| 6.3 Vaikea Paluu |
| Dawn vie Buffyn heidän kotiinsa, mutta Buffy käyttäytyy poissaolevasti, eikä tunnu olevan lainkaan onnellinen kotiinpaluustaan. Spike saapuu etsimään Dawnia ja kohtaa Buffyn. Spike selittää Buffylle tämän olleen poissa heidän luotaan kokonaiset 147 päivää. Willow, Xander, Anya ja Tara saapuvat paikalle ja pilaavat hauraan tunnelman huolehtimalla Buffysta liian innokkaasti. Myöhemmin samana iltana Willow ja Tara ihmettelevät miksei Buffy ole iloisempi paluustaan. Pian Buffya muistuttava hahmo ilmestyy heidän huoneeseensa ja syytää heidän päälleen vihaisia uhkauksia. Sama riivaaja ottaa Anyan valtaansa ja saa tämän leikkelemään kasvojaan. Aamulla Scoobyt puhuvat kokemuksistaan ja alkavat selvittää millaisesta demonista on kyse. Selvää on, että sillä on jotain tekemistä heidän tekemänsä taian kanssa. Buffy ei viihdy muiden seurassa vaan lähtee partioimaan, jättäen heidät hoitamaan tutkimusta. Dawn ja Xander joutuvat molemmat hetkeksi riivaajan valtaan, kunnes Willow keksii, että kyseessä on demoni, jonka heidän taikansa loi, maksuksi Buffyn henkiin herättämisestä.Tara ja Willow loitsivat riivaajan aineellistumaan ja Buffyn onnistuu tappaa demoni, ennen kuin se tappaa heidät. Myöhemmin Magic Boxissa Buffy kiittää Willow'ta ja muita uudesta elämästään ja kertoo olevansa iloinen, että on päässyt pois helvetistä. Vain Spikelle hän paljatsaa totuuden: Hän ei ollut koskaan helvetissä, vaan onnellisessa paikassa, mahdollisesti Taivaassa. Palaaminen maailmaan, oli paluu tuskaan, kärsimykseen ja toivottomuuteen. Hän kieltää Spikea koskaan kertomasta totuutta muille. |
| Jakso esitettiin 20/4/2005 |
| VAARNAN henkilökohtainen mielipide jaksosta: Nyt tiedän, miksi lähiaikoina on ollut niin omituista katsoa Buffya! Kahdesta viimeisimmästä jaksosta on puuttunut se elementti, joka minun mielestäni tekee tästä sarjasta niin mahtavan: huumori. Afterlife oli kaunis jakso, joka käsitteli Buffyn sopeutumista uuteen elämäänsä ja hänen ystäviensä sopeutumista hänen palaamiseensa. Valitettavasti jaksosta oli riisuttu kaikki huumori pois. Näppäriä vitsejä ei oltu viljelty dialogin joukkoon juuri lainkaan, vaikka sellaisia oltaisiin ehkä tarvittu. Nyt kokonaisuus oli hieman masentava. The Body –jakso oli synkkä kuin mikä, mutta jopa siinä sai välillä nauraa ihan rehellisesti. Olisin voinut arvostaa tätä jaksoa suuresti, mutta kuitenkin lopputulos jätti hiukan kylmäksi. Odotan innolla paluuta normaaliin BtVS-meininkiin. Dawn oli oikein suloinen koko jakson ajan. Pidin siitä, kuinka hänen ja Buffyn pikkusisko–isosisko –suhde oli käännetty päälaelleen. Alussahan Dawn sai pitää huolta Buffysta ja toimia suojelijan roolissa. Oli mukavaa huomata miten aikuiseksi Dawn on kasvanut nyt kuudennella kaudella. Hänen kypsyyttään korosti Willown, Xanderin, Anyan ja Taran huolestunut vouhottaminen Buffyn ympärillä. Olen hyvin tyytyväinen Dawnin roolikehitykseen. Poltergeist-ilmiö Summersien talossa oli ehdottomasti jakson parasta antia. Pitkästä aikaa pahiksena toimi jokin näkymätön voima. Riivaus-kohtaukset olivat hyvin ovelasti toteutettuja. Varsinkin varjoista uhkaileva ja laseja viskova Buffyn harhakuva oli vaikuttavan pelottava tapaus. Kasvojaan viiltelevä Anya puolestaan… sitä teki suorastaan pahaa katsella! Karmivaa, mutta ah, niin kiehtovaa. Tällaiset kummitustarinat ovat minun mieleeni! Mainitsin muuten tuolla alussa jakson vähäisestä huumorin tarjonnasta. No, Xanderin tilitys riivatun Anyan jälkeen oli kyllä hyvin hauska! Kukapa ei olisi saanut traumoja? Ja mitä tulee Anyaan, niin tunsin yllättäen samankaltaisuutta häneen tässä jaksossa! Minäkin olen tainnut joskus pitää ystävää hereillä älyttömillä sanaleikeillä yöt läpeensä, vain koska en itse ole saanut unta (muistan tällaista tapahtuneen muun muassa erään kauhuelokuvakokemuksen jälkeen… taisi olla The Grudge *nauraa*). Spikella oli varsin keskeinen rooli tällä kertaa ja on varmaan sanomattakin selvää, että se oli minulle iloinen asia. Buffyn ja Spiken jälleennäkeminen oli juuri oikein painotettu. James kuvasi loistavasti juuri sellaisen tunnetilan, millaista Spikelta saattoi odottaakin. Hämmennystä, epäuskoa, varovaista toiveikkuutta ja suojeluvaistoa. Olen varmaan katsonut sen kohtaamisen jo kymmeniä kertoja. Oli äärimmäisen hyvä ratkaisu, ettei tilannetta vedetty överiksi kirjoittamalla kaksikolle jotain juustoisia (cheesy) repliikkejä ja hidastettu kuvaa, jossa Buffy ja Spike juoksevat toistensa syliin. Pidin kohtauksen äänettömyydestä ja siitä, miten paljon tunnetta Spike sai mahtumaan pelkään katseeseensa. Vieläkö joku väittää, ettei tämä vampyyri ole oikeasti rakastunut? Buffyn tunnustus siitä, ettei hän ollut palannut helvetistä, vaan Taivaasta ei vaikuttanut minuun juuri millään tavalla ja siinä ensimmäisen kerran huomasin, miten ikävää on olla spoilaantunut. Pidin kuitenkin siitä, miten Buffy kaikista mahdollisista ihmisistä päättikin uskoutua juuri Spikelle. Tuli muuten juuri mieleen: Nyt kun näyttää siltä, että Buffy aikoo olla surullinen ja vetäytyvä vielä hyvin. pitkän. ajan. Niin jokohan hänen ja Angelin pitäisi palata yhteen? He voisivat sitten synkistellä yhdessä… OK jakso ja kiintoisa demoni, mutta kokonaisarvosanaa himmentää huumorin puute! Tämän huhtikuun lumisateen keskelle kaivataan jotain piristävämpää. P.S. Olisi varmasti tosi söpöä kieriskellä koiranpennuissa! :-) 8 |
| Dialogit web-osoitteesta Buffyworld.com |
| Sataneljäkymmentäseitsemän päivää... |
| SPIKE: "That's the thing about magic. There's always consequences. Always!" |
 |
| D i a l o g e j a : SPIKE: Thank God. You scared me half to death ... or more to death. You - I could kill you. DAWN: Spike. SPIKE: I mean it. I could rip your head off one-handed and drink from your brain stem. DAWN: Look. SPIKE: Yeah? I've seen the bloody bot before. Didn't think she'd patch up so– (He breaks off, staring at Buffy) DAWN: She's kind of, um ... She's been through a lot ... with the ... death. But I think she's okay. Spike? Are *you* okay? SPIKE: I'm ... what did you do? BUFFY: How long was I gone? SPIKE: Hundred forty-seven days yesterday. Uh ... hundred forty-eight today. (smiles a little) 'Cept today doesn't count, does it? ANYA: Well, yeah. I mean ... jet-lag from hell has gotta be, you know, jet-lag from hell. WILLOW: (defensively) Well, she, she's fine! Normal! She used to go to bed all the time! TARA: (talking about Giles) How did he take it? WILLOW: Um ... I'm not sure. I mean ... glad, but ... kinda weirded out, which I get, you know? Lots of "dear lords". And I think I actually heard him cleaning his glasses. TARA: Hey, Will, this is me. It doesn't all have to be "good" and "fine." This is the room where you don't have to be brave. I still love you. If you're worried you can be worried. ANYA: Xander, are you up? I can't sleep. Play a word game with me. Xander, are you awake? Okay, I'm going to describe an adjective with accurate but misleading clues, and then you have to guess what it is. Xander? (pokes him) Xander? The phone rings and Xander is immediately awake. XANDER: Huh? What? Do what? ANYA: That oughta do it. XANDER: Very bad. Very, very, very bad. Bad. ANYA: (to Willow and Tara) He's all traumatized. WILLOW: It's okay. We, we just kill the beastie and then all is good. We're rolling in puppies! ... Right? SPIKE: But I want you to know I did save you. Not when it counted, of course, but ... after that. Every night after that. I'd see it all again ... do something different. Faster or more clever, you know? Dozens of times, lots of different ways ... (softly) Every night I save you. DAWN: Are you okay? BUFFY: I'm going to start charging money for every person that asks me that. |
| l |
| Gah!!! Tämä kuva Anyasta tulee vielä kummittelemaan minulle... |
| Sarjassamme hieman hassut erikoisefektit... |
| Yhdessä jälleen! Sarjan ydinjengi (miinus Giles) on palannut... |
| Kuvat tarjosi Cappiness |
 |
 |
 |
 |