Kirkko palaa
2.2.19401930- luvun onnelliset ja työntäyteiset vuodet katkaisi 30.11.1939 alkanut Talvisota. Elokuvanäytännöt keskeytyivät parin viikon ajaksi ja joulun alla, 20.12.1939 ilmapommitus vaati Sortavalassa ensimmäiset uhrit. 2. helmikuuta 1940 tuhoutui 72 rakennusta, niiden joukossa luterilainen kirkko ja 23 ihmistä menetti henkensä.
Kirkko palaa
2.2.1940
Sodan loputtua Karjalasta lähdettiin evakkoon. Sortavalan asukkaat saivat evakuoimisaikaa kolme ja puoli vuorokautta. Vikki Määtän perheen 1940- luvun evakkotaipaleen pysähdyspaikkoja olivat Joensuu, Mäntyharju, jossa Määtällä oli vuosina 1940-1942 elokuvateatteri Kino, Hiitola,Orimattila ja Kausala.
Välirauhan aikana Sortavala ei nukkunut Ruususen unta. Sen kuuluessa vuonna 1940 perustettuun Karjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaan asukasluku jopa kasvoi - eräiden tietojen mukaan 10 000 henkeen.
Jatkosodan alettua kesällä 1941 vallattiin kaupunki 15. elokuuta. Yhtään täysin ehjää rakennusta ei kaupungista löytynyt. Asukkaiden paluumuutto viivästyi ja vuoden lopussa sortavalalaisia oli noin 1000.
Määtän perheen palattua saatiin todeta, että asunto oli ilmeisesti saanut olla suhteellisen rauhassa: jopa kukat maljakossa olivat samat, jotka talvisodan evakuoinnin yhteydessä olivat siihen jääneet.
Kaupungin keskusta valtauksen jälkeen elokuussa 1941.
Ensimmäisen syksyn elämä oli vaikeaa. Ensin ei ollut sähköä, sillä muuntajat olivat säpäleinä ja johdot pätkinä tai sulaneina.
Myöskin elokuvateattereiden uudelleen avaaminen vallatuilla alueilla kohtasi vaikeuksia. (Kaksi lehtiartikkelia asiasta)
Sortavalan elokuvateattereista ensimmäisenä avasi ovensa Mustosten Vasama. Foto- ja Kimmo- elokuvateatterit eivät jatkaneet entisten omistajiensa voimin vaan Itä-Karjalan sotilashallintokomentaja, eversti J. V. Arajuuri antoi Vikki Määtälle vuoden 1941 lopulla luvan avata Johanneksenkadun varrelle Sortavalaan "Teatteri Valamon". Nimi katsottiin vallitsevassa tilanteessa kuitenkin sopimattomaksi ja Vikki Määttä julisti nimikilpailun, jonka seurauksena "Valamosta" tuli 13. elokuuta 1942 "Laatokka"- sanomalehdessä julkaistun ilmoituksen mukaan . "Esa" ja entisestä "Kimmosta" "Vakkosali", kaupungin kuuluisan Vakkosalmen mukaan. (Ajankohtaa kuvaava sanomalehtileike luettavissa tästä).
Kuvasatoa (klikkaa kuvaa isommaksi!)
1. 
2. 
3. 
4. 
5.
1. Sotilashallintokomentaja, eversti Arajuuren 29.12.1941 Vikki Määtälle myöntämä elokuvateatterin avaamislupa.
2. Kouvolan Koistisia vierailulla Sortavalassa. Kaarlo Allan (Allu) ja K. F. (Kalle Fredrik) Koistinen - takana raunioita.
3. Perhekuva Sortavalan ajoilta. Vikki ja Sylvi Määtän lapset Aino, Inga, Orvokki ja Rainer.
4. Kutsukortti Vakkosalin avajaisnäytäntöön.
5. Vakkosalin sisäänkäynti. Oikeanpuoleisen sotilaan takana Vikki Määttä. Ovisyvennyksessä Sylvi Määtän sisko Emmi Alarenko, myöhemmin Emmi Puikkonen, joka Esassa ja Vakkosalissa työskennellessään sai perustiedot elokuvateatterin hoitamisessa.
Takaisin vallatussa Sortavalassa oli 22 sotilasyksikköä, joista suurin oli 68. sotasairaala. Sodan mukanaan tuomat muutokset heijastuivat luonnollisesti arkiseen aherrukseen. Elokuvien suosio perustui siihen, että esimerkiksi tanssitilaisuudet olivat kiellettyjä ja lippuja sai ostaa ilman ostokortteja. Vikki Määtälle toinen Sortavalan kausi merkitsi rahakasta aikaa, mutta teatterit olivat toiminnassa vain toista vuotta, kesään 1944, jolloin Määtät muiden evakkojen tavoin jälleen joutuivat jättämään Karjalan.
Kimmon/Vakkosalin toimintaa uudelleen vuonna 1942 käynnistettäessä havaittiin, että taloa toista vuotta hallussaan pitäneet uudet isännät olivat eteisen lattiaa uusiessaan upottaneet pyöreän lämmityskaminan osittain uuden laattalattian sisään, jolloin puut oli tungettava tulipesään makuulta. Ihmeellistä kyllä, tulipaloa ei ollut syttynyt.
"Vakkosalin" virallisia avajaisia vietettiin lokakuussa 1942 ja 13.10.1942 Laatokka- lehti hehkutti:
"Elokuvateatteri Vakkosali avattu
Sunnuntaista alkaen on suurella yleisölllä ollut tilaisuus viettää iltaa nykyaikaiseksi muuttuneessa entisessä Kimmossa, nykyisessä Vakkosalissa. Lauantaina oli kutsuvieraille miellyttävä tilaisuus tutustua uusittuun teatteriin ja todeta, että tämä uusiminen oli tehty perusteellisesti ja onnistuneesti. Mukava toppatuoli on omiaan kisäämään katsottavan elokuvan nautittavuutta samoinkuin teatterin hillitty, mutta mutta samalla virkeä värisävy, sinikellahtava, antaa sekin oman "säväyksensä".
Lisäksi on elokuvayleisön käytettävissä täällä Sortavalassa ennennäkemätön hienous, aitiot. Valokin himmenee hiljalleen, hiljalleen niinkuin pääkaupungin hienoissa teattereissa ja vaihtuu vihdoin ihmeellisestä vihreästä tummaan pimeyteen Näytti niinkuin siellä valkokankaan reunamilla olisi ollut taivaansiniset eteenvedettävät verhotkin, jotka kylläkään eivät tällä kertaa vielä liehahtaneet eteen arvattavasti voittamattomien teknillisten vaikeuksien vuoksi.
Toiminimi Elkon johdon puolesta lausui hra Määttä kutsuvieraat tervetulleiksi ja muisti kiitoksen sanoilla niitä, jotka olivat osallistuneet teatterin kunnostustöihin sekä toivoi yleisön jatkuvasti viihtyvän Sortavalan uusimmassa elokuvateatterissa.
Illan näytäntönä oli kotimainen elokuva Avioliittoyhtiö, jonka Tauno Palo ja Birgit Kronström veivät monien kommellusten jälkeen lopulta onnelliseen päätökseen.
Kerrassaan miellyttävä sali ja toivottavasti salin arvon mukaiset ovat siellä esitettävät elokuvatkin."
Kuvasatoa Vakkosalista ja Esasta (klikkaa kuvia isommaksi)
1.
2. 
3.
4.
1. Vakkosalin katsomo. Viljo Kallas maalasio pylväiden koristemaalaukset fresco-secco -tekniikalla. Samoin maalasi kallas Määttien asunnon kattofreskot. Kallaksen ateljee sijaitsi elokuvateatteri Esan konehuoneen takana olleessa studiossa.
2. Vakkosalin avajaisnäytännön yleisöä. Täysi katsomo sota-aikana ei ollut harvinainen näky, sillä muut huvitukset olivat vähissä ja lippuja sai ostaa kirjojen tavoin ilman säännöstelyä ja ostokortteja. Aamu- ja päivänäytökset olivat usein suljetuille ryhmille (sotilaille, sotasairaalan potilaille tai muille ryhmille).
3. Sota-ajan materiaalipulasta huolimatta Vikki ja Sylvi Määttä saivat hankituksi Sortavalan teattereihinsa uudet, topatut istuimet.Kuvassa Vakkosalin kukka-aiheiset, vaaleanruskeat istuimet. Erityisen hienosti pehmustetut istuimet sijoitettiin aitioihin.
4. Sotilasmestari Matikaisen lippuvaraus. Lippuja tilattiin myös puhelimitse aamusta alkaen ja kaikki Määtän lapset osallistuivat tilausten vastaanottoon ja ennakkoon tilattujen lippujen järjestelyyn.
1.
2. 
3.
4.
1. Esan eteinen. Putkikaiteilla ohjattiin kassan edessä parveilevaa yleisöä jonottamaan. Sota-aikaa kuvaa teksti kassan yläpuolella:"ILMAHÄLYTYKSEN SATTUESSA. Se osa yleisöstä (50 henkeä), joka istuu käytävän puoleisilla penkeillä, siirtyy eteiseen ja muu osa yleisöstä jää rauhallisesti paikoilleen. Jos joku yleisöön kuuluvista tästä huolimatta haluaa siirtyä johonkin läheisyydessä olevaan väestönsuojaan, on tämä sallittava, mikäli se ei tapahdu ilmatorjuntatykistön ampumisen aikana."
2. Esan salin sisäänmeno. Huomaa seinien marmorointi.
3.-4. Esan katsomo Teatteri oli välirauhan jälkeen huonossa kunnossa ja jouduttiin rakentamaan käytännöllisesti katsoen uudelleen.
Elokuvien suosio sota-aikana oli erittäin suuri ja rooli merkittävä myös väestön mielipiteenmuokkaajana ja viihdykkeenä. Elokuvalippuja sai ostaa ilman säännöstelyä ja tanssitilaisuudet olivat kiellettyjä. Lähellä rintamaa tai jopa rintamalla toimineet elokuvateatterit saivat ohjelmistonsa nopeasti Helsingin ensi-illan jälkeen: keskimäärin kymmenestä elokuvakopiosta lähti aina pari-kolme "sinne jonnekin", ja Määttien Sortavalan teatteritkin saivat uutuudet nopeasti ensi-iltaan, monet kotimaiset jopa ennen Viipuria. Vuonna 1943 saivat Määtät jopa Suomen ensi-iltoja: 28.2.1943 "kaksoisensiesityksenä Helsingin kanssa yhtäaikaa" SF:n "Tyttö astuu elämään" - "elokuva nuoresta naisesta isänmaan palveluksessa ja hänen rakkaudestaan nuoreen rintamaluutnanttiin". Maaliskuun puolivälissä sai kaksoisensiesityksensä yhtäaikaa Helsingin ja 10 muun kaupungin kanssa Risto Orkon Ryhmy ja Romppanen- sarjan elokuva "Jees ja just", joka esitettiin Viipurissa vasta kuukautta myöhemmin. 21.3.1943 sai ensi-iltansa kuukautta Helsinkiä ennen Hannu Lemisen ohjaama "Tuomari Martta".
"
"Tuomari Martan ja "Neiti Tuittupään" ilmoitukset Laatokassa. Sota-ajan eskapismia ja sotaisuutta.
Vikki Määtän käyttämä "kaksoisensiesitys" tarkoitti sitä, että elokuva esitettiin sekä Esassa että Vakkosalissa ja näytäntöajat porrastettiin siten, että parinkymmenen minuutin mittaisiksi rulliksi jaetun elokuvan osat pystyttiin kiikuttamaan muutaman korttelinvälin matka konehuoneesta toiseen eli "penlaamaan" teattereiden välillä. Näin saatiin näytöksiä mahtumaan päivään runsaasti ja yleisöä riitti.
Vikki Määttä näyttää jo Sortavalassa hallinneen elokuvien markkinointiin liittyneen PR- toiminnan ja erikoiset mainostempaukset. Joskus tapahtui sekaannuksiakin. ennen SF-elokuvan "August järjestää kaiken" esitystä oli 27.10.1942 "Laatokkaan" siroteltu tekstin joukkoon yhdeksän pikkuilmoitusta: "Älkää välittäkö, sillä August järjestää kaiken?".
"AUGUST
JÄRJESTÄÄ.."
Osa kaupungin asukkaista luuli lehti-ilmoituksen tarkoittavan Vakkosalia (Turunkatu 8) vastapäätä (Turunkatu 9) sijainneen kauppias Aug. Virtasen liikettä. August oli joutunut monenlaisiin hankaluuksiin tavara- ja ruokapulasta kärsivää ostajakuntaa palvellessaan eikä pystynyt "järjestämään kaikkea". Virtasen kaupan eteen oli Vakkosalin ilmoituksen aiheuttamasta sekaannuksesta johtuen kehittynyt melkoinen jono!
Toinen erikoinen ilmoitus löytyy Laatokka- lehdestä 16.6.43: "Minkä tähden kaikki menevät Vakkosaliin? -No, tietysti "Markan tähden" Pääosissa: Birgit Kronström Irma Seikkula Kullervo Kalske Uuno Laakso Näytännöt kello 7 ja 9. Tänään ensi-ilta."
Sortavalassa kävi sodan aikana lukuisasti viihdytyskiertueita ja elokuvanäyttelijöitä. Määttien kodista tuli eräänlainen elokuvanäyttelijöiden "kestikievari". Vierailijoihin kuuluivat mm. Kyllikki Forsell (jonka vanhemmat eversti ja everstinna Forsell asuivat Sortavalassa Suomen Pankin talossa), Einari Ketola/Korpraali Möttönen, näyttelijät Tauno Majurija Tauno Palo sekä tanssijatar Leena Rintala.
Eräs monista sota-ajan viihdeorkestereista Sortavalassa. Oikealla Auvo Nuotio, jonka ura eteni myöhemmin "Kipparikvartettiin" ja Helsingin Poliisisoittokunnan kapellimestariksi.
Elokuvapolitiikkaa
Filmiriidan (1942 -1944) vuosina, jolloin amerikkalaisten ja englantilaisten elokuvien esittäminen pyrittiin estämään, liittyivät Vikki Määtän teatterit Esa ja Vakkosali saksalaissuuntautuneeseen Suomen Filmiliittoon.Mustosen Vasama pysyi uskollisena Filmikamarille ja näin Sortavalassa nähtiin koko sodan ajan amerikkalaisiakin elokuvia.
"Esan", "Vakkosalin" ja "Vasaman" ohjelmistovalinnoista ja mainosteksteistä tuli kyllä selväksi, kummalla puolen filmirintamaa oltiin:
Elokuvilla muokattiin mielipiteitä
"Vallanhimo" 
Veit Harlanin ohjaamaa antisemitistä "Vallanhimoa" - alkuperäiseltä nimeltään "Jud Süss" - markkinoitiin pikemminkin Kristina Söderbaumin elokuvana. Juutalaiskysymyksessä Saksan aseveli Suomi otti varovaisen pidättyvän kannan, mikä näkyi myös elokuvien suomenkielisissä nimissä.
Samanaikaisesti "Vasama" pyrki vain huvittamaan:"Tänään nauretaan niin että lopulla itkettää"
Neuvostoarmeijan suurhyökkäys kesällä 1944 romutti jälleen unelmat. Kesä - heinäkuulla alettiin Sortavalaa tyhjentää ja viimeinen siviiliväkeä kuljettanut juna lähti kaupungista 22.9.1944 kello 10.00.
Viimeiset siviiliasukkaat Sortavalan asemalla 22.9.1944.
Rintama ei kulkenut vuonna 1944 Sortavalan kohdalla. Evakuointi ehdittiin suorittaa Talvisodan aikaan verrattuna rauhallisesti ja suunnitelmallisesti. Kuitenkin jäi koneita ja kalustoa luovutetulle alueelle. Vikki Määtän perhe siirtyi Seinäjoelle, jonne vasta 12- vuotias Rainer yksin matkusti saatuaan viestin kesänviettopaikkaansa, Suomi-Filmin teatteripäällikön Kurt Trouppin huvilalle Porvoon Emsalöön. Siiri-tädin luokse Seinäjoelle saapui muukin perhe aikanaan. Eikä riittänyt kodin ja omaisuuden menetys: Vikki Määttä oli sotatoimien yhteydessä haavoittunut Rautjärvellä konepistoolin luodeista ylävartaloon. Teattereiden kalustoa kulkeutui Kanta-Suomeen, ja mm. Imatran voimalaitoksen patosillan rakennukseen varastoituja tavaroita noutaessaan yritti Vikki Määttä tehdä kauppoja Imatran Kinosta sinne asettuneen Juho Veijalaisen kanssa, kuitenkaan onnistumatta. Veijalaisetkin kuuluivat Karjalan evakoihin: Kirvusta lähtöisin ollut Juho Veijalainen oli jo vuonna 1912 hankkinut Pietarista elokuvakoneen ja filmejä, joita oli kiertueella ympäri Karjalaa esittänyt. Elokuvakoneet ja suureen säkkiin säilötyt filmit olivat kaikki jääneet kotitaloon, joka sodan myllerryksissä paloi.
Sortavalan kaupungin elokuvaelämä ei sammunut kaupungin siirryttyä Neuvostoliitolle. Kaksi elokuvateatteria jatkoi entisissä tiloissa uusilla nimillä: "Aamunkoitto" ja "Isänmaa". Näiden teattereiden vaiheiden seuraaminen ei kuitenkaan kuulu tähän yhteyteen.