Spike: "Love hurts, baby." Tämän jakson teema kävi selväksi hyvin pian. Päärooliin nousivat tällä kertaa BtVS-sarjan naishahmot (miinus Willow, jonka suhde Oziin on yksi tervehenkisimmistä ja vahvimmista, mitä tässä sarjassa on nähty, siitäkin huolimatta, että toinen on noita ja toinen ihmissusi ja molemmat asuvat Helvetinsuulla). Aloitetaanpa alusta... Buffy Tyttö, jonka elämästä on aina puuttunut vahvoja, normaaleja mieshenkilöitä. Isä, poikaystävä... Hänellä oli rakastettu, Angel, mutta kuten kaikki tietävät, se suhde oli tuhoon tuomitulla pohjalla alun alkajenkin. Mutta rakkaus on suuri riski ja hyvin pitkään Buffy ja Angel jaksoivatkin uskoa toisiinsa. Mutta lopulta pormestari Wilkins oli oikeassa. Angel ei voinut viedä Buffya valoon ja olisi lopulta suistanut tämän mukanaan maan alle, pimeyden sydämeen. Buffy on kukoistava nuori nainen, joka tarvitsee normaalin kaverin. Esiin astuu Parker. Täydellisen poikaystävän perikuva. Herkkä, avoin, kiltti ja jännittävä. Ja Buffy, joka tuskin on vielä päässyt yli viime suhteestaan, uskaltautuu ottamaan sen suuren riskin ja antaa itsensä ihastua Parkeriin. Ja kuinkas käykään? Parker paljastuu itsekeskeiseksi, tunteettomaksi (pahoittelen kielenkäyttöäni) kusipääksi, joka - naisille tuttua fraasia lainaten - haluaa Buffylta vain yhtä asiaa. Ja uskokaa kun sanon, että se ei ole hänen sydämensä. Tämäkö on siis riskin palkka? Kuinka voi olettaa, että tämä tyttö, jonka järjetön elämä kaipaisi vastapainokseen järkevän poikaystävän, voisi enää luottaa kehenkään. Buffy on ollut tasan kahden kundin kanssa ja molemmilla kerroilla hän on päätynyt itkemään. Ehkäpä seuraavassa suhteessa kannattaisi välttää kundin kanssa makaamista, kun sillä tuntuu olevan aika kovat seuraukset joka kerta... Buffyn ihastus Parkeriin on yksipuolista ja mikä kamalinta, hän syyttää pojan välinpitämättömyydestä itseään. Buffy : Parker said it's okay to make mistakes. It was sweet. Willow : No it wasn't. He was saying that so you would take a chance and sleep with him. He's a poop head. Buffy : You're right. He's manipulative and shallow. And why doesn't he want me. Am I repulsive? If there was something repulsive about me you would tell me, right? Willow : I'm your friend. I would call you repulsive in a second. Buffy : Maybe Parker and I could still work it out. Do you think we could still work it out? Niin epätoivoisesti hän tahtoo rakkautta edes joltain, että hän on valmis mukautumaan Parkerin kaltaisen aivokääpiön tarpeisiin. Surullista. Ja epätoivoisesta puheenollen... Harmony Vampyyriksi muuttuminen on luultavasti Harmonyn kaltaiselle, ennen niin suositulle cheerleaderille vielä pahempaa kuin muille onnettomille. Harmony on läheisriippuvainen bimbo, joka on vampyyrimaailmassa yhtä eksyksissä kuin keski-ikäinen ukkomies TikTakin konsertissa! Hänellä ei ole paikkaa mihin mennä, nyt kun hän on kuollut, joten hän turvautuu kokeneempaan kumppaniinsa, vaikka se tarkoittaisikin jatkuvan ärhentelyn ja pilkan kohteena olemista. Tässä on suhde, (jos sitä sellaiseksi voi edes kehua) joka on kaikkea muuta kuin hyvällä pohjalla. Spike käyttää Harmonya hyväkseen fyysisesti. Hän yrittää haudata Drusillan muiston ja pitää kenties Harmonya jonkinlaisena lohdutuksena yksinäisiin hetkiin. Mutta kun asiat ovat mallillaan, tyttö on yhtä haluttu kuin syfilis, kuten Spike niin kauniisti ilmaisi. Harmony puolestaan tarvitsee Spikea, sekä taloudelliselta, että tunteelliselta kannalta. Spike on hänen turvaverkkonsa vampyyrimaailmassa, sillä hilpeän kuorensa alla Harmony on vain hukassa. Harmony : Being a vampire sucks. Lisäksi hän tuntuu rakastavan Spikea ihan tosissaan. Tiedä häntä sitten, johtuuko tämä siitä, että kouluaikana Harmony oli mitä luultavammin tottunut peräänsä kuolaaviin jalkapalloilijoihin ja nyt agressiivinen vetyperoksidisoitu psykopaatti tuo kauan kaivattua vaihtelua tai vain siitä yksinkertaisesta faktasta, että tytöt pitävät vaarallisista miehistä. Loppujen lopuksi Harmony ei kaikesta bimboudestaan huolimatta ole tahallisesti tyhmä. Hän on se mikä on. Neitoparan aivottomuus yltää jopa sille tasolle, että hän kieltäytyy näkemästä sitä ilmiselvää seikkaa, että hän on Spikelle suunnilleen yhtä rakas kuin vaarna sydämessä. Ja tästä syystä hänen koomiset yrityksensä leikkiä tyttöystävää ovat toisinaan melkeinpä surullisia. Mutta surullisuudessa kukaan ei voita tätä ex-toivomusdemonia... Anya Lukuisien vuosien ajan Anya on toiminut vain omaksi, tai naissukupuolen hyväksi. Hän on ollut miesten pahin vihollinen ja nyt, yhtäkkiä hän on menettänyt voimansa ja joutuu kokemaan omakohtaisesti auttamiensa naisten kokemukset. Demonina olemisessa on tiettyä tasapainoa ja selkeyttä, sillä tunnekylmyys ja rakkaudettomuus tarkoittavat myös samalla, ettei sydän voi koskaan särkyä, eikä tuskaa tarvitse kokea. Tultuaan ihmiseksi Anya on joutunut sopeutumaan uusiin tunteisiinsa ja saanut huomata, että niissä on jotain hyvääkin. Hänen lapsenomainen innostuksensa ja naiiviuutensa mitä ihmissuhteisiin tulee, tekee hänestä koko jakson surullisimman hahmon. Anyan täydelliset suunnitelmat siitä, kunka hän ja Xander etenevät "suhteessaan" särkyvät pala palalta, kun hän saa havaita, että rakkaus ja vetovoima ovat asioita, joita ei voi suunnitella. Xander: Sexual interc-- What you're talking about, well--and I'm actually turning into a woman as I say this--but it's about expressing something. And accepting consequences. Se on vähän kuin katsoisi romanttista TV-sarjaa. Niissä ihmiset tuntuvat aina löytävän oikeat sanat ja asiat sujuvat kuin tanssi. Rakkaus ei ole koskaan yksipuolista ja seksiin liittyy aina rakkautta. Ja sitten, kun pääsee kohtaamaan tilanteen tosielämässä saa, kuten Anyalle kävi, huomata, että suhteen vuorovaikutus ei aina pelaakaan. Se mitä yksi haluaa, ei ole välttämättä toisen mieleen. Rakkaus ei ole itsestäänselvä asia, josta voi kirjata niin ja niin monen vuoden sopimuksen. Sitä pitää vain odottaa omalle kohdalle. Siksi onkin niin surullista seurata Anyan sinisilmäistä selvitystä Xanderille, kun hän tuo julki suuret suunnitelmansa heidän tulevaisuudestaan: Anya : So I can assume a standing Friday night date and a mutual recognition as Prom night as our dating anniversary. Xander : Anya. Slow down there. In fact, come to a screeching halt. See these things kind of have to develop on their own. Anya : Okay. How? Mutta ehkäpä pahinta asiasta tekee se, että huomaamme hyvin pian Anyan todelliset tunteet. Hän todella tuntee jotain Xanderia kohtaan ja uskoo lapsenomaisella vakaudella, että Xander tuntee tietenkin samoin. Hän on muuttunut tunnekylmästä demonista toiveikkaaksi nuoreksi naiseksi. Ja mitä hän kohtaa ihmisten keskuudessa? Sitä samaa vanhaa tunnekylmyyttä. Anya : Xander. I was looking for you. You weren't in your musty basement. Xander : Have you seen Buffy. Anya : No. About what happened. I said I was over you - Xander : Anya, I don't have time. Julmaa peliä. |
| Ajatuksia... 4.3 Sietämätön Päivänsäde |
| Spike Okei, ja nyt kun naisista on puhuttu, en voi vastustaa pientä tyttömäistä kommenttia. Olen aina pitänyt Spiken hahmosta, koska tämä on kiinnostava, eikä käy koskaan tylsäksi. Mutta neljäs kausi Buffyssa saattaa muutaa pitämisen hullaantumiseksi , sillä "Sietämätön Päivänsäde" näyttää meille täysin uudenlaisen puolen Spikesta. Hän on nimittäin ERITTÄIN TYYLIKÄS HAHMO! Miksi sitten? Onko se platinanvaalea hiuskuontalo? Hyvä kroppa? Joku muu pinnallinen ja ulkoinen juttu? Ei. Se on pahuus. Pahuus vetää puoleensa. Pahat pojat ovat karskeja ja cooleja. Katsokaa vaikka Harmonya. Hänhän innostui joka kerta kun sai huudot. Hän nautti Spiken pahasta puolesta. |
 |
| Spiken rakkausongelmat ovat ehkäpä säälittävimpiä kaikista. Drusilla, Spiken Tekijä ja hänen vuosisatainen rakastettunsa dumppasi hänet kuin halvan rukkasen - kahdesti - ja molemmilla kerroilla blondi vampyyri palasi Sunnydaleen. Kaupunkiin, jossa hän omien sanojensa mukaan "on tullut hakatuksi turhan monta kertaa". Ensimmäisellä kerralle Spike haki lohtua alkoholista. Nyt hän käyttää Harmonya häikäilemättä hyväkseen ja yrittää ehkä jollain tasolla tehdä tästä itselleen Drusillan korviketta. Tällä miehellä on ongelmia. Silti, Spikelle pitää nostaa hattua. Kakkoskaudella hän tuli sarjaan lähinnä Drusillan sivuhenkilönä ja kahden vuoden jälkeen hän on noussut vakionäyttelijöiden joukkoon, eikä Drusta ole tietoakaan. Mielestäni Spiken piti katkaista siteensä tyttöystäväänsä tullakseen siksi loistavaksi hahmoksi, mikä hän on nykyään. Hän ei ole lopullinen paha, tuomassa uutta maailmanloppua. Sen sijaan Spike punoo omia juoniaan, elää omaa elämäänsä ja sopii näin ollen sarjan luonteeseen paremmin kuin ennen. Ja täällä hän tulee pysymään tästä eteenpäinkin. Ja uskokaa kun sanon, että tälle vampyyrille on vielä luvassa ISOJA yllätyksiä... Niin ja kiitos sarjan tekijöille siitä HYVIN SEKSIKKÄÄSTÄ Spike/Harmony lemmenkohtauksesta! ;) |