KESÄKUU 2004
NHL, Calgary vastaan Tampa Bay, oli alkukuun pääasia. Finaalipelit olivat tasaväkisiä, ja kumpikin joukkue voitti vuoron perään. Viimeinen peli oli Tampa Bayssa. Arvelimme Calgaryn voittavan, koska heillä oli hyvät suomalaispelaajat. Kanadalaislehdet olivat samalla kannalla ja odottivat pokaalin tulevan pitkästä aikaa Kanadaan. Kuitenkin omaksi ja "muiden kanadalaisten" harmiksi voitto meni Tampaan...
Hillan koulu päättyi 25.6., jolloin hän sai kolmannen todistuksensa ja kasan vuoden aikana tekemiään koulutöitä. Ne olivat upeita! Suosikkimme oli linnun luurankoa esittävä malli, jonka yhteyteen Hilla oli kirjoittanut sen olleen "hard to make but fast". Yritämme kehystyttää sen. Hillan todistus oli myös mahtava, yllättäen hän oli saanut "excellence"-maininnan musiikista, vaikka siitä hänelle oli eniten pulputettu negatiivisesti vuodenvaihteen todistuksessa. Muutkin olivat yleisesti keskitason ylittäviä. Hilla on antanut meille runsaasti ylpeyden aihetta!
Seuraavana päivänä (26.6.) jouduimme jättämään jäähyväiset Timille, Bethille ja Ella-koiralle George Laken asemalla. Väkeä saapui sopivasti, ja kaikilla lapsia myöten oli mukavaa, joskin hieman haikeaakin. Hilla pyydysti mukillisen sammakoita, jotka vapautettiin myöhemmin, ja Eelis pääsi soittamaan erilaisia soittimia viulusta banjoon, rumpuun ja ämpäriin. Nuotiopiiri, käristyvät makkarat, lohi ja kasvikset loivat oman osansa tunnelmasta, ilmakin oli lämmin ja aurinkoinen.
Vaalit pidettiin 28.6. (Federal Government Election). Ihmettelimme, kun pitkin kesäkuuta tavalliset ihmiset ripustivat vaalimainoksia omille pihoilleen! Näytti, että vaaleissa haluttiin antaa "Ei tätä puoluetta"-signaaleja tai äänestää henkilöä. Vaalipiirejä oli esim. Edmontonissa muutamia, ja niistä joko konservatiivi tai liberaali menisi yleensä läpi (yksi ehdokas per puolue per piiri). Äänestysprosentti oli alhainen, täällä normaali noin 60. Vihreillä ei perinteisesti ole mennyt hyvin, puolue on yhdistetty lähinnä "Legalize Pot"-teemaan. Nyt ympäristö oli kuitenkin lyömässä läpi, ja puolue lopulta ylitti maagisen 2 % rajan, joka oikeuttaa viralliseen puoluetukeen. Muutoin Liberaalit saivat niukan vähemmistövoiton, Konservatiivit kakkosena ja selvästi jäljessä Uudet Demokraatit. Paul Martin jatkaisi epämääräiseen tulevaisuuteen (max 5 vuotta).
Yliopisto sen kuin lisää byrokratiaa. Matin viime vuonna suorittama kurssi "Defensive driving" ei nyt riitäkään ajamaan yliopiston vuokra-autoja, vaan täytyy olla suoritettuna uusi kurssi sekä käytännön ajo- ja kirjallinen koe! Nyt ollaan sitten riippuvaisia henkilöistä, joilla kurssi on suoritettuna. Liekö syy vakuutusyhtiö, jolta yliopisto kenties saa paremman alennuksen, jos ajurit ovat käyneet kurssin?
Matti ja Fiona saivat lopulta päätettyä alkaa pyydystää tikkoja verinäytteitä ja värirengastusta varten. Sitä varten selvästikin tarvittaisiin lupa ja ehkä koe-eläinkurssikin. Kumpaakaan ei ollut, ja epätietoisuus vallitsi. Lopulta Fionan sihteerin avustuksella Matti selvitti, että hän tarvitsisi viisi lupaa: yliopiston lupa eläinten käsittelyä varten, Canadian Wildlife Servicen lupa pyydystää lintuja ylipäätään, samalta taholta lupa tehdä tieteellistä tutkimusta "muutto"linnuilla, Canadian Banding Centren lupa rengastaa niitä (lintuja ei voi ottaa kiinni niitä rengastamatta) sekä Jasperin kansallispuiston pyyntilupa (joka saataisiin, jos/kun muut paperit olisivat kasassa). Kaikkiaan hakemuspaperit liitteineen olivat reilusti yli 50 sivua. Vielä heinäkuun alussa on epäselvää, saataisiinko luvat vai ei, ja viimeisiä liitteitä kalastellaan yhä. Siitä tuonnempana.
Lupahässäkkää lukuun ottamattakin Matin töissä on ollut vilkasta. Hän on käynyt House Riverilla tekemässä kenttätöitä paljon enemmän kuin viime kesänä. Jos yllä mainitut luvat tulevat, hän kiertää metsiä vielä monta viikkoa. Viime kesän aineistoja käsitellään alta pois, ja uutta näytettä on jo alkanut ropista laboratorioon. Suomesta kesätöihin tullut Anne Ollila sai omat pyyntinsä hyvin käyntiin: hän tarkastelee kääpien ja niiden hyönteisten esiintymistä haavikoiden ja mustakuusikoiden reunavyöhykkeessä.
Teimme kesäkuussa jotakin yhteistäkin, nimittäin matkan eteläiseen Albertaan 27.-30.6. Yövyimme muutaman yön vastikään hankitussa halpisteltassa. Eelis pelkäsi telttaa ensimmäisenä yönä, mutta alkoi sitten tottua. Hän lauloi matkalla innokkaasti, ja ajeluamme siivittivät mm. "Pieni sinikello hämähäkin vei" ja "Myös peikkolapsilla on yksitoista ja hännät on solmittu yhteen". Tutustuimme preeriaan ja pariin varsinaiseen kohteeseen, joista Drumheller ja Royal Tyrrell Museum 28.6. olivat entuudestaan tuttuja. Kiersimme Badlands Trail'in enne helteen alkamista. Sitten painuimme museoon viilentymään ja aamupalalle. Sen jälkeen kierros museossa: lasten kanssa vauhtia riitti ja tuntui jälleen, että pitempi aika olisi toimivamnpi kuin 4-5 tunnin hätäinen visiitti.
Jatkoimme täältä etelään, Brooks'in kautta Medicine Hat'iin ja edelleen n. 50 km etelään Cypress Hills'in kansallispuistoon. Kohde on erikoinen ylämaa-alue, joka kohoaa keskellä preeriaa metsäisenä ja kauniina. Männiköt, lepikot ja sekametsät rei'ittävät niittyjä, ketoja ja nummimaisemia. Kedot kukkivatkin todella ylenpalttisesti -- preeriaa parhaimmillaan! Jatkoimme täältä Albertan etelärajaa territorion lounaiskulmaan, Watertonin kansallispuistoon, jossa yövyimme motellissa saadaksemme hieman parempaa lepoa ja ennen kaikkea päästäksemme kunnolla pesulle. Tämä puisto on Kalliovuorten kainalossa, vuorineen ja järvineen komea paikka. Heti puistoalueelle ajettuamme havaitsimme tien poskessa karhun ja opastuskeskusen parkkipaikalla toisen ylittämässä vilkkaasti liikennöidyn tien. Muulipeurat ruokailivat kulkijoista piittaamatta piha- ja puistonurmilla, jotka olivat reikäisiä maaoravien (Columbian ground squirrel) jäljiltä: molempia näkyi kymmenittäin. Aamulla 30.6. ehdimme vielä näkemään mustakarhun kaksine poikasineen kaukana alppimaisessa niittyrinteessä. Ihmettelimme muutaman sekunnin, mille emo irvisteli, kunnes huomasimme kellanruskean (!) mustakarhun löntystävän samaa rinnettä ylöspäin! Retken jatko 30.6. sai hieman hätäisen lopun, kun yritimme alkuun toista vuoristokohdetta Watertonista pohjoiseen. Sitä ei löytynyt, alkoi sataa, ja ennuste lupasi seuraavallekin päivälle samaa. Päätimme ajaa mieluummin kotiin kuin maksaa kärvistelystä sateessa...