ep57

5.7 Höynähtänyt

Buffy haavoittuu taistelussa vampyyria vastaan, mikä saa hänet pohtimaan, kuinka aiemmat Tappajat ovat kuolleet. Sillä välin kun Riley, Willow, Xander ja Anya hoitavat partioinnin, ryhtyy Buffy etsimään tietoa "edeltäjistään". Kirjoista ei kuitenkaan ole apua, joten Buffy kääntyy sen ainoan henkilön puoleen, kuka voi kertoa jotain kuolleiden Tappajien kohtalosta. Spike ei kuitenkaan päästä Buffya vähällä, vaan heidän illanviettonsa Bronzessa muuttuu pian muistelmasessioksi, kun vampyyri ryhtyy kertomaan elämäntarinaansa, ensin ihmisenä, sitten sieluttomana verenimijänä. 1880-luvulla aristokraatti englantilaismies William, on epävarma ja muiden pilkkaama runoilija. Saatuaan rukkaset rakkautensa kohteelta, William tapaa syrjäisellä kujalla kauniin, tumman muukalaisen, joka paljastuu vampyyriksi. Drusilla tekee Williamista vampyyrin ja tutustuttaa hänet Angelukseen ja Darlaan. William muuttaa nimensä Spikeksi ja alkaa räväkällä asenteellaan aiheuttaa pian hankaluuksia Angelukselle ja muille. Tappajista muodostuu pian Spiken pakkomielle ja Kiinassa, boksarikapinan aikaan, hän onnistuu tappamaan yhden. Nykyajassa Spike kuvailee tapahtumaa Buffylle "elämänsä parhaana yönä", jonka jälkeen he siirtyvät taistelemaan takakujalle. Spike demonstroi Buffylle yksityiskohtaisesti, miten hänen onnistui tappaa toinen Tappajansa, 70-luvun New Yorkissa. Esityksen päätyttyä Spike on vähällä suudella Buffya, mutta Buffy on täysin kuvottunut kaikesta kuulemastaan ja ilmoittaa kylmästi, ettei Spike ole hänen arvoisensa.
Kotona Buffy saa tietää, että Joyce on joutumassa sairaalaan CAT-tutkimusta varten, sillä tämän sairaus ei olekaan aivan pikkujuttu. Verisesti loukkaantunut Spike saapuu Buffyn talolle kivääri ladattuna, valmiina päättämään Tappajan päivät lopullisesti. Nähdessään Buffyn itkemässä kuistilla, hän kuitenkin päätyy vain lohduttamaan tätä...

Jakso esitettiin 23/3/2003

VAARNAN henkilökohtainen mielipide jaksosta:

Aaah. Crossoverit. Onko mitään mikä saisi fanin kiinnostuksen heräämään sen paremmin? Se yksi kerta, jolloin kaksi loistavaa sarjaa, yhdistyvät hetkeksi kertomaan yhtä ja samaa tarinaa, vain eri näkökulmista. Angelissa matkaa menneisyyteen tehtiin Darlan näkökulmasta. Tämän illan Buffyssa badass vampyyri Spike sai (viimein) pääosan.
Ja kun se kerrankin tapahtui, niin sehän tapahtuikin ihan kunnolla. Itse asiassa Scoobyt ja jopa Buffy olivat nyt vain sivurooleissa. Oikeastaan ainut, kenellä oli kunnollinen yksityinen juonenkulku Spiken lisäksi, oli yllätys, yllätys Riley. Oli ihan mukavaa, että Riley pääsi kerrankin tilanteeseen, jossa hän ei ollut Buffya heikompi. Ehkä tämä nostattaa kommandoparkamme itsetuntoa edes puolella asteella. Sitä paitsi se kohta, missä Riley räjäyttää vampyyrien pesän oli aika asiallinen. Itse asiassa kotikatsomo hihkuikin ”Go Riley, go!”. Ja vielä sen verran Rileyn partioinnista, että käsimerkit ja muut salakähmäiset elkeet olivat lähinnä koomisia. Spike sanoi sen parhaiten kauden ensimmäisessä jaksossa: ”You can take the boy out of the Initiative, but you can’t take the Initiative out of the boy”.
Ja näin päästiinkin aasinsillalla itse aiheeseen. (Ja jos ette pidä Spiken hahmosta, kehottaisin juoksemaan paikalta pois NYT!)
Ensinnäkin. Pirun asiaa!! James Marsters liittyi sarjaan tasan kausi (22 jaksoa) sitten ja vasta nyt hänelle on viimein suotu tällainen ”oma jaksonsa”. Pääsimme viimein näkemään miten kaikki alkoi. Miten William Verisestä tuli vampyyri, miten epäelämä Angeluksen, Darlan ja Drusillan kanssa sujui, miten ne kaksi Tappajaa kuolivat ja last but not least millainen Spike oli ihmisenä. Palatkaamme ajassa taaksepäin noin 120 vuotta. Näemme aristokraattisesti pukeutuneen, silmälaseja käyttävän ja kohtuullisen hermostuneen oloisen nuoren miehen, rustaamassa runoja kesken hienojen juhlien. Okei, eka ajatus oli: WESLEY!! Miten tämä epävarma ja hyvätapainen herrashenkilö, kuka puhui hienostuneesti ja joutui nolatuksi keskellä suurta joukkoa saattoi olla se sama Spike, joka myöhemmin tulisi tunnetuksi yhtenä pahimmista pahiksista, joita Scoobyt ovat joutuneet kohtaamaan? Yhdestä syystä. Koska hän *ei* ole sama Spike. Ihmispäivinään WILLIAM oli tosiaan enemmänkin kuin Buffyn kolmoskauden Valvoja-Wesley. Hienostunut, vähän tärkeilevä ja äärettömän brittiläinen. Awww… Oli jotenkin todella omituista ja samalla sydäntäsärkevää katsella vierestä, kun se väkijoukko teki pilkkaa William-raukan runoista ja kun vielä kiinnostuksen kohde Cecilykin antoi kylmät rukkaset (hullu!!) niin kuka olisi voinut enää olla tuntematta sympatiaa. Siinä missä meidän tuntemamme Spike olisi mitä luultavimmin iskenyt terävät kulmahampaansa aatelisneidon kaulaan, tämä entisajan Spike, William, vain repi romanttiset runonsa ja vetäytyi syrjäiselle kujalle itkemään.
Enter Drusilla. Tämä kakkoskaudelta tutuksi tullut vampyyri lahjoittaa Williamille ikuisen elämän ja tekee hänestä samalla ikuisen riesan Angelukselle ja Darlalle. Aivan, Angeluksen paluu. Darlan paluu. Koko jakso oli yhtä comebackien juhlaa. Mutta erityisen nautinnollista oli saada viimeinkin nähdä, miten Spike tappoi kaksi tappajaa. Se kiinalainen tyttö taisteli aika hienosti, mutta eipä New Yorkin versiokaan aivan avuton ollut. Ja mitä jälkimmäiseen ajankohtaan tuli, niin täytyy sanoa, että melkein harmittaa, ettei BtVS-sarja sijoitu 70-luvulle. Spiken punk-rock lookki oli aika kiva…
Entäpä Buffy? Viimeisessä flashbackissa Drusilla toteaa Spikelle: ”I look at you… all I see is the Slayer.” Ja lausahduksella on aika hyvät perusteet. Spikella on kuolemastaan lähtien ollut pakkomielle Tappajiin. En ole psykologi, mutta ehkäpä hän ihailee heidän voimaansa. William oli romantikko, rakkauden orja ja aina kaikkien alistama. Spike kieltäytyy alistumasta auktoriteetteihin ja saa suurimman riemunsa tappaessaan viattomia. Ollessaan kaikkivoipa. Mutta hän on yhä rakkauden orja. Hän ei voinut tappaa Buffya, joten hän rakastui tähän. Epäloogistako? Ehkä, mutta totuuden nimissä Spike ei olekaan mikään tervein persoona sarjassa…
Tykkäsin siitä, miten se kohtaus, jossa Spike demonstroi Buffylle kuinka tappoi toisen Tappajansa oli leikattu. Tykkäsin siitä, että Angelus, Darla ja Drusilla olivat pitkästä aikaa mukana. Tykkäsin siitä, miten Xander, Willow ja Anya pilasivat Rileyn partioinnin. Siitä, miten Buffyn ja Spiken illanvietto muistutti melkeinpä treffejä alussa. Siitä, miten Spiken vaatteet vaihtuivat jakson aikana enemmän, kuin ne ovat vaihtuneet koko neljänä vuotena, jolloin sarjaa on esitetty. Siitä, uskomattoman liikuttavasta loppukohtauksesta, missä kaksi vihollista, Tappaja ja vampyyri, Buffy ja Spike istuvat yhdessä kuistilla ja Spike lohduttaa Buffya. Siitä, miten silloinkin kun ei ollut enää ihminen, Spike pystyi yhä osoittamaan omaavansa jonkinlaisia inhimillisiä tunteita. Siitä yksinkertaisesta faktasta, että tällaista jaksoa olin odottanut, en vain viikkoja vaan kuukausia.
Oli vain yksi asia, josta en tässä jaksossa tykännyt.
Siitä, että se loppui. :-)

10

Kuvat web-osoitteesta
Romance-on-btvs .com

Wes- anteeksi WILLIAM oli 1880-luvulla vielä vain onneton romantikko...
(Erm... nice hair!)

Aah, 70-luku...
No nyt ainakin tiedetään mikä on kuuluisan nahkatakin alkuperä. :)

The fang-gang!
Drusilla, Angelus ja Darla.
(And again with the nice hair!)

BUFFY: "Slayers. You killed two of them."
SPIKE: "I did."
BUFFY: "You're gonna show me how."

Dialogit web-osoitteesta
Studiesinwords.de

Lue lyhennelmä jaksosta Kirjoita oma arviosi Takaisin 5. kauden jaksoihin

D i a l o g e j a :

DAWN: Did I just pull a Slayer-related Mom cover-up thing? Come on, who's the man?
BUFFY: You are. A very short, annoying man.

XANDER: What's with the hand move? Does that like mean something?
WILLOW: It's code. I think it breaks down to "choo-choo".
ANYA: It means to follow him. That, or wait here for him.
WILLOW: Ask.
XANDER: (yells) Hey, Riley! What's the (hand gesture) all about?
RILEY: It means yell real loud so the vampires who don't know we're coming will have a sporting chance.
XANDER: See, now he's all mean and sarcastic.

BUFFY: Were you born this big a pain in the ass?
SPIKE: What can I tell you, baby? I've always been bad.

SPIKE: I know I'm a bad poet but I'm a good man and all I ask is that... that you try to see me-
CECILY: I do see you. That's the problem. You're nothing to me, William. You're beneath me.

DRUSILLA: Your wealth lies here... and here. In the spirit and... imagination. You walk in worlds the others can't begin to imagine.
SPIKE: Oh, yes! I mean, no. I mean... mother's expecting me.

DARLA: I think our boys are going to fight.
DRUSILLA: The King of Cups expects a picnic! But this is not his birthday.
DARLA: ------- Good point.

SLAYER: (In chinese) Tell my mother I'm sorry...
SPIKE: I'm sorry, love, I don't speak Chinese.

SPIKE: She was cunning, resourceful... oh, did I mention? Hot. I could have danced all night with that one.
BUFFY: You think we're dancing?
SPIKE: That's all we've ever done. And the thing about the dance is, you never get to stop.

SPIKE: Come on. I can feel it, Slayer. You know you want to dance.
BUFFY: Say it's true. Say I do want to. (She shoves him to the ground) It wouldn't be you, Spike. It would never be you. (She throws the money on him) You're beneath me.

SPIKE: Beneath me... I'll show her. Put her six bloody feet beneath me. Hasn't got a death wish? Bitch won't need one.

SPIKE: What's wrong?
BUFFY: I don't want to talk about it.
SPIKE: Is there something I can do?

Che-mis-try!
Kuinka vitoskautta voisi olla rakastamatta tämän jälkeen?