| I k u i s e s t i M i n u n |
| [ Osa 1 ] [ Paluu päävalikkoon ] |
| Heidän löydettyään pienen hämärän sopen klubin toisesta kerroksesta, Angel kaappasi tyttönsä syliinsä ja veti tämän mukanaan alas vanhalle ja kuluneelle sohvalle. Buffy suuteli miestä riemastuksissaan. – Olit siis kerrassaan aivan mainio! Corinnan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen..! Lienee ensimmäinen kerta, kun neiti minäjavainminä joutuu kakkoseksi..! Angel naurahti ymmärtävästi ja myönteli. – Tulee jotenkin mieleen eräs yhteinen tuttavamme lukioajoiltasi...? Buffy jatkoi lausetta. – Niin, Cordelia! Päivä päivältä yhtäläisyyksiä löytyy yhä enemmän... heidän täytyy joko olla sukulaisia tai sitten kyseessä täytyy olla tuotemerkki! Buffy kihersi ihastuksissaan, kun Angel sulki hänen suunsa omallaan ja suuteli häntä rakastavasti. Mies ripotteli pieniä suukkoja joka puolelle... tytön otsaan, ohimoille, poskille, huulille, kaulalle... Buffy kietoi käsivartensa miehen kaulaan ja hyväili tämän niskaa sormillaan. Hän upotti kätensä tämän tummiin niskahiuksiin ja värähti mielihyvästä tämän hyväillessä kämmenillään hänen selkäänsä ja käsivarsiaan… Heidän löytämänsä nurkkaus oli hämärä ja suojassa katseilta. Tanssimusiikki oli vaihtunut hitaiksi kappaleiksi, mutta kuului heidän korviinsa vain kaukaisena huminana. Rakastavaiset olivat niin uppoutuneet suutelemaan toisiaan, etteivät nähneet ja tunteneet mitään muuta kuin toistensa läsnäolon. Oli niin kauan siitä, kun he olivat viimeksi nähneet toisensa, että alkuun he eivät pystyneet muuhun kuin suutelemaan ja hyväilemään toisiaan loputtomasti. Viimein he erkanivat ja asettuivat mukavasti pienelle sohvalle. Angel kiersi kätensä Buffyn ympärille, joka huokaisi onnesta ja nojasi päänsä miehen rintaa vasten. Hetken he vain istuivat hiljaa ja nauttivat toistensa läheisyydestä. Angel silitti hiljakseen tytön hiuksia ja tämä sulki silmänsä ja vain kuunteli miehen sydämen tasaisia lyöntejä poskensa alla. - Milloin olet saapunut tänne? kuului unelias kysymys miehen leuan alta. Tytön hiuksia silittävä käsi pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi liikettään taas kohta tämän vastatessa. – Itse asiassa ihan äskettäin. En ole edes ehtinyt etsiä majapaikkaa, tavarani ovat edelleen autossa. Buffy hymyili silmät edelleen suljettuina ja kysyi: – Miten osasit tulla tänne? Ethän ole vieraillut kampuksella sen jälkeen kun ajoit minut tänne syyslukukauden alkaessa. Mies vain hymyili ja naurahti hiljaa. – Puhdasta sattumaa. Näin tänne ajaessani monien ihmisten kulkevan tätä rakennusta kohti ja jotenkin vain ajattelin tulla vilkaisemaan, olisitko täällä. Onhan perjantai-ilta, joten ajattelin olevan hyvinkin mahdollista, että olisit ystävinesi täällä iltaa viettämässä. - Eikä mieleesi tullut esimerkiksi soittaa kännykkääni? Vai ajattelitko tulla katsastamaan josko olisit löytänyt täältä itsellesi iltaseuraa? Buffy oli nyt kohottanut katseensa miehen rinnalta tämän silmiin ja koetti pitää naamansa peruslukemilla. Yhtä pokerina Angel vastasi: – Eihän tuolla tanssilattian metelissä mitään puhelinta kuule, ja silloin yllätys olisi mennyt piloille. Uskoakseni sisääntuloni oli paljon vaikuttavampi näin. Ja mitä siihen iltaseuraan tulee-, Buffy keskeytti Angelin omahyväisen vuodatuksen suutelemalla tätä lujasti. Hän tunsi miehen hymyilevän huuliaan vasten ja kamppailevan naurunpurskahdusta vastaan. - Entrancési oli tosiaankin melkoinen... maineeni ei enää koskaan tule olemaan sama kuin tätä iltaa ennen! Vaan kyllä mahdoit nauttia aiheuttamastasi huomiosta. Klubilla ei ollut varmasti ainoatakaan naista, joka ei olisi kuolannut perääsi, herraseni! Angel ei voinut enää pidätellä nauruaan ja hykersi ilkikurisesti: – Vaan eipä neitikään näyttänyt olevan pahoillaan aiheuttamastani reaktiosta! Vaan tuskinpa heille jäi mitään epäselvyyksiä siitä, kuka kuului kenellekin! En ole eläessäni nähnyt niin mustasukkaista ilmettä kuin ympärilläsi seisovilla neitosilla! Et varmaankaan ollut kertonut minusta ystävillesi, olettaisin? Buffy katsoi miehen leukaa mietteliäänä. – Itse asiassa olin vähällä joutua tekemään juuri sen, mutta kun itse keskustelun aihe sattuukin juuri silloin kävelemään sisään, niin en ehtinyt tehdä sitä. Hyvä niin, eivät ne sitä olisivatkaan ymmärtäneet, kuten eivät juuri mitään muutakaan… Angelin kasvot muuttuivat huvittuneista hieman huolestuneiksi. Hän rypisti kulmiaan. Jokin Buffyn äänensävyssä kertoi, etteivät asiat olleet aivan niin hyvin kuin hänen tyttöystävänsä antoi ymmärtää. – Buffy, Angel sanoi vakavana ja kohotti etusormellaan tämän leukaa niin, että tämän katse kohtasi hänen omansa. – Minulle tulee nyt väistämättä sellainen tunne, että sinä et ole kertonut minulle aivan kaikkea... luulin että sinulla alkoi olla asiat hyvin täällä. Buffy koetti väistää miehen katsetta, joka näki aina hänen lävitseen. Oli totta, ettei hän ollut kertonut Angelille aivan kaikkea. Mutta miksi olisi? Mies olisi vain huolehtinut turhaan. Hän pystyi vielä valehtelemaan kirjeissään ja puhelimessa, mutta kasvotusten hän ei pystynyt kätkemään totuutta tarkkanäköiseltä poikaystävältään. Nyt salailusta ei ollut enää mitään hyötyä. Buffy loi silmänsä alas ja sanoi hiljaa: – Niin...asiat eivät ole ihan niin hyvin kuin olen antanut ymmärtää. En vain halunnut huolestuttaa sinua. Olit muutenkin niin huolissasi pärjäämisestäni täällä, etten halunnut lisätä murhettasi. Tähän Angel vastasi kiivaasti: – Mutta pieni hölmöläiseni, poikaystävien tehtävä on murehtia onko heidän tyttöystävillään kaikki hyvin. Angelin sanat olivat niin hellyttävät, että Buffy tunsi kyynelen kihoavan silmänurkkaansa. Pyyhkien sen kuitenkin nopeasti pois sormellaan hän jatkoi: – Tämä on ensimmäinen kerta, kun tapaamme tänne tuloni jälkeen, ja heti sinä näet lävitseni... Angelkin tunsi palan kihoavan kurkkuunsa ja tarttui käsillään tytön kasvoihin ja hyväili tämän poskia peukaloidensa päällä. – Miksi sitten et kertonut mitä on meneillään? Pelkäsitkö että reagoisin jotenkin oudosti? Buffy vastasi hämmentyneenä: – En tiedä... ehkä. Ehkä pelkäsin, ettet pitäisi minua itsenäiseen elämään kykenevänä, jos heti alkuun valittaisin jokaisesta eteen nousevasta esteestä. Kaikki muut täällä tuntuvat sopeutuvan yliopistoelämään heti alusta pitäen. Tuntuu, kuin minussa olisi jotain vikaa kun en edelleenkään tunnu löytäväni paikkaani täällä. Angel silitti Buffyn hiuksia ja sanoi hiljaa. – En koskaan voisi pitää sinua kykenemättömänä huolehtimaan itsestäsi. Yliopistoelämä on jokaiselle vaikeaa alussa. Koko ensimmäinen vuosi on vaikea. Kyseessä on sentään koko tähänastisen elämäsi täydellinen mullistus, eikä silloin ole ollenkaan pikkumaista myöntää itselleen, ettei välttämättä heti pärjää kaikessa. Kukaan ei sopeudu tähän heti. Toiset vain ovat liian tyhmiä myöntämään sitä. Buffy tuijotti Angelia hiljaisena ja nyökkäsi. – Olet oikeassa...on vain niin hankalaa, kun siitä ei voi keskustella kenenkään kanssa. Tunnen olevani niin yksin kaiken tämän kanssa... ja Corinna ja muut eivät tee joukkoon sopeutumista yhtään sen helpommaksi! Angel sanoi päättäväisesti: – Buffy... jätä Corinnan kaltaiset ihmiset omaan arvoonsa. Ei heistä kannata välittää. Heille ihmisen arvo määrittyy tämän tilillä olevan rahasumman ja suosituimmuusprosentin perusteella. He näkevät ihmisistä vain miten muodikkaat vaatteet tai viimeisimmän tyylin mukaiset hiukset näillä on, eivät ihmistä tänä itsenään. Miten on muiden ystäviesi laita? Kai heistä nyt joku inhimillinenkin sielu löytyy? Buffy hymyili vaisusti. – Eipä juuri... koko porukka tuntuu olevan samasta aivottomasta muotista valettua. Liikun heidän kanssaan lähinnä siksi, että yksinkään ei ole aina niin hauska olla. Ja voi heidän kanssaan hyvin puhua siitä onko mintunvihreä jo mennyt vaiko vasta tulossa oleva väri. Sekin voi olla uskomattoman mielenkiintoista, eikö sinustakin? Buffy sanoi tämän muka täysin vakavana. Angel katsoi häntä hitaasti päätään pudistaen. Buffy jatkoi: – Siis ei, niin hiukan arvelinkin. Mutta Anne on ihan mukava... meistä voisi ajan myötä tulla jopa hyvätkin ystävät. Hän on ihan erilainen, kun ei ole bimbojengin vaikutuspiirissä. Silloin hänkin puhuu jostain muusta kuin kenkiensä solkien yhteensopivuudesta kynsilakkansa kanssa. Buffy katsoi miestä mietteliäänä. – Oliko sinulla yhtään samanlaisia tuntemuksia opiskelijaelämästä kun aloitit yliopiston? Buffy oli tavannut Angelin kun tämä oli aloittanut hänen kotikaupunkinsa yliopistossa kolme vuotta sitten. Angel oli tuolloin tehnyt iltatöitä tutor-opettajana tytön lukiossa. Sitä tietä he olivat tavanneetkin. Buffyn äiti oli palkannut miehen opettamaan tytärtään parina iltana viikossa. Silloin hän oli ollut vielä lukiota aloitteleva teini-ikäinen, joka ei voinut uskoa yliopisto-opiskelijan kiinnostuneen hänestä muuten kuin pikkutyttönä, joka uhkasi reputtaa algebrassa. Vaan toisin kävi. Muutaman viikon kuluttua opiskeluillat alkoivat venyä yhä pitemmiksi ja Buffyn äiti alkoi aavistella jotain olevan meneillään. Tyttären jälleen kerran hiivittyä kotiin puolen yön aikoihin oli äiti pistänyt tämän melkoiseen ristikuulusteluun. Hän ei pitänyt Buffyn kiinnostuksesta vanhempaan opiskelijaan ja kestikin aikansa, ennen kuin alkoi hyväksyä tyttärensä seurustelun Angelin kanssa. Huomattuaan tämän olevan kunnollinen mies, saattoi Buffy kutsua Angelin kotiinsa ilman uhkaa siitä, että äiti odottaisi eteisessä haulikon kanssa! Angel sanoi: – Alku oli hankalaa minullekin. Yhtäkkiä piti kantaa täysi vastuu itsestään ja tekemisistään. Ei sellaista opi hetkessä. Siksi aloitinkin tutor-opettajana toimimisen. Heidän kanssaan tunsin, etten ollut ainoa joka oli epävarma selviytymisestään. Ja se osoittautuikin erääksi elämäni parhaista teoista... kun oppilaakseni sattui tulemaan nuori ja pelokkaan oloinen neitokainen, joka ei tuntunut oppivan algebraansa millään. Buffy töytäisi miestä leikillään. – Ja varmistit kyllä senkin, etten jatkossakaan sitä oppinut! Mies halasi tyttöä lujasti ja suukotti tämän otsaa. – Parasta algebraa, jota olen koskaan opiskellut! Buffy päästi pienen kikatuksen ja nosti päänsä miehen olkapäältä. – Suostuisiko maailman surkein algebran opettaja ja samalla universumin paras poikaystävä ja ehdottomasti koko kaupungin komein mies tanssimaan kanssani? Angel virnisti ilkikurisesti. – Saisit maksaa kommentistasi, mutta jälkimmäiset kommentit hivelevät egoani niin mukavasti, että saat sanasi anteeksi. Tulehan mylady, meillä on tanssilattia valloitettavana! Nauraen hän kiskaisi tytön mukanaan ylös sohvalta ja suuntasi kulkunsa tanssilattialle. Buffy toivoi heidän aiheuttamansa hämmingin jo laantuneen, mutta kiihkeä supina levisi ihmisten keskuuteen jälleen heidän astuessaan esiin nurkastaan. Angel näki miten epämukavaksi Buffy tunsi olonsa kaikkien silmien edessä, kietoi kätensä tytön vyötärölle ja kumartui kuiskaamaan tämän korvaan: – Anna heidän katsella, älä välitä heistä. Tässä olemme vain sinä ja minä... ei ketään muuta kuin me kaksi. Annetaanpa heille sitten hiukan lisää kateuden aihetta..! Hitaasti Buffy kohotti kasvonsa mieheen päin, kietoi kätensä kevyesti tämän niskan ympäri ja nyökkäsi hyväksyvästi. Sitten hän hautasi päänsä Angelin paitaan ja antautui kauniin kappaleen sävelien vietäväksi. Jossain taustalla kuitenkin väikkyi ilkikurinen vahingonilo hänen kuvitellessaan miltä he näyttäisivät Corinnan ja muiden silmissä. Kuin tajuten hänen ajatuksensa Angel kiersi kätensä omistavasti hänen ympärilleen ja nojasi leukansa kevyesti vaaleaan päälakeen. Muutaman kappaleen mentyä Buffy nosti päätään ja katsoi Angelia. – Sinullahan ei ollut majapaikkaa, vai kuinka? Mies katsoi häntä hymyilevänä. – Ei niin...osaisitko suositella vaikka jotain hyvää motellia? Buffy oli miettivinään ankarasti. – En tunne kaupunkia vielä niin hyvin, mutta yhden paikan kyllä tiedän. Se on lähellä yliopistoa... mutta sen sänky on kovin kapea. Eikä muukaan sisustus ole hurraamisen arvoinen. Esteettinen silmäsi voi kärsiä siitä... Silmät tuikkien Angel tarttui seuralaisensa käteen ja siitä kiinni pitäen alkoi johdattamaan heitä ulko-ovelle. – Mutta siellä saamani seura on kyllä viiden tähden luokkaa..! Nauraen pariskunta astui sisään pieneen huoneeseen. Buffy kauhistui huomatessaan mihin siivoon oli paikan jättänyt. Vaatteita lojui ympäriinsä ja koulukirjat olivat hujan hajan sängyllä aikaisemmin illalla tapahtuneen pänttäämisen jäljiltä. Angel katseli huvittuneena kuinka Buffy keräsi vaatteet salamannopeasti kasaan ja viskasi ne kaappiinsa. Hän keräsi kirjat sängyltään ja lastasi ne kirjoituspöydälle. Sitten hän pysähtyi miehen eteen ja oli kuin ei olisi juuri tehnyt mitään äskeisistä raivausoperaatioistaan. Angel kumartui suutelemaan tätä ja tunsi intohimon hulvahtavan lävitseen kuin kuuma laava. Suurin ponnistuksin hän nosti päänsä ja kysyi: – Saisiko sinulla oikeastaan olla yövieraita täällä? Ainakaan miespuolisia? Buffy katsoi häntä ihmetellen, johon mies kiirehti selittämään: – En vain halua että joudut vaikeuksiin. Meidän yliopistossamme siitä oli aika tiukat säännöt ja voi sitä joka jäi kiinni... Buffy ei voinut kuin hymyillä muistellessaan niitä monituisia kertoja, jolloin oli itse vieraillut Angelin opiskelija-asunnossa yliopistolla. Monen monituisen kerran oli hän anivarhain aamulla hiipinyt ulos asuntolasta ja jopa kerran ikkunan kautta, kun käry oli liian vähällä käydä! – En oikeastaan jaksaisi välittää sellaisesta juuri nyt, Angel, mutta rauhoittaakseni mielesi voin kertoa että valvojamme matkusti pois täksi viikonlopuksi. Joten kiinnijäämisen vaaraa ei ole, koska joka ikinen muukin täällä rikkoo sitä sääntöä aivan täysillä varsinkin tänä viikonloppuna, kun valvova silmämme on lomalla! Buffy kaivoi lipastonlaatikosta muutamia kynttilöitä ja sytytti niitä eri puolille huonetta. Unenomainen valo levisi joka puolelle, luoden pehmeitä varjoja heidän ympärilleen. Buffy huokaisi onnellisena. – Seuraava suunnitelmani on viettää mukava viikonloppu... myöhään nukkuen... vuoteesta lainkaan poistumatta! Angel virnisti veikeästi. – Kuulostaa kerrassaan hyvältä... Buffy tirskahti ja alkoi vetää päiväpeitteitä sivuun sängyltään. – Eikä meitä häiritse mikään eikä kukaan. Angel asetti kassinsa seinän vierustalle ja riisui takkinsa. – Sittenhän meillä on aikaa nauttia toisistamme koko pitkän viikonlopun ajan! Buffy asteli miehen luokse ja kietoi kätensä tämän ympärille onnellisena. – Et usko miten ikävä minulla on ollut sinua! Ei ole kulunut yhtäkään iltaa, ettenkö olisi kuvitellut sinun olevan täällä kanssani... ja vain rukoillut että saisin nähdä sinut edes unissani... Hän painoi äkkiä punehtuneet kasvonsa tiukasti Angelin paitaa vasten ja kuuli tämän hyrähtävän tyytyväisenä. – Vai niin... millaisia unia? Sellaisia joita minä olen nähnyt sinusta? Buffy nosti päänsä ja katsoi miestä pää kallellaan. – En tiedä osaanko kertoa niistä, mutta voisin kyllä näyttää..! Angel siveli tytön poskea ja kumartui painamaan suukon tämän nauraville huulille. – Kuulostaa hyvältä... olenkin aina ollut parempi demonstraatioissa kuin teoriassa... Sen jälkeen sanat olivat turhia. Molempien silmistä paistoi niin suuri kaipaus, että he vain katsahtivat toisiinsa, ja seuraavassa hetkessä olivat keskellä intohimoista suudelmaa. Buffy tunsi jalkojensa kohoavan ilmaan, kun Angel nosti hänet ylös ja itsensä tasalle. Hän potkaisi kengät jaloistaan ja kietoi jalkansa miehen vyötäisille lukiten nilkkansa tämän selän taakse. Angelin huulet leikittelivät hänen omillaan lämpiminä ja kiihkeinä. Hän hyväili käsillään miehen voimakkaita harteita ja voimakasta selkää. Angel hyväili hänen selkäänsä kevyellä kosketuksella, joka sai aikaan kylmien väreiden kiirimisen aina niskasta varpaisiin saakka. Hetkeksikään suudelmaa keskeyttämättä Angel kulki hitaasti takaperin kohti vuodetta. Tuntiessaan sen reunan osuvan polviinsa, hän vajosi istumaan sängylle ja vei tytön mukanaan alas. Buffy nousi polvilleen miehen eteen ja alkoi verkkaan avata tämän paidannappeja. Hitaasti hän työnsi vaatekappaleen alas tämän hartioilta ja pysähtyi hetkeksi katselemaan poikaystävänsä lihaksikasta yläruumista. Rintalihakset piirtyivät kauniina kynttilöiden pehmeässä valossa ja vahvat vatsalihakset värähtelivät hänen kosketuksestaan. Hiljaa mies katseli, kuinka tytön pienet sormet sivelivät hänen hartioitaan, ihmetellen niiden voimakkuutta ja kauneutta. Vaistomaisesti hän kumartui ja laski Buffyn topin olkaimet alas, vetäen sen seuraavaksi varovasti pois tämän yltä. Hän henkäisi ihastuneena nähdessään mustat, olkaimettomat liivit sen alla. – Sinä siis pidät niistä... Buffy hymyili tietoisen näköisenä Angelin ilmeelle. Alusvaatteet olivat lahja Angelilta, jotka tämä oli jokin aika sitten lähettänyt. Niiden mukana oli ollut viesti. “Toivottavasti saan nähdä nämä joskus ylläsi... Rakkaudella, Angel”. Mies avasi tytön hameen vetoketjun ja tämä pujottautui siitä pois. Alushousut olivat yhteensopivat yläosan kanssa. Molemmat olivat mustaa silkkiä, jonka reunassa kulki helmenvalkoinen pitsi. Buffy oli tyrmistyttävä viekoitteleva näky mustassa alusasussaan. Mies ei voinut kuin koettaa saada henkensä tasaantumaan. – Miten laitoitkin päällesi ne juuri tänään? hän kysyi viettelevästi ja kumartui hivelemään tytön solisluuta huulillaan. Buffy taivutti nautinnollisesti päätään. – Kun pidän niitä ylläni, voin ainakin kuvitella sinun olevan täällä minua odottamassa... Angel kohotti hitaasti päänsä. – Tarkoitatko, että olet keskellä arkipäivää pitänyt niitä ja ajatellut että...? Buffy hymyili. – Juuri sitä. Kun ikäväni on kasvanut liian suureksi, olen lohduttanut itseäni kuvittelemalla sinun näkevän minut niissä... usko pois, keskellä rankkaa luentoa on melko kutkuttavaa tietää pitävänsä yllä sinun lahjoittamiasi alusvaatteita..! Koko mielikuva oli niin kiihottava, että Angelin alkoi olla vaikea pitää itsensä kasassa. Hän vain kumartui suutelemaan tyttöä nälkäisesti ja hyväili tämän jäntevää selkää liivien hakasia hapuillen. Samanaikaisesti Buffy antoi käsiensä vaeltaa miehen selkälihaksien ylitse tämän vyötärölle ja alkoi avata tämän housujen vyötä. Angel auttoi häntä ja pujottautui housuistaan viskaten ne lattialle. Nyt miehellä oli yllään enää mustat silkkiboxerinsa. – Pidän väristä, Buffy mumisi miehen suudellessa hänen kaulaansa. Angel hymyili ja jatkoi tämän ihon hyväilyä. Ei vienyt kauaakaan, kun molemmat olivat päässeet eroon myös alusvaatteistaan. Hitaasti he vajosivat pehmeälle vuoteelle toisiaan kiihkeästi suudellen ja hyväillen. Angel kumartui puoliksi tytön päälle ja tämä kietoi toisen jalkansa miehen reiden taakse. Hän hyväili antaumuksella huulillaan Buffyn kaunista yläruumista tämän näykkiessä hellästi hänen olkaansa. Buffy hymyili tyytyväisenä kun kuuli miehen urahtavan mielihyvästä. Pian jännite alkoi kasvaa sietämättömäksi ja Angel asettui tytön päälle, nojasi ruumiinpainonsa kyynärpäihinsä ja pakotti itsensä katsomaan tyttöä. Hän ei koskaan mennyt pitemmälle kuin mihin tyttö oli valmis. Monesti Buffy mietti, miten kukaan saattoi olla niin hellä ja huomaavainen rakastaja kuin Angel oli. Buffy kiersi jalkansa miehen selkään nyökkäsi tämän kysyvälle ilmeelle. Hurmion tahdit tempaisivat rakastavaiset tuota pikaa mukaansa kuin aallonpohja meren hiekan. Koko huone alkoi kieppua heidän ympärillään intohimon syövereiden imaistessa heidät yhä syvemmälle purppuranpunaisiin pilviin... He yhtyivät yhdessä sokaisevassa leimauksessa, kahden vartalon sulautuessa yhdeksi. Hikisinä ja hengästyneinä he viimein vajosivat vuoteelle, yhä tiukasti kiinni toisistaan pitäen. Uupuneena Angel vain suuteli Buffya hellästi huulille ja silitti hikisen suortuvan pois tämän otsalta. Buffy vastasi eleeseen suutelemalla takaisin kaikella miestä kohtaan tuntemallaan rakkaudella. - Minä rakastan sinua, Buffy..., Angel kuiskasi pimeässä rakastetulleen. Buffy vastasi: – Minäkin rakastan sinua, Angelini... oma enkelirakastajani. Angel hymähti hellästi Buffyn poikaystävästään käyttämälle hellittelynimelle. Totisesti Buffyn luona hän tunsi olevansa taivaassa..! Buffy katseli miestään rakkauden täyttämin silmin. – Olet ikuisesti minun…vain minun. He käpertyivät tiiviisti sylikkäin peitteiden alle ja asettuivat nukkumaan. Kynttilöiden verkkaan hiipuvat liekit loivat unenomaisia varjojaan vuoteella lepäävien rakastavaisten ylle... |
| O s a 2 |