ELOKUU 2004
Kuukausi oli säiden puolesta edelleen vaihteleva, helteistä kuun lopun lähellä nollaa oleviin aamulämpöihin. Tärkein tapahtuma oli muun perheen saapuminen Edmontoniin 25.8. Kuun varsinaiset uutistapahtumat painottuivat olympialaisiin ja kanukkien odotuksiin (kuten arvatenkin Suomessakin). Lisäksi telkkariuutiset kertoivat kahden Karibian saaren (Caicos ja Turks) vakavista neuvotteluista liittyä Kanadaan. Sehän sopisi, olisi mahdollisuus trooppiseenkin "kotimaan" matkailuun! Sitä odotellessa otin duunista aikalisän...
Etelä-Florida 12.-23.8.
Tämä on tavallaan päiväkirja. Lintuhavikset löytyvät täältä.
12.8. Torstain ohjelmassa oli lento Edmonton-Denver-Miami. Lähtö kotoa taksilla lentokentälle klo 4.30, Denverissä jatkoyhteys oli tunnin myöhässä. Autovuokraamo (E-Z Rent-a-car) tarjosi halvan vuokran, mutta vakuutus toi hintaan yli puolet lisää (lopullinen hinta n. 650 USD). Vuokraamon kartta oli epätarkka. Katujen nimistö ja numerointi näytti lähinnä sattumanvaraiselta. Esimerkiksi yksi ja sama, itä-länsisuunnassa viivasuora katu saattaa lännessä olla 103. street, keskellä 40. street ja idässä taas 103. street. Moottoritietä ajaessa saattaa perättäisistä liittymistä päästä täsmälleen samansuuntaisille teille 736, 842 ja 836 (tässä järjestyksessä). Tai kuten Fort Lauderdalessa, missä kaksi samannimistä katua voi viedä tarkalleen samaan suuntaan mutta aivan eri paikkoihin vain parin mailin välein (A 1 A)! Anyway, hotelli (Ramada Inn Airport North) löytyi tunnin sekoilun jälkeen ja näytti todella rähjäiseltä. Huone oli kuitenkin kelvollinen.
Lintuhavainnot jäivät vielä vähiin. Miamissa ajon lomassa näkyi runsaasti turkinkyyhkyjä (Streptopelia decaocto), jonkin verran Mourning dove'ja, yksi Northern Mockingbird, kymmeniä rakkeleita ja nokisiipilokkeja, satoja kottaraisia ja varpusia, muutama pulu, kaksi valkoista haikaraa ja musta varislintu.
Samaan aikaan toisaalla: hurrikaani Charley (luokassa 2) lähestyi Floridaa Kuuban tienoilla ja iskisi perjantaina niemimaalle. Florida Keys'in (lounaaseen niemimaan kärjestä kaartava saariketju) länsipää oli jo evakuoitu.
13.8. Ostin alkuun kunnon tiekartat Miami Beach'ilta. Samalla havaitsin pari kymmentä papukaijaa. Ne ovat alun perin istutettuja tai karkulaisia, mutta ainakin Blue-faced ja Monk parakeet'eilla on lisääntyvät kannat. Retkeilin Miamista pohjoiseen, Lake Okeechobee'sta kaakkoon. Niemimaan koko konkretisoitui, ja päivä meni ajeluksi. Tein turhia käyntejä Boca Raton'in Burrowing owl-paikoille. Lähempänä mainittua järveä kävin ison kaatopaikan aidan takana väijymässä Snail kite'ja (taas turhaan), mutta kasalla rundaili 20-30 kondoria sekä satoja lehmähaikaroita ja White ibis'eja (Eudocimus albus). Sekajätekaatikset tosiaan keräävät lintuja. -- Yksi lintuharrastajan ristiriidoista: olisi hyvä kierrättää, lajitella jätteitä, tehostaa kaatopaikkojen, kalajalostamoiden ja vedenpuhdistamoiden toimintaa sekä yleensäkin kuluttaa vähemmän, mutta missäs sitten olisi kerralla paljon katsottavaa?
Charley voimistui luokkaan 4 ja iski päivällä Floridan länsirannikolle Tampa Baysta etelään, jatkaen Orlandon kautta koilliseen. TV-uutisten mukaan n. 2 miljoonaa asukasta oli evakuoitu ja 15 kuollut. Toimittajat seisoivat Cape Maysta tuttuun tyyliin puntit lepattaen tuulessa ja sateessa. Miamissakin oli kovaa tuulta, sadetta ja ukkosta.
14.8. Hurrikaanin mentyä suunnittelin näkeväni muutaman hyvän merilinnun, ja aikaisen herätyksen jälkeen ajoin Key West'iin. Saari on noin 150 km ketjun läntisin, jonne pääsee ajamalla. Ketjun saaret ovat osittain hiekkadyynien, koralliriuttojen ja laajojen mangroverämeiden muodostamia. Matalat vedet hehkuvat auringossa turkooseina. Erikoinen ja kaunis paikka! Linnustollisesti nk. Upper (itäinen) ja Lower (läntinen) Keys olivat parhaita, väliin jäävä Middle Keys muodostuu kapeista saarista eikä sisällä kunnon mangrovea ja ehkä siitä syystä ei myöskään niin paljoa lintuja. Paikalliset kuitenkin seuraavat Middle Keys'illa petomuuttoa. Pranty'n (1996; ABA publ.) mukaan esim. muuttohaukkasummat ovat Cape May'n luokkaa!
Staijasin aamulla tunnin-pari Key West'in huojuvien palmujen alla, mutta merilintuja ei näkynyt. Nokisiipilokit, kuningas- ja riuttatiirat sekä merimetsot (Double-crested) olivat näkyvimpiä. Turkinkyyhkyjä, Mourning dove'ja ja kottaraisia näkyi vaivaksi asti. Lähdin hitaasti kohti Miamia. Lietteillä ruokaili kanadansirrejä, karikukkoja, kurppeloita (pari määritettyä lyhytnokkaisia), pulmussirrejä, amerikansipejä ja haikaroita, joista jalo- ja lumihaikara olivat runsaimpia. Erityisesti minua ilahduttivat 20-30 fregattilintua (Magnificent frigatebird, Fregata magnificens). Yritin Pranty'n paikkaoppaan neuvomana Mangrove cuckoo'ta paristakin paikasta, mutta tämä oikukas laji jäi uupumaan. Sitä vastoin havaitsin kymmenisen Prairie warbler'ia (Dendroica discolor), jotka nimestään huolimatta asuttivat rämeitä, ja sain maailmanpisteet Common ground dove'sta (Columbina passerina), Prothonotary warbler'ista (Protonotaria citrea) ja Black-whiskered vireo'sta (Vireo altiloquus). Valkeavatsainen waterthrush jäi hienosta näyttäytymisestään huolimatta määrittämättä. Illalla, päästyäni jo Upper keys'sta muutaman kilometrin pohjoiseen, havaitsin toista kymmentä nighthawk'ia saalistelemassa. Viitisen äänteli ja osoittautui tavallisiksi, mutta yksi päästi pari kertaa erikoista "ki-ki-dik!"-ääntä toisen nighthawk'in ahdisteltua sitä lennossa. Liekö varoitusääni vai kenties harvinainen Antillean nighthawk, jäi arvoitukseksi.
Illalla TV:n säätiedot kertoivat, että uusi trooppinen myrsky lähestyy Kuuban kaakkoispuolella, ja sen perässä samaa reittiä hurrikaani...
15.8. Kaupunkiretkipäivä. Yritin hoitaa papukaijoja, mutta heikolla menestyksellä. Täytyisi tulla illalla tai aamulla yöpymismetsikön laitaan, mutta sellaisia ei ollut tiedossa; Prantyn (1996) opaskin on paikoin vanhentunut. Kävin katsomassa rantalintuja Key Biscaynen hietikoilla. Sirrejä, karikukkoja, amerikansipejä, kanadan- ja huilutyllejä, ruskopelikaaneja, riutta- ja kuningastiiroja sekä noin 50 Least tern'ia (Sterna antillarum). Ilahduttavasti muutama saksinokkakin leikkasi veden pintaa! Läheinen vedenpuhdistamo lienee siistitty opaskirjan teon jälkeen, ainakaan lintuja tai lietettä ei näyttänyt olevan.
16.8. Everglades-päivä. Yllätyin alueen luonteesta: lähinnä heinikkoa ja männyn sukuisia puita yksittäin ja metsikköinä, sekä harvakseltaan mangrovea. Alue oli hyvin märkä ja hyttysiä niin paljon, etten ole kokenut vastaavaa missään. Kesä-heinäkuinen Lappi ei ole lähelläkään tätä helvettiä! Sääskisuihketta kului, mutta se vain lievensi tuskaa. Kun autosta astui ulos, saattoi olla muutaman sekunnin rauhassa. Sitten pienet, nopeat, äkäiset ja härskit vinkujat täyttivät silmät ja tikkasivat kaikkialle, missä karkote oli jäänyt vähemmälle.
Everglades'illa näin sentään yhden suurimmista toivelajeistani, alligaattorin (kaikkiaan 5 ad 1 juv), mutta lintupuolelta Swallow-tailed kite petti: lienevätkö jo muuttaneet? Kalkkunakondoreita ja valkeita haikaroita oli paljon. Metsissä hyöri lukuisasti Blue-gray gnatcatcher'eita (Polioptila caerulea) ja Red-bellied woodpecker'eita (Melanerpes carolinus). Parhaimmistoa olivat odotetut Snail kite (Rostrhamus sociabilis) ja Limpkin (Aramus guarauna). Kolmelta alkoi sataa ja ukkostaa. Ehdin silti vielä havaitsemaan valkean muodon Great blue heron'in ja kuvaamaan alligaattoria laajakulmalla...
17.8. Retkeilin Miamin lähistöllä ts. n. 150 km säteellä. Pääkohde oli Belle Glade, mistä löytyy peltoja ja pari kosteikkoa avovesineen. Avovedet valitettavasti jatkoivat vaisuja esityksiään, vain liejukana (Gallinula chloropus) oli runsas. Niitä saattoi yhdeltä seisomalta nähdä pari sataakin. Muutoin kosteikkolinnusto jatkoi tuttuja ratoja: jalo- ja lumihaikaroita, harvakseltaan Tricolored heron'eita ja käärmekauloja (Anhinga anhinga). Haarapääskyt olivat kaikkialla lukuisia, mutta Belle Gladessa havaitsin myös n. 100 Rough-winged swallow'ia, törmä- tai pikemminkin kalliopääskyä muistuttavaa lajia. Kiertelin paikkaoppaan kehumia peltoaukeita, joilla piti olla tulvia (maajussit ohjaavat vettä pelloilleen hävittääkseen sukkulamatoja Nematoda). Tulvat olivat vaatimattomia, samoin niiden linnusto. Belle Gladesta reilusti kaakkoon oleva Brown's Farm Road mainittiin paikkaoppaassa lähinnä kuriositeettina, mutta hyvä sentään että mainittiin. Täältä nimittäin löytyi pienen vaivannäön jälkeen usean hehtaarin laajuinen märkä pelto, jolla oli satoja kahlaajia ja haikaroita sekä kymmeniä pitkäjalkoja. Huippuna oli n. 340 Wood stork'ia (Mycteria americana), yksi toivelistan lajeista! Raju sadekaan ei paljoa haitannut, siksi leppoisasti lintuja riitti. Sirrejä pääsi katsomaan läheltä (Least, Semipalmated, Western ja Stilt), ei tosin ihan kuvausetäisyydeltä.
Retkeilyssä parasta aikaa tuntuisi olevan auringon noususta (n. klo 7) aamukymmeneen. Illallakin (n. klo 16-19) saattaisi olla hyvä retkeillä, mutta omalla jaksollani on yleensä jytissyt ukkonen ja satanut kaatamalla vettä. (Olen retkeillyt silti.)
18.8. Retkeilin Floridan itärannalla Hobe Sound'in alueella (karkeasti 200 km Miamista pohjoiseen). Tavoitelaji, Florida scrub-jay, tuntui kadonneen seudulta, jolla paikkaopas mainosti 90-luvun puolivälissä pesineen 50 paria! Kyselin suojelualueen ja luontopolun myymälän väeltä, missä linnut luuraavat, mutta kukaan ei tiennyt tältä vuodelta yhtään havaintoa. Paha pettymys, mutta komppasin silti useita tunteja sopivan näköisiä harvaa pensastammea tai pikkupalmuja kasvavia hiekkamaita. Ei mitään, joskin pienenä lohdutuksena sain maailmanpisteen Yellow-throated warbler'ista (Dendroica dominica). Välillä satoi rajusti vettä. No, koska kävisin Floridan niemimaan keskiosan länsirannalla ennemmin tai myöhemmin, päätin käydä ennemmin ja yhdistää samaan matkaan Archboldin biologisen aseman. Asema on tunnettu nimenomaan Florida scrub-jay'ta koskevista julkaisuistaan -- siellähän niitä täytyisi olla jos missään! Ehdin valoisassa läheiseen Lake Placidin kylään, missä yövyin.
19.8. Heräsin varhain ja ajoin Lake Placidin koillispuolella olevaan Loridaan. Täällä skannasin lupaavaa heinikkoista aukeaa, ja yksi toivelajeista näyttäytyi pian. Peräti seitsemän Burrowing owl'ia (Athene cunicularia) kökötti heinikossa, nousevan auringon valossa, laiduntavien lehmien lähellä. Pari karakaraa (Crested caracara, Caracara cheriway) lennähti tien varresta sähkötolppaan nauttimaan lämmöstä. Niiden kuvaaminen oli hankalaa, sillä pidin autossa mieluusti ilmastoinnin päällä; ulos mennessä oli aina huomattavasti kuumempi ja kosteampi ilma, minkä vuoksi optiikan pinnoille tiivistyi sekunneissa sumukerros. Etenkin aamuisin tämä oli ongelma.
Jatkoin Lake Placidin kautta Archboldin asemalle. Rakennus on hieno, ympäröivät metsät ja avoimemmat maastot reheviä ja kauniita. Itse suojelualuetta sitä vastoin ympäröivät yksitoikkoiset sitrusviljelmät, viljelymaat ja erilaiset metsiköt. Aseman ympäristö ei tarjonnut toivomiani lintuja. Itse asiassa näytti, että kasvillisuuden sukkessio oli tehnyt monet scrub-jay'lle aiemmin sopineet, avoimet pensasmaat kelvottomiksi. Aseman väki tosin kokeellisesti polttaa metsiköitä ja pensasmaita pitääkseen niitä avoimina ja seuratakseen, palaavatko linnut näille paikoille. Hieman laskevalla fiiliksellä jatkoin etelään. Muutaman kilometrin ajettuani havaitsin langalla istuneen, tumman, ehkä kuukkelin kokoisen linnun. Siinä!?! Pysähdyin, katsoin kiikarilla: siinä oli kaunis, sinihehkuinen Florida scrub-jay (Aphelocoma coerulescens)! Ilman muuta matkan kaunein lintu. Otin auton ikkunasta pari muistokuvaa. Huomasin lintuja olevan kaksi, ja pari kilometriä jatkettuani löysin langalta kolmannenkin.
Hienojen jay-hetkien jälkeen pysähtelin Venus'in seudun avomailla ja kävin vanhalla Red-cockaded woodpecker-paikalla. (Lajia ei näkynyt.) Amerikanisolepinkäiset olivat todella runsaita (retken tähänastinen saldo kymmenissä), kuusi Eastern bluebird'ia (Sialia sialis) ja viisi tikkalajia. Tikkamännikön erikoisin havainto oli kuitenkin nisäkäs: löysin kanin kokoisen vyötiäisen (engl. Armadillo)! Sen jälkeen mentiin apeammissa merkeissä, sillä tienposkessa näkyi parin kilometrin välein kaksi kuollutta Barred owl'ia. (Tähänastiset kuolleet linnut olivat pääasiassa olleet kondoreita, viitisen.)
Venus'ista matka jatkui Fort Myers'iin, kuuluisaan länsirannan kahlurikohteeseen. Oli järkyttävää todeta, millaista tuhoa Charley oli aiheuttanut kaupungille, etenkin sen rantaosuudelle. Puustoa oli nurin roppakaupalla. Kevytrakenteiset talot olivat paikoin aivan päreinä, ja tukevammistakin oli monasti katto tiessään tai rutussa lähistöllä. Hiekkaa, rikkinäisiä huonekaluja, puita, oksia ja palmunlehviä oli suurina kekoina. Puskutraktorit jyräsivät, Punaisen Ristin ja armeijan ajoneuvoja oli kaikkialla, sotilaat ja poliisit vartioivat monessa paikassa (ehkä estääkseen pitkäkyntisiä tyhjentämästä runnottuja taloja?). Sateenharmaa sää lisäsi alakuloista tunnelmaa. Seuraavan aamun uutiset muuten kertoivat, että edelleen melkein 400.000 ihmistä oli ilman sähköä, tuhannet ilman kotia, 23 oli kuollut, ja vakuutusyhtiöt arvioivat vahinkoja kymmenissä miljardeissa dollareissa.
Mutta Fort Myers oli muutakin kuin hävitystä, vaikka paikkaoppaan kehumat paikat olivat järjestään tyhjiä. Yleiseltä hiekkarannalta -- arvatenkin turistien puuttumisen vuoksi -- löytyi tukku kahlaajia, lokkeja, saksinokkia ja tiiroja. Näin täällä yhden Floridan must-lajeista, Wilson's plover'in (Charadrius wilsonia), pitkine nokkineen ja hiekanruskeine yleisväreineen ylänkötyllimäisen. Samalla hiekalla ruokaillut mustajalkatylli (Charadrius alexandrinus) oli mantereen piste, 66 isosirriä (Calidris canutus) nekin mukavia.
Retki jatkui hivenen vaisumpana Fort Myers'ista etelään rantaa pitkin. Löysin 26 Roseate spoonbill'ia (Platalea ajaja), ja Marco Islandilla oli satakunta fregattilintua, joista kymmenet kaartelivat korkealla kiinnostavana sekaparvena kymmenien kalkkuna- ja mustakondorien ja ruskopelikaanin kanssa. Täältä ajoin rivakkaan tahtiin Miamia kohti, mutta pysähtelin kosteikoilla. Everglades'in aluehan ulottuu edelleen piikkinä suunnilleen Floridan niemimaan keskivaiheille, vaikka siitä puolet onkin menetetty viljelyksille ja rakentamiselle. Lintuja oli kosteikoilla niukasti, alligaattoreita sitä vastoin hyvin. Suurimmalla näkemälläni pelkästään pään täytyi olla yli puoli metriä pitkä! Sellainen kun haukkaisi uistimen... Illaksi Miamiin ja hotellille toteamaan, että wc-pönttö oli (edelleen) rikki, telkkari ei toiminut (kuulemma kaapeliyhtiön kanssa oli erimielisyyksiä) ja ilmastointikin kusahti illalla (joskin se alkoi yllättäen toimia puoli tuntia myöhemmin). No, ne eivät hienoa retkipäivää pilanneet.
20.-21.8. Kaksi retkipäivää West Palm Beach'in ja Homestead'in välillä tuntuu jälkikäteen ajatellen ajanhaaskaukselta, koska kaupunkiajoon kuluu paljon aikaa ja samat lajit näkyvät paremmin muualla. Reissut tuli kuitenkin tehtyä. Mieleenpainuneimpia olivat lauantain (21.8.) valtavat amerikantylli- ja haarapääskykerääntymät peltoaukeilla Homestead'ista länteen (sisämaahan). Täällä oli myös kymmeniä White-winged pigeon'eita (Zenaida asiatica) ja useampi sata Mourning dove'a. Toisaalta Homestead'in kaatopaikka oli vaikuttava, vaikkei sisään ollutkaan asiaa. Pari sataa kondoria, muutama sata White ibis'ia, nokisiipilokkia ja rakkelia sekä jokunen irtolaji, kuten esiaikuinen valkopäämerikotka, olivat komeaa katsottavaa.
22.8. Viimeinen kokonainen retkipäivä ennen kotimatkaa. Suunnitelma oli mennä aikaisin Keys'eille, ehkä käydä Dry Tortugas'illa ja illalla hoitaa Antillean nighthawk. Key West'issa selvisi, että Charleyn vuoksi Tortugas on suljettu vielä viikon-pari eikä sinne siksi ole kuljetuksia. Se hyvistä merilinnuista. Onneksi sää oli kohtuullisen hyvä, leppeää tuulta ja aurinkoa, joten retkeilin Lower ja Middle Keys'eilla odotellen illan saapumista. Komppasin lukuisia mangrovea halkovia polkuja ja pikkuteitä. Ilo oli suuri, kun kerttulien muutto oli selvästi käynnistynyt ja lajisto monipuolistunut. Lisäksi rannoilla näkyi tiiroja, nokisiipilokkeja, peruskahlaajia ja haikaroita. Uutta ja ihmeellistä ei sattunut okulaareihin, mutta retkeily on aina leppoisampaa kun lintuja näkyy (verrattuna siihen, että ei näy). Auringon laskiessa ajoin Big Pine Key-nimiselle saarelle ja soitin CD:ltä nighthawk'ia. Auringon jo laskettua kuului vastaus: "pri-vriu!" ja Antillean nighthawk (Chordeiles gundlachii) lensi äännellen yläpuolellani useita minuutteja. Matkan virallinen lopetuslaji! (Epävirallista rähmäähän ei voi huomenna välttää.)
23.8. Lähtöpäivän lajisto jäi 11 city-lajiin. (Päiväkohtaiset lajimäärät 13.-22.8. vaihtelivat 35-81.) Lentokentällä täytyi olla pari tuntia ennen koneen lähtöä. Välilasku Denver'issä, missä odottelin viitisen tuntia jatkoa. Tylsää! Oli pakko käydä ostamassa kirja ja lukea väkisin. Puolilta öin kotona.