Perustiedot

Luonne

 

Historiaa ja tulevaisuutta:
   Joulukuun viimeisinä päivinä vuonna 2002, myöhäisenä joululahjana, minulle saapui Katilta (nykyään tunnetaan Anna A:na) Kuujärvestä komeaakin komeampi suomenhevosori nimeltä Kuujärven Leijonamieli, lempinimeltään Leija. Heti kuultuani orin ollessa myytävänä tein siitä ja tammasta R.I. Peilin Heijastus tarjouksen Katille, eikä aikaakaan kun Leija jo talliini muutti, Peilin Heijastus kahta viikkoa myöhemmin vuokrallaolonsa vuoksi. Ennen minulle tuloa Leijonamielellä oli jo astutettu muutamia tammoja ja siltä löytyi jo muutamia hienoja jälkeläisiä, mukaanluettuna ori Kuujärven Hilpeä Hipsuttaja joka suoraan vieroituksesta siirtyi omistukseeni. Kisattukin Leijalla oli varsin kiitettävällä menestyksellä, suku orilla on kerrassaan mainio luonteesta puhumattakaan, kukapa ei tähän hurmuriin olisi ihastunut ensisilmäyksellä?
   Minulle saavuttuaan kisasin orilla metrin ratoja esteissä ja koulua helppo A -tasolla hyvällä menetyksellä, Leija jatkoi tammanomistajien suosiossa ja oli jo valloittanut sydämeni pysyvästi.
   Kevääseen 2004 saakka kisasimme aktiivisesti Leijan kanssa vaativalla tasolla koulua ja esteitä 120 cm luokissa vaihtelevalla menestyksellä, kunnes toukokuussa alkoi Leijan jaloissa ilmetä vanhuuden tuomia ongelmia, ja tähän asti huipussaan pysynyt kuntokin alkoi rapistua. Kesällä 2004 lopettelemme kisoissa käyntiä, verryttelyn vuoksi starttailemme muutamia helppoja luokkia mutta pääasiassa aika kuluu suklaasilmäiseltä oriltani leppoisten maastoretkien ja tarhakaverien seurassa.

Luonnekuvaus:
   Puhtaasta kullasta tehty sydän, innokaan yritteliäs, rohkean itsevarma ja lempeän veikeä, siinä Kuujärven Leijonamielen, tuttavallisemmin Leijan, mahtava persoonallisuus muutamalla sanalla kuvattuna. Älykkäämpää ja ystävällisempää oria saa hakea hartaasti ja pitkään varmastikin löytämättä, Leija on kerrassaan ainutlaatuinen hevonen, jota ei kertakaikkiaan sanoin voi kuvailla.

   Ratsastettaessa Leijalla riittää puhtia vaikkapa muille jakaa, mutta silti se on kuuliainen ja rehti, oikea perussuokki. Leijan askeleet ovat pehmeämmästä päästä ja kauniin liidokkaat askellajissa kuin askellajissa, tämän oriin selkään on aina yhtä suuri ilo kiivetä. Apuihin Leija vastaa hyvin ja mielellään, mutta ajottaisen kärsimättömyytensä takia ei aivan aloittelijoille sovellu. Orin kanssa saa myös tehdä töitä jos hyvään lopputulokseen pyrkii, sillä jos ratsastaja vain tyytyväisenä selässä istuu ei Leijakaan vaivaa jaksa nähdä ja jättäytyy näykkimään kentän aidan alta pilkottavaa ruohotupsua. Useimmiten ei Leijaa kuitenkaan paikallaan hetkeäkään nähdä, se on aina vauhdissa viilettämässä harja putkella ja häntä liehuen, mutta juuri koskaan se ei ryöstäydy ratsastajan hallinnasta ja on kaikin puolin hyvin turvallinen ratsu.
   Estekentällä Leija Loistaa isolla L:llä; sen hyppytyyli ja lähestymiset hivelevät täydellisyyttä, se kääntyy tarvittaessa vaikka kolikon päällä ja korvat hörössä suuntaa innoissaan esteen yli jättäen runsaasti ilmavaraa, oli este kuinka korkea tahansa, kohtuuden rajoissa tietenkin. Leija todella nauttii esteiden yli hyppimisestä, eivätkä maastoesteet poikkeusta tee, vaikka Leija hieman varovaisempi niiden kanssa onkin.
   Kouluradan aitojen välissä on Leija kuin kotonaan sielläkin sulavine liikkeineen ja näyttävine ulkomuotoineen. Puolipidätteitä ei tosin toisinaan kannata säästellä, sillä orilta kyllä löytyy energiaa ja menohaluja sille päälle satuttuaan. Leija hallitsee kiitettävästi vaativankin tason liikkeitä ja sillä onkin kisattu vaativaa B:tä hyvällä menestyksellä, näin iän karttuessa olemme tosin siirtyneet helppoihin luokkiin, sillä herra ei enää nykypäivänä vedä vertoja nuoruuden vetreydelleen.
   Maastossa Leija tykkää päästellä tallissa kertyneitä höyryjä ulos kiitämällä tuulen lailla läpi ryteikköjen, useimmiten ratsastajan pidätteistä pahemmin piittaamatta, joten jos laukan Leijan kanssa maastossa nostaa ei ratsastaja kovinkaan heikkohermoinen saa olla. Suustaan kun ori hyvin herkkä on ei ohjista kiskominen ja sahaaminen asiaa auta, Leija kyllä tiensä selvittää kapeimmillakin poluilla ja tiheimmissäkin pusikoissa kunhan ratsastaja ei ohjissa roikkumalla pahasti häiritse, ja se kyllä hidastaa jos maasto liian vaaralliseksi laukkailulle alkaa käydä.

   Hoidettaessa Leijaa ei helpoksi voi sanoa, vaikka ystävällinen se toki onkin. Harjauksesta ori suunnattomasti nauttii, mutta kevyemmällä kädellä harjaavat hoitajat saavat sen helposti kutiamaan. Harjattaessa Leija tulisi pitää karsinassa eikä viedä käytävälle, sillä siellä ori osoittaa useinkin rajatonta kiinnostusta muita hevosia, varsinkin kauniimman sukupuolen edustajia kohtaan ja yrittää niiden kanssa lähempää tuttavuutta keinoja kaihtamatta tehdä. Se kannattaa myös sitoa molemmilta puolilta kiinni, muutoin Leija usein innostuu tanssahtelemaan ympäri karsinaa. Enemmän tai vähemmän piilevät kahlekuninkaan taidot saattavat päästä valloilleen jos ori karsinan tai tarhan portin hakaan pääsee käsiksi, joten aina tulisi muistaa laittaa myös alimmainen haka kiinni jättäessä viattoman ilkikurisin suklaasilmin katselevan Leijan karsinaansa tai tarhaansa.
   Varustoitaessa ei Leijan kanssa useinkaan ongelmia ilmene, toisinaan se saattaa päänsä heittää ylös välttääkseen kuolaimet, mutta napakka käsky tai napautus ryntäille ja turpa palaa takaisin ihmisten ilmoille mukisematta. Suitsia laitettaessa tulisi riimu liu'uttaa oriin kaulalle karkaamisyrityksen estämiseksi, muutoin saattaa hoitaja saada Leijaa etsiä kauravaraston tai porkkanasäkin kimpusta pikkurikollisen roolista.
   Kuljetusvaunuun Leijan saa melkoisen helposti huijattua kauraämpärin rakkaalla avustuksella, mutta siellä pysyminen onkin jo toinen tarina. Heti päästyään lastaussillan toiselle puolelle sisälle vaunuun ori rynnistää vauhkonoloisesti suorinta tietä ulos, ja uudestaan vaunuun saaminen saattaakin jo pidemmän ajan kestää.
   Kisapaikalla, jos sinne asti selvitään, Leija on rauhallinen ja lempeä eikä siitä useinkaan koidu ongelmia. Niin utelias toisia hevosia kohtaan kun Leija kotitallissa onkin, kisapaikalla se ei muista tunnu juurikaan välittävän. Suoritukseensa ori keskittyy täydellisesti eikä anna niin minkään itseään häiritsevän, vaikka joskus harvoin kärsimättömyys saattaakin viedä voiton omaa vuoroa odoteltaessa. Siksi siis onkin aina hyvä, jos radalle pääsemme ensimmäisten ratsukoiden joukossa eikä suurempien luokkien kohdalla odotusaika veny kovinkaan pitkäksi.
   Eläinlääkäriä ei Leija kavahda, vaikkei muiden hevosten tavoin tietenkään toimenpiteistä pahemmin pidä. Koskaan ei Leija karkuun yritä juosta tai eläinlääkäriä näykkiä tai potkia, vaan seisoo kuuliaisen kiltisti paikoillaan toimenpiteiden loppuun saakka, joskin korvat toisinaan niskaan kiinni liimautuvatkin. Kengittäjän kanssa Leija menettelee täysin samoin, vaikka joskus saattaakin jalkaansa nykiä alas varsin sisukkaastikin. Kaiken kaikkiaan Leija kuitenkin käyttäytyy mallikelpoisesti eikä siitä eläinlääkärin ja kengittäjän käyntien aikana juurikaan harmia koidu, vaan usein saan kuulla kehuja harvinaisen rauhallisesta (?) ja hyväkäytöksisestä oristani.

   Lyhyemmin sanottuna Leija on kertakaikkisen monivivahteinen persoonallisuus, joka on varmastikin valloittanut jokaisen elämänsä aikana ohikulkeneen tuttavuuden viattomilla mutta veikeillä suklaasilmillään ja sanoinkuvaamattomalla luonteellaan, eikä toivottavasti tätä hurmaamista tule vielä pitkään aikaan lopettamaan ja koko pitkän virtuaalihevoshistoriani valehtelmatta kaikkein rakkaimman hevoseni kanssa vielä monia onnellisia vuosia saan viettää!

Sukutaulu

Sukuselvitystä;

(Huom! Ei koskaan virtuaalimaailmassa olleiden (EVM) hevosten kohdalla olen ottanut vapauden kirjoittaa lyhyet kuvaukset hevosista alle vaikken todellisuudessa tiedä esim. niiden kisamenetyksestä, kuten ei kukaan muukaan. Jos tämä hevosten keksijöille tai kenelle tahansa muulle enemmän tai vähemmän asianosaiselle ei käy, poistan toki kuvaukset.)

   Leijan isä, M.K. Leijonamieli, on upea musta suomenhevosori, joka myöskin on omistuksessani. "Jellona" on ennen minulle tuloaan ollut Taikatuulen Elinan ja Terminaattorin Vilman omistuksessa, ja Elinan aikana orilla kisattiin esteitä jopa 130 cm luokissa, koulussa ori oli huomattavasti heikompi. Luonteeltaan Jellona on hyvin Leijamainen, ystävällinen mutta veikeä, suuri persoona. Jälkeläisiä orilta löytyy Leijan lisäksi kolme, LS Viipotin, ONV Jukvertti ja Taikapilven Ruusu, Taikatuulen ajalta on myös muutamia jälkeläisiä, mutta ikäväksemme näiden nimet ja tiedot eivät ole kenenkään (?) tiedossa enää nykypäivänä.

   Leijan isänisä, jo edesmennyt kerrassaan fantastinen Sprietlandin Sannan omistama E.N Tornado oli suurelti mainetta niittänyt tummanpunaruunikko suomenhevosori, tulinen herrasmies jonka ilmanmuuta nimeäisin yhdeksi virtuaalimaailman tunnetuimmaksi suomenhevoseksi. Esteitä jopa huimissa 140 cm luokissa menestyksekkäästi monien sijoitusten kera kisannut ori on kirjattu toiselle palkinnolle kantakirjaan ja saavuttanut VIR MVA Ch-arvonimen, ja jälkeläisiä Tornadolta löytyy kiitettävä määrä, joukossa muun muassa tammat Taikatuulen Seireeni ja Aurinko.

   Isänisänisä, myöskin jo edesmennyt punarautias Pörri (EVM) oli vahvasti estepainotteinen ori, jolla kisattiin 130 cm luokissa erittäin menestyksekkäästi. Koulussakin Pörri kohtalaisesti pärjäsi hankkien muutamia sijoituksia helppo A tasoisista luokista. Rakenteeltaan Pörri oli erittäin sulavalinjainen, säkäkorkeudeltaan jopa 165 cm ja ulkomuodoltaan erittäin komea ja pitkäharjainen ori, joka kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Luonteeltaan Pörri oli varsin oikukas ja temperamenttinen. Jälkeläisiä Pörri jätti E.N. Tornadon lisäksi viisi muuta, jotka kukin ovat tahollaan kiitettävästi esteratsastuksen parissa pärjänneitä.

   Isänisänemä Tuulenvire (EVM) oli mustanruunikko tamma, joka luonteeltaan oli tarmokas ja ystävällinen. Ravisukuinen tamma starttasi nuoruudessaan muutamia ravilähtöjä, muttei juurikaan soveltunut kärryjen eteen. Estekentillä myöhemmin kunnostautunut tamma hyppäsi irtohypytyksessä jopa 140 cm korkeita esteitä, radalla ei tamma yhtä hyvin pärjännyt mutta hyvin kuitenkin hankkien monia voittoja ja sijoituksia metrin luokista. Kuvankaunis tamma löytyy kantakirjasta kolmannelta palkinnolta, ja E.N. Tornadon lisäksi siltä löytyy kolme muutakin jälkeläistä, jotka emänsä tavoin esteratsastuksen parissa ovat pärjänneet.

   Leijan isänemä on taas myöskin melkoisen kuuluisa tamma Tempperamentti, joka suureksi suruksemme laukkasi kohti taivaslaitumia vuoden 2004 helmikuussa. Purppurasta tutun Marjon omistuksessa ollut liinakko, luonteeltaan charmikas ja lempeä tamma jätti jälkeensä monia kerrassaan upeita jälkeläisiä, muun muassa monen nykyäänkin tuntemat hevoset Keskiyön Temppu, Purppuran Sisutar ja Purppuran Tuliharja.

   Leijan emästä Ukkosmyrskyn Kulta-Kutrista ei tietoja juurikaan ole saatavilla olinpaikan ollessa tuntematon, pitkästä olemattomuudesta päätellen on tamma bittiavaruuden syövereihin kadonnut iäksi.

   Emänisä, mainetta niittänyt upea sukkajalkainen ori VIR MVA Ch. Nora's Kuunvalon Ukkonen on koulussa hyvin pärjännyt tummanrautias ori. Ukkosmyrskyn Annan aikana maineeseen noussut "Ukko" on ollut myös muun muassa Fanononén Mayan ja Terminaattorin Vilman omistuksessa, tällä hetkellä ori löytyy majoittamasta Ajatteen Kartanoa, jonka omistajana toimii Virvatulesta kaikille varmasti tuttu Jessie. Luonteeltaan äkkipikainen ja energinen ori on jättänyt maailmaan monia hienoja jälkeläisiä, muun muassa Ukkosmyrskyn Hentonen ja Ukkosmyrskyn Mahdoton.

   Emänisänisä, Hevosenkengän omistuksessa ollut Iki-Ihana on rautias liinakko ori, joka on luonteeltaan erittäin rauhallinen ja lempeä. Estepainotteinen ori on hypännyt esteitä ratana 120 cm ja se omaa loistavan hyppytekniikan, vuonna 2000 se on kantakirjattu SHR:n kantakirjaan ratsusuunnalle ensimmäiselle palkinnolle (lieneeköhän tänä päivänä suurikaan saavutus?). Muista Iki-Ihanan jälkeläisistä ei minkäänlaisia merkintöjä löydy, joten Nora's Kuunvalon Ukkonen saattaa olla ainoa laatuaan.

   Leijan eiii. oli ruunikko ori Iki-Onni (EVM), jolla kisattiin menestyksekkäästi esteiden parissa metrin luokkia. Luonteeltaan ori oli kiltti ja osaava, ulkomuodoltaan erittäin komea ja hyvärakenteinen. Isän puolelta Iki-Onnen suku on pitkälle hyvin ravipainotteista, mutta emä taas oli yksi aikansa loistavimmista estetähdistä suomenhevosten parissa. Iki-Ihanan lisäksi Iki-Onnella on vain kaksi muuta jälkeläistä, joista toinen on pärjännyt hyvin kouluratsastuksessa ja toinen Iki-Onnen tavoin esteiden parissa.

   Eiiii. taas oli ravurina kohtalaista paremmin pärjännyt ori Valokas (EVM), väritykseltään upea liinaharjainen rautias, joka hurmasi monia pitkällä liehuvalla harjallaan ja muutenkin komealla ulkomuodollaan. Valokkaan suku on erittäin tunnettua ravisukua täynnä hyviä ennätyksiä omaavia hevosia, ja löytyypä orila itseltäänkin takaa lähes 70 starttia, joista voittoja on 8, 2. sijoja 10 ja 3. sijoja 18. Valokkaalta löytyy liuta muitakin jälkeläisiä, joista suurin osa on kunnostautunut ravurin ammatissa.

   Eiiie. oli hyvin kaunis tamma Onniva (EVM), joka tunnetaan laajalti estelahjojensa perusteella, joita tamma on neljälle jälkeläiselleen erinomaisesti periyttänyt. Tummanruunikko tamma haalikin useita voittoja ja sijoituksia 120 cm luokista, toisinaan myös sitäkin suuremmista. Luonteeltaan temperamenttiselta Onnivalta löytyy siis kolme jälkeläistä Iki-Onnen lisäksi, ja niistä jokainen on pärjännyt vallan loistavasti estekentillä.

   Leijan eeie. oli kouluratsastuksessa aina vaativallakin tasolla kiitettävästi pärjäillyt punarautias tamma Rauhatar (EVM). Tammalta löytyi useita sijoituksia vaativista koululuokista sekä sitäkin useampia voittoja helpommista luokista, ja tamman nimen kuullessaan monet muistavat Rauhattaren upeat, näyttävät liikkeet. Nimensä mukaan tamma oli luonteeltaan hyvin rauhallinen, ja tätä luonteenpiirrettään se onkin selvästi periyttänyt jälkeläisiinsä, joita löytyy Iki-Ihanan lisäksi vain yksi, joka emänsä kavionjälkiä seuraten menestyi hyvin kouluratsastuksessa.

   Eeiei. taas oli hurmaava rautias ori Uskova (EVM), jonka suvusta löytyy useita varsin tunnettuja nimiä ratsupiireistä. Läsipäinen ori kisasi koulua vaativalla tasolla menestyen kerrassaan upeasti ja lyöden lähes jokaisen aikansa suomenhevosratsukon laudalta. Luonteeltaan oikein kuuliainen ja lempeä ori ehti jättää maailmaan vain viisi jälkeläistä Rauhattaren lisäksi ennen menehtymistään, ja neljä näistä on jatkanut isänsä tavoin menestyksekkäästi kouluratojen valloittajina.

   Eeiee. oli kaunis mutta hyvin tuntematon tamma Ajatar (EVM), joka lähinnä toimi yksityisenä harrastaratsuna käyden koko pitkän elämänsä aikana vain muutaman kerran kisakentillä ilman mainittavaa menestystä. Punaruunikko tamma oli luonteeltaan temperamenttinen ja kuumahkokin, rakenteeltaan erittäin solakka ja säkäkorkeutta löytyi lähes 165 cm. Rauhattaren lisäksi Ajattarella oli toinenkin jälkeläinen, joka tosin menehtyi jo nuorena.

   Emänisänemä on liinakko tamma Ilmatar, jolla ei ainakaan tietojen mukaan juurikaan kisoissa olla käyty. Luonteeltaan tamma on kiltti ja neitimäinen, ymmärtääkseni jälkeläisiä löytyy Nora's Kuunvalon Ukkosen lisäksi useampiakin, mutta yksikään niistä ei yhtä suureen suosioon ole tainnut nousta, Ilmattaren omistajahan on "Ukon" kasvattaja.

   Eiei. oli rautias ori nimeltään Meno-Matti (EVM), joka on suvultaan varsin vahvasti ravipainotteinen, liinaharjainen ori itse taas pärjäsi hyvin kouluaitojen sisällä helpoissa luokissa saavuttaen monia voittoja. Luonteeltaan rohkea ori oli rakenteeltaan hyvin sopusuhtainen ja pitkäjalkainen sekä ulkomuodoltaan hyvin silmäänpistävä korkeine sukkineen ja läseineen. Jälkeläisiä ei Meno-Matilta Ilmattaren lisäksi löydy kuin kaksi, jotka molemmat ovat kohtalaisesti kisakentillä pärjänneet.

   Eiee. taas oli kaunis tamma nimeltä Ilma-Pallo (EVM), eikä vaaleanrautias tamma nimeään rakenteellisesti juurikaan muistuttanut, vaan oli erittäin kevyt ja sulava rakenteeltaan. Pitkän vaalean harjan omaava tamma oli luonteeltaan ystävällinen, itsevarma ja sisukas, kenties juuri jälkimmäisten luonteenpiirteiden takia tamma pärjäsikin hienosti estekentillä ylittäen suuremmatkin muurit epäröimättä ja puhtaasti. Ilma-Pallon suvusta löytyy isän puolelta runsaasti ratsutyyppiä edustavia hevosia, emän puolelta taas lähes puolet ravureita. Jälkeläisiä tamma jätti maailmaan Ilmattaren lisäksi kolme, jotka emänsä lailla varsin kivasti esteiden parissa pärjäsivät.

   Emänemä Toivo-Neiti oli myöskin aikoinaan varsin kuuluisa tamma ja se löytyy vielä tänäpäivänäkin useiden hevosten sukutaulusta, tosin lähinnä kolmannesta polvesta tai pidemmältäkin. Tietojeni mukaan tamma on menehtynyt vuonna 2002, mutta varmuutta asiasta ei ole, sillä tammalle ei nykyään minkäänlaisia sivuja ole olemassa (?).

   Emänemänisä oli rautias ori Toivon-Taival (EVM), joka lyhyehköksi jääneen elämänsä aikana kisasi esteiden parissa saavuttamatta kummoistakaan menestystä, muutamia sijoituksia helpoista luokista toki löytyi. Jykevärakenteinen, emän puolelta työhevosverta suvussaan omaava ori oli luonteeltaan rauhallinen ja rehti, kuten suomenhevosen tulisikin olla. Jälkeläisiä ei Toivo-Neidin lisäksi löydy kuin yksi, joka varsin tuntemattomaksi on jäänyt vaikkakin hyvin onkin esteradoilla pärjännyt.

   Emänemänemä Piippar (EVM) oli loistavan hyppytekniikan omaava sysirautias tamma, joka Toivon-Taivaleen tavoin kisasi esteissä alle metrin luokkia saavuttaen kymmeniä sijoituksia ja muutamia voittoja. Mutta toisin kuin Toivon-Taival, Piippar oli hyvin sulavalinjainen ja kevyt suomenhevoseksi ja tamman suvusta löytyi pitkälle vain ratsutyypin hevosia. Jälkeläisiä Piipparilla siunaantui Toivo-Neidin lisäksi kuusi kappaletta, mutta vain kaksi niistä jatkoi emänsä tavoin menestystä kisakentillä.


Näiden kaikkien, omalla tahollaan enemmän tai vähemmän menestyneiden hienojen hevosten jalostuksen tuloksena on verraton orini Kuujärven Leijonamieli, joka on sekoitus estelahjakkuuksia ja kouluratojen valtiaita, rohkeita ja rauhallisia, sulavia ja jykeviä sekä mustia ja liinakoita suomenhevosia, kieltämättä roduista monipuolisimman edustajia. Tässä vaiheessa lienisi oikea hetki kiittää ensinnä Leijan kasvattajaa, Kati H:ta eli Anna A:ta aivan upeasta hevosesta, vain sinun kasvateillasi voi näin silmiinpistävän hieno suku olla! :) Lisäksi tulisi tietenkin kiittää kaikkien näiden suvussa esiintyvien hevosten kasvattajia ja omistajia hevosten matkojen varrelta!

Jälkeläiset

Kisakalenteri

 
Kisakalenterin pituuden vuoksi kisakalenteri löytyy erilliseltä sivulta, joka avautuu uuteen ikkunaan linkkiä klikkaamalla.

Huom! Leijalla kisaamista on vähennetty kevään 2004 myötä, ja syksymmällä kisakentät jäävät lopullisesti taakse.

Kuvagalleria

Päiväkirja

 

24.06.2004 
   Tänään Leija sitten muutti takaisin kotiin Viheraittaan toimintansa lopettaneesta Angelniemestä, jossa orhiseni tähän asti reilun puolen vuoden ajan on majaa pitänyt. Ikävä Angelniemen tallikavereita kohtaan varmasti Leijaa kaivertaa, mutta eiköhän riemu taas ratkea kun ori huomenna uuden kotiutumisen jälkeen lasketaan tarhaan Jellonan ja Tuhiksen seuraksi. Mitenköhän Leija isäänsä Jellonaan suhtautuu? Niin samanlaisia ovat luonteeltaan nuo kaksi etten toista vastaavaa parivaljakkoa keksi, mutta eiköhän Jellona kuitenkin tarhan itsevaltiuden itsellään pidä, selvä pomohan se on kaikille muillekin hevosille tähän mennessä ollut, vaikka niin tosin Leijakin.. Taitaa tosiaan olla mielenkiintoinen kohtaaminen isällä ja pojalla. :)
   Leijalla olen kaavaillut jonkin tammani astuttamista, mutta millään en saa päätettyä minkä tamman vuoro nyt olisi. Iina astutettiin eilen Aatulla, joten Iina ei käy, Liljan saattaisin astuttaakin, mutta toisaalta Ilonaa ja Roosaa en vielä kertaakaan ole astuttanut niiden omistuksessani ollessa. Täytyy perehtyä tuohon Roosan sukutauluun paremmin ajan kanssa, ettei samoja nimiä Leijan kanssa liian läheltä löydy. Mutta astutusasiaan palailen myöhemmin, huomenna saa nähdä miten Leija kotiutuu pitkästä aikaa taas saavuttuaan Viheraittaan. Täytyypä myös päättää, siirränkö tämän päiväkirjani erilliselle sivulle tai esimerkiksi Freebokiin, huomasinpa juuri tältä sivulta löytyvän melkoisesti muutenkin tekstiä (joista reippaasti yli puolet täysin turhaa, luulen ma).. :)

25.06.2004 
   Leija on sopeutunut oikein hyvin takaisin tänne Viheraitan tiloihin, mutta kuten eilen uumoilinkin, mieleenkiintoinen oli isän ja pojan kohtaaminen tarhassa. Tuhina suhtautui Leijaan ihan kivasti, mutta ruunahan onkin varsin alistuva ja ystävällinen muita hevosia kohtaan näin yleensäkin. Jellonasta taas ei aivan samaa voi sanoa, vanhaherra ei lainkaan pitänyt Hänen tarhaansa ilmestyneestä uudesta pomottelevasta oripojasta, Leijasta siis toisinsanoen. Hetken vauhkoamisen jälkeen Jellona hiipikin jo vaivihkaa parempaa tuttavuutta Leijan kanssa tekemään korvat uteliaasti höröllä. Hetken toisiaan haisteltuaan Leija ja Jellona kääntyivät molemmat poispäin toisistaan ja tarhan toiselta laidalta toiselle laidalle toisiaan vilkuillen siirtyivät heinää mutustelemaan, samalla kun Tuhina omaan nurkkaukseensa vetäytyi.

[vanhempia päivityksiä]

25.06.2004, klo 12:20
Lukaisin luonteen & sukuselvityksen läpi nyt kun silmänikin auki taas olivat, ja korjailin 'muutamia' virheitä, tästä edespäin taidan olla sen pidempiä tarinoita kirjoittelematta kolmen aikaan yöllä. Kisakalenteri on nyt myös kunnossa, joten Leijan sivujen luulisi nyt kokonaisuudessaan olevan valmiit..?

Kaikki sivuilla esiintyvä materiaali on erityisellä luvalla hankittua eikä mitään saa kopioida Suomen tekijänoikeuslain nojalla! Lisää tekijänoikeudesta voit lukea etusivulta löytyvästä 'Muuta' linkistä.
Ulkoasusta suuri kiitos ninnulle aka Elina S:lle (- omat sovellukseni), kuvien copyrightit kuuluvat Noora K:lle, muu sivuilla esiintyvä materiaali [tekstit, grafiikka jne] on omaa käsialaani.
Sivut suunniteltu resoluutiolle 800 x 600 || IE 5.0
Tämä on virtuaalitalli - This is a SIM-horse game