Määtille tarjottiin menetetyistä teattereista korvauksena Helsingin Capitol- teatteria, mutta hanke ei kuitenkaan jostain syystä toteutunut. Perhe asui mm. muutamia kuukausia Iitissä pyörittäen omalla kalustolla Kausalan Elokuvia sekä Orimattilassa, hoitaen Hildur Tillmanilta ostettua Orimattilan Kinoa loppuvuoteen 1945. Joulukuun 1. päivänä 1944 Vikki Määttä avasi Keravan Saviolla VPK:n talossa elokuvateatteri Esan, siirtäen tavallaan Sortavalaan jääneen teatterin Saviolle. Nimen lisäksi Sortavalasta Saviolle siirtyivät teatteri Esan istuimet. Tästä teatterista Määttä luopui vuoden kuluttua, jolloin Esasta tuli Tesa. Tesa lopetti vuonna 1960 ja kiinteistökin on 1990- luvun alussa purettu. Elokuvateatteriksi Vikki Määttä yritti vuokrata myös Keravan Seuratalo Oy:n salia, mutta talon johtokunta oli toista mieltä ja pöytäkirjaan kirjautui 4.6.1945:
"Päätettiin johtaja Määtän tekemän tarjouksen johdosta, että Seuratalon juhlasalia ei vuokrata elokuvateatteriksi."
Vikki Määtän perheen vaellus jatkui Lohjalle, mistä A.J. Pesoselta vuokrattiin lokakuun alusta 1945 elokuvateatteri Kino (ostettiin vuonna 1947) ja vuonna 1955 avattiin edelleenkin toimiva Vaakuna- teatteri. Lohjan Kino lopetti toimintansa kesäkuun alussa 1956. Lohjan Kinossa ovimiehenä toimi alkuvuosina rengasvulkaniseeraaja Heimo Lahtinen, mutta kynnelle kyettyään Määtän lapset alkoivat avustaa paikannäyttäjinä ja muullakin tavoin.
Lohjan Kinon PR- toimintaan kuului jo Sortavalan perinteenä kekseliään mainonnan ohella myös vapaalippujen jako Lohjan kauppalan "silmäätekeville", kuten kauppalansihteeri Sippolalle, kamreeri Vahelle ja Lohjan Liikenne O.Y:n toimitusjohtaja Anderssonille. Ilmeisesti tästä katkeroituneet, loppuunmyytyjen näytösten ulkopuolelle jääneet ilmiantoivat Vikki Määtän, joka "useammalta taholta" Lohjan poliisiviranomaisten tietoon saatetun liian pienen elokuvaveron perimisen takia haastettiin kahteen otteeseen Lohjan y.m. pitäjien käräjille vastaamaan leimaverojen kavaltamissyytteisiin. "Villinlännen huimapäistä" rapsahti 28.8.1946 sakkoa 2250 markkaa ja kolminkertainen huvivero (405 markkaa) ja "Rumasta Elsasta" 6.4.1949 sakkoa 1500 markkaa ja niinikään kolminkertainen huvivero (162 markkaa). Rangaistukset olivat lieviä: Lohjan Kinon elokuvalippu maksoi vuonna 1946 25 markkaa ja 1949 60 -75 markkaa.
Tuomioihin kiinnitti huomiota myöskin Suomen Filmivuokraajaliitto r.y., joka piti kirjaa tietoonsa tulleista käräjäjutuista. Vaikka leimaveron kavaltamista pidettiinkin tuomittavana, vakavammaksi rötökseksi elokuva-alalla koettiin liian vähäisten katsojamäärien ja sen myötä lipputulojen ilmoittaminen elokuvavuokraamoille. Tässä suhteessa Vikki Määttä näyttää selvinneen puhtain paperein - välit vuokraamoihin kannatti säilyttää, jos oli mieli menestyä. Valtiolle menevä elokuvavero koettiin liiketoimintaa kohtuuttomasti rasittavaksi ja Filmikamarin hallitus tekikin valtiovarainministeriölle jatkuvasti esityksiä veron alentamiseksi, mutta vaatimattomin tuloksin.
Lohjalla ehti suomalaiseen yksityiskotiin käydä tutustumassa harvinainen vieras: Sortavalassa Määttiin tutustuneet, sodan jälkeen valvontakomission yhdysupseereina toimineet Valdemar Kuutio ja Yrjö Pauloff toivat kylään valvontakomission puheenjohtajan, kenraalieversti Andrei Zhdanovin! Rainer Määtän mieleen on jäänyt, miten tämä upseeri ja herrasmies oli käynyt sormensa kanssa lävitse Määttien kirjahyllyn ja paheksunut havaitsemaansa Hitlerin "Taisteluni"- teosta. Myöskin oli jäänyt mieleen korkean vieraan erikoinen tapa kuoria perunat sormillaan! Elokuvissa Zhdanov ei Lohjalla käynyt. Elämä Lohjalla alkoi vaellusvuosien jälkeen selkiintyä, mutta monet muutot ja yleinen epävarmuus olivat kuitenkin hiertäneet vanhempien ihmissuhteita. 1950- luvun alussa päättyi Sylvi ja Vikki Määtän yhteinen taival avioeroon. Sylvi Määttä avioitui myöhemmin Esko Niemen kanssa ja Vikki Määttä jatkoi elokuvien parissa. Vuonna 1955 Määtän hallussa oli myös Järvenpään Kino, jossa oli Järvenpään ja koko Keski-Uusimaan ensimmäinen laajakangas. Tämän teatterin toiminta loppui kuitenkin jo vuonna 1956.
Lohjan Kino tuli tunnetuksi myös räväköistä mainostempauksistaan: esimerkiksi kevättalvella 1950 Lohjan Kino houkutteli yleisöä Lohjanjärvellä pidettyjen pilkkikilpailujen yhteydessä suurikokoisella ulkomainoksella Suomi-Filmin elokuvasta "Jossain on railo" ja paikallisen asusteliikkeen näyteikkunassa mainostettiin belgialais-ranskalaista elokuvaa "Mustat silkkisukat". Rainer Määtän myöhempään elokuvatoimintaan liittyvät mainosideat ja -tempaukset saivat alkunsa juuri Lohjalta ja Lohjan Kinosta, jossa Helsinkiin muuttanut taiteilija Viljo Kallas usein vieraili maalaamassa Vikki Määtälle mainoksia.
Vikki Määtän vaellusvuodet päättyivät Lohjalle. Teatterinsa myytyään hän vetäytyi pikkuhiljaa päivittäisistä rutiineista ja vietti pitkiä aikoja Espanjan aurinkorannoilla. Kuolema kohtasi hänet marraskuun lopulla 1967 Mallorcalla, jonne hänet myös haudattiin. Veljesten äiti Saara Määttä kuoli samoihin aikoihin Lempäälässä.
Seuraava luku: Sylvi Määtän ja Vikki Määtän lasten ura elokuva-alalla