"Charmikas herra, joka loistaa kouluradoilla. Hoitaessa Ehta näykkii, mutta muuten se on kiltti. Ratsastaessa ihanan pehmeä ja kuuliainen. Ehta rakastaa piehtaroimista ja rauhallisia maastolenkkejä."

Harjatessaan Ehtaa täytyy koko ajan pitää silmällä, mitä ori puuhailee. Jos on hetkenkin omissa maailmoissaan, Ehta näykkäisee kiukkuisesti kuin muistuttaakseen, että sen täytyy olla huomion keskipiste. Ehdan hampaita saa varoa myöskin satulaa laitettaessa. Ehta tykkää kunnon harjauksesta pidemmän mittakaavan puitteissa. Sillä on omat suosikkirapsutuspaikkansa, joita kihnuttaessa sen turpa alkaa tehdä nykiviä liikkeitä. Suosikkikohdat vaihtelevat lähes päivittäin Ehdan mielialan mukaan. Ehta piehtaroi varsin usein ja sen puhdistuksessa on kova urakka jos meinaa saada herran kiiltämään. Onneksi se ei sentään valikoi kovin kuraisia paikkoja. Harjan selvittäminen kuuluu Ehdan mielestä inhottavimpiin hoitotoimiin. Se viskoo päätänsä ja yrittää napsia hampaillaan. Hännän kampaamisesta se ei sen sijaan sano mitään. Kavioiden puhdistuksessa on hauska leikkiä. Ehta nostaa etukavionsa niin, että se kuopaisee ilmaa suurella kaarella ja vasta sitten jättää jalan paikoilleen puhdistettavaksi. Takakavioitaan se ei jaksa kannatella vaan jättää koko raskaan homman hoitajalle.

Ehta käyttäytyy esimerkillisesti silloin kun sitä lastataan. Hiukan nuuhkittuaan lastaussiltaa se kävelee rauhallisesti koppiin. Se ei hievahdakaan kun riimunnaru sidotaan etupuomiin. Ehta matkustaa suht' rauhallisesti. Se käyttää aikansa pääosin syömiseen ja alkaa kolistella vasta kun auto pysähtyy. Ehta odottaa kiltisti paikoillaan kun silta lasketaan ja sen jälkeen se peruuttaa vauhdilla ulos.

Kesällä Ehta ei piittaa hyttysistä ja paarmoista tuon taivaallista, se vain syö ruohoa ja silloin tällöin huiskaisee hännällä. Verenimijätkin ovat kai huomanneet sen, sillä ne parveilevat Ehdan ympärillä, ja hevosparka on aivan paukamilla. Tämän takia Ehta täytyy sumuttaa aina hyönteiskarkotteella ennen laitumelle viemistä. Talvella se nauttii suuresti lumesta. Kun Ehta on syönyt heinänsä, se ryhtyy etsimään lisää suuhunpantavaa lumen alta kaivamalla kuoppia hankeen. Ehdan talvipuuhiin kuuluu myös reen veto. Sen vetämässä reessä voi luottavaisin mielin istua ja nauttia tasaisesta, varmasta kyydistä.

Ratsastaessa Ehta on luku sinänsä. Se on pehmeä suustaan ja sitä voidaan ratsastaa sekä nivelellä että kangella. Ehta on herkkä myös eteenajaville avuille. Sitä tarvitsee vain ratsastaa aikansa ennen kuin raskastyyppisen suomenhevosen saa kulkemaan kevyesti ja ilmavasti. Ehdalla on pitkät askeleet. Käynnin jäljissä näkyy huomattava yliastunta. Ehdan saa hyvin kaikissa askellajeissa polkemaan alleen ja käyttämään takaosaansa. Etuosan muoto on näyttävä, kun Ehta taivuttaa paksun kaulansa kaarelle. Keskiravikaan ei ole ongelma, sillä jo pieni aika irrottavien liikkeiden parissa saa Ehdan ojentamaan etujalkansa suoriksi pitkälle eteen. Laukannostossa Ehta on tarkka painoavusta. Jos istuu vinossa, se nostaa väärän laukan. Toisaalta asia on hyvä, sillä Ehta osaa nostaa laukan myös pelkän painon ja istunnan avulla. Ehdan laukka on matkaavoittavaa, mutta sen voi tarvittaessa myös koota lyhyeksi ja korkeaksi.

Ehta ei ole kovin lahjakas hyppäämään, mutta se selvittää silti pienet esteet ihan hyvin. Ehta hyppää parhaiten kun tie on esteelle suora. Vinoissa lähestymisissä se usein kieltää tai menee esteestä ohi. Ehdalla on tapana ponnistaa hyppyyn vähän liian aikaisin, joten sen hypyt ovat suuria. Ehdalle täytyy esteellä antaa täysi vapaus venyttää kaulaansa. Vauhti saattaa kasvaa kuin huomaamatta kohti estettä ja esteen jälkeen Ehta välillä yllättää pienellä pukilla.

Maastossa Ehta on rohkea ja rauhallinen. Se tykkää haistella metsän tuoksuja. Ehdan kanssa voi myös maastoilla porukassa, sillä ori käyttäytyy esimerkillisesti muiden hevosten kanssa, kunhan välimatkat pysyvät kunnollisina. Ehta rakastaa kunnon laukkaa. Sänkipelto on sen suosikkipaikka. Siellä Ehta jaksaisi laukata vaikka kuinka kauan, mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Ehta ei ikinä lähde hallinnasta vaan kuuntelee ratsastajaa vaikkei aina haluaisikaan.