Sonnenmayer "Sam"
|
|
||||||||||||||||||||
Jälkeläiset
|
Heti ensisilmäyksellä Sam
näytti etsimältäni estehevoselta, joten kun kuulin sen olevan myynnissä,
päätin aikailemassa ostaa sen. Niin alkoi kuljetusten suunnittelu Suomesta
Englantiin ja jo kahden vuorokauden sisällä olin ylpeä uuden hevosen
omistaja. Samin seisottua siinä Revolverin pihassa ensimmäistä kertaa, se
nosti ylvään päänsä korkealle, nuuhki kosteaa talvista Englannin nummien
ilmaa ja päästi ilmoille kimeän hirnahduksen tervehdykseksi. Kauempaa
tarhoilta se sai vastauksia muilta tilan hevosilta, jolloin Sam
tyytyväisenä, mutta hiukan väsyneenä matkasta laski päänsä ja tuntui, että
tämä totesi hyväksyvänsä uuden ympäristönsä. Ori oli matkannut pitkän
matkansa hyvin rauhallisesti, joten jo tästäkin syystä luulimme aluksi, että
se olisi hyvinkin rauhallinen sielu... muutaman päivän, kun saimme tutustua
tähän hurmuriin saimme myös huomata, ettei se ollut käytökseltään aivan
sivistyneimmästä päästä. Jo ensimmäisenä päivänä se haastoi riitaa
Revolverin vanhimman orin kanssa, vaikka ne eivät edes samassa tarhassa
olleet. Muutama väliaita ei kuitenkaan tuntunut estävän hyökkääviä liikkeitä
ja vihaisia katseita. Siinä vaiheessa totesimme, että olisi parempi vaihtaa
tarhanaapureita vähän erilleen, jotta sopu säilyisi. Tuntui, että kahden
oriin isot egot eivät niin pienelle pläntille mahtuneetkaan, mitä oletimme.
Ajan kuluessa tästä hyvinkin itsevarmasta oriista löytyi esiille jälleen
uusia puolia; se ei ainoastaan uhitellut lajitovoreilleen, se saattoi
yrittää hyppiä myös ihmisten silmille, ja tämähän ei tule kuuloonkaan.
Pienen selkäsaunan kautta Sam hiukan rauhoittui ja joutui menemään itseensä
miettimään syntisiä syviä. Kun kerran sitä oltiin komennettu oikein
kunnolla, ei ori enään uudestaan uskaltanut alkaa pomottelemaan... ainakaan
meille. Säädyllistä käytöstä pitänee jatkuvasti hiota, sillä Samin turhan
vahva johtajan hahmo meinaa olla pienoinen riesa ja haaste. Tätä
luonteenpiirrettä tuskin koskaan saadaan kätkettyä pois, mutta parempaan
suuntaan ehkä ainakin. Se on ainakin tullut selväksi, että Sam ei
siedätoisten orien läheisyyttä piirissään. Sam pitää yllättävän paljon
harjauksesta, se onkin ainoa toimenpide, jossa tuntuu tämän kovamielisen
orin ote hiukan hellittävän. Sanotaanko näin, että yllätyksiä tämä hevonen
on tosiaan täynnä ja tuntuu, ettei sen mielestä voi olla koskaan täysin
varma. Harjausta lukuunottamatta Sam ei kauheasti kiinnostu ylenpalttisesta
lääppimisestä, vaan tuppaa hermoilemaan, kun aletaan liikaa säätämään
satuloiden kanssa esimerkiksi. Vesikarsinassa Sam osaa näyttää ehkä
luonteensa pahimmat puolet, sillä se ei ole kovinkaan mielissään siitä, jos
sitä kastellaan yhtään, varsinkaan pienessä tilassa. Ulkona letkuttaminen
sujuukin paljon vaivattomammin ja tätä suosittelemmekin lämpimästi ellei
halua joutua suurien kavion potkujen kohteeksi. Kisapaikoilla Sam on
hoitaessa kovin hankala, johtuen varmasti siitä, että muita oreja on usein
lähettyvillä, jonka Sam kokee uhkaksi. Tällöin sen mielestä pitää hiukan
näyttää ympäristölle, että hänelle on turha tulla selvittämään mitään.
Ratsastaessa Samia täytyy itse ratsastajan olla jämäkkä. Pienikin periksi
anto saattaa johtaa selästä lentämiseen tai muuhun temppuiluun. Sam ei ole
siis yhtään sen helpompi käsitellä ratsastaessa, kuin muutenkaan... sama
vanha uhkaileva sävy jatkuu tällöinkin. Mutta tosiaan, kun selässä istuu
napakka ratsastaja, joka tietää mitä haluaa ja uskaltaa sitä vaatia
kunnolla, rupeaa tämä hevonen toimimaan. Samin koko olemus muuttuu paljon
lempeämmäksi ja nöyremmäksi ja se rupeaa yrittämään. Kova osoituksen halu
näyttää olevansa paras kertoo jo sen taisteluntahdosta kilpakentillä.
Esteillä tämä hirmu on oikea kenguru. Pomppua tuntuu riittävän vaikka kuinka
korkealle, mutta liian vaikeaan tilanteeseen jouduttuaan ei tämänkään orin
kisahalu riitä. On hyvin tärkeää siis muistaa myös tämän hevosen kanssa
edetä askel askeleelta vaativimpiin tehtäviin, eikä vainoharhaisesti luulla,
että se suoriutuisi jo mistä esteestä tahansa. Vaikka Sam kovin pro on
esteillä, on se osoittanut suuria lahjoja myös koulupuolella. Hän nimittäin
taitaa jopa vaativan A -tason koululiikkeet, kuin vettä vain. Muutamissa
koulukilpailuissa Sam onkin saanut näyttää kyntensä ja odotetusti menestynyt
myös loistavasti. Monipuolisesti lahjakas trakehnerori Sam on ehdoton
kultakimpale orivalikoimaamme Revolveriin. Hiukan tempperamenttisen luonteen
paikkaa komea ulkomuoto, uskomattomat taidot niin esteillä, kuin
kouluratsastuksessakin sekä harvinainen suku, jonka linjat ylettyvät
pitkälle Saksan kuninkaalisiin trakehnereihin asti. c. Heidie -------- Näyttelykokemus Kilpailukokemus |
Copyrights
Lay Out:
Milli M
Kuvat:
Luonne:
Muut tekstit:
Sirja,
Revolveri