Pysähdy ja lue tämä runo:   Yön punainen suudelma Kuin viiltävä veitsi Jakaa pimeyden kahteen osaan Syvään upottavaan kosteuteen sekä leijuvaan pilveen Nään tähdet taivaalla, madot maan alla Liekit nuolevat jo selkääni en halua paeta Pakokauhu on kuitenkin jo ovella Pyydän sitä palaamaan aamulla... <> 1995/JI <>    

This page hosted by Get your own Free Home Page

---