Mutta äitini oli eri mieltä asiasta ja sanoi, että nyt riittää lupsutus!
Höpötti jotain hampaistakin. "Amma ikki" sanoin ja etsin jäljellä olevat tuttini ja laitoin ne koppaan.
Puettiin ulkovaatteet ja lähdettiin viemään tuttini metsän laitaan pupun vauvoille.
Apua, joku muu saisi ne...tai no, itseasiassa, ihan ok juttu lähteä viemään niitä tuolla korilla. Saan tehdä tienkin sinne katajan juurelle. Asettelen korin paikoilleen ja siellä ne nyt sitten ovat ja sinne jäävät: pupun vauvoille!!
Äidistä tuntuu jotenkin haikealta ja samalla helpottavalta: olen meinaan aikalailla ollut näitten perään ja kyllähän niitä on joskus jouduttu etsimään oikein urakallakin. Kyseli vielä, että olenko nyt ihan varma, että haluan tänne ne jättää.
No, joo joo...ainakin vielä.... |
