| 6.2 Paluu (Osa 2) |
| Sillä välin kun Willow, Xander, Anya ja Tara pakoilevat hevidemoneita, jotka huvittelevat hakkaamalla Buffy-robottia, herää oikea Buffy haudassaan ja kauhistuu tajutessaan makaavansa omassa ruumisarkussaan. Hänen onnistuu kaivaa itsensä maan pinnalle, mutta Sunnydalen hävitys ja demonien aiheuttama kaaos saavat Tappajan uskomaan, että hän on joutunut helvettiin. Spike yrittää suojella Dawnia tuhojaan tekeviltä hevidemoneilta ja vie tämän pois Summersien asunnolta, demonilta varastamallaan moottoripyörällä. Taikakaupalle kerääntyneet Willow, Anya, Tara ja Xander joutuvat hyväksymään sen tosiasian, että koska henkiin herättämistaikaan tarvittu Osiriksen uurna on tuhoutunut, ei Buffy enää koskaan palaa elävien kirjoihin. He neljä päättävät yrittää taistella demonijoukkoja vastaan ilman Tappajan apua. Kadulla he kuitenkin törmäävät Buffyyn ja tajuavat kauhuissaan, että tämä todella heräsi henkiin... yksin, syvällä haudassaan. Buffy pelastaa ystävänsä demoneilta, vaikka ei tunnista heitä, eikä tajua mitä hänelle itselleen on tapahtunut. Demonit tapettuaan Buffy pakenee paikalta ja löytää Gloryn rakennuttaman tornin. Hän kiipeää sen huipulle, hypätäkseen alas uudelleen. Dawn saapuu kuitenkin paikalle ajoissa estämään sisartaan. Buffy uskoo olevansa helvetissä ja haluaa kuolla uudelleen. Torni alkaa hajota heidän allaan, mutta Dawn pysyttelee henkensä uhalla paikoillaan, anellen Buffya palaamaan kotiin, hänen luokseen. Lopulta Buffyn sisarenvaistot heräävät ja hän pelastaa Dawnin ja itsensä tornista, juuri ennen kuin se romahtaa kasaan. |
| Jakso esitettiin 13/4/2005 |
| VAARNAN henkilökohtainen mielipide jaksosta: Sinänsä sääli, että tämä kauden aloitus tavallaan leikattiin keskeltä kahtia ja jaettiin kahdeksi omaksi jaksokseen. Tämän illan jakso, Bargaining Pt 2 muodostui nimittäin siitä syystä aika vaikeaksi arvostella. Tapahtumat olivat pelkää toimintaa alusta loppuun, eikä oikein missään vaiheessa syntynyt sellaista rauhoittavaa hengähdystaukoa. Kokonaisuutena viime viikon ja tämän viikon jaksot olivat kuitenkin mielestäni paras kauden aloitus ikinä. Olin yllättynyt monista melko raaoista elementeistä, joita jaksossa esiintyi. Alussa hevidemonit esimerkiksi potkivat joukolla maassa makaavaa Buffybottia ja myöhemmin repivät robottiraukan palasiksi hyvin epämiellyttävällä tavalla. Buffyn herääminen haudassaan oli jo pelkästään maskeerauksen ansiosta melko groteski kohtaus, mutta erityisen ahdistavan siitä teki se, että Buffyn piti myös kaivautua haudastaan ylös omin avuin (kuinka moni on muuten nähnyt Kill Bill kakkosen…?). Inhotuksen väristyksiä herätti myös hevidemonien jenginjohtajan toteamus siitä, miten joidenkin hänen alaistensa anatomialla on taipumuksia repiä… okei, en halua sanoa sitä loppuun. Eugh. Näiden seikkojen valossa en lainkaan ihmettele Buffyn hämmentynyttä ”Onko tämä helvetti?” –kysymystä. Hän heräsi ruumisarkussa, kaivoi tiensä ylös maan pinnalle ja näki oman hautakivensä. Myöhemmin hän joutui todistamaan Sunnydalen hävitystä. Demoneita, melua, tulta ja kaaosta. Kaiken päätteeksi hän joutui vielä näkemään Buffybotin surullisen lopun. Buffy tuskin edes tajusi, että se tyttö, joka revittiin kappaleiksi kadulla oli robotti. Hän tiesi kuolleensa, koska näki oman hautansa. Kuitenkin hän näki itsensä näköisen tytön kuolevan kadulla uudestaan. Ei mikään ihme, että Buffy kuvitteli heränneensä helvetissä. Spikesta on tullut nyt melko sympaattinen hahmo. Poissa on pahan vampyyrin ”mitä minä muista välitän” –asenne ja alentuvuus Scooby-jengiä kohtaan. Kaikista hassuinta oli varmaankin se, kun hän itsekin kutsui itseään Dawnin *lapsenvahdiksi*. Tavallaan Buffyn kuolema teki siis Spikelle hyvää. Ainakin se teki hänestä inhimillisemmän. Jotakin pahasta vampyyrista on kuitenkin vielä jäljellä. Eihän Spike olisi Spike, ellei hän jollain tasolla olisi halunnut olla hevidemonien mukana ryöstelemässä ja aiheuttamassa kaaosta. Olinko muuten ainoa, joka oli sitä mieltä, että moottoripyörä todella pukee Spikea? Yhtä asiaa pidin hiukan omituisena. Hevidemonien pääjehu, Razor toteaa yhdessä kohtauksessa ”Tottakai toivon hankaluuksia. Olen demoni!”. Eikö niin Buffyssa kuin Angelissakin ole jo muutamaan otteeseen muistutettu, että demonit eivät aina ole pahoja? Buffyn kolmoskaudella Nousun Kirjoja kauppaava demoni oli ainakin suhteellisen harmiton, samoin oli Doyle Angelissa. Entäpä empaattidemoni Lorne? Miksi muka kaikki demoneiksi syntyneet (tai muuttuneet) haluaisivat automaattisesti olla pahoja ja aiheuttaa tuhoa ympäristölleen? Ei yksikään demoni, edes tämän jakson Razor, ole syntynyt niittitakki yllään ja ase kädessä. Haluaisin uskoa, että samalla tavoin kuin ihmisetkin, myös demonit voivat valita tiensä itse, riippumatta siitä mitä lajia edustavat. Ja olen näköjään eksynyt aiheesta jonnekin aivan muualle… Pidin paljon loppukohtauksesta. The Gift –jakson muisteleminen nosti vedet silmiin, samoin kuin Dawnin puhe Buffylle, joka aikoi hypätä tornista kuollakseen uudelleen. Olen kuitenkin vähän hattuuntunut siitä, ettei Spike voinut olla paikalla, kun kävi ilmi, että Buffy oli elossa. Nyt heidän jälleennäkemistään on odotettava aina ensi viikkoon asti. Ei millään malttaisi… 9- |
| Dialogit web-osoitteesta Buffyworld.com |
| Buffy herää painajaismaisissa olosuhteissa ja kohtaa muuttuneen maailman... |
| BUFFY: "Is ... this hell?" |
 |
| D i a l o g e j a : TARA: They're not here. ANYA: Thank god. (Tara looks confused) No, I mean, my store hasn't been looted. TARA: Maybe they got lost, in the woods. ANYA: The woods? Are we going back to the woods? I hate the woods. All those woodsy trees. TARA: (excited) No, it's okay. Lost is good. Willow and I always know how to find each other! (Gets up on the table and starts chanting) ANYA: With yoga? WILLOW: (calls) Hello? XANDER: "Hello"? We're being hunted, and you're hello-ing a strange fast-moving light in the dark? WILLOW: Xander, it's- XANDER: A bug! A big fiery bug! (trying to shoo it away) WILLOW: Xander- XANDER: Get off! Do fireflies bite? No, they probably burn, don't they? They - yaa! WILLOW: (smiling) Xander, it's not a bug. It's Tara. (Starts walking) Come on. XANDER: And how long have you known that your girlfriend's Tinkerbell? DAWN: I-it looks like they're just ... wrecking stuff. No thought other than just destruct-o-rama. (Spike grins) What? SPIKE: Uh, oh, nothing, just, uh ... looked like fun. (Dawn gives him a look) I'm just sayin'. XANDER: Maybe they're on their way here. I mean, this place is NORAD, and we are at DefCon One. ---------- Okay, I so need male friends. WILLOW: We have to go out and look for them. XANDER: There's this guy at work I kind of hit it off with. Tito. I mean, he seems like a good... (embarrassed) You were talking about Dawn and Spike, of course. XANDER: Buffy. TARA: You aren't reaching her, she's too traumatized. ANYA: Hey, Buffy. Uh, here's some good news that might perk you right up. Uh, Xander and I have an announcement. XANDER: Anya! RAZOR: Yeah, welcome home, Slayer. Alive and kickin' after all! --------- Well, alive, anyway. Not looking too good, though, is she? XANDER: I don't see you winning too many beauty contests... unless the Miss "My Face Fell Off" pageant gets going. XANDER: I happen to be a very powerful man-witch myself. Or ... male... (over his shoulder to Willow) Is it a warlock? |
| l |
| Tara ja Willow löytävät aina toisensa... |
| Heidän taikansa herätti Tappajan henkiin, mutta mihin hintaan...? |
| Dawn saa viimein sisarensa takaisin... |
| Kuvat tarjosi Cappiness |
 |
 |
 |
 |