LOKAKUU 2003
Olimme kaikki kovassa flunssassa koko alkukuun. Eeliskin röhisi pahan kuuloisesti kuin iso karpaasi. Matilta diagnosoitiin lisäksi USA:n tuliaisina hiekkakirppuja ja borrelioosi. Lääkärit eivät olleet moisista kuulleetkaan. "Ei meillä (puhtoisessa) Kanadassa ole kirppuja!" Potilas sai sitten kirjain kirjaimelta tavata ensin "c-h-i-g-g-e-r-s" ja pari päivää myöhemmin "L-y-m-e-s d-i-s-e-a-s-e", ja sitten oireita tulkittiin kirjojen kanssa! Onneksi potilas itse hyvin arvasi, mistä erilaiset täplät ja ihottumat olivat peräisin, muutoin olisi paniikki ollut lähellä, siksi epätietoisia lääkärit olivat oireista ja niiden tulkinnasta. Ja löytyihän netistä hyviä selostuksia tuntomerkeistä ja hoitokeinoista. Hiekkakirput ja borrelioosi ovat siitä poikkeuksellisia vaivoja, etteivät niihin tehoa kotikonstit. Flunssaanhan pätee vanha viidakon sanonta: "Retkeilyllä se lähtee!"
Hillan ollessa flunssansa loppusuoralla (noin 10.10.) hän kirjoitti kirjeen ystävälleen Sofialle (Parrila):
Hei Sofia
Olen ollut kipeänä ja on ollut kova KUME! Mutta olen parantumassa!
Mutta on joku iloinen asiakin on hyönteispäivän aatto!
Olenkin jo laittanutkin hyönteistarroja peiliin!
Terveisin Hilla!
Terveyspalsta jatkuu... Lapset ovat kasvaneet hyvin: Hilla on 122 cm pitkä ja 56 cm paksu (ympärysmitta vatsan kohdalta), ja Eelis on malliltaan tasapaksu suorakaide, pituus 90 cm ja paksuus 46 cm. Hillalla heiluvat ensimmäiset hampaat, ja ainakin yksi rautahammas puskee jo ikenistä läpi. Matti kävi mittauttamassa verenpaineensa, koska se olisi saattanut vaikuttaa hänen tarvitsemiinsa hepatiittirokotuksiin (hän on lähdössä Meksikoon kongressiin kuun lopussa). Paineet eivät olleet erityisen korkeita, vaikka samana päivänä oli kireäksi vetänyt Killam dinner! Hieno homma.
Yksi lokakuun hienoimmista viikonvaihteista (viikonvaihteet ylipäätään voittavat arkipäivät mennen tullen) oli kyläily koko perheen voimin Boylessa maineikkaan luontodokumenttien tekijän Albert Karvosen ja hänen vaimonsa Pirkon luona 11.-13.10. Karvosten koti oli erinomainen kombinaatio: sydämellinen isäntäväki, mahtava talon paikka järven rannassa, komeiden sekametsien ympäröimänä, hienot lähimetsät, loistava ruoka ja rantasauna! Kelpasi siinä käydä saunasta Eeliksen johdolla järvessä polskuttelemassa, vaikka ilma olikin jo syyskirpeä. Jo sauna sinänsä tuntui todella hohdokkaalta. Albert on toisen polven kanadalainen, mutta puhuu erinomaista suomea, hänen vaimonsa taas on suomalainen. Vakavammat keskustelut käytiin englanniksi, jota Hilla sivumennen sanoen jo paukuttaa välillä kotonakin kuin äidinkieltään...
Matilla oli Society of Canadian Ornithologists lintukongressi Saskatoonissa (Saskatchewan, Kanada) 16.-18.10. Fiona oli yksi kongressin päätähdistä magic plenary talk'eineen, Matillakin oli lopulta ensimmäisiä tuloksia House Riverin tikkapyynneistä posterilla. Tikat näyttävät alustavien tuloksien pohjalta suosivan pahimmin palaneita tutkimusmaisemia, ja palonjälkeiset hakkuut odotetusti vaikuttavat tikkarunsauksiin negatiivisesti. Matti esitteli samoja tuloksia hieman yleisemmällä tasolla 21.10. Killam Trusts'in gaalaillallisella yliopiston Faculty Club'illa. Kummallista, kuinka kahden minuutin esitelmä rahoittajille voikaan stressata verrattuna tavallisiin 15-20 minuutin kokousesitelmiin! Asiansa tiivistäminenhän on yksi maailmankaikkeuden suurimmista ongelmista. John oli myös paikalla, motiivinaan ilmainen illallinen juomineen. Hänhän oli jo viime vuonna käynyt pokkaamassa Matin sertifikaatin ja nauttinut siihen kuuluvat juomat ym., muttei ollut ilmeisesti pitänyt esitelmää Matin puolesta. Niinpä meidät oli molemmat kutsuttu ja Matille luvattu kaksi minuuttia aikaa esitellä tutkimuksensa. ("Hello and thank you!") Valitettavasti ohjelma eli muiden Killam-palkittujen esitelmät venähti niin, ettei Hanna ehtinyt kuulemaan Matin esitelmää saati edes nauttimaan erinomaista ateriaa... Esitelmä meni ilmeisesti suht hyvin, koska John oli todennut sen jälkeen "The first talk tonight that I completely understood!" - Matti muuten ei ollut Killam-listalla lainkaan hassummassa seurassa: löysimme nimien joukosta mm. Johnin, Jari Niemelan (ilman umlautteja) ja Riitta Savolaisen.
Lokakuu oli uutistarjonnaltaan jälleen hohdokas. Pääuutisten kuningas oli Hillan oppiminen 9.10. yks-kaks ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Ja jo seuraavana päivänä hän oppi lähtemään pyörällä omin avuin liikkeelle. Tiedotusvälineisiin tämä ei valitettavasti yltänyt, mutta moni muu (omalta kannaltamme) vähäpätöisempi asia kylläkin. Influenssa-aallon iskua odotellaan, samoin flunssista tulevia SARS-tulkintoja. Hieno homma oli myös, että amerikkalaiset jatkavat filmiteollisuuden tähtösten valitsemista johtajikseen: Arnold Schwarzenegger valittiin Kalifornian kuvernööriksi! "Arskan" puolesta kylläkin harmittaa, ettei USA:ssa voi päästä presidentiksi, jollei ole syntyperäinen amerikkalainen. Syntyperään kohdistuvaa rasismia!
Lasten tekemisiä. Hilla tykkää koulustaan ja on erityisen innoissaan, kun saa kotitehtäviä. Niitä tehdessään hän epäilemättä tuntee itsensä isoksi tytöksi! Kotityöt ovat vielä olleet toinen toistaan hankalampien englanninkielisten kirjojen lukemista, mutta Hilla paukuttaa niitä sujuvasti kuin lukisi suomea. Eelis taas on alkanut pulista aina vain enemmän ja enemmän. Hän tunnistaa erilaiset veturit (mm. Zephyr, Rocket, Mallard, Big Boy ja Puunpolttaja) ja keksii myös omia leikkejä. Viimeisin on, että hän istuu yhdellä Matin lapsille ostamista jättimäisistä palloista, nousee ylös, pomppii muutaman kerran tasajalkaa ja juoksee aikuisen syliin huutaen "Natiaiset tulee!"