| I k u i s e s t i M i n u n |
| Kirjoittaja: Civil Angel E-mail: civilangel80@hotmail.com Luokitus: K-16, paikoitellen K-18 Yhteenveto: Tässä tarinassa Buffy ja Angel ovat molemmat tavallisia ihmisiä. Vampyyreja tai muita olioita ei ole olemassakaan. Buffy on aloittanut yliopiston uudessa kaupungissa, eikä tunne vielä oikein kotiutuneensa sinne. Hän seurustelee erään hyvin tietyn nuoren miehen kanssa, joka seniori yliopistossa. Buffy tuntee olonsa yksinäiseksi, eikä opiskelijaelämä muutenkaan vastaa täysin aikaisempia kuvitelmia. Buffysta tuntuu, ettei hänellä ole ketään, joka kuuntelisi häntä…ja se ainoa joka todella ymmärtäisi, ei ole siellä… Tekijän huomautus: Tarinaan sisältyvät tapahtumat ja ympäristöt ovat tekijän omaa kuvitelmaa amerikkalaisesta college-elämästä. Tekijä ei siis vastaa sen todenmukaisuudesta. Vastuunvapautus: En omista sarjaa enkä sen henkilöitä. Kidnappaan heidät vain vähäksi aikaa…!! Palaute: Very welcome! :) Buffy seisoi peilinsä edessä ja piteli edessään tummaa hametta. Huokaisten hän viskasi sen syrjään ja kaivoi kaapistaan seuraavan vaihtoehdon. Ei…tämäkään ei ollut hyvä. Eikä sitä seuraava. Eikä sitäkään seuraava. Lopulta oltiin takaisin ensimmäisessä vaihtoehdossa. Silloin huoneen ovi avautui ja punatukkaisen tytön pää kurkisti sisään. – Buffy, kauanko sinulla vielä kestää? Ei tässä nyt iltapukujuhliin olla menossa. Tuolla vauhdilla olemme siellä vasta seuraavan jääkauden alkaessa! Vedä nyt vain joku rätti päällesi niin lähdetään! Anne sulki naurahtaen oven ja jätti Buffyn hymyilemään itsekseen peilikuvalleen. Ei...kyseessä ei todellakaan ollut yhtään kummempi kuin tavallinen ilta yliopiston klubilla. Klubilla oli ihan hauska notkua aina silloin kun opiskelu ei liikaa painanut päälle, mutta silti Buffy ei tuntenut oloaan oikeastaan yhtään sen kotoisemmaksi, vaikka aika kuinka kului ja ilta toisensa perään tuli vietettyä vapaa-ajan keskuksiksi muodostuneissa paikoissa. Fuksit olivat jo aikaa sitten kotiutuneet ja opiskeluelämä rutinoitunut uomiinsa. Buffy koetti orientoitua uuteen elämäänsä, mutta silti aina tuntui että jotain puuttui.. Sysäten synkät mietteensä syrjään hän lopulta veti päälleen mustan topin ja harmaan hameen. Napaten laukkunsa tuolin päältä hän juoksi käytävään, missä muut tytöt jo odottelivat häntä. Nämä olivat laittautuneet taas niin viimeisen päälle. Heidän käsityksensä tavallisesta illasta käsitti itsestään selvästi viimeisimmän muodin mukaiset asusteen, kengät ja laukut. Buffy tunsi joskus väkisinkin itsensä harmaavarpuseksi catwalk-parven keskellä. Pitkänhuiskea tyttö Corinna loi silmäyksen Buffyyn. – Asuvalintasi ovat aina niin selkeitä, Buffy. Ei mitään turhan muodikasta tai tyylikästä, turvallisesti keskitiellä. Selkeä ja puolueeton kanta pukeutumiseen. Ei sillä, että se olisi paha asia... sillä mikä olisi säälittävämpää kuin muodin orja, joka päättää seuraavan aamun asusteensa Voguen kannesta! Buffy naurahti väkinäisesti ja koetti olla näyttämättä mielialaansa muille. Ei Corinna varmaan pahaa tarkoittanut, mutta kaikki hänen suustaan pääsevät sutkaukset eivät olleet läheskään näin lieviä. Hän tunsi itsensä kyllä hyväksytyksi tyttöporukassa, jonka kanssa vietti vapaa-aikansa, mutta sen syvempää yhteyttä heillä ei ollut. Heidän kanssaan saattoi jutella tyttöjen jutuista ja käydä bilettämässä, mutta juuri muuhun heistä ei ollut. Kaikkien päähän näytti mahtuvan vain suosittujen ihmisten piireihin pääseminen ja kerman keskellä liikkuminen. Opiskeluun suhtauduttiin toki vakavasti, mutta siitäkään kukaan ei juuri halunnut keskustella. Ketään ei näyttänyt vaivaavan edes koti-ikävä. Ikään kuin he olisivat syntyneet yliopisto-opiskelijan muottiin jo alusta alkaen. He olivat vain parvi sirkuttavia ja rikkaita snobeja. Buffy ei tuntenut kuuluvansa heidän joukkoonsa. Heidän kävellessään klubille tytöt alkoivat kiivaan väittelyn seniltaisista deiteistään. Ashley kehuskeli iskeneensä koulun uimajoukkueen kapteenin ja Dora kertoi tämäniltaisen kohteensa olevan viimeisen vuoden filosofian opiskelija. – Hän on niin kertakaikkinen namu... ja vielä sellainen joka osaa muutakin kuin ajatella..! Ensin pyydän häntä selittämään teoriansa... ja sitten toteuttamaan sen käytännössä. Muut kikattivat hyväksyvästi ja jatkoivat seuralaistensa vertailua. Corinna sanoi: – Yliopiston sisarkunnan puheenjohtajana olen tavallaan koulumme ensimmäinen nainen... joten minulla on ensivaraus kaikkiin komistuksiin ja uusiin tapauksiin! Muistakaahan se tytöt, niin ei tule reviirikiistaa! Hän vain heilautti tummia hiuksiaan ja marssi joukkion kärjessä klubin ovesta sisään. Buffy hymyili vain lammasmaisesti, vaikka sisäisesti hänen teki mieli kumauttaa brunetilta taju kankaalle! Heidän etsiytyessään vapaan pöydän ääreen, Ashley näki jo uimakapteeninsa ja tuli esittelemään tämän tytöille. Hän piti kättään omistavasti miehen ympärillä ja nautti muiden tähän heittämistä kateellisista silmäyksistä. Sitten he poistuivat omille teilleen. Muut istuivat matalille sohville ja alkoivat katsella ympärilleen. Buffy ahtautui sohvan reunalle ja Anne hänen viereensä. – Miten jännittävää...tänään tänne pitäisi olla tulossa naapuriyliopiston soutujoukkue voitonjuhliinsa... ja se tarkoittaa paljon uusia valloituksia meille, tytöt! Muut kihersivät hyväksyvästi, kunnes äkkiä Corinnan huomio keskittyi Buffyyn. – Mutta Buf, sinullahan ei ole vielä ketään. Mistäs me sinulle löytäisimme deitin? En ole tänne tultuani nähnyt sinua vielä kenenkään kanssa. Eikö yksin ole kamalan tylsää? Vai... anteeksi... onko kyseessä erilaiset henkilökohtaiset intressit? Noin niinkuin... sukupuolen suhteen? Tämän kuultuaan toisten silmissä kävi hämmennys ja muutama heistä vetäytyi vaivihkaa etäämmälle. Buffy kirosi Corinnan mielessään alimpaan helvettiin, mutta pakotti normaalin ilmeen kasvoilleen. – Ei Corinna...en ole kiinnostunut omasta sukupuolestani. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, jos joku muu on. En voi mitään sille jos sinulla on. Minä vain en ole halukas lievittämään yksinoloani millään yhden illan flaksilla. Meille kaikille se ei ole niin helppoa. Löydän jonkun jos löydän...mutta silloin haluan, että hän jakaa kanssani muutakin kuin vain lakanat. Muut tuijottivat hämmästyneinä Buffya tämän päätettyä puheensa. Harvoin kukaan sanoi mitään noin suoraan Corinnalle. Tämä näytti kuitenkin joko olevansa liian tyhmä tajutakseen kätketyn piikin, tai sitten ei näyttänyt sitä, mutta iloisesti visertäen hän jätti asian sikseen ja kääntyi juttelemaan taakseen ilmestyneelle miesopiskelijalle. Anne hymyili rohkaisevasti Buffylle. – Älä välitä, jokainen meistä käy hiukan koppavaksi kun on lykästynyt miehelässä. Kyllä sinäkin vielä löydät jonkun. Minusta on vain hienoa, ettei anna itseään niin helposti kellekään. On hyvä olla välillä myös nirso – sillä keinoin syliin tippuu parhaat palat! Buffy irvisti kielikuvalle. Silloin Anne kumartui ihailemaan Buffyn kaulakorua. – Tuo koru on kaunis. Pidät sitä melkein aina. Kuvaako se särkynyttä sydäntä? Vastaamatta mitään Buffy poimi käteensä rinnallaan ketjussa lepäävän hopeisen sydämenpuolikkaan ja katseli sitä. Siihen oli kaiverrettu kauniilla typografialla A-kirjain. Silloin Annen silmissä syttyi. – Ei mutta sehän on sellainen ystävysten kesken kahtia taitettava sydän. Toinen puoli annetaan yleensä ihmiselle, joka merkitsee itselle paljon. Onko korun toinen kantaja mahdollisesti joku... kaksilahkeinen? Buffy ei heti kuullut kysymystä, mutta Anne tulkitsi hiljaisuuden riittäväksi vastaukseksi. – Siis on sittenkin! Onko hän nykyinen vai entinen heila? Hänenkö takiaan istut iltasi yksin ja tuijotat ikkunasta niin poissaolevan näköisenä? Etkä saa häntä mielestäsi? Vau! En olisi uskonut! Buffyn ilme oli paljonpuhuva ja hänen harmikseen toisetkin tytöt alkoivat kiinnostua puheenaiheesta. Hän ei tosiaankaan olisi tahtonut keskustella Angelista näiden kanssa... eivät he olisi kuitenkaan ymmärtäneet. Eivät olisi ymmärtäneet aiheen arkuutta, ja että hän eli juuri nyt keskellä erästä vaikeinta elämänvaihettaan. Opetteli elämään itsekseen ja pitämään huolen itsestään. Opetteli saamaan uusia ystäviä ja sopeutumaan vieraaseen kaupunkiin. Opetteli elämään niin etäällä rakkaastaan ja tyytymään näkemään tätä vain aniharvoin. Tuska oli vielä niin tuoretta, että se vaati itseään pysymään vielä vain oman pään sisällä. Ei hän ollut valmis eikä kyllä halukaskaan jakamaan kauneinta ja ainoata rakkaustarinaansa näiden ihmisten kanssa. Tytöt kävivät kärsimättömiksi. – C’mon Buf, kerro nyt! Millainen hän on? Missä hän on nyt? Millä asteella suhteenne on? Buffy kokosi kaiken kärsivällisyytensä ja valmistautui vastaamaan, kun äkkiä Corinna melkein kirkaisi. Kaikki unohtivat Buffyn siinä silmänräpäyksessä ja keskittyivät Corinnaan, jonka kasvoille oli levinnyt haltioitunut ilme. Hän tuijotti ihmismassan läpi ovensuuhun. – Tätä ette kyllä usko...sisään asteli juuri komein ja raamikkain uros, jonka olen eläissäni nähnyt! Tämä mahdollisuus ei toistu... on toimittava nyt tai ei koskaan. Tulkaa, tytöt... lähestymisvaihe! Tulkaa saattojoukoksi... näyttää aina vaikuttavammalta, kun tyttö kulkee suuressa porukassa. Mies näkee, että hän on suosittu eikä mikään helppo nakki. Buffy vain pyöräytti silmiään ja nousi hymyillen, hiljaa kiitollisena täpärästä aiheenvaihdosta. Keskenään nauraen ja jutellen tyttöparvi alkoi hiljakseen lähestyä Corinnan kohdetta. Buffy kulki joukon perukoilla välittämättä sen koommin tekikö Corinna onnistuneen ensivaikutelman vaiko ei. Hänen päänsä täyttivät vain mahdottomat haaveet.. Corinna jutteli kiivaasti toisten kanssa, kun samanaikaisesti antoi miehelle mahdollisuuden lähestyä häntä. Jestas, mikä ilmestys tämä oli! Vain astumalla sisään klubiin hän näytti siltä, kuin olisi hallinnut koko paikkaa. Miehen läsnäolo täytti koko paikan. Corinna heitti mieheen seksikkäitä silmäyksiä ja antoi koko olemuksensa viestittää että mies voisi vapaasti lähestyä. Mies näyttikin tulevan heitä kohti...! Tämä haravoi klubin kolkkia katseellaan kuin etsien jotakuta. Tule, tule vain...nyt löysit minut, Corinna ajatteli innoissaan. Tästä tulisi hänen paras pokansa ikinä...kyllä toiset nyt olisivat kateudesta vihreitä! Sielunsa silmin hän näki jo itsensä tuon kampuksen komeimman uroksen käsipuolessa. Mies näytti löytäneen etsimänsä ja alkoi lähestyä joukkiota pieni hymy huulillaan. Tuo pieni viekoitteleva hymy teki hänestä niin hurmaavan näköisen, että tyttö toisensa perään alkoi tuntea heikotusta polvissaan. Mies oli tumma ja charmikas, ja niin pitkä että kaikki muut paikallaolijat tunsivat itsensä kääpiöiksi tuon jättiläisen rinnalla. Leveät hartiat olivat sinisen kauluspaidan peittämät ja hänen askelensa oli notkea kuin kissalla. Lanteet olivat kapeat ja koko vartalo jäntevä ja lihaksikas. Viidakon kissapeto... oli useammankin naisihmisen ensimmäinen mielikuva ilmestyksestä. Corinna viittoi kädellään toisia antamaan tilaa ja perääntymään taustalle. Kuuliaisesti tytöt astuivat etäämmälle ja jäivät seuraamaan episodia, joka näytti vanginneen puolen klubin huomion. Kampuksella ei juuri vieraita kasvoja liikkunut, joten uudet tyypit erottuivat massasta kuin musta valkoisesta. Nyt... mies oli melkein kohdalla. Enää muutama askel ja.... ...mies käveli Corinnan ohitse. Hän ei voinut uskoa silmiään. MITÄ tämä mies oli juuri tehnyt? Kävellyt suoraa päätä hänen ohitseen??! Tähän päivään mennessä ei kukaan mies ollut kävellyt hänen ohitseen edes päätään kääntämättä. Äimistyksestä mykistyneenä hän kääntyi katsomaan, kuinka mies raivasi tiensä tyttömuurin läpi ja pysähtyi takimmaisten viereen. Miehen kasvoille levisi onnellinen hymy ja matalan äänen kuultiin sanovan: - Hei Buffy. Koko heitä ympäröivä joukko seisoi hiljaa ja seurasi katseillaan, kuinka Buffy naurahti kuin hänen ei koskaan aiemmin ollut kuultu tekevän...kiertävän kätensä miehen kaulaan ja tämän painavan päänsä hellään suudelmaan. Corinna ei voinut uskoa silmiään... miten tämä saattoi tapahtua? Miten kukaan mies voi valita... BUFFYN ennen kuin hänet? Eikö kukaan ymmärtänyt, mikä oli yliopiston ensimmäisen naisen oikeus kaikkien miesten suhteen?! Hän tunsi olevansa liian tuohtunut edes puhumaan ja vain tuijotti tyrmistyneenä edessään tapahtuvaa kohtaamista. Buffy ei ollut voinut uskoa silmiään nähdessään poikaystävänsä sukeltavan näkökenttäänsä ihmismassasta. Ensin kukaan ei ollut huomannut, kuinka ihmetyksen ja yllätyksen sekainen hymy oli hitaasti levinnyt hänen kasvoilleen. Silloin häntä lähinnä seisseiden katseet olivat nauliutuneet miehen kaulalla riippuvaan hopeasydämen puolikkaaseen, jota koristi kauniisti kirjailtu B-kirjain... ja sen jälkeen Buffyn kaulalla lepäävään, siihen täsmälleen yhteensopivaan puolikkaaseen. Anne oli myhäillyt tyytyväisyydestä mysteerin alkaessa valjeta ja muut olivat vain tuijottaneet epäuskoisina sitä, mikä tapahtui aivan heidän silmiensä edessä. Buffyn silmät olivat täyttyneet ilon kyynelistä ja mitään ajattelematta hän oli syöksynyt miehen kaulaan ja tämä oli välittömästi kumartunut suutelemaan häntä. Siinä vaiheessa hän ei nähnyt enää mitään muuta kuin Angelin, eikä keskittynyt muuhun kuin tuntemaan taas rakastettunsa käsivarret ympärillään. Koko muu huone sumeni ja lipui jonnekin kauas pois... Koko muu huone puolestaan seurasi tapahtumaa hyvin kiinnostuneena. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Corinna oli jäänyt miehen ansiosta kuin nalli kalliolle. Anne, joka tästä porukasta oli edes jollain tavalla Buffylle läheisin, ajatteli vahingoniloisena, että tästä Buffyn osakkeet alkaisivat roimasti nousta muiden silmissä..! Kukapa olisi uskonut muiden silmissä niin hiirulaismaisen Buffyn tuntevan tuommoisen miehen! Pariskunta näytti kaikilla tavoin toistensa vastakohdilta. Mies oli yhtä järkyttävän pitkä kuin Buffy oli pienikokoinen. Buffy oli yhtä vaalea kuin mies oli tumma. Pelkkiä vastakohtaisuuksia, mutta silti niin täydellisesti toisiaan täydentäviä. Viimein Angel nosti päänsä ja hyväili peukaloillaan tytön poskia. – Olipa se melkoinen tervetulotoivotus! Buffy vain hymyili lammasmaisen onnellisena ja katsoi Angeliin rakastavasti. – Voi Angel... et voi uskoa, miten onnellinen olen nähdessäni sinut..! Täällä – , Angel keskeytti tytön laittamalla sormensa tämän huulille ja kuiskasi paljonpuhuvasti ympärilleen vilkuillen. – Emmekö menisi jonnekin, jossa meillä on..khöm..hieman vähemmän yleisöä? Buffy punehtui tajutessaan kaikkien edelleenkin tuijottavan heitä. Hän suoristi äkkiä hiuksiaan ja astui hiukan etäämmälle Angelista. – Anteeksi kovasti tytöt, mitkä tavat minullakin! Hän hymyili itsevarmasti ja tunsi hyvin ansaittua vahingoniloa miehen kietoessa kätensä omistavasti hänen hartioilleen. – Saanko esitellä... poikaystäväni Angelin. Emme ole nähneet hyvin pitkään aikaan ja... se varmaan selittääkin kaiken olennaisen! Buffy kietoi kätensä Angelin vyötärölle ja osoitti sanansa erityisesti Corinnalle, joka tuijotti heitä vieläkin epäuskon vallassa. – Nyt jos suotte anteeksi, poistumme tästä... tuota, vaihtamaan kuulumisia. Pelin hengessä mukana ollen Angel hymyili huomaamattomasti Buffylle ja suuteli tätä vielä kerran kiihkeästi niin, että kaikki varmasti näkivät! Sen jälkeen ei ollut enää mitään epäilystä siitä, kuka kuului kellekin. Buffy nauroi sisäisesti painautuessaan tiiviisti Angelin kylkeen heidän suunnatessaan kulkunsa “yleisönsä” ohitse kohti yksityisempää nurkkausta. Epäuskoisten katseiden saattamana pariskunta poistui näyttämöltä. |