MAALISKUU 2005

Helmikuun loppu oli ollut todella keväinen, joten linnusto-odotukset olivat korkealla maaliskuun alussa. Palattiin kuitenkin talveen, lunta tuli ehkä 20 cm, pakkasia ja kelirikkoja vuorotellen. Muuttolintuja kuitenkin saapui -- tosin niukasti.

Tein päivän tehoretken Wabamunin seiduille 5.3. Mukaan lähti Edmontonissa asustava britti Richard Thomas, jonka kanssa olikin leppoisa retkeillä ja etenkin kommentoida kanadalaisten tapoja ja Albertan vaatimatonta ympäristöpolitiikkaa. Sää oli lämmin, vähätuulinen. Sininen Escort kiidätti meidät alkuun Geneseen voimalaitoksen lauhdejärven rannoille. (Oikeastaan järveä joutuu katsomaan teiden varsilta.) Satoja sorsia, pääasiassa sini, pari sataa sotkaa (runsain Redhead), reilu sata telkkää, kymmeniä pikkutelkkiä ja isokoskeloita. Havaitsimme pian parempaakin, sillä kauempana aidantolpassa istuskeli nuori tunturihaukka! Muutamia pulmusia lensi yli, järvellä kellui mustakaula- ja kaksi mustakurkku-uikkua. Yhdeksän pikkujoutsenta, satakunta kanadanhanhea. Nämä isot olivat jo luultavasti muuttaneita, siksi kovia määrät olivat verrattuna aiempiin talviretkiin.

Jatkoimme Keephills'ille ja katsastimme lauhdejärviä TransAltan maatilalta ja länsirannalta. Sorsia toista tuhatta, valtaosa sinisorsia, neljä sotkalajia, noin 50 kanadanhanhea ja päivän ainoaksi jäänyt vanha valkopäämerikotka kauhomassa pohjoiseen. Sundancen allas oli tyhjän näköinen, reilu sata kanadalaista laidunsi pellolla. Sundance Meadows'in vuoritiaista ei näkynyt, urpiaisia sitä vastoin oli vajaa 50. Jatkoimme Seba Beach'ille, peruslinnustoa: tiaisia, nakkeleita, korppeja, tikkoja, urpiaisia ja lopulta yksinäinen kanadankuukkelikin.

Päätimme retken kiertelemällä Fallis'in pikkukylän ruokintoja (ei erityisempää) ja tapittamalla Wabamunin kylän laiturilta pitkää sulaa helmikuussa löytämäni isolokin toivossa. Jäällä muutaman kilometrin päässä lojuikin oikean värinen ja kokoinen mytty, mutta mikäli se oli joskus ollut vetreä hyperboreus, nyt olivat vitsit vähissä. Telkkiä, pikkutelkkiä, sorsia, sotkia ja isokoskeloita, ja lopuksi huomasin kaukana viden lokin parven. Arvelimme selkien tummuuden vuoksi niitä kalifornianlokeiksi, mutta laji oli tietenkin jätettävä auki...

Maaliskuun puoliväli oli kiireistä töiden puolesta, mutta tein perheretken Wabamunille 19.3. Lunta oli edelleen 10-15 cm, pikkupakkasta ja hiljalleen leijailevaa lunta. Aloitimme Wabamunin kylän laiturilta, lokkeja oli nyt enemmälti, vajaa sata, määritin kolme lajia: amerikanharmaa, kalifornian ja rengasnokka. Kanadanhanhia seisoskeli jäällä noin 420 ja mekkala oli siksi kova. Kiertelimme sitten Sundancen ja Keephills'in altailla, mutta lämpötilaero ilman ja veden välillä oli suurempi kuin Wabamunilla ja usva siksi melko sakeaa. Havaitsimme sentään kaksi valkopäämerikotkaa ja lapinharakkaa, satoja kanadanhanhia ja monipuolisesti sorsia ja sotkia. Tavoitimme menestyksellä talvehtineen Mountain chickadeenkin. Muutama amerikanvaris oli tullut! Tuntui ilahduttavalta taas katsella niiden liitelyä siivet loivassa V-asennossa sekä kuunnella hyväntuulista raakuntaa. Kevät!

Kuun lopulla minulla oli entomologikongressi Victoriassa, ja koska Spence lupasi maksaa kongressin majoituksen, lähdimme koko perhe matkaan -- uudella Dodge Caravan'illamme totta maar. Raportti tästä. Mikä oli lähtiessä, sillä 25.3. Edmontonissa oli melkein 25 cm lunta, kun Vancouverissa kuulemma rehottivat kevään kukat! Hanna ajoi menomatkasta valtaosan, koska minulla oli esitelmä tekemättä ja data analysoimatta. Perjantaina hurautimme Jasperin kautta British Columbian puolelle Valemount'iin. Havaitsimme vauhdissa mm. vanhahkon maakotkan ja esiaikuisen valkopäämerikotkan, amerikanvariksia ison liudan ja vähän vesilintuja. Lauantaina 26.3. ehdin näyttöruudun yli havaitsemaan jo yhtä sun toista, sillä lumettomassa B.C.:ssa oli lintuja paljon enemmän kuin Albertassa. Niityillä pomppi kymmenittäin punarintarastaita, yksinäinen kalkkunakondori kaarteli Little Fort'issa ja 14 Trumpeter swan'ia riuhtoi nimettömällä tulvalammella veden alta apetta. Pysähdys Kamloopsin hyvällä altaalla (aivan 5-tien vieressä) tuotti kasan hyviä vuosipisteitä, kuten Tree ja Violet-green swallow'eita, muutaman Western meadowlark'in, Wood duck'in (liekö morsiosorsa suomeksi?) ja islannintelkkäparin. Muutaman kilometrin ajon jälkeen tienvarren sorsaparvesta löytyi kotoinen haapanakoiras, ja kevään ensimmäinen Mountain bluebird (koiras) viuhtoi pohjoiseen. Vancouverin seudulle tullessamme alkoi myös lokkeja näkyä enemmälti, neljää lajia, eikä valkopäämerikotkakaan olut mikään harvinaisuus.

Yövyimme Vancouverissa ja retkeilimme 27.3. Boundary Bay'n ympäristössä. Hanhia, sorsia, lokkeja, kahlaajiakin jonkin verran. Havaitsimme kaikkiaan kymmenen eurooppalaista haapanaa! Muutama Savannah sparrow särisi rantaniityllä, amerikantylli saapui katsomaan mitä preerian asukit täällä tekevätkään, ja paljon muuta. Erikoisinta oli havaita valkopäämerikotkan hätistävän amerikanisolokkia kihumaisesti ilmassa, kunnes lokki oksensi kuvun tyhjäksi. Kotka nappasi putoavan evään kynsiinsä ilmassa ja tunki omaan suuhunsa! Illaksi ajoimme Tsawwassen'in lauttarantaan, näimme runsaasti lapasotkia, pilkkaniskoja ja sepelhanhia (nigricans), ja purjehdimme pimenevässä illassa Victoriaan.

Seuraavat päivät 28.-31.3. olivat etupäässä kongressia. Kävimme kuitenkin perheretkillä Victorian rannoilla. Oli leppoisaa katsella pulmussirrejä, alaskankarikukkoja sekä runsaita pilkkaniskoja, virta-alleja, tukkakoskeloita, amerikanisolokkeja sekä merimetsoja (kolme lajia) ja ruokkilintuja (neljä lajia). Paikallisia kalalokkeja (Mew gull) oli merellä satoja. Tutun runsaat härkälintu ja mustakurkku-uikku somistivat leppeitä laineita. Merellä kellui hylkeitä ja muutama merileijonakin.

Kongressin loppuessa loppui maaliskuukin. Jatkettakoon retkikuvaelma silti loppuun, vaikka mennäänkin huhtikuulle. Perjantaina 1.4. pyörähdimme Victorian rannoilla, tuttua lajistoa, joskin vanha eskimolokki ja kyyhkyhaukka (Cooper's hawk) olivat retkelle uusia. Ajoimme päivän mittaan Nanaimoon ja edelleen Vancouver Island'in itärannalla sijaitsevalle Qualicum Beach'ille. Auringon laskiessa ihastelimme reilua tuhatta kuusilokkia ja monipuolista vesilintulajistoa, joista runsaimpia olivat lapasotka (n500), pilkkaniska (n500), pikkutelkkä (n300) sekä amerikaniso- ja kalifornianlokit (molempia satakunta). Seuraava aamu 2.4. valkeni Qualicum'in pienessä, kohtuuhintaisessa Sand Pebbles -motellissa, jonka parvekkeelta staijasin aamukahvia hörppien klo 7.15-8.45 noin 1400 pilkkaniskan ohilennon. Lisänä oli monipuollista lokki- ja vesilinnustoa, ja paikallisena lokkimassassa oli retken toinen vanha eskimolokki. Punarintarastaat ja tummajunkot lauloivat. Illaksi ajoimme Tofinoon; matkalla katsastimme luonnonnähtävyydet Little Qualicum Falls ja Macmillan Cathedral Grove. Linnusto oli tavanomaista, puukiipijä, hippiäisiä, pari Pileated woodpecker'ia, surisevia Varied thrush'eja. Ylängöllä saimme tuta kovan lumimyräkän, onneksi Tofinossa lumesta ei ollut tietoa. Ennen majoittumista kävimme katsomassa Sharp Road'in päässä olevat erinomaiset laskuvesilietteet; kahlaajia, sorsia, Belted kingfisher, polskiva saukko. Linnuston helmet olivat seudulla vähälukuiset kuusi- ja rengasnokkalokki. Tietenkin matkan ensimmäiset kolibritkin (Rufous humm) ilahduttivat.

Kaksi seuraavaa päivää (3.-4.4.) retkeilimme Tofinon ja Ucluelet'in rannoilla. Lokkeja ja vesilinnustoa oli monipuolisesti, kahlaajia niukemmin. Isokeltajalkavikloja kuitenkin, yksinäinen taivaanvuohi, alaskankarikukkoja, tundrakurmitsoja. Suht kova havainto oli 3.4. Sharp Road'in lietteellä ollut vaihtopukuinen amerikan- tai siperiankurmitsa. Staiji samana päivänä Ucluelet'in majakalla oli vaisua, joskin muutamia pikkukajavia, pieni tundrahanhiparvi ja muutama kymmenen kuikkalintua näkyi. Aurinko paistoi lämpimästi, maininki oli kova ja pärskeet mahtavia. Samana päivänä Wickaninnish'in hietikon reunassa ruokaili paikallisten hippiäisten joukossa retken ainoaksi jäänyt kerttulikin, Orange-crowned warbler. Illalla Sharp Road'in lietteellä lepäili 18 pienen, tumman kanadanhanhen parvi ("Dusky canada goose", taas on nojatuolipiste tulossa). Tavan haapanoita oli amerikkalaisten joukossa peräti viisi! Lietteellä pyörähtivät vielä ampu- ja muuttohaukka. Kuun neljäntenä retkeilimme vielä Tofinon satamassa ja lähirannoilla; tuttua lajistoa, mitä nyt lokit ja merimetsot olivat hyvin lukuisia. Western gull'ejakin näkyi muutama. Illaksi ajoimme alkuun Nanaimoon, lautalla Vancouveriin ja yöksi Hopen pikkukaupunkiin Kalliovuorten kainaloon.

Seuraava päivä (5.4.) valkeni suhteellisen kauniina, ja päätimme ajaa minkä jaksaisimme kohti Edmontonia. Matkalla teimme pari pysähdystä lintujen vuoksi. Kamloops'in tuttu allas tarjosi jälleen maittavan vesilintujoukon, nyt joukossa komeili tavan haapanaparikin, lapasotkia peräti n40 mutta pikkuisia vain 3/3. Clearwater'in pikkukylän tulvapellolta löysimme retken ties kuinka monennen eurooppalaisen haapanan ja kaksi amerikankuovia. Ainokainen amerikantuulihaukkakin näyttäytyi. Jaksoimme illaksi Jasperiin, missä punarintarastaat ja pari Varied thrush'ia lauloi kuulakkaassa kevätillassa. Seuraavan päivän käytimme kotimatkaan, pysähtelimme katsomaan luonnonihmeitä (vesilintuja ja vuorilampaita) ja seisoskelimme hetken Wabamunin kylän laiturillakin. Kevät oli selvästi ulottanut lonkeronsa Albertaan, oli todella lämmin ja leppoisa ilma, lumet sulaneet.