KESÄKUU 2003
Kesäkuuta voisi luonnehtia säiden puolesta vaihtelevaksi: ajoittain heiluttiin tukevassa helteessä (yli +30 C), sitten palattiin suomalaisille sopivaan säähän (+10 C). Ilman tilastojen katsomista tuntuu, että enimmän osan ajasta oli pilvistä, vesisateita oli paljon ja kuun lopulla jyrähteli ukkonenkin. Telkkarissa varoitettiin tornadoista, mutta Edmontonissa sellaisia on ollut viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Ennakkokuva helteisen kuivasta, kesäisestä preeriasta ei tunnu ainakaan Edmontonissa pitävän kutiaan. Kuten edmontonilaiset sanovat säästään: "If you don't like the weather, wait for an hour!" Alkukuusta maajussit myhäilivät tyytyväisinä telkkarissa, sillä viimeiset kolme kesää ovat olleet ennätyskuivia. Kuun lopulla oli kuitenkin jo toinen ääni kellossa: heinäsirkat suorastaan räjähtivät viljelijäparkojen silmille!
Otetaan tähän väliin pari sanaa kanadalaisten traumoista. Pohjoismaalaisen silmissä outoja latauksia liittyy (yli-) kohteliaisuuteen, turvallisuusajatteluun, alkoholiin ja marihuanaan sekä seksiin mutta aivan erityisesti maan suhteeseen etelänaapuriinsa. Suhdetta vatvotaan tiedotusvälineissä kuin Suomessa aikoinaan Neuvostoliittoa: täytyy olla hissukseen ja amerikkalaisten mieliksi eikä voida tehdä ihka omia ulkopoliittisia linjauksia yhtään, jos ne ovat erilaisia kuin USA:n. Toisaalta kanadalaiset eivät halua olla yhtään amerikkalaisia, mutta millaisia ne "amerikkalaiset" sitten ovat? Kyse saattaa olla samankaltaisesta isoveli-pikkuveli -traumasta kuin Ruotsin ja Suomen välillä. (Siksi kai täällä tuntuu niin kotoiselta). Matti ja Tim olivat keskustelleet aiheesta, ja Timin näkemyksen mukaan USA:n pohjoisosat ovat ihmisiltään, tavoiltaan, maisemiltaan ja kulttuuriltaan täsmälleen samanlaisia kuin Kanadan eteläosat, USA:n itäosa samankaltainen kuin Kanadan itäosa ja vastaavasti läntiset osat. Jenkkilän etelässähän on sitten oma meininkinsä. Kokis, Madonna ja MacDonald's kelpaavat Kanadassa kuin Suomessa ikään. Amerikkalaisia tuotteita ei toisaalta arvosteta, vaikka esim. melkein kaikki ajavat amerikkalaisilla autoilla. Isoja, kömpelöitä ja epäkäytännöllisiähän ne ovat... Rakentuuko kanadalaisten identiteetti sille, että yritetään epätoivoisesti olla erilaisia kuin amerikkalaiset - ja, kuten yllä, millaisia nekin oikeastaan ovat? Identiteettiähän voisi ammentaa kymmenien kansallisuuksien tavoista ja muokata niitä, puhumattakaan intiaanien ja inuiittien kulttuurista. (Näitä kansallisuuksia Edmontonissa tosin näkee varmimmin menemällä sosiaalitoimiston liepeille, voi olla että kulttuurin säilyttäminen on harvojen harteilla.) Tässä suhteessa valtava kansallisuuksien ja kulttuurien kirjo voikin olla ongelma; väkeä yhdistääkin loppujen lopuksi vain nykyinen asuinpaikka? Keskiverto kanukkihan ei ole mistään kotoisin. Patrioottisuus on joka tapauksessa mittakaavassa, jota itse etukäteen pidimme "amerikkalaisena": maan liput liehuvat kaikkialla päivittäin, pidetään massiivisia paraateja ja hehkutetaan "Proud to be a Canadian". Suomessa tällainen toitotus tulkittaisiin äärioikeistolaiseksi! No, kovinta ääntä tuntuvat pitävän tänne hiljattain muuttaneet (elintasosta hurmaantuneet?) aasialaiset...
Paluu arkeen: Jounin lähettämät Nurmion CD-levyt saapuivat ja elämä alkoi tältäkin osin hymyillä. Kanadan tullilaitos kuitenkin pisti maksettavaksemme 24 dollarin edestä tullausmaksuja ja GST:n, vaikka paketissa selvästi luki "Lahja/Gåva". Lukutaidottomat tollot! Verosta voisi varmaan valittaa, nythän se on maksettu kahdesti. Elämässä on kuitenkin tarpeeksi muutakin pikku takkua (ei mitään vakavaa), joten lisäsoppa ei nyt oikein maistu. Oli joka tapauksessa leppoisaa säätää nupit itään (ei saa häiritä naapureita kohtuuttomasti!) ja parvekkeella istuskellen kuunnella "Aavaa preeriaa", "Paha tyttö" tai "Moskovan maailmanrodeo 2070", nauttia kylmää juomaa ja katsella ohi soljuvaa trafiikkia... Toisaalta Mattia harmitti, että hän missasi 13. kesäkuuta Seedy's clubilla esiintyneen orkesterin nimeltä The Dudes. Sunnuntailintuharrastajien (= dudejen) orkesteri!
Hanna vietti aikansa lähinnä kotosalla lasten kanssa, tapaili välillä tuttujaan (Penny, Hanna II ym.) ja kävi laulamassa kuoron mummujen kanssa. Matilla taas meni melkein koko kuu hurjassa työkiireessä, ja kaikki vapaa-aika meni retkeilyyn. House River, Elk Island ja Edmontonin itäpuolen ulkoilualueet tulivat tutuiksi! Kotona elämä jatkui suunnilleen tuttuja ratoja: aamulla Hilla kouluun, sitten vähän siivoilua, Eeliksen kanssa leikkimistä ja puolilta päivin hakemaan Hillaa koulusta. Eelis oikein odotti, että kohta sisko tulee koulusta!
Koulu alkoi kääntyä kesään, se loppuisi kuun lopussa. Aamu aamulta Hillan oli yhä vaikeampi herätä ajoissa, katsoa tärkeät piirretyt (Arthur, Rolie Polie Olie, Bing & Bong ja Clifford The Big Red Dog), saati ehtiä syömään aamupala, ennen kuin Margaret-täti haki hänet kouluun. Margaret on Hillan koulukaverin Stephanien äiti, joka oli talvella ihmetellyt, kuinka kummassa Hilla ja Hanna kävelevät kouluun (matkaahan on yli 200 metriä!) ja lupasi poimia Hillan aamuisin kyytiin. Lupaus pitikin, mutta monena aamuna Margaret sai soittaa auton torvea muutamaan otteeseen, ennen kuin Hilla-neiti oli saanut vaatteet päälle ja repun selkään. Eeliskin oppi jotakin: viimeisinä aamuina hän huuteli hyvissä ajoin "Hilla vaatteet päälle, Maakajet tulee just!"
Hillan koulu loppui 27.6., todistus oli mielestämme oikein hieno. Opettaja ms. Labbe oli aivan liikuttunut, kun lapset lähtivät kesälomalle ja osa siirtyisi syksyksi uuteen kouluun. Hän lupasi tulla äitiyslomallaan syksyllä näyttämään vauvaa ja katsomaan Hillaa ja muita Garneau schooliin siirtyviä.
Juhannukseksi olimme suunnitelleet matkustavamme Drumhellerin dinosauruspuistoon, mutta sääennusteet lupailivat kovia helteitä, jolloin paikka kuulemma ei ylenpalttisen lämmön vuoksi sovi pohjoismaalaiselle. Muutimme strategiaa ja päätimmekin lähteä juhannusmatkalle itään, Albertan rajalla sijaitsevalle Cold Lakelle. Täällä on maineikas Provincial Park, jossa on hienoja metsiä ja paljon pikkulintuja. Torstaina 19.6. alkoi näyttää, että viikonloppuna saattaisi sadella, mutta pidimme suunnitelman. Cold Laken ruma kylä oli asuinpaikkamme perjantaista 20.6. sunnuntaihin. Lauantain satoi käytännössä koko ajan. Matti retkeili raivokkaasti puistossa ja onnistuikin näkemään toivomiaan warbler'eita. Kävimme samalla seudulla perheen voimin lauantai-iltapäivällä. Sade ei ollut ihan kokoaikaista, mutta kastuimme hieman. Lapsille riitti innostavaa katseltavaa, kun polkujen varsilla kukkivat monenlaiset kasvit ja niillä pörräsi sudenkorentoja, perhosia ja pistiäisiä. Syreenit olivat kukkineet kuun puoliväliin mennessä, joten niistä ei juuri ollut juhannusiloa. Sunnuntai valkeni sekin sään puolesta kalseana, ja vaatimattoman aamuretken jälkeen suuntasimme kohti Edmontonia. Olipahan juhannus: ei ikimuistoisia nuotioiltoja, makkaroita, kokkoja tai akustista kitaranrämpytystä, saati rockfestivaaleja, joita täällä ei ylipäätään ole! Näitä ihanuuksia korvasivat pari juhannusolutta ja telkkarin katselu hieman surumielisesti repsottavassa motellihuoneessa, lasten kiipeillessä niskassa...
Kuun lopulla odottelimme vieraita kaukaa Euroopasta. Tuula-mummi saapui 25.6. Eelis oli tutkalla mutta jotenkin vaikutti tunnistavan, ettei saapuja ollut aivan uppo-outo. Hilla taas oli innoissaan: nyt voisi vedättää kaupasta kaikkea kivaa ja kuulla iltaisin ylipitkiä satuja! (No, olihan hän myös oikeasti ilahtunut pelkästään nähdessään mummin.) Mauri-vaari tulisi vasta heinäkuun alussa.
Hilla pohti ammatteja. Välillä hän on halunnut tulla lääkäriksi ja äidiksi. Nyt hän pohti, että isi on tutkija, mutta oikeastaan hänkin on! Kysyttäessä mitä Hilla tutkii, hän kertoi, että aineiden sekoittamista: "Kun eri aineita sekoitetaan, ne voivat vaikka räjähtää! Esimerkiksi appelsiinimehu ja pesuaine. Siitä tulee appelsiini-pesuainetta!"
Eeliksellä on aika erikoisia lauseita, kuten "Saako isi/äiti mennä palvekkeelle", "Eelis ja isi menee kaatopaikalle!" ja "Ottaako Eelis pisopshooppenia". Lisäksi Tuulan pistettyä iskelmää soimaan Eelis ryntäsi paikalle ja sanoi "Ei oo jokkia, ei toimi!" Hetkeä myöhemmin hän pyysi "Pannaanko jokkia?", lisäsi römeästi "Jea!" ja alkoi pomppia tasajalkaa.
Hilla on oppinut englantia tosi paljon: 30.6. hän oli kuunnellut radiota ja tuli äkkiä riemuissaan kertomaan, että "Kinsmens Parkista ammutaan myöhään illalla ilotulitusraketteja!" (Seuraava päivä 1.7. olisi siis Canada day). Menimme kuitenkin kiltisti nukkumaan ja heräsimme öiseen paukkeeseen. Siellä ne juurettomat juhlivat!