HEINÄKUU 2004
Hanna ja lapset lähtivät yli kuukaudeksi Suomeen 10.7., joten tämä on vähän aikaa Matin palsta. Linturetket sekoittuvat muuhun, pahoittelut!
Heinäkuu oli säiden puolesta erittäin mielenkiintoinen. Jaksolle mahtui tukevia helteitä, jolloin päivälämmöt huitoivat +30 asteessa. Öisin oli hankala nukkua, onneksi campuksella sentään oli toimiva ilmastointi ja sisällä viileää. Muunkinlaista säätä mahtui sekaan. Siitä seuraavassa.
Sunnuntaina 11.7. kävin Cold Lakella (Albertan itärajalla) ja yritin matkalla hieman epätoivoista trumpettikurkibongausta. Lintuja ei oltu havaittu paikalla viikkoon, enkä siten yllättynyt bongauksen epäonnistumisesta. Päätin jäädä Cold Lakelle yöksi ja retkeillä seuraavana aamuna Provincial Parkissa. Illalla luulin alkuun katsovani telkkariuutisten arkistokuvaa, kunnes selkeni, että parhaillaan Edmontonissa ukkostaa ja sataa vettä ja rakeita aivan tolkuttomasti! Sadetta kertyi parissa tunnissa 150 mm. Kadut ja päätiet tulvivat, ja kaupungin pääväylillä varmaan kymmenet autot jäivät osittain tai kokonaan veden alle. Tuhannet kellarit (TV-uutiset 29.7. mainitsi 3000 asunnon "tarkastamisesta") saivat roiman annoksen sade- ja viemärivettä. Viemärit menivät tietenkin tukkoon sateen irrottamista puunlehdistä, oksista ja muusta. Myräkkää kutsuttiin lehdissä "kerran 200 vuodessa" sääksi. (Lievempi "kerran 100 vuodessa" sää oli ollut noin viikkoa aiemmin!). Kuulin viikkoa myöhemmin, että myös Spencejen kellari tulvi, ja vesi tuhosi suuren osan Johnin arkistoista.
Töissä oli hektistä: oli vaikea pitää mielessä, että "ei ole Hectorillakaan helppoa". Käsikirjoituksia, Entomologica Fennicaa, puustoinventointien suunnittelua, House Riverin järjestelyjä, tikkapyyntien lupa-asiaa. Duuniin kuului toki hyvääkin. Lintulaskennat saatiin päätökseen suunnitellusti, hyönteispyynnit sekä kasvi- ja puustoinventoinnit sujuivat, ja Anne Ollilan kääpätyöt etenivät kuin kuulalaakereilla. Lisäksi House Riverin leirissä vallitsi hyvä ilmapiiri.
Iltaisin koti tuntui hiljaiselta; lueskelin lähinnä hyllyyn kertyneitä kirjoja, katsoin tylsänä telkkaria ja rämpyttelin West Edmonton Mallin tulva-alesta ostamaani kitaraa. (Pakko myöntää, etten sittenkään välttänyt ko. paikkaa!) Joshin ja Colinin kämpällä rakennettiin patiota viikonloppuna 17.-18.7., kävinhän siellä minäkin -- ruuvaamassa pari kiinnikettä. Heidän suunnittelemansa "hot tub" on edelleen pelkkä suunnitelma, ehkä myöhemmin...?
Jos heinäkuiset linnut eivät kiinnosta, hyppää kolmen seuraavan kappaleen yli. Retkiä oli vähän. Olin tehnyt Edmontonissa jo 12 kk-retkeä eli vuosi oli täynnä. Pähkäilin, jatkaisinko noita retkiä, mutta aikaa ei kerta kaikkiaan tuntunut olevan. Mainitsin jo matkan 11.-12.7. Cold Lakelle, missä oli hiljaista. Havaitsin kuitenkin mm. Blackburnian ja Black-throated green warbler'it, suopöllön ja kalkkunakondorin. Sää suosi yhtä ukkoskuuroa lukuun ottamatta; tällöin olin Cold Laken ulkoilupolun kauimmaisessa pisteessä.
Seuraava retki oli Kalliovuorille 23.-26.7. Ajoin perjantaina Jasperiin, mistä seuraavana päivänä Canmoreen. Canmoressa maanantaiaamuun ja sieltä Calgaryn kautta Edmontoniin. Linnustollisesti matka oli kesäisen vaisu, mitä nyt junkkoja, Chipping sparrow'eita, Yellow-rumped warbler'eita, variksia, korppeja, haarapääskyjä ja Violet-green swallow'eita näkyi. Missasin odottamani Black swift'in, tosin tapaamani pari muutakaan (britti!)ornia ei ollut niitä nähnyt. Jasperissa parasta oli peloton, tienpientareella hämärissä häärinyt mustakarhu. Lauantain käytin ajamalla Icefields Highway'ta ja katsomalla maisemia. Kävin Columbia-jäätiköllä kävelemässä: oli hätkähdyttävää nähdä tämän edelleen massiivisen ikijään perääntyneen satoja metrejä (horisontaalisuunnassa) sadassa vuodessa. Lintuja paikalla ei yhtä juovapääsirkkua lukuun ottamatta ollut. Hieman tästä etelään päätin tehdä minivaelluksen kuusikoihin, mutta pian olin kiivennyt puurajan yläpuolelle avoimelle tundralle. Täältä löysin muutaman Grey-crowned rosefinch'in sekä tunturikiuruparin, jolla oli 5-6 hyvin lentävää maastopoikasta. Kedot ja pientareet kukkivat komeimmillaan. Joki- ja järvivedet näyttivät samean harmailta, kaiketi sulamisvesien tuomista mineraaleista. Varmaan tästä syystä järvet loistivat auringonpaisteessa erikoisen turkooseina.
Canmore oli tukkoisen täynnä, mutta mahduin vaatimattoman motellin tupakoijahuoneeseen. Kävin 25.7. Banffin "Kananmunasuolla", missä kerttulit, sirkunkaltaiset ja siepparit pyörivät innokkaina hyönteisjahdissa. Kirjaa selattiin ja kaukoputkeen pälyiltiin, kun suon laidassa nökötti outo sieppari. Se muistutti Least flycatcher'ia, mutta vatsapuolen väritys, keltainen alanokka ja kuvioton, ruskea pää veivät ajatuksia Willow flycatcher'iin (Empidonax traillii). Seuraavana aamuna lintu lauloi, mikä varmisti määrityksen: "rriZ-briiv!"
Paikalliset huippu-uutiset heinäkuulta (tulvien lisäksi). Joku amerikkalainen sai 20.7. palkinnon McDonalds'ilta syötyään kaikkiaan 20.000 Big Mac-hampurilaista. Kaveri näytti telkkarissa yllättävän sutjakalta ja kertoi, ettei aio muuttaa ruokailutottumuksiaan. Culex tarsalis, pahamaineinen sääskilaji, joka levittää Länsi-Niilin virusta, ei vielä tässä vaiheessa kesää ole kovin runsas. Kovien sateiden ja helteiden vuoksi sääskiä on kuitenkin nyt paljon, ja "Tarenkin" odotetaan pamahtavan runsaaksi elokuussa.