|
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- Maytino Aristocrat
Miten olenkaan saanut tällaisen hevosen käsiini? Tinoa minun ei todellakaan ollut koskaan aikomusta hankkiakaan, mutta jokin tässä upeansävyisessä ruunikossa estekonkarissa minua silti kiinnosti. Kasvattajansa mukaan ori on "erittäin hienoluonteinen ja kuin luotu rataesteille", joskin minun täytyy yhtyä siihen, halusinpa tai en. Ja kyllä minä oikeastaan haluankin. Tino tuli minulle yllätyksenä, mutta tämä yllätys lukeutuu niihin hyviin, joita on ilo kokea. Tino on luonteeltaan oikeasti kovin herrasmiesmäinen. Sehän on puhdas gentlemanni, ihan niin kuin englantilaisten miehien pitää ollakin. Tinoa voisi luonnehtia persoonaltaan kovin rauhalliseksi (huomioiden kuitenkin, että se edustaa sitä komeampaa sukupuolta) mutta päättäväiseksi - tässä hevosessa eivät valitettavasti yhdisty welshponien ponimaisuus ja täysiveristen räjähdysherkkyys - vaikka herkkä meidän Tinokin osaa olla, ainakin ratsastaessa. Hoitaessa Tino käyttäytyy aina mallikkaasti, vietti se sitten aikaa missä tahansa tai kenen kanssa tahansa. Orin kanssa ei tarvitse tapella, sillä se lukee varmasti ihmisiä paremmin kuin avointa kirjaa; aika usein meistä tuntuukin, että Tino lukee ajatuksiamme ja toimii toiveiden mukaan, sillä tälle hevoselle en ole joutunut suuttumaan vielä yhtään kertaa. Tino tulee toimeen ihan kenen kanssa vain, se sietää myös lapsia ja osaa olla oma rauhallinen itsensä vaikka millaisessa seurassa tai paikassa. Joskus olen kuullut Tinoa "kehuttavan" turhankin ruunamaiseksi, mutta kyllä tässäkin viilipytyssä sitä ruutia on, ainakin silloin, kun sitä tarvitaan. Tino on ratsuna varmasti kokemisen arvoinen. Sääli heitä, jotka eivät tätä punaruunikkoa ole päässeet kokeilemaan, mutta varmasti pelkkä kentän laidalla istuskelu ja orin seuraaminen katseella voivat antaa osviittaa siitä, miten hieno Tino onkaan. Se on erittäin herkkä avuille, mikä varmaan juontaa juurensa sen täysiveritaustasta. Lisäksi kilpailuissa se on paljon rauhattomampi kuin kotona - todellista kilpahevosen ainesta, sanoi kasvattaja aikanaan - ja minä tykkään yhtyä näihin lausahduksiin joka kerta. Tinossa ei oikein ole moittimista, ori on kuuliainen ja tekee tasan sen mitä pyydät. Esteillähän se on aina omassa elementissään; herkkä, nopea ja vähän ylikierroksillakin käyvä estetykki, joka ylittää helposti yli metrinkin radat. Sukutaulu & sukuselvitys
Tinon suvusta en osaa kauheasti valittaa. Tasan 50% welshverta ja toiset 50 pelkkää täysiveristä: millainen kilpaponi siitä saadaankaan aikaan? Melkoinen, ainakin jos Tinoa katsoo. Isänsä puolelta suku on täysin kotoisin kotimaastaan Isosta-Britanniasta. Toisin kuin voisi kuvitella, se on täynnä lähinnä este- ja kenttäpuolen hevosia, ei niinkään laukkaajia, vaikka niitäkin tapaa jo kolmannesta polvesta. Tinon isä, Aristocrate xx on raamikas ja tummanpuhuva ori, joka kilpailee vieläkin kenttäradoilla vaativalla tasolla. Aristocraten molemmat vanhemmat (sekä myös isovanhemmat) ovat kaikki olleet hienoja kisapuolen suoriutujia etenkin vaativalla tasolla, joten kovasta käyttöhevoslinjasta voitaisiin puhua. Näyttelymenestystä Aristocrate tai sen sukulaiset eivät ole niinkään niittäneet, mutta täyden kympin jalostushevosia ovat olleet kaikki: samasta isälinjasta on lähtöisin myös lukuisia muita, niin täysiveri- kuin ponipuolellakin, hyviä suoriutujia kenttään ja rataesteille. Emältään Tino on aivan varmasti saanut kauniin värityksensä ja hyvän rakenteensa. Myös useimmiten melko rauhallinen luonne voisi olla emänsä, Blodeuweddin ansiota. Tämä valitettavasti jo edesmennyt ruunikko B-sektion tamma ehti olla monen kilparatsastajan ponina ennen kuin se sitten myytiin Tinon kasvattajalle Howard Yorkille, joka teetti tammalla muutaman varsan sekä kiersi sen kanssa ahkerasti näyttelyitä; tästä kielivät varmasti useat palkinnot sekä kantakirjan II-palkinto. Blodeuwedd oli aikanaan myös kova kilpaponi, ja se niitti mainetta hieman alle metrin rataesteluokissa eri tasoilla ja eri ratsastajilla. Myös kouluratsastuspuoleen tuli tutustuttua, mutta siellä Blodeuwedd ei koskaan ollut yhtä omiaan kuin esteillä. Tamma sai ennen kuolemaansa yhteensä neljä varsaa, joista kaikki (Tino mukaanlukien) ovat olleet hyvärakenteisia sekä -luonteisia esteponeja. Jälkeläiset & jalostusinfo Tino ei valitettavasti ole juuri nyt tarjolla jalostukseen. Ensimmäiset tammansa ori astuu pääasiassa kisauransa lopetettuaan, muutamia poikkeustapauksia voidaan kuitenkin harkita muutaman ERJ-sijoituksen / muun meriitin jälkeen. Kilpailukalenteri - estekisoista merkittynä vain voitot ja sijoitukset - ei vielä toistaiseksi. |
