Muutoin laiskasti edennyttä maaliskuuta värittivät tiukat pohdinnat perheen tulevaisuuden suunnitelmista. Matti haki työtä mm. Suomen ympäristökeskuksesta ja pääsikin aina viimeiselle kierrokselle, kuitenkaan paikkaa saamatta. Sinänsä saavutus, että he ylipäätään sijainnistamme huolimatta haastattelivat (sähköpostitse)... Päätös muutosta on kenties tehtävä ilman takuita tulevista töistä? Lasten kouluun ja päivähoitoon ilmoittautuminen sekä vuokralaisten irtisanominen ei enää voi odottaa, mikäli mielimme muuttaa kesällä.
Kaikesta huolimatta arki etenee rutiinilla, mikä taitaa olla ainakin lasten etu. Kuukauden kohokohta oli Edmontonissa suurimman osan kuusta vallinnut ihan oikea talvi! Lumitöitä, pulkkailua ja luistelua harrastettiin kuin viimeistä päivää -- aiheellisesti, sillä kuun lopulla loppui myös talvi. Vajaa puolimetrinen hanki katosi jälkiä jättämättä noin viikossa!
Lauantaina 18.3. liki legendaarinen Pinned-orkesteri (rakenteilla olevat nettisivut) soitti keikan ravintola Honest Mur's'issa (Whyte Avenue'lla muutama kilometri meiltä länteen). Kyse oli laulusolisti Dustin Hartley'n syntymäpäiväbileistä, porukkaa oli reilu 70 ja meininki hulppeaa. Dustinista oli isohko juttu Edmonton Sun'issakin (klikkaa lukeaksesi jutun (kuvaton) nettiversio). Paikalla itse asiassa oli useita henkilöitä, jotka olivat tulleet nimenomaan lehtijutun perusteella!
Sunnuntaina aamuyöllä, Matin kotiuduttua olimme vajoamassa uneen, kun kuulimme rapusta lasin helähdyksen ja kolauksen. Haahuilimme unisina tarkistamaan tilannetta, mutta kun ketään tai mitään epäilyttävää ei löytynyt, palasimme olankohautusten jälkeen nukkumaan. Vasta maanantaina naapuri kyseli, pitäisikö "hajonneesta ikkunasta" ilmoittaa vuokraemännälle. Tosiaan: kadun puoleisen ulko-oven vierusikkunaan oli ilmestynyt peukalon mentävä reikä. Sitä äimistellessä huomasimme myös verhon olevan rikki, ja päätä kääntämällä saattoi nähdä portaassa reiän samalla tasolla. Poliisi tuli vahvistamaan epäilyt ampumisesta ja kaivoi luodin -- joka oli siis läpäissyt ikkunan, verhon, portaan ja sen alapuolisen komeron katon -- komeron päätyseinästä. Ei tuntunut mukavalta ajatella, että laukaus osui 1,5 metrin päähän keittiömme ikkunasta! Miten pitkälle asuntoon se olisi tunkeutunut näiden pahviseinien lävitse? Poliisin virallinen arvio on vielä kuulematta, mutta näyttää siltä, että kyseessä oli satunnaisesti ohi ajavasta autosta ammuttu laukaus. Tosin pari päivää myöhemmin pihallemme ilmestynyt vihanneskasa tuntui liittyvän tapaukseen ilman muuta, mutta lopulta kyse oli kaiketi naapurin salaattitarpeiden levähtämisestä kiveykselle...
Kuun loppu toi helpotusta kaupunkiahdistukseen, ja pääsimme Hillan kevätloman kunniaksi pikavisiitille vuoristoon. Tarkoituksena oli seurata kotkamuuttoa Kananaskiksessa. Lapset nauttivat pienen puron kanssa läträämisestä ja rakentelivat kivitonttuja. Aikuisille mieluisia olivat auringonpaiste ja eväät, jokunen kotkakin havaittiin.
Loppuun Seura-lehden (17.2. 2006) perhegallupia mukaellen kysymykset ja vastaukset.
LEMPIRUOKA:
Hanna: Lasagne.
Matti: Makaronilaatkko.
Hilla: Mac and cheese.
Eelis: Nugetteja. (Kana-nuggetit)
LEMPI-TV-OHJELMA:
Hanna: CBC News.
Matti: Säätiedotukset.
Hilla: Olympics.
Eelis: Thomas. (Thomas the Tank Engine)
LEMPIMUSIIKKI:
Hanna: The Radians.
Matti: Kelttiläinen kansanmusiikki, Ramones ja Tuomari Nurmio.
Hilla: Rokki.
Eelis: Ramones.
HARRASTUKSET:
Hanna: Kuoro ja jooga.
Matti: Linnunkatsonta, valokuvaus ja musiikki.
Hilla: Uiminen, partio, sello ja kuoro.
Eelis: Leikkiminen.
LEMPIELOKUVA:
Hanna: Chocolat.
Matti: Yksi lensi yli käenpesän.
Hilla: Sponge-Bob Squarepants.
Eelis: Stella Luna. (Piirretty lepakkoelokuva)
UNELMIEN LOMAKOHDE:
Hanna: Maailman ympäri -matka.
Matti: Amazon.
Hilla: Hawaiji.
Eelis: Whitemud Creek.
PARASTA JA MUKAVINTA ELÄMÄSSÄ ON:
Hanna: Perhe, lähiturismi Kanadassa.
Matti: Harrastukset, perhe ja työ.
Hilla: Tamagotchi.
Eelis: Lelut.
MINUA OTTAA PÄÄHÄN:
Hanna: Työttömyys.
Matti: Paperisota.
Hilla: Kun ei saa tehdä mitä haluaa.
Eelis: Ei mikään.