TOUKOKUU 2003
Kuun alku oli Matille töiden puolesta erittäin kiireinen. Hän joutui mm. yliopiston maksamalle "Defensive driving" -kurssille, joka on pakollinen kaikille yliopiston autoa ajaville, karhukurssille ja mönkijöiden ajokurssille. Viimemainittu kuitenkin oli selvästi liian hauskaa ja rentouttavaa kaahailua, kikkailua ja kiihdyttelyä nelipyöräisillä vekottimilla. Tämä kurssi oli pohjoisessa Athabascan lähellä, Alberta Pacificin sellutehtaan alueella. Täältä Matti muine ryhmäläisineen jatkoi House Riverille pystyttämään telttakylää, jota voisi kutsua myös tutkimusasemaksi. Kuuden henkilön maastoryhmä hoitaa lintujen, puuston, kasvillisuuden ja kovakuoriaisten näytteenoton kaikkiaan 24 maisemassa, jotka vaihtelevat hakkuukelpoisen puuston ja hakkuumäärien suhteen. Jokainen maisema on kooltaan 2,5 x 2,5 km, eli varsin massiivisia. Matti viihtyi House Riverillä niin hyvin, että ei liene vaikeaa palata sinne kesän mittaan uudelleen ja uudelleen...
Matti kävi 9.-10.5. musiikkiliikkeissä koskettelemassa rumpuja, kun sai nimeltä mainitsemattomalta kirjakustantajalta kirjeen, jonka mukaan hänelle maksettaisiin kirjoituspalkkio "kun sopimus on allekirjoitettu". Valitettavasti tässä on tulkintaongelma, sillä mistään ei ilmene, maksetaanko korvaus välittömästi vai esim. kahden vuoden kuluttua... Mutta reissu tuotti tietenkin kuvan hintatasosta (soittimien hinnat eroavat Kanadan eduksi suunnilleen Suomen arvonlisäveron verran) sekä lauantaina mukana olleelle Hillalle tuliterän tinahuilun. Sunnuntaina Hilla oli jo älynnyt reikien painelun merkityksen ja sai aikaan ensimmäiset pätkät laulusta "Tuiki tuiki tähtönen".
Mitä musiikkia kuuntelemme täällä? Pakottavatko kanadalaiset meidät kuuntelemaan päivät pääksytysten Celine Dionia ja Bryan Adamsia? Edmontonilaiset radiokanavat ovat, hieman toisin kuin Suomessa, selkeästi profiloituneita musiikkitarjonnan suhteen: metallia, countrya, hillbillya, tanssimusaa, "Radio Suomi"-tyylistä ohjelmaa, keskitien hittipoppia. Sopivimmaksi automusaksi on osoittautunut The Bear (100.3 MHz), joka suoltaa kaikenlaista pop-rockista uuteen ja vanhaan metalliin. Jani (Kajander) ilmoitti Matille Radio Helsingin nettisivut, joten voimme halutessamme kuunnella myös, mitä Suomi soittaa. Raskas grungen tapainen rock (mm. Nickleback ja tusinoittain saman kuuloisia orkestereita) on erittäin suosittua. Arktinen angsti? Täällä varmaan toimisivat hyvin laulut, joissa kerrotaan itsemurhaa yrittävästä luuserista, joka lopulta joutuu toteamaan, että katto on liian alhaalla ja köysi liian paksu. Yksi suosikkimme kanadalaisista artisteista on Sloan, paikallinen Who-versio. Hanna innostui myös rockabillyä, rhythm 'n' bluesia ja countrya yhdistävästä Painting Daisies'ista, jotka yllätykseksemme voittivat valtakunnallisen Canadian Music Dream -skaban. Näimme heidät pariin otteeseen telkkarista. Matti taas on innoissaan amerikkalaiskvartetista the Donnas (Kiss-rockia soittava bändi, jolla laulujen sanatkin ovat samaa tyyliä - tosin naisnäkökulmasta). Kun the Donnas alkaa soida, ei voi muuta kuin todeta: "Yeah!" Toisaalta mielellään kuulisi välillä jotain suomalaistakin: pari päivää sitten Matti palaili (lumettomalta) House Riveriltä, ja nähdessään lumiset Edmontonin maisemat alkoi jostain kumman syystä kaivata Popedaa: "Suksi suksi ei luista mihinkään..." Ei auttanut kuin meilata Suomeen, että lähettäkää kiireesti edes pari Nurmion levyä! Onneksi Jouni lupasi järjestää asian kuntoon.
Hannan äitienpäivän kruunasivat jo jonkin aikaa jatkunut niskakipu, Eeliksen vatsatauti ja keväinen koti-ikävä. Onneksi Hilla ja Matti kävivät ostamassa äitienpäivän juhla-ateriaksi hänelle hampurilaisen ja kokiksen, pääsipä Hanna oikein kylpyynkin - ilman lapsia!
Eelis ja Matti lukivat lasten kuvakirjaa. Eelis: "Katsotaan kukkoa!" Katsottiin kukkoa. "Mitä kukko sanoo?" kysyi Eelis, johon Matti tylsästi: "Kukko kiekuu." Kirjasta kääntyi esiin kansi, jossa on hymyilevä aurinko. Eelis: "Mitä auljinko sanoo?" Matti tähän, ettei aurinko varmaan sano yhtään mitään, se vain antaa lämpöä ja valoa. Silloin Eelis: "Auljinko antaa palaa! Auljinko antaa palaa!" Hetkeä myöhemmin tämän lauseen tulkinta muuttui, kun Eelis jatkoi: "Auljinko antaa multaa!"
Hilla kysyi eräänä päivänä Hannalta. mitä tarkoittaa "corner". Hanna selitti, että kulmaa tai nurkkaa, mutta missä Hilla on oppinut sen sanan? Joutuuko koulussa nurkkaan seisomaan, jos käyttäytyy huonosti? Hilla: "Ei, kun siellä on tuoli." Hanna kysyi, onko Hilla joutunut nurkkaan. Hilla vastasi innokkaasti: "Joo, kaksi kertaa!" - Ihan oikeasti Hillalla menee koulussa hienosti. Hän oppii englantia nopeasti, leikkii muiden kanssa ja on saanut paljon kavereita koulusta. Kuun lopussa hän sai jopa kunniamaininnan opettaja Mrs. Labbelta: "You are an inspiration for writing great stories on your own, using English words! Wow! Great job, Hilla!"
Kuun puolivälissä vietettiin englanninkielisessä Kanadassa Victorian päivää. Puiston keskus on sama alkuperäinen puulinnoitus, josta tämä entinen turkiskaupan keskus joskus sai alkunsa. Fortin ympärille on tuotu eri aikakausien rakennuksia, ja vanha raitiovaunu sekä höyryjuna kuljettavat vierailijoita alueen ympäri. Lapset pääsivät ratsastamaan myös poneilla ja kokeilemaan keskiaikaisia mailapelejä - mukavaa oli.
Tiet ovat talven jäljiltä erittäin huonossa kunnossa, ja kaupungin pölysiivoukset takkuilevat. Asfaltti on joka paikassa halkeillut, täynnä suuria kraatereita, eivätkä ajamista suinkaan helpota 5-10 cm tiestä kohollaan olevat kaivonkannet. Jopa Viron tieverkko on upeassa kunnossa verrattuna "maailman kuudenneksi parhaaseen asumispaikkaan"! (Tuore galluptulos kertoi, että skandinaavit ovat tässä suhteessa kärkeä, Suomi vasta viides ja Kanada kirimässä ohi.) Kevät on kuitenkin kuun lopulla jo kääntymässä kesäksi ja kaikki mahdollinen on kukassa. Katujen varsilla kukkivat koristepuiksi istutetut tuomet, kirsikka- ja koristeomenapuut sekä maassa kielot, tulppanit ja unikot. Jopa syreeni aloittelee kukintaa, kukkiikohan mikään enää myöhemmin kesällä?
Toukokuun isot uutiset ovat edelleen olleet Irak, SARS, West Nile virus ja uutuutena Hullun lehmän tauti. Irakin osalta täällä pohditaan, kuinka amerikkalaiset nyt suhtautuvat kanadalaisiin, kun ei oltu mukana sotatoimissa. Toivottavasti ne eivät ole kamalan kiukkuisia! SARS puhkesi juuri kuun lopulla uuteen kukkaan Torontossa, vaikka jonkin aikaa näytti, että tilanne olisi täydellisesti hallinnassa. West Nile virus ei tietääksemme ole vielä ehtinyt Albertaan, mutta lintukuolemia on jo ollut naapuriterritorioissa. Hyttysiä tuntuu kyllä metsissä ja kosteikoilla riittävän rajusti, joten jos virus tänne ehtii, on meillä kohtuulliset mahdollisuudet saada siitä osamme. Hullun lehmän tauti taas kohautti kansaa kovasti, ja amerikkalaiset sulkivat heti rajan kanadalaiselta lihalta. Karjataloushan on täällä todella suuri bisnes. Taudin alkuperää selvitetään kuumeisesti ja ihmetellään, miten kummassa sairaan lehmän näyte makasi kuukauden laboratoriossa ennen testiä. Kautta rantain on arveltu, että tauti tulisi USA:sta: kanadalaiset lihafarmarit ovat kuivien katovuosien vuoksi ostelleet sieltä laittomasti proteiinirehua. Jenkkilässähän on ollut viimeisin BSE-tapaus vain pari vuotta sitten...
Jääkiekon MM-kisat päättyivät Kanadan loppuotteluvoittoon. Moraalinen voittaja on kuitenkin mielestämme Ruotsi, koska paikalliset eivät noteeranneet MM-kisoja oikeastaan lainkaan. Paikallisissa lehdissäkin MM-voitto kuitattiin pienin uutisin, vähän kuin Suomessa "Talvi yllätti autoilijat - pelti rytisi Kiikoisissa". Heja Sverige!
Elämämme on uskomattoman säännöllistä lukuunottamatta Matin työelämää ja lintuharrastusta. Eelis luopui tutista. Hillalla on jumppa perjantaisin; se on kehittänyt hänen motoriikkaansa jo nyt valtavasti. Tyttö nauttii täysillä trampoliinilla pomppimisesta ja kaiken maailman roikkumistempuista, joita pitää tietysti harjoitella myös kotona sohvalla. (Onneksi sohva ei ole tuliterä.) Hanna laulaa kuorossa maanantaisin, ja Matilla on soittotreenit sunnuntai-iltapäivisin Suomi-kerhon tapaamisten perään. Elämäämme ei suuremmin järkyttänyt edes se, että ollessamme menossa 23.5. George Laken entomologiselle asemalle ei kaupan maksukone hyväksynyt pankkikorttia, vaan pulputti "This card has been cancelled". Viereisen rakennuksen Bank of Montrealin seinäautomaatti ilmoitti tylysti, ettei voi antaa tilitietoja ja kehotti ottamaan yhteyttä kotikonttoriin. Rahaa tilillä piti olla!
Vietimme leppoisan viikonvaihteen korttihässäkästä huolimatta. Maanantainahan asia selviäisi. Aikuiset rakensivat Matin ikkunapyydyksiä, lapset juoksentelivat pihamaalla ja auttoivat pyydystehtailussakin. Lauantai-iltana asemalle tulivat John sekä lähes koko Spence Lab. Hilla ja Eelis saivat hyvää seuraa sammakkolammikoille ja metsäpoluille. Aseman haavit kuluivat käytössä. Kyllä kai mekin pieninä ötököitä keräilimme, se ei vain herättänyt kovin suurta kiinnostusta aikuisissa... Nyt Hillan ympärille kerääntyi heti ainakin viisi aikuista kehumaan, miten erityisen hienon leppäkertun hän onkaan pyydystänyt! Illalla grilli ja nuotio pöhähtelivät iloisesti syytäen porukalle makkaroita, vartaita, sinisorsaa ja lammasta. Oluttakaan ei pitänyt puuttuman, Timillä oli kitara ja suomalaiset jaksoivat ihmetellä, kuinka kanukit osaavatkin paljon country-lauluja! Sunnuntaiaamu valkeni rauhallisesti, Matti ja Hilla lähtivät hetimiten verstaalle rakentamaan pyydyksiä (meillä ei veistetä puu-ukkoja kuten Eemeli-kirjassa) ja kävivät illemmalla ajamassa pienen lenkin mönkijällä. Eelis vähän pelkäsi mönkijän kovaa ääntä, mutta Hillalla oli ajolenkin jälkeen niin leveä hymy, ettei ole aikoihin nähty! Päivän päätteeksi aseman viereisestä metsiköstä löytyi kalkkunan pesä, ja pariskunta pyöri tuntumassa. Lajin ei pitäisi pesiä satojen kilometrien säteellä! - Ai niin, se pankkikortti... Maanantaina selvisi, että ilmeisesti joku oli onnistunut kopioimaan kortin magneettinauhan ja pankki oli heti sen huomattuaan sulkenut kortin. Rahat olivat yhä tallessa, ei kun uusi kortti!