5 f5 (ns. Jänö-Jussi), jota on Järvenpäässäkin ahkerasti pelattu.

Jaenisch tutki myös shakin historiaa ja esitti ensimmäisenä pelin tulleen Venäjälle tataareilta ja mongoleilta, sekä nykysääntöjen tulleen lännestä; venäläisten esi-isät tunkeutuivat Venäjän sydänmaille vasta 700-luvulta alkaen ja silloiset taistelut alkuasukkaiden kanssa ovat kenties vaikuttaneet shakin suosioon 1200-1300-luvulta alkaen. Jaenisch julkaisi monia matematiikkaa käsitteleviä kirjoja sekä myös tehtäviä; hän julkaisi itsematteja käsittelevän tutkielmansa eri kielillä. Jaenisch julkaisi avausteoreettisia tutkimuksiaan läpi elämänsä saksalaisissa, venäläisissä, ranskalaisissa, englantilaisissa ja amerikkalaisissa shakkilehdissä.

Pariisilaiskerho Cercle des Échecs Paris valitsi hänet 1851 kunniajäsenekseen, American Chess Association 1858, Wiener Schachklub 1868 ja 1870 uudelleen perustettu Pietarin shakkikerho. Pitkän jutun Jaenischin elämästä on kirjoittanut Eero Böök Mestarin mietteissään (Suomen Shakki 9-11 / 1982).

Lopuksi maailman kuuluisimman suomalaispelaajan loistava pelinäyte I.S. Shumov - C.F. Jaenisch, Pietari 1845:
1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. Lc4 Lc5 4. c3 Rf6 5. d4 exd4 6. e5 d5 7. exf6? dxc4 8. De2+ Le6 9. fxg7 Tg8 10. cxd4 Rxd4 11. Rxd4 Lxd4 12. Dh5 Df6 13. 0-0 Txg7 14. Db5+ c6 15. Dxb7 Txg2+! 16. Kxg2 Dg6+ 17. Kh1 Ld5+ 18. f3 Lxf3+! 19. Txf3 Dg1X




Siirry sivulle:

1