JOULUKUU 2003
Joulukuun 2. päivä oli Edmonton Journalissa kerrankin kiinnostava juttu Ramones-aiheella. Nimittäin: Joey Ramone Place on avattu New Yorkiin lähelle legendaarista CBGB-klubia. Hieno homma, vaikkakin jutussa kysyttiin aiheellisesti, eikö nimikkokadunkulman olisi pitänyt olla 53rd and 3rd? Itse asettaisimme harkintaan esim. koko Rockaway Beach'in udelleen nimeämisen Ramonesin mukaan, mutta meiltähän ei kysytä.
Suomalaisten itsenäisyyspäivän lounas oli yliopiston Faculty Club'illa 4.12. keskellä torstaipäivää. Vain Matti ehti nauttimaan erinomaisen lounaan sekä keskustelemaan Finlandian nimeämisestä Suomen kansallishymniksi ja hyvistä suomalaisista urheilusuorituksista kautta aikojen. Koska urheilulääkäri Tapio Wideman oli paikalla, käsiteltiin keskusteluissa myös Eero Mäntyrannan ja Jari Isometsän korkeat hemoglobiiniarvot. Seuraavana aamuna herätyskelloa ei tarvittu, sillä Emilia (Kullas) soitti ja kertoi juuri menneensä kihloihin. Kookkaat onnittelut Kanadasta! Saman päivän iltana Hanna kävi rouvien kanssa rilluttelemassa ja synttäreitään juhlimassa. Lauantaina 6.12. oli Matille itsenäisyyspäivän päätapahtuma, kuukausittainen Edmonton-retki, joka samalla oli Tringan varjoralli. Lintulajeja Matti sai kokoon vaatimattomat 29, mutta oli tyytyväinen. Sananlaskuja vapaamielisesti hyödyntäen "Kun on (talvilintuja Edmontonin alueelle) lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa, mutta tulipa vietyä tuhkatkin pesästä!" Illalla Matti ja Hilla leipoivat pullia, joista Eelis nuoli sokerit.
Jouluhärdelli? Hillan lahjatoivelistalla olivat mm. tietokone, laatikollinen poneja, poncho ja robottikoira. Ajattelimme kuitenkin, että hän tulisi vielä toimeen Matin koneella ja parilla peli-DVD:llä. Eelis on ollut maltillisempi ja on varmaan tohkeissaan kaikesta, mitä paketeista kuoriutuu. Kuusen (Balsam Fir, Abies balsamea) hankimme ja koristelimme 16.12. Hilla valitsi. Puu on paljon tuuheampi kuin suomalaiset kuuset, ja paikalliseen tapaan näyttää kuuluvan peittää se koristeilla. Noudatimme kuitenkin maltillisempaa linjaa: sähkötuikkuja, punaisia ja kultaisia palloja sekä Hillan tekemä latvatähti. Näihin aikoihin lähetimme lopulta viimeisetkin joulukortit, suunnilleen kaikki lähetykset jouduttiin tapamme mukaan pistämään ykköspostiin. Joulupukki lähetteli paketteja etukäteen ilmeisesti aaton työtaakkaansa keventääkseen. Piilotimme ne lasten silmistä parhaamme mukaan. - Hämmästykseksemme muuten telkkarissa kehotettiin kanadalaisia lapsia kirjoittamaan joulupukille osoitteeseen "North Pole, Canada". Missä ovat Korvatunturi ja Suomi? Luulisi kanukkienkin tietävän, ettei Joulupukki asu täällä päinkään! Tai ehkä posti käännetään toiselle mantereelle...
Hillan koululla oli komea talvikonsertti 17.12. otsikolla "Once On A Housetop". Hanke oli koko koulun oppilaiden ja opettajien yhteinen rytistys, laulunäytelmä jouluteemalla. Kanadalaista "ei ärsytetä ketään" -mentaliteettia noudattaen joulu oli vain hämärästi esillä (joskin Joulupukkikin näytti katolla heiluvan) ja sotkettu iloisesti hanukkaan ja muihin uskonnollisiin pyhiin. Näytelmän lopussa toivotettiin "Happy Holidays". Hilla lauloi 1/2-luokkien kuorossa kaksi laulua, leipurilaulun ja puolitoistatuntisen päättävän teemalaulun. Matti kävi katsomassa ja kuuntelemassa päiväesityksen klo 13 ja Hanna iltasession klo 19. Hilla oli aivan poikki tullessaan jälkimmäisestä kotiin iltayhdeksältä.
Uutisia keittiörintamalta! Joulukiireeseen kuului myös eksynyttä harhailua ruokakaupassa, nythän on kaikki valmistettava alusta alkaen itse. Välillä on ollut ikävä äitiä, Saarioista ja HK:ta (terveiset Kieleväisille). Vaikeuksia ovat aiheuttaneet suomalaiset erikoisuudet: tavallinen siirappi, luumuhillo ja lantut (rutabagas). Hannan Eila-täti ehti onneksi lähettämään siirappia postitse kielloista huolimatta. Sittemmin Hanna keksi, että vaahtera-, maissi-, aprikoosi- ja voinmakuisten pöytäsiirappien seassa oli "Golden syrup", joka on sitä tavallista ja ainoaa oikeaa siirappia. Lantutkin saatiin metsästettyä. Luumuhillo täytynee valmistaa kuivatuista luumuista keittämällä, kun tölkitetty "Plum jam" osoittautui kirkkaaksi luumuhyytelöksi.
Häkellyttävän moni jouluviesti on antanut positiivista palautetta web-saippuaoopperastamme. Mukavaa saada vastakuulumisia Suomesta. Kiitos tähänastisista! Emme ole mainostaneet sivujamme erityisemmin, mutta Geocities'in tilasto kertoo hauskoja asioita (kaikki tiedot 18.12. mennessä):
- Pääsivulla (Index) on käyty 965 kertaa, eli tonni katkeaa parin viikon sisällä.
- Kuulumisia-sivut on avannut 698 kävijää, esim. marraskuussa 77 osumaa. Keskiarvo huitoo suuren vaihtelun kera 50-60 kertaa/kk.
- Linturetkisivuilla käy 25-30 henkilöä kuukaudessa aika tasaisesti.
- Matin tutkimussivuilla on vierailtu 195 kertaa. Sinne on alkanut löytää Albertan yliopiston sivujen kautta ja myös nettibrowsereilla. Esimerkiksi 61,76 % Googlen käyttäjistä on löytänyt sivut hakusanoilla "hurriganes in finland 2004"! Onkohan Remulla joku projekti meneillään? Suomessahan hyvään meininkiin ovat tähän asti riittäneet palli, haitari ja äijä...
Kanadalaisella uutisrintamalla on ollut vauhdikasta. Saddam Husseinin näköinen mies jäi kiikkiin Irakissa 15.12. Michael Jackson näyttää hänkin joutuvan oikeuteen, joskin eri syystä kuin Lähi-Idän viiksivallu. Täällähän voidaan muuten jo pelkän syytteen perään julkaista nimi ja kuva lehdissä ja telkkarissa, eikä oikaisua myöhemmin ole odotettavissa, vaikka syyte menisi nurin. Myös Suomi pääsi vaihteeksi lehtiin ja radioon, kun Korvatunturi antoi kenkää kymmenille tontuille juuri Joulun alla! Joulun pyhinä myös hullun lehmän tauti pamahti uutisiin: USA:n puolella todettiin yksi tapaus. Ihmettelimme, miksei uutisista yhtään kuultanut "lälläslää amerikkalaiset", nostivathan jenkit suuren haloon Albertan BSE-tapauksesta keväällä, mutta jo seuraavana päivänä uutiset kertoivat BSE-lehmän olleen peräisin - Kanadasta!
JOULUPALSTA. Matti painoi sikana töitä 23.12. klo 17.30 saakka. Sitten ajoimme koko perhe katsomaan jouluvaloja kuuluisalle Candy Cane Lane'lle (148 street, 92-98 avenue). Kokemus oli gyldyyriä parhaimmillaan. Kaikki talot kadun varressa oli koristeltu toinen toistaan komeammin jouluvaloin: värejä, vilkkuvia spotteja, hehkuvia poroja ja joulupukkeja. Muutama sata autoa purjehti kävelyvauhtia katua pitkin, me siinä virrassa, ja jalankulkijoita oli paljon enemmän. Miltähän tuntuisi asua kadun varressa, kun porukkaa lappaa alvariinsa monta päivää valoja ihmettelemässä?
Jouluaatto valkeni kauniina (aurinkoa, pikkupakkasta, lunta noin 5 cm), jahka päivä ensin ehti valjeta. Eelis nimittäin heräsi jo klo 5.15 nähtyään unta: "Minä jakensin talon. ZZHUMMM!". Matti ja Eelis keittivät kahvia klo 6.45. Sitten söimme kaurapuuroa. Telkkari suolsi jouluaiheista ohjelmaa. Matti kävi ostamassa lintulaudan (saimme lopulta kysyttyä Lorettalta luvan ruokinnalle) ja miesväki laittoi linnuille antimia. Harakka löysi ruokinnan heti, mutta muita lintuja ei vielä ainakaan aattona näkynyt. Päivällä oli ohjelmassa riisipuuro, ja posti toi yhden parhaista paketeista: Zuliman Child'in "Pukin täytyy tietää" live-CD:n, taltioitu Vanhalla 1991! Kiitos siitä koko orkesterille! Levy kuunneltiin heti liikutuksen kyynel silmänurkassa... Illemmalla kävimme Whitemud Creekin isossa pulkkamäessä, jonka Hillakin laski peräti kolmesti. Sitten kotiin, joulupöytä koreaksi ja mahan täydeltä kalkkunaa, perinteisiä laatikoita ja muuta asiaan kuuluvaa. Sulattelimme ateriaa Whyte Avenuen lähellä olevan puiston jääveistosnäyttelyssä. Värivalaistut veistokset näyttivät lasten mielestä kauniilta, vaikkakin leuto ilma sulatti niitä hitaasti. Edmontonhan on noin 600 m merenpinnasta, minkä vuoksi myös jää ja lumi alkavat sulaa noin -2...-3 C:ssa. Kun palasimme kotiin, oli Joulupukki yllätykseksemme käynyt: kuusen alla oli valtavasti paketteja sekä kirje Joulupukilta Hillalle. Hilla oli jättänyt pukille kakunpalan kuusen alle, mistä tämä kiitti, mutta valitteli samalla ettei aattokiireiden vuoksi ehtinyt jäämään... Lapset ja vähän aikuisetkin availivat paketteja, söivät Vihreitä Kuulia, lukivat kirjoja ja leikkivät leluilla. Ainoa, mitä joulusta puuttui, olivat ystävien ja sukulaisten tapaamiset, mutta muutoin meillä oli oikein hauskaa!