Edellinen luku: Tampereelle ja "Imatran" katastrofi

Hämeestä Karjalaan

1930- luvun ensimmäisellä puoliskolla Vikki ja Erkki Määttä muuttivat Hämeestä Karjalaan. Arttu Määttä pysytteli ennen vuonna 1941 tapahtunutta Helsinkiin muuttoaan kirjoilla Tampereella. Vuodet 1935 - 1936 hän oli kirjoilla Vesilahdella. Merkittävissä rooleissa Tampereen elokuvaelämässä hänen ei muisteta 1930- luvulla olleen.

Vikki Määttä oli jo ennen Karjalaan muuttoaan solminut avioliiton Sylvi Elviira Jussilan (1908-1983, myöh. Niemi) kanssa. Perheen esikoinen Aaro Rainer syntyi 1932 Vesilahdella. Ennen Karjalaan muuttoaan Vikki Määttä työskenteli Lapualla ja Karjalaan muuton jälkeen perhe asui Läskelässä, Sortavalassa ja Värtsilässä. Sortavalassa löytyi Vikki Määtälle maaliskuusta 1936 alkaen koneenhoitajana Juho Mustosen, Heikki Karjalaisen ja Hulda Mustosen ("Mustosen mamman") vuonna 1925 avatussa Vasama- elokuvateatterissa joka sijaitsi Kymölän puolella osoitteessa Sariolankatu 10. Vikki Määttä työskenteli myös Värtsilässä, 60 kilometrin päässä Sortavalasta sijainneen, rautatehtaan väestä koostuneen V. ja U.-seura Teräksen omistaman Kisapirtin talonmies-vahtimestarina ja 1930- luvun puolivälistä alkaen Kisapirtin Elokuvien hoitajana yhdessä Erkki-veljen kanssa, joka kuitenkin jo vuonna 1938 muutti Sortavalasta Helsinkiin. Värtsilässä avattiin ennen sotia myös oma elokuvateatteri Kino, joka aiemmin oli toiminut Seuratalon elokuvina.

Vikki ja Sylvi Määtälle syntyi Värtsilässä tytär Orvokki (s. 1938, myöh. Lohman).

Kuvasatoa (klikkaa kuvaa isommaksi!)

1. 2.3.4. 5.

6.

1. Vikki, Sylvi ja Rainer Määttä Läskelässä ennen siirtymistä Värtsilään. Vikki Määttä oli monitaitoinen ja kuvassa näkyvän polkuauton hän rakensi itse pojalleen Rainerille.

2. Värtsilän Kisapirtti.

3. Värtsilän Kisapirtti maatalousnäyttelyn aikana. Vikki Määttä hoiti Kisapirtin elokuvia ja Sylvi Määttä samassa talossa sijainnutta kahvila-ravintolaa.

4. Kisapirtissä esitettiin myös näytelmiä. Meneillään lavasteiden maalaustuokio - oikeassa reunassa valkotakkinen Teemu Grönberg, joka näytteli Värtsilässä ja kotimaisissa elokuvissakin.

5. Alikersantti Vikki Määtän potrettikuva Värtsilän ajoilta.

6. Värtsilässä sijainnut liikerakennus (Seuratalo?), jonka vasemmanpuoleisen sisäänkäynnin päällä lukee "Teatteri Kullervo". Kullervon jälkeen talossa toimi Vikki ja Sylvi Määtän teatteri Kino.

Kinon ja Kisapirtin välillä kärhämöitiin lipunhinnoista: Vikki Määttä kirjelmöi toukokuussa 1939 Suomen Filmikamarin sihteeri Yrjö RannikolleVärtsilän Kinon ja Kisapirtin epäterveestä kilpailusta, koska Kisapirtti myi V. ja U.-seura Teräksen jäsenille elokuvaliput alennuksella. Ulkomaisten elokuvien 6 mk:n ja kotimaisten elokuvien 7 mk:n lipuista saivat Teräksen jäsenet 2 mk:n alennuksen ja kortin olivat Määtän mukaan hankkineet useat sellaisetkin, jotka eivät urheilua harrastaneet. Yrjö Rannikko yritti sovitella syntynyttä kärhämää, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Kesän 1939 jälkeen nousivat elokuvateattereiden näköpiiriin kuitenkin uudet, vakavammat uhkakuvat ja taistelu markoista kääntyi taisteluksi olemassaolosta.

Talvisota keskeytti lupaavasti alkaneen kehityksen ja Karjalan evakuoinnin yhteydessä lähes 40 elokuvateatteria lopetti toimintansa. Adams Filmin elokuvamiehen kalenteri vuodelle 1941 mainitsee rajan taakse jääneen myös Hiitolan Kinon, omistaja A. Määttä.

Vuonna 1941 - 1942 Vikki Määtän toiminimi Elkon omistukseeen tulivat sortavalaisteatterit Esa (entinen Valamo ja alunperin J. Karstusen Foto - toiminnassa vuodesta 1917) ja Vakkosali (entinen J. Kuusisen Kimmo - toiminnassa vuodesta 1928).

(Näistä enemmän seuraavassa luvussa.)

Sortavalassa ja Värtsilässä saivat perheen lapset jo pieninä kosketuksen elävään kuvaan: monet illat kuluivat isän mukana konehuoneessa ja samassa talossa Sortavalassa asui myöhemmin elokuvakuuluisuuttakin saanut Lasse Pöysti. Pöysti itse kertoo muistelmateoksessaan "Lassen oppivuodet" hankkineensa Vasaman konehuoneesta nitraattifilmin pätkiä, joita aseteltiin tiiviisti korkattuun pikkupulloon ja polttolasin avulla sytytettiin:

"Filmi kärisi ja korkki paukahti pullon suusta. Mitä lujemmin sen painoi kiinni, sitä lujempi oli paukku. Pienillä pojilla on suojelusenkelinsä!"

Sortavalassa piti ateljeeta myös taiteilija Viljo Kallas, joka maalasi elokuvateattereille isoja ulkomainoksia ja myöhemmin koko päätyseinän täyttäviä mainoksia mm. Helsingin Unioninkatu 45:een, joka valmistuttuaan v. 1924 oli ollut Helsingin suurin asuinrakennus ja jossa 2000-luvulle saakka toimi elokuvateatteri.

Seuraava luku: Sortavalan vuodet