| R a k k a u t t a M e r e l l ä |
| Kirjoittaja: Civil Angel E-mail: civilangel80@hotmail.com Luokitus: K-15, paikoitellen ehkä K-18 Yhteenveto: Buffy vanhempineen on lähdössä lomaristeilylle. Buffy ei ole varsinaisesti Vampyyrintappaja, mutta hänellä on kontaktinsa sellaiseen maailmaan. Hän seurustelee Angelin kanssa, joka on entinen vampyyri, jolla on sielu. Angel voi elää myös valossa ja koko sielun menettämisen mahdollisuutta ei ole olemassakaan. Vanhemmat eivät hyväksy seurustelua Angelin kanssa, koska he näkevät tämän henkilönä josta koituu vain harmia heidän tyttärelleen. Tätä ei korviaan myöten rakastunut nuori nainen ota tietenkään kuuleviin korviinsa, joten kaiken on tapahduttava salassa… Tekijän huomautus: Tarinan tapahtumat eivät sijoitu mihinkään tiettyyn paikkaan Amerikassa. Tarinassa esiintyvät pikkuasiat (esim. risteilyllä matkustajista otettavat kuvat) eivät välttämättä ole käytössä USA:ssa, mutta tästä ei tekijällä ole varmuutta. Kutsuttakoon sitä luovien vapauksien ottamiseksi. J Vastuunvapautus: En omista sarjaa enkä sen henkilöitä. Otan heidät vain väliaikaiseen lainaan antaakseni heille edes hiukan kaipaamaansa onnea..!! Palaute: Pretty please...?!! Erittäin tervetullutta!!! Tämä oli aikoinaan ensimmäinen kirjoittamani Buffyfic, joten kaikenlainen palaute on toivottua!! Oli kuulas maaliskuun päivä. Satama oli jo täynnä ihmisiä, jotka jonottivat satamalaiturin kupeessa odottavaan loistoristeilijään. Buffy astui ulos autosta vanhempiensa kanssa ja he etsiytyivät laivaan kiemurtelevan jonon perään. Buffy tunsi vatsassaan kiemurtelevan, kun hän katseellaan haki erästä pitkää hahmoa väkijoukosta...he olivat odottaneet tätä matkaa jo niin kauan. Tapaaminen oli hyvin hankalaa arkiolosuhteissa, mutta tällä matkalla heillä olisi tilaisuus viettää aikaa yllin kyllin toistensa kanssa... Viimein hän huomasi pitkän, tumman miehen katselevan häntä väkijoukon yli. Heidän katseidensa kohdatessa hänen sisäänsä levisi kihelmöivä odotuksen tunne. Angel katseli häntä ja muodosti huulillaan sanan “pian”. Buffy nyökkäsi mahdollisimman huomaamattomasti, jotteivät hänen vanhempansa olisi huomanneet mitään. He eivät pitäneet siitä, että heidän ainoa tyttärensä vietti aikaansa kyseisen herran kanssa. Heistä Angelissa oli jotain pahaenteistä ja he aavistelivat tämän miehen saattavan heidän lapsensa vain hankaluuksiin. Vaan tämä ei tietenkään estänyt Buffya tapaamasta rakastettuaan. Kaiken piti tapahtua aina mahdollisimman salassa, jotteivät vanhemmat olisi saaneet vihiä tyttärensä seurustelusta nenänsä alla. Usein Buffy käytti ystäviään alibina vieraillessaan Angelin luona. Hänen paras ystävänsä Willow olikin innolla juonessa mukana ja teki kaikkensa avustaakseen rakastavaisten tapaamisissa. Tälläkin matkalla alibina oli samalle laivalle tuleva ystävä. Tällä kertaa kaukainen nettituttava. Buffy oli kertonut vanhemmilleen olleensa jo kauan sähköpostikirjeenvaihdossa erään mukavan chicagolaistytön kanssa ja tapaavansa tämän ensi kerran kyseisellä risteilyllä. Vanhemmat olivat iloissaan uutisista ja lupasivat, että tytöt saisivat varmasti pitää hauskaa keskenään laivalla. Tietenkin he halusivat myös tavata hänet, mutta se ongelma Buffyn piti vain ratkaista myöhemmin. Nyt hän ei jaksanut ajatella mitään muuta, kuin poikaystävänsä tapaamista... Näihin mietteisiin uponneena hän yllättäen havahtui, kun hänen isänsä tuuppasi tytärtään leikkimielisesti selkään jonon liikkuessa. – Havahduhan jo mietteistäsi kultapieni, tai muuten jäämme tien tukkeeksi! Hajamielisesti hymähtäen Buffy liikahti eteenpäin muutaman askelen jonon mukana ja kurkotti katsettaan suuntaan, jossa oli Angelin viimeksi nähnyt. Hän ei ollut siinä enää. Huoahtaen Buffy asetti laukkunsa lähtötarkastuksen läpivalaisuhihnalle ja kulki metallinpaljastimien lävitse. Kunhan päästäisiin laivaan, hän sanoisi menevänsä etsimään ystäväänsä, ja että heillä olisi sovittu tapaaminen kannella. Hän ei sanoin voinut kuvailla ikäväänsä Angeliin...saada olla taas tämän vahvojen käsivarsien syleilyssä...katsella tämän harmaiden silmien pilkettä ja ilkikurista hymyä...Tyttö ei ollut saanut viettää kunnolla aikaa poikaystävänsä kanssa kokonaiseen kuukauteen...koulussa oli juuri ollut tenttikausi ja vanhemmat olivat pitäneet visusti huolen siitä, ettei hän vieraillut “ystäviensä” luona liiaksi. Myös Angel tunsi ilon läikähtävän sisällään nähdessään taas tyttöystävänsä tämän kavutessa vanhempineen laivan portista sisään. Angel oli jo ottanut itselleen paikan kannelta ja katseli tyttöä. Buffy huomasi hänet ja lämmin hymy levisi tämän kasvoille. Vaivihkaa hän osoitti puseroaan, jossa luki “Beauty of flowers” ja osoitti B-kirjainta. Tämän jälkeen hän näytti sormillaan ensin 1 ja sitten 3. Siis he olisivat hytissä B 13. Angel nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. Sitten hän osoitti rannekelloaan ja näytti kahta sormeaan, jonka jälkeen viittoili ylimmälle kannelle päin. Buffy myös nyökkäsi ja kääntyi jatkaakseen matkaansa vanhempiensa perässä. Mies lähetti hänelle lentosuukon ja jäi hymyillen katselemaan tämän perään. Pian he tapaisivat! Summersien perhe astui sisään hyttiinsä ja rouva Summers huokaisi välittömästi ihastuksesta mittaillessaan kaunista hyttiä katseellaan. – Kerrassaan ihastuttavaa! Tästä tulee loistomatka, tunnen sen luissani! Vai mitä kultaseni? Herra Summers halasi vaimoaan ja suukotti tätä otsalle. – Niin on! Ja koko laivassa lienee myös juuri tarpeeksi kauppoja teille kahdelle! hän lisäsi nauraen. Buffy katseli vanhempiensa yllättävää kuhertelua ja ajatteli matkan tekevän näillekin hyvää. Kumpikin paiski kaiken aikaa niin paljon töitä, ettei aviopuolisolle tuntunut jäävän koskaan tarpeeksi aikaa. Huomatessaan tilaisuutensa tulleen hän nappasi käsilaukkunsa ja huikkasi – Näyttää siltä että minä liukenen tässä vaiheessa. Tapaan Carolan kannella ihan kohta, hän varmaan jo odottaa minua. Buffyn äiti katsahti punehtuen tietoisen näköistä tytärtään – Mene vain kultapieni, ja kerro Carolalle että hän on tervetullut päivälliselle kanssamme tänään. Buffy vastasi empien – Niin, mutta sovin että söisin hänen vanhempiensa kanssa tänään. Mutta jospa seuraavalla kerralla... Tytön onneksi hänen äitinsä ei kiinnittänyt sanoihin juurikaan huomiota, vaan äännähti hyväksyvästi käännähtäessään ikkunalle päin. Buffy kääntyi kannoillaan ja suuntasi kulkunsa ulos hytistä ja kannelle. Kello oli miltei kaksi ja enää muutama minuutti ja hän olisi taas kasvokkain Angelin kanssa. Ajatus nosti hänet sellaisiin ilon sfääreihin, että hän miltei lensi portaat ylös kannelle ja pyöri hetken paikallaan hakien miestä katseellaan. Hetken kuluttua hän näki silmäkulmastaan tutun hahmon nojailemassa reelinkiin. Mies levitti käsivartensa tytön nähdessään ja otti lennosta kopin tämän juostessa hänen käsivarsilleen. Buffy huokasi onnesta Angelin kiertäessä kätensä lujasti hänen ympärilleen. Mies tempaisi tyttöystävänsä tiukkaan syleilyyn ja kieputti tätä ympäri ja ympäri. He nauroivat jälleennäkemisen riemusta ja suutelivat toisiaan kuin eivät olisi nähneet vuoteen. Heidän vihdoin erkaantuessaan hieman Angel otti Buffyn kasvot käsiensä väliin ja katsoi tätä rakastavasti. – Miten voikaan tuntua siltä, kuin viime tapaamisestamme olisi vähintäänkin vuosi! Olin vähällä juosta luoksesi jo satamassa ja vain tempaista sinut syliini muista välittämättä. Mies silitti sormellaan hellästi tytön poskea ja nauroi tämän vastatessa. – Teepä se, niin pääsemme kerralla eroon tästä salailusta. Ikuisessa kotiarestissapa ei sitten juuri asioita pääse salailemaan! Angel naurahti kuivasti – Ha haa, olipa hauska juttu. Nauran kuollakseni. Tähän Buffy vastasi yrittäen näyttää vakavalta – Ho hoo, oletpa hauskalla tuulella. Kuolematon nauraa kuollakseen. Hän käänsi päätään vinoon ja tarkasteli miestä pilke silmäkulmassaan. Heidän välistään huumoria ei kukaan muu olisi voinut ymmärtää. Kuolemattomuus oli tosiasiassa miehelle niin suunnaton taakka, että sen kestääkseen oli joskus pakko tehdä pilaa koko jutusta. – Eihän teille kuolevaisille nyt kaikkea huvia voi jättää. Tämän sanottuaan mies painoi päänsä tytön otsalle ja hyväili huulillaan tämän kasvonpiirteitä, kunnes painoi suunsa tämän suuta vasten ja alkoi suudella tätä hellästi. Buffy kiersi kätensä miehen niskaan ja painoi sormensa tämän hiuksiin. Angelin kädet kiertyivät tiukemmin hänen ympärilleen ja nostivat tämän puoleksi ilmaan. Buffy kiersi jalkansa miehen vyötärölle ja lukitsi nilkkansa tämän selkäpuolelle, jottei putoaisi. Angel istahti penkille seinän viereen tyttö yhä kiinni ylävartalossaan. Suudelmien muuttuessa kiihkeämmiksi heidän otteensa toisistaan vain tiukentuivat. Angel hyväili tytön selkää ja hiuksia suudellessaan tätä kaikessa kaipuussaan. Viimein Buffy vain nojasi päänsä miehen rintaan. Angel päästi syvän huokauksen ja laski poskensa tytön vaaleita hiuksia vasten. Muutaman minuutin kuluttua he kuulivat askelia kannelle vievien portaiden suunnasta ja painautuivat matalaksi seinän varjoihin. Angel painoi tytön tiiviisti itseään vasten ja kumartui tämän ylle. Buffy hengitti miehen paitaa vasten ja kuunteli tämän tasaisia, rauhoittavia sydämenlyöntejä. Kannella kävelevät ihmiset eivät heistä sen kummemmin välittäneet ja lähtivät pois melkein yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Tyttö katseli hajamielisenä kauempana olevaa kelloa, joka näytti miltei puolta kolmea. Buffy nosti vastahakoisesti päänsä miehen auringonlämpimältä paidalta. – Minun on varmaan kohta mentävä...vanhemmat alkavat vielä etsiä minua. Angel piteli tätä vielä hetken itseään vasten ja hellitti sitten otteensa. – Tapaan sinut sitten päivällisellä, niin kuin aikaisemmin puhuimme. Tulenko hakemaan sinua hytiltäsi? – Ei, saattaisivat vielä nähdä sinut. Varmaan turvallisempaa, että minä tulen sinun hytillesi. Sanoin jo illastavani “ystäväni Carolan” kanssa. Mies katsahti kelloaan miettivän näköisenä. – Ei mutta, kohtahan minulla ei ole enää aikaa päättää minkä leningin valitsen illalliselle! Ja kuinka kerkiän kähertää kutrini ja... Buffy töytäisi miestä hartiaan. – Hahaa! Tosi hauskaa! Ehkä minulla joskus vähän kestää valmistautua, mutta... – Vai vähän! Kerrankin sain odotella sinua tunnin, kun et osannut päättää kahden eri sävyisen sinisen välillä! Tähän Buffy vastasi yllättäen vakavana. – Mutta haluan olla kauneimmillani sinua varten. Mies silitti hellästi tämän hiuksia. – Sinähän olet. Aina. Nauraen Angel nosti tytön syliinsä ja nousi seisomaan. – Tavataan hytilläni varttia vaille 6. A-kannella, hytti 17. Painettuaan suukon tämän nenänpäähän hän lähetti tytön matkoihinsa. Buffy kääntyi vielä vilkuttamaan ennen kuin katosi portaikkoon. Perheensä hyttiin saapuessaan totesi Buffy sen olevan tyhjä. Vanhemmat olivat tietysti jossain shoppailemassa. Hän asetti laukkunsa sängylleen ja alkoi purkaa tavaroitaan. Risteily kestäisi 3 päivää ja hän toivoi pystyvänsä viettämään siitä suurimman osan poikaystävänsä kanssa. Hän nosti toalettilaukkunsa kassista ja vei sen pieneen kylpyhuoneeseen. Yöpukunsa hän laskosti tyynyn alle. Ensimmäinen yö oli varmaan viisainta nukkua vanhempien hytissä, mutta toisena hän aikoisi kyllä olla Angelin hytissä. Oli varmaan ikuisuus kun heillä viimeksi oli tilaisuus...! Hän työnsi ajatuksen toistaiseksi mielestään ja keskittyi laatimaan suunnitelmaa. Hänellä olisi niin hauskaa Carolan kanssa, että tämä pyytäisi häntä yökylään hyttiinsä toiseksi yöksi...hyvä! Se menisi varmasti läpi. Muut tilanteet täytyi vain improvisoida. Ja siihen hän oli luoja nähköön viimeisen kolmen vuoden aikana enemmän kuin tottunut. FBI-agenttikaan ei ollut niin hyvä keksimään tekosyitä ja alibeja yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin hän! Hän kävi selälleen sängylleen ja vaipui suloisiin unelmiin tulevasta lomasta laivalla. Noin tunnin kuluttua ovi kävi ja herra ja rouva Summers astuivat sisään hyttiin ostoskassien kera. Buffy heräsi ja alkoi äitinsä kanssa tutkia tämän saaliskassin sisältöjä. Buffy päätti itsekin mennä vilkaisemaan kauppoja ennen päivällistä. Hän vaihtoi ylleen kevyen villatakin ja suuntasi kohti kauppojen reunustamaa kävelykatua laivan keskiosassa. Putiikkeja oli kuin kaloja meressä. Oli matkamuistokauppoja, kahviloita, vaatekauppoja, kosmetiikkaliikkeitä, kenkäkauppoja, ravintoloita ja baareja. Pienestä koruliikkeestä hän osti ihastuttavan pienen kaulakorun, jossa oli uskomattoman ihanan värinen sininen kivisydän. Sopisi hyvin päivälliselle tarkoitetun asun kanssa. Alkaessaan valmistautua päivällistä varten Buffy istahti hytissä olevan pöydän ääreen ja alkoi laittaa hiuksiaan. Rouva Summers kurkisti tyttärensä takaa. – Oi, kuinka kaunis koru sinulla on! Löysitkö sen kauppakadulta? Hänen tyttärensä nyökkäsi myöntävästi ja alkoi levittää helmiäiskorallin väristä punaa huuliinsa. Hänen isänsä asteli peilin eteen sitoessaan solmiotaan. – Olettepas te niin hienona tänään, että! Miltei voisi luulla teidän kaunistautuvan joitain treffejä varten! Rouva Summers katsahti leikillisen paheksuvasti miestään ja jatkoi luomivärinsä levitystä. – Vaan sinusta tyttöseni sitä voisi melkein luullakin. Mahtaisiko sillä Carolalla olla joku mukavannäköinen velikin mukana..?! – Äiti! Buffy huudahti muka kiukkuisena. – Saa kai sitä tyttö kaunistautua ihan itseään varten! – Totta kai kultaseni, totta kai. Isä hymähteli tietäväisen näköisenä vaimolleen tämän luodessa samansävyisiä silmäyksiä hänen suuntaansa. – Me lähdemme nyt, pöytävarauksemme on tasan kuudelta. Missä tapaat sen ystävättäresi? Buffy koetti kuulostaa välinpitämättömältä. – Oi, tapaan hänet kohta tuolla aulassa. En vielä tiedä missä he syövät, joten emme varmaankaan näe ennen kuin illalla. Haittaako jos menemme vielä jonnekin istumaan ja ehkä diskoonkin? Äiti naurahti. – Pitäkää toki hauska ilta. Pitäähän nyt nuorten saada välillä hullutellakin! Vanhemmat kääntyivät lähteäkseen. Buffy kuuli vielä oven läpi heidän mutisevan tietäväisen oloisina – Taitaa olla joku lomaromanssi tytöllä meneillään..! Buffy naurahti huvittuneena, eivätpä raukat tienneetkään kuinka oikeassa olivat! |