Te, jotka tänne olette eksyneet saatattekin tietää, kenen sivu tämä on. Mutta heille, jotka eivät minua tunne olisi ehkä syytä kertoa jotain taustastani.

Aluksi kasvoin pienenä paaperona maaseudulla pienessä hämäläistaajamassa. Metsä oli aina ollut minulle se rakkain paikka. Olin aika yksinäinen lapsi, koska kylässäni ei juuri ollut leikkitovereita. Minulla oli siis metsä ja menninkäiset ja keijut.

Minua tietenkin kristillistettiin lapsesta lähtien, koska olin syntynyt ev.luterilaiseen perheeseen. Murrosikäisenä menin rippikouluun ja niinsanotusti "tulin uskoon". Paikkakunnlla sattui olemaan muitakin samanikäisiä nuoria, jotka innostuivat samaan aikaan kristinuskosta, joten muodostimme aktiiviryhmän ja toimimme paikallisessa seurakunnassa. Se oli juuri sitä aikaa, että oli ihana kuulua porukkaan. Tuomitsimme muita ja pelkäsimme helvettiä. Salassa anelimme anteeksiantoa jeesukselta ja paheksuimme muita nuoria.

Satuin kuitenkin löytämään myös muita ystäviä ja muutenkin maailmankatsomukseni avartui. Totesin, että tuomitseminen on typerää ja toisekseen en itsekkään uskonut niihin moraalisääntöihin, joita olisi pitänyt noudattaa. Kristinuskosta on tullut paljon hyvääkin, kuten kultainen sääntö: "Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi". Mutta koko kristinuskon teologinen rakennelma mureni edessäni, kun uskalsin asettaa sen paremman tarkastelun alle. Petyin uskontoihin ja hylkäsin kaiken. En uskaltanut ajatella maailmankaikkeuden rakenteita. Luin kyllä filosofiaa ja erilaisia maailmankatsomuksia, mutta en uskonut mihinkään (paitsi itseeni).

Lopulta muutaman vuoden kuluttua uskalsin jälleen ajatella todella maailmaa. Päätin, etten nojaudu mihinkään, vaan mietin mitä OIKEASTI itse ajattelen. Niinpä muodostinkin itsekseni oman maailmankuvani. Sitten eräänä päivänä etsiessäni sattumanvaraisesti kirjastosta lukemista törmäsin kirjaan nimeltä "Noituuden ja shamanismin käsikirja". Sana "noita" epäilytti hiukan, mutta kurkistin kuitenkin tarkemmin. Itse kirja sinänsä ei ollut mikään mallikappale. Nykyisin jos suosittelisin kirjoja, suosittelisin kyllä jotain ihan muita. Hämmästyin lukiessani kirjasta wicca-uskonnosta. Se mitä kirjassa aiheesta kerrottiin vastasi minun itsekehittelemääni maailmankatsomusta. Päätin, että tästä täytyy ottaa selvää.

Aluksi selasin tietenkin netistä tietoa. Tosin isolla varauksella, koska halusin tietää mitä wicca on, mutta netin tietolähteet eivät aina ole kovin luotettavia. Aluksi selasin vain ulkomaalaisia sivustoja, mutta sitten huomasinkin, että Suomestakin löytyy sivuja. Lopulta tajusin, että Suomessa on olemassa kokonainen wiccayhteisö.

Nykyisin olen "wiccapiireissä" eräs aktiivi. Kait olen "uskonnollinen" luonteeltani, kuten jotkut toiset taas ovat filosofisia luonteeltaan. Uskon, että toiset ihmiset kaipaavat uskontoa ja toiset taas, eivät. Mutta olen hyvin erilainen ihminen, kuin pikkutyttönä ev.lut. seurakuntatalolla. Tiedän mitä olen, miksi olen enkä tuomitse muita.

Toivonkin sinulta vieraani, ettet sinäkään tuomitsisi minua. :)