LOKAKUU 2005
Kuukausi kului kuin huomaamatta superkokemuksien jäädessä vähiin. Sää oli hyvin lämmin, kuten kuulemma Suomessakin, eikä paikallisten maalailemia uhkia lumikinoksista koettu. Pakkasyötkin olivat kortilla.
Teimme koko perheen retken 8.-10.10. Saskatchewan'iin, missä ennen matkaa oli käynyt ainoastaan Matti vuonna 2003 lyhyellä kongressimatkalla. Sää suosi, ja lapset tykkäsivät asustella vaihteeksi motelleissa. Matkan lintutavoite oli havaita trumpettikurki, laji, jonka melkein koko maailman kanta (300 paria) pesii Albertan koillisnurkassa, Wood Buffalon kansallispuistossa. Sieltä niitä ei käytännössä voi bongata, koska tarkka pesimäseutu on suljettu ja alue muutoin toivottoman laaja ja tietön. Puistosta ne muuttavat yksittäin tai perhekuntina Saskatchewanin (ei siis Albertan!) yli ja edelleen eteläiseen Texasiin talvehtimaan. Texasissa on matkanjärjestäjiä, joiden kautta lajin voi näppärästi (ja kalliilla) käydä "hoitamassa". Itse yritimme toista tietä: kerätä tietoa eri nettisivuilta, ja soitto "Whooping Crane Hotline" -nimiseen puhelinpalveluun. Se tosin osoittautui nauhoitetuksi viestiksi, jossa vain pyydettiin ilmoittamaan kurkihavainnot äänimerkin jälkeen. Netistä kerätty tieto kuitenkin viittasi lokakuuhun ja 4-5 laajalle mutta rajatulle alueelle, joista valitsimme pääkohteeksi sivustoilla useimmin mainitun. (Yksi sivustoista muuten oli paikallisen lintumatkojen järjestäjän. Paljastivat korttinsa!) Käytännössä ilman ennakkotietoa muusta kuin lajin muuttokäyttäytymisestä, muuton aikaisesta ympäristöstä (kosteikot, harvoin pellot hietakurkiparvien mukana) ja muutamasta kohteesta, joissa aiempina vuosina oli ollut satunnaisesti 1-3 yksilöä, lähdimme rohkeasti matkaan.
Retkemme keskimmäinen päivä kului Etelä-Saskatchewan'issa, Last Mountain Lake -nimisellä suojelualueella. Lauantaina puiston opastuskeskus oli kiinni, ja seinällä arvatenkin vuosikaudet roikkunut juliste ilmoitti, että "Whooping Cranes are migrating". Sen toki tiesimme ilmankin. Onneksi sää oli kaunis, ja saimme kierrellä preeriamaisemassa tuntikaudet täysin rauhassa. Havaitsimme koko päivänä vain yhden sellaisen auton, josta näyttiin kiikaroitavan lampareille. Lapset saivat viilettää niityillä ja nauttia syksystä. Näimme paljon hietakurkia (niitä pieniä harmaita, joilla on punaista otsassa) ja tuhatmäärin lumihanhia. Lopulta myöhään iltapäivällä löysimme sattumalta (ja kovalla työllä!) yhden vanhan, hohtavan valkean trumpettikurjenkin! Se liikuskeli laiskasti ison hietakurkiparven mukana ja loisti kuin majakka harmaasta porukasta. Hilla teki siitä hienot muistiinpanot, jotka Matti myöhemmin kiinnitti havaintovihkoonsa, jotta kuvat pysyisivät tallessa. -- Matkan jälkeen Matti jätti kurkitiedot "kuumalle linjalle", ja seuraavana päivänä joku virkamies soitti kyselläkseen lisätietoja. Lajia ei kuulemma oltu havaittu seudulla tänä vuonna vielä lainkaan!
Lasten kuukauden kohokohta oli tietenkin trick & treat -kierros Halloweenina 31.10. Hilla oli pukeutunut paholaiseksi ja Eelis dinosaurukseksi. Vanhemmat ihmiset tosin luulivat Eelistä alligaattoriksi, mutta mitäs se haittasi. Karkkia tuli taas kassit turvoksiin!
Muutoin jatkoimme arkisissa merkeissä. Hillalla oli koulua, matematiikan kanssa tehtiin lujasti töitä kotosalla ja sellon soitto lähti käyntiin. Ensimmäinen laulu oli "Tuiki tuiki tähtönen" (täällä "Twinkle twinkle little star"), jota Hilla kävi soittamassa myös Colin Bergeron All Stars'in (Matin bändi) kanssa. Eelis papattaa englantia niin, että muita huimaa. Eräänkin kerran poika seurasi Hannaa ympäri taloa, kääntäen samalla kaiken Hannan sanoman englanniksi. Sitten Hanna ehdotti, että tehtäisiin makaronilaatikkoa, johon Eelis: "Ai? What's macaroni box?" Hannalla riitti kodin ohella kiirettä Suomi-seuran kuoron, hallituksen ja uutiskirjeen sekä joogailtojen kanssa. Ai niin, yllättäen Matti oli valittu Symbioosi ry:n kunniajäseneksi yhdessä Ilkka Hanskin, Juhani Lokin ja Vuotos-asianajaja Vesa Salosen kanssa! Perusteluissa oli mainittu Matin keskeinen rooli useiden järjestön traditioiden kohdalla: city-ralli, Ahvenanmaan lintukisa, Biodiversiteettipeli, Matlu-bileet ja Symbiontti-lehden kehittäminen (tietoa järjestöstä, katso Symbioosi). Lieneekö ollut käytännön pila, mutta Edmontonissa oltiin ainakin hetki kovasti yllättyneitä...
Loppuun iso kasa onnitteluita kotimaahan seuraavien tapahtumien johdosta:
- Iso-mumma täytti vuosia Helsingissä
- Paa Hellstedt, Matin ja Hannan opiskelukaveri, väitteli Lammilla
- Emilia ja Arno saivat poikavauvan (katso kuva heinäkuun sivuiltamme)