HEINÄKUU 2005

Kuukauden sää oli melko lämmin ja poutainen, joskin muutamia sadepäiviäkin mahtui joukkoon. Muutama tiukka tutkimusryhmän kokous ja elo-syyskuussa päälle puskevat kongressit rajoittivat ulkona olon lähinnä nopeisiin sujahduksiin kampuksella.

Aloitin heinäkuun retkeilyt 1.-7.7. Kalliovuorten turneella. Kyseessä oli perheretki, ja mukana oli pari vierasta kaukaa Suomesta. Kannettava tietokone piti huolen, että ehdin edistämään entomologiaa melkein enemmän kuin lintumaailman tuntemustani. Matka kuitenkin alkoi hyvissä tunnelmissa, koska jo ensimmäisenä iltana Jasperissa havaitsin maailmanpisteen. Ajoin ilta-yhdeksän aikaan Maligne-kanjonin pohjoiselle näköalapaikalle, ja hetken kiikarilla tähysteltyäni huomasin kaksi tervapääskyn kaltaista suihkijaa kokomustissaan. Black swift (Cypseloides niger) oli habitukseltaan kuin lihava tervis, mutta löi siivillään vahvemmin ja vaivattomammin; ero oli ehkä kuin vertaisi nuoli- ja muuttohaukkaa toisiinsa.

Seuraavat neljä päivää retkeilimme lähinnä turistikohteissa, joskin kiikari hengaili mukana. Jasperin Celestine Fire road'illa 2.7. näkyi kaikenlaista; seutu tuntui olevan Jasperin kohteista paras. Kerttuleita, amerikantilhiä, valkopäämerikotka, junkkoja... Kuulin valkokurkkusirkun laulun; laji on täällä vaikeasti havaittava ja vähälukuinen. Kaukana tunnelmoi erakkorastas. Kedot kukkivat komeasti, kuvasin hieman perhosia. Ohdakeperhonen oli kaikkialla runsas. Laji vaeltaa Kanadaan joka seitsemäs vuosi, nyt oli meneillään melko kova vaellus. Seuraavan päivän pysähdykset olivat lähinnä maisemien vuoksi (Athabasca Falls ja Columbia Icefields), mutta onnekkaasti havaitsimme vanhan maakotkan, lukuisasti paikallisia harmaavoittoisia hakkeja ja vajaa kymmenen muuta lajia. Illaksi pysähdyimme Bow Lake'lle, koska suunniteltu motelli Icefields Crossings'issa oli täynnä. Bow Lake oli kaunis; majoituspaikkamme Nun-Ti-Jah Lodgen hauskin elämys oli nähdä paikallinen sauna (klikkaa tästä, niin saat lisätietoja). Järvellä oli 16 pilkkasiipeä, muttei muuta. Lähimetsässä ja -niityillä oli mm. kymmeniä juovapääsirkkuja (Eelis kutsui niitä nimellä "juomapääsirkku"), muutama Wilson's warbler, kaksi erakkorastasta ja kanadankuukkelia sekä Fox sparrow'eita. Havaitsin myös vuoristossa kovan lajin, yksinäisen, tumman Swainson's hawk'in.

Bow Lake'lta siirryimme Banffiin ja Canmoreen ajaksi 4.-6.7. Linnusto oli määriltään kesäisen vaatimatonta, mutta muutama Willow flycatcher (jonka määrittäminen tuntui huomattavasti helpommalta kuin vuotta aiemmin!) ja pari Townsend's warbler'ia kevensivät tunnelmaa. Koko porukalla riitti hengen haukkomista, kun katsoimme kalasääsken pesää korkean jyrkänteen reunalta. Tutut kerttulit ja "sirkut", Blackbird'it ja pääskyt olivat lukuisia. Ajomatka 5.7. Kananaskis Country'n puolelle ei tarjonnut oikein mitään, joskin "amerikan" pohjantikka näkyi. Minnewanka Lake'lla pyöri neljän pääskylajin sekaparvi: Tree, Barn (= haara), Bank (= törmä) ja Cliff swallow.

Kalliovuorilta ajoimme 6.7. Drumheller'iin, missä vietimme aikaamme seuraavaan puoleen päivään. Linnusto oli preeriamaista: Blackbird'eja, Vesper sparrow'eita, Mourning dove'ja, muutama tunturikiuru, Mountain bluebird'eja, ja pensaikkoisissa puronvarsissa useita Gray catbird'eja. Hienoimpia hetkiä oli havaita lähellä Drumhelleriä Prairie falcon -pari. Petoja tuntui vuoriston jälkeen muutoinkin työntyvän ovista ja ikkunoista; etenkin amerikantuulihaukka sekä Buteot olivat runsaita. Dinomuseon (Royal Tyrrell Museum) ulkoilupolulta löytyi tuttu Rock wren. Sitten tsekkaamaan fossiilit ja kotiin...

Kävin keskiviikkona 13.7. hieman yllättäen House river'illä Andrea Dechenen kanssa. Päätavoitteemme oli löytää Sericoda quadripunctata -kovakuoriaista, joka on palospesialisti. Tässä mielessä retki oli turha, emmekä nähneet juuri odotettuja tikkojakaan. Retki ei kuitenkaan mennyt täysin ns. käteen. Metsissä oli runsaasti tutuiksi tulleita lajeja (mm. junkko, Chipping sparrow ja valkokurkkusirkku), näimme pari mustakarhua ja löysimme kalasääsken pesän. Kuusilokkeja oli kymmenisen, kaksi nuorehkoa valkopäämerikotkaa notkui puissa ja yksinäinen amerikanharmaahaikara kauhoi menemään. Spruce grouse -poikue yllätti, sain muutaman kuvankin!

Seuraavalla viikolla 19.-21.7. olin jälleen pohjoisessa, nyt territorion länsireunassa EMEND-alueilla lähellä Peace river'iä. Hyönteispyydykset koettiin rivakkaan tahtiin, sää suosi. Lintupuoli jatkoi kesäisiä esityksiään. Matkan parhaimmistoa olivat muutamat amerikansinisuohaukat, -avosetit ja -pohjantikat. Käpylintujakin (kirjosiipiä) oli liikkeellä ensi kertaa moneen kuukauteen! Yksittäinen sapsucker rummutti, junkoilla ja keltaperäkerttuleilla oli lentopoikueita.

Aika tehdä muutama lähiretki. Kävin kiertelemässä Big Laken seudulla 23. ja 24.7. Rannoilla särisivät Le conte's ja Clay-colored sparrow'it, Yellowthroat jauhoi kuten aiemminkin. Järvellä oli runsaasti uikkujen, sorsien, sotkien ja nokikanojen poikueita. Blackbird'eja näkyi isohkoina parvina langoilla, taivaalla ja pelloilla. Preerianaurulokkiparvia matkasi edestakaisin, osa jo nuoria. Muutama vanha kuusilokki rääpätti, Forster's tern'eja ja mustatiiroja suihki kalojen ja hyönteisten perässä. Yksinäinen kalatiira toi kaivattua itseluottamusta; en ollut havainnut lajia aikoihin ja olin jo pitämäisilläni Forsteria vaikeampana kuin se onkaan. Läntisen kaatopaikan altailla oli satoja rengasnokka- ja kalifornianlokkeja sekä jokunen kahlaaja, pääasiassa keltajalkavikloja. Jälkimmäisenä päivänä katsastin yöhaikarakoloniankin. Nuorisoa notkui pajujen latvuksissa, mutta jalohaikarapari vain näytti sinnikkäästi joko hautovan tai suojaavan vielä hyvin pieniä poikasia! -- Kuun lopun (30.7.-1.8.) olimme taas Boylessa Karvosten vieraina. Valitettavasti tuleva Australian kongressimatka oli karulla tavalla konkretisoitumassa, ja enin osa ajasta meni esitelmää kasatessa. Kalasääskiperhe oli kolmen linnun voimin lennossa, amerikanjääkuikat kailottivat yötä päivää ja 1.8. havaitsin Albertin pihassa Broad-winged hawk'inkin. Mutta sehän on jo seuraavan kuun puolella...