SYYSKUU 2004
Kuukausi alkoi mahtavasti. Matin mandoliini oli ollut huollossa jo reilut kaksi kuukautta, mutta lopulta nauhojen vaihto oli tehty! Kotona alkoi armoton räminä, kun mandoliinia yritettiin sovittaa kaikkeen mahdolliseen musiikkiin. Johonkin se tuntui jopa sopivan. Kävimme myös perheretkellä Edmontonin rautatiemuseolla. Lapset olivat tohkeissaan, mutta diesel-veturi piti niin kovaa ääntä, että Eelis vain piteli korviaan. Ääni muuttui kellossa, kun pääsimme lyhyttä radanpätkää edestakaisin ajaneen junan kyytiin. Tsuh, tsuh, hviit! Oli se hienoa! (Rautatiemuseo muuten toimii täysin harrastajavoimin.)
Hillan koulu alkoi kuun alussa. Hän siirtyi tokalle ja tykkää edelleen käydä koulua, vaikka luokan kokoonpano ja opettajat vaihtuivatkin. Parasta on erään Hillan kirjoittaman kirjeen mukaan matematiikka. Hän myös jatkaa mainiota piirtämis- ja kirjoittamislinjaansa. Yksi parhaista Hillan tekemistä kirjoista on "The Missing Peanut Butter Sandwich". Siinä päähenkilö on koulussa ja ihmettelee ruokatunnilla tyhjää eväslaukkuaan. Hiiri on vienyt lounasleivän! Sankari pyydystää hiiren (käsin) sen kotikololta ja saa leivän takaisin. Alkaa herkkuhetki. Mutta hän ei huomaa hiirtä, joka on napannut jälkiruuaksi tarkoitetun keksin...
Eeliksellä alkoi leikkikoulu. Kauheaa, miten pienet natiaiset ovat kasvaneet, nyt jo Eeliskin on koulussa! Kyllä aika rientää. Eelis on toistaiseksi tykännyt koulustaan, vaikka ei hirveästi vielä kielillä puhukaan. Englanti alkaa silti tarttua: "Yeah, NO!", "I'm gonna car/bike", ja "May I have peanut butter please!"
Syyskuun alkuun kuului kaksi suurta menetystäkin. Ensiksi Anne Ollila palasi Suomeen. Kaipaamaan jäi koko Spence Lab ja perheestämme erityisesti Eelis. Anne ehti hoitamaan kääpäpyyntinsä ja pitfall-linjansa loppuun sekä sorttaamaan kaikki näytteensä. House Riverin nokiset kuusikot olivat tulleet kesän mittaan tutuiksi! Läksiäisiä vietettiin urakalla Joshin ja Colinin talolla ja toisaalta campuksen Power Plant -baarissa. Ihme, että Anne ylipäätään pääsi koneeseen asti! Toinen oli tietenkin varmalta näyttänyt jääkiekon maailmancupin loppuotteluvoitto Kanadaa vastaan. Kanukit kutsuivat Matin campus-ravintolaan katsomaan peliä. Paikalla ei tuntunut olevan muita suomalaisia. Salissa vallitsi erikoinen tunnelma suomalaisten tehdessä kaksi maaliaan: yksi hurrasi, muiden luultavasti ihmetellessä "antipatrioottista" käytöstä! Lopulta joku ruotsalainen kävi kertomassa Matille, että ottelua seuraa isommalla puolella pari suomalaista ja skandinaaveja. Sinne siis. Kanada teki johtomaalin (3-2), suomalaiset muuttuivat vaisuiksi. Oli liityttävä ruotsalaisten kuoroon huutamaan "Heja Finland!" pelin loppuun asti...
Hilkka ja Arto vierailivat meillä 8.-27.9. Ensilumi (5 cm) satoi seuraavana aamuna heidän tulonsa jälkeen, joten Kanada toivotti kaksin käsin tervetulleeksi. Alkuun käytiin lähinnä kaupungin eri kohteissa, vaikka Eelis närkästyi siitä, että "mennään kaupungille pyörimään". Hilkka ja Arto pääsivät myös osallisiksi Spence Lab'in jokavuotisesta House River Beer Festival'ista. Colin oli tuonut trampoliininsa George Lakelle, mistä koirilla ja lapsilla riitti riemua. Totutusti Eelis pääsi soittamaan viulua Colinin kanssa. Myös West Edmonton Mallin huvipuisto tuli tutuksi. Kävimme myös porukalla Fort Edmonton Park'issa ajamassa Puunpolttajalla sekä tutustumassa Edmontonin varhaishistoriaan. Kaupunki muuten täyttää kohtsillään sata vuotta!
Arto osti televisioomme uuden antennivahvistimen. Kuva parantui hiukan, mutta nyt on seistävä eri kohdassa olkkaria kuin aiemmin, jotta kuva olisi kelvollinen. Sähköalaan liittyi myös toinen episodi, vanha laulu tosin: mitä tahansa paristoja ei kannata ostaa. Hilkan tuliterä digikamera nimittäin ei värähtänytkään erikoisen nimisistä (tai Energizer-) paristoista, vaan alkoi toimia vasta, kun heitettiin Duracellit kehiin.
Hilkka ja Arto tarjoutuivat ystävällisesti viikoksi kaitsemaan lapsia ja kuskaamaan heitä kouluun. (Tästä tietenkin näkee, keitä he oikeastaan tulivat tapaamaan.) Niinpä surffasimme hetken netissä, ja pian olimme varanneet viikon matkan Victoriaan. Tältä matkalta ei pitänyt kulttuuria ja luontoelämyksiä puuttuman; klikkaa vaikka tästä. Samaan aikaan Edmontonissa asiat sujuivat muutoin, mutta Eelis parka sairastui vesirokkoon ja sai hurjan paljon kutisevia näppyjä. Palattuamme matkalta Eelis oli jo paremmassa kunnossa ja kääntänyt ruvet ja näpyt voitokseen: "Minä olen RRRupirosvo"!
Ennen Hilkan ja Arton kotiin lähtöä päätimme näyttää hieman Albertan parastakin puolta. Kävimme Kalliovuorilla, Jasperissa 25.-26.9. Lauantain sää oli harmaa, muttei estänyt meitä tutustumasta Maligne Lakeen ja kanjoniin. Sinne vain muiden turistien sekaan! Medicine Laken pysähdyksellä, matkalla Maligne Lakelle, kuului muutoin hiljaisessa maisemassa komea suden ulvonta -- keskellä kirkasta päivää! Maisemat olivat komeita ja ruska kauneimmillaan. Haavikot hehkuivat kirkkaan keltaisina, pajut ja muut pensaat punaisina. Metsien muuhun värikirjoon kuuluivat tietenkin vihreät havupuut, hopeanharmaat kelot ja punaruskeat männiköt, joissa Mountain pine beetle oli vieraillut. (Luontoahan nekin ovat, vieläpä alkuperäisfaunaa.)
Sunnuntai ei valjennut paljoakaan kirkkaampana. Pilvet roikkuivat niin alhaalla, ettei äkkiseltään olisi voinut arvata olevansa vuoristossa, ympärillä reiluun 3000 metriin kohoavat huiput. Lähdimme kuitenkin rohkeasti liikkeelle. Odottelimme retkiaamiaista haukkaillen sään selkenemistä Whistler'ille vievän köysiradan alapäässä. Pilvipeite ei vain tuntunut väistyvän, mutta lopulta varasimme liput gondolaan ja lähdimme ylös. Puolivälissä nousua pilvipeite jäikin alapuolellemme, ja pääsimme nauttimaan aurinkoisesta vuoristomaisemasta. Köysirata vei reilusti puurajan yläpuolelle. Ylhäällä oli kahvilan ja turistirysän symbioosi, missä hörpimme kahvia. Matti kävi kiipeämässä ylemmäs ja katosi hetkeksi vuorten yli vyöryviin pilviin. Tundra oli hiljainen, edes marmottien vihellyksiä ei kuulunut (paikan nimi, Whistler, tulee tästä). Lienevätkö jo talviunilla? Yli lentänyt Rosefinch oli ainoa havaittu eläinkunnan edustaja.
Palattuamme Whistler'iltä aurinko paistoi jo alemmaksikin, ja pilvet alkoivat väistyä. Pysähtelimme Lake Edith'illä ja muutamalla päätien varren kauniilla paikalla ihailemassa ruskaa ja maisemien jylhyyttä. Lapset keräsivät kiviä ja heittelivät niitä veteen. Kuinkahan kauan he jaksaisivat, jos annettaisiin vapaasti jatkaa? Lopulta jatkoimme Edmontoniin, vuokra-auto oli palautettava iltaan mennessä, ja Hilkka ja Arto lähtisivät seuraavana aamuna Suomea kohti.
Syyskuun uutiset. NHL:ssä on pelaajalakko, eikä kausi alkane ennen Uutta Vuotta jos silloinkaan. Valitettavasti telkkari on vastaavasti lisännyt jenkkifutiksen tarjontaa. Olisi edes curlingia! Floridaa pyyhki toinen toistaan massiivisempia hurrikaaneja. USA:n tulevien presidentinvaalien ehdokkaat vyöryttivät sinne vankkureitaan äänisaaliin toivossa. Kandidaatit olivat muutenkin harmittavan paljon esillä. He ovat tasaväkisiä. Amerikkalaiset äänestävät kahdesta huonosta vaihtoehdosta huonomman ulos Valkoisesta talosta.
Hillan palsta
minä menin suomi-kerhon jälkeen arvin luokse kylään ja opin rulla-lautailemaan. se oli tosi kivaa. olen myös mennyt huvi-puistoon jonka nimi oli galaxyland. koulussa on ollut maalausta, jumppaa, satuja, kaksi videota ja yksi retki. meillä on vielä 3 väli-tuntia, joskus on vain 2.