|
|
|
|
|
|
|
 Virtuaalihevonen/A SIM game horse Letitia Chill - Moon niin orottanu sua, Lempi-Lahja! -  © Karoliina. Do not copy. Ei vielä meriittejä. Tavoitteena ainakin kantakirjaus ja ehkä myös KRJ-laatuarvostelu. • Virallinen nimi Letitia Chill • Nimenselitys Kaunis nimi :) • Lempinimi Niitä toivelapsosella riittää: Lempi <3(Lempi-Lahja :), Ilta, Iisa, "Tyylilyyli"... Mikä sitten vakiintunee... • Rotu Suomalainen puoliverinen • Väri ja merkit Tummanruunikko, ei merkkejä • Sukupuoli Tamma • Synt. 8.9.2008 • Ikääntyminen VHKR, 6 vuotta 8.3.2009 • Rekisterinumero VH-50504 • Säkä 164 cm • Painotus Kouluratsastus • Koulutustaso RE 100cm KO Saa nähdä, GP:stä unelmoidaan! • Kasvattaja jillaroo./Nottinhill • Omistaja Karoliina/Ratsukartano Musta Ori (Lue hoitokirjaa) • Luonne Letitia Chill on pitkällisen odottamisen ja kaipuun tulos. Siksi se on oma erityiskullannuppuni, vaikka minulla on kyllä taipumus kiintyä kaikkiin hevosiini aivan "erityisellä" tavalla... Kaikki kuitenkin juontuu kesään 2005 ja ensikosketukseeni hienomman virtuaalimaailman kanssa... Palataanpa siis noihin aikoihin. Jos et halua lukea Karon muisteloita, hyppää yli seuraavat kolme kappaletta. Tuolloin aloin ymmärtää enemmän koko virtuaalitouhun suureellisuutta. Kesä -05 oli mahtava riparikesäni, ja olin taas vaihteeksi innostunut virtuaalihevostelusta. Eksyin yhden kaikkien aikojeni suosikkitallini, Kinship Warmbloodsin sivuille ja samaten löysin myös Virtuaalisen Ratsastajainliiton. Vihdoin, komen vuoden virtuaaliräpiköinnin jälkeen, minulle alkoi valjeta, ettei tämä touhu olekaan pelkkää pikkutyttöjen Expage-leikkiä. Oi niitä aikoja (hassuja ulkoasuja, laittomia kuvia, epäaktiivisia ratsastuskouluja ja hevoskirjoista matkittuja Golden Star-hevosia!), jotka onneksi kyllä ovat jo ohi... Noista hetkistä saakka olen halunnut astua hiukan vakuuttavampien tallien joukkoon. Mutta se siitä vanhasta vuodatuksesta. Takaisin Letitian pariin :). Kinshipistä ihanan tekivät tietysti sen ihanat hevoset. Erityisesti ihastuin yhteen Helin tammoista, kauniiseen Antoinette de Provinceen, jolla oli myöskin niin kaunis nimi. Seurasin "Netten" elämää ja järkytyin kerran kovin, kun huomasin sen menehtyneen. Onneksi Antoinettesta jäi tammavarsa, ihana KWB Adore. Kaunis nimi silläkin. Loppu onkin silkkaa odottamista, sen odottamista, että saan RKMO:n säälliseen kuntoon ja kehtaan pyytää adorelaista varsaa. Saapui vuosi 2008 ja niin vain kävi, että Kartanon leiska valmistui ja sain viimein sen unelmavarsan talliin. Tässä se kullannuppu nyt on! Luonteeltaan tämä toivomusten täyttymys on erittäin miellyttävä. Sen ihana emä on siirtänyt tyttärelleen onneksi sen mukavan, lempeän luonteen, eikä Letitian isäkään sen puoleen mikään kaista ole. Pikkiriikkistä särmää on havaittavissa, mutta se onkin suotavaa tammalle, josta toivotaan GP-kouluratsua. Letitian lempeään luonteeseen on kuitenkin varmasti vaikuttanut sekin, että kauan odotettuna lapsena sitä on aina pidetty hyvästä ja sen kanssa on vietetty paljon aikaa. Kun se vieroitusikäisenä saapui Kartanoon, se oli ensialkuun hyvin pelokas ja hämmentynyt, mutta rauhoittui yllättävänkin nopeasti. Minuun se tukeutui kovasti, sillä olen ollut sen kanssa syntymästään asti ja välillemme on muodostunut vahva luottamus ja tunneside. Luonteeltaan Letitia on kuuliainen ja nöyrä. Olen huomattavan iloinen siitä, että jo varsana siinä havaittavissa ollut hienoinen ripaus säpäkkyyttä on korostunut tamman aikuistuessa. Näin se voi olla myös luonteeltaan voittaja-ainesta. Tämän lisäksi tarvitaan vielä paljon karismaa ja rohkeutta, jotta koulutuomaritkin voisivat vakuuttua Letitian ainutlaatuisuudesta. Nämä ominaisuudet karttunevat iän ja kokemuksen myötä, ja johan niitä Letitiasta löytyykin. Pikkutyttö on niin liikuttava, sillä kun maailma potkii sitä tai minua päähän, se hiipii varovasti luokseni ja hiljaa tökkii pehmeällä turvallaan, huokailee ja nojaa minuun. Siinä me sitten seisomme ja vuoronperään lohdutamme toisiamme. Letitian takaa löytyy erittäin pitkä, hieno suku, joka on jo pitkältä ajalta linjattu upeisiin kouluratsuihin. Letitiastakin povaan itselleni todella kovaa kouluratsua, ja toivon, että jonain päivänä löydämme itsemme ehkä jopa Grand Prix-luokista. Sitä ennen meillä on kylläkin paljon tehtävää: tamma on luonnostaan hyvin herkkä, kuuliainen ja luottavainen, mutta muita huippuratsun piirteitä meidän tulee harjoittaa, kuten joustavuutta ja rentoutta. Tamma kyllä nauttii kovasti suorituksistaan, ja otaksun, että koulumaailman "happy athlete"-vaatimus tulee täyttymään sen osalta. Työskennellessään tamma on innokas ja ja luultavasti vanhemmiten myös sopivasti luonteikas. Se ei ole onneksi täydellisen helppo hevonen, vaan se vaatii minultakin täydellistä omistautumista. Tulokset ovatkin sitten yli kaikkien vaivojen! Letitia on erittäin sopeutuvainen ja tunnollinen, suorastaan äärimmäisen peräänantamaton hevonen jo nyt. Se varmaan harjoittelisi koko päivän jotain rasittavaa asiaa, jos käyttäisin sen luottamusta väärin ja pyytäisin siltä sellaista. Sittenkään se tuskin vihastuisi minulle. Rentoa asennetta ja hieman sellaista omapäisyyttäkin kaipaisin, mutta kaikki aikanaan. Vaikka Letitia vaatii kouluttajaltaan paljon, se myös antaa paljon, sillä sen harvinaislaatuisen sinnikkyyden ja kuuliaisuuden vuoksi sen kanssa työskenteleminen on suoranainen nautinto. Perfekstionistina se saattaa masentua tekemistään virheistä ja siksi sen kanssa virheiden sijaan tulee erityisesti kiinnittää huomiota sen ponnisteluihin ja erinomaisiin onnistumisiin. Näin sen itseluottamuskin kasvaa. Jo pikkuvarsanan Letitian askellajit erottuivat massasta, ja tamman kasvaessa ja kehittyessä ne vain paranevat. Sen emä onkin periyttänyt yleensä jälkeläisilleen erityisen hyviä askellajeja. Letitia ei ole mikään estehevonen, mutta se hyppää vähintäänkin keskitasoisesti hauskalla tekniikalla, ja se nauttii irtohypytyksestä kuin myös maastoilusta ihan mielenvirkistyksenä ja vaihteluna. Päivittäiset hoitorutiinit sujuvat yleensä oikein hyvin sen kanssa. Tamma on varsin herkkä, joten sitä ei saa ronkkia kovilla harjoilla tai kädellä. Klippaamisia se arastelee vielä vähän, mutta kuljetukset alkavat jo sujua hyvin. Letitia tietysti aina kuvittelee pääsevänsä kilpailuihin. Kilpailutilanteita se rakastaa yli kaiken pienestä jännityksestä ja hermoilusta huolimatta! Onhan se kuitenkin syntynyt huippukouluratsuksi, ja tiedän, että arasta ankanpoikasesta kuoriutuu vielä hevosbaletin Joutsenlampien upein tanssija, jonka liikkeitä katsellessaan katsojat pyyhkivät silmäkulmiaan. • Muuta tietoa Letitian, kuten kaikkien hevostemme, varustelistan löydät täältä. Letitian nahkavarusteiden väri on tobacco, ja yksi sen satulahuovista on väriltään ruskea vaaleanpuna-valkoisin reunanauhoin. Varustelistan lisäksi Karoliina on ostanut sille: - kaunis, punainen, paksu neliöhuopa sekä yleis- että koulumallisena. Huovassa vaalea kanttaus sekä komea logo. Letitialla on myös hupaan sopivat korvasuojat. - musta yleismallinen neliöhuopa punavalkoisin kanttauksin - roosaruudullinen riimu ja naru - kirkkaansininen ja vaaleanvihreä satulahuopa • Kilpailutulokset - Löytyvät täältä. • Muut aktiviteetit ja tapahtumat - Odotettu prinsessamme saapui Kartanoon 22.9. ja totuttelun jälkeen aloitti opintiensä kohti ratsu-uraa. - Letitia aloittaa kilpauransa vuoden 2009 alkupuolella. • Jälkeläiset - - • Sukutaulu
• Suvusta Olen erittäin ylpeä saadessani omistaa näin hienosta ja klassisesta suvusta tulevan hevosen. Kerrankin kyseessä on eläin, jonka suku ei ole ihan mitä sattuu vaan sukupolvien mittaan kasvattajat ovat raataneet saadakseen aikaan elinvoimaisen, tasalaatuisen linjan, joka tuottaa hienoja kouluhevosia. Isä Joke-Killer of Romulus on todellinen komistus, upea, massiivinen kantakirjakelpoinen ori, joka tulee erittäin hienosta isälinjasta ja on jo nuoresta iästään huolimatta osoittautunut loistavaksi kouluhevoseksi. Kuparinhohtoinen ruunikko on 166-senttinen. Isänisä Jack Frost on jos ei nyt aivan legenda niin tähti kuitenkin. Sirorakenteinen ori on KRJ-II-palkittu 169-senttinen ruunikko, joka menestynyt upeasti kouluradoilla ja tämän jälkeen jalostuskäytössä. Orin takaa löytyy niitä ihka oikeita legendoja, kuten Letitian isänisänisänisä VIR MVA Ch Pyrrhus II, sekä Jack Frostin hienot vanhemmat Tailwinds Rockstar, joka on myös 169-senttinen punaruunikko, ja MW Calibra, joka on 168 cm korkea ja punaruunikko väriltään. Joke-Killerin emä, siis emänemä Kenyatta FS, on kouluhevoseksi hiukan pienempi, 162-senttinen, mutta tämä fakta ei ole hidastanut tätä upeaa tammaa, joka sekin on KRJ-II-palkittu! Emänemänisä BTR Andantino on sekin mahdottoman hyvin menestynyt kouluruunikko. 168-senttisestä raisuluonteisesta orista on kehkeytynyt rusettihai niin näyttelyissä kuin kilpailuissakin: ori on esikantakirjattu ja palkittu sekin KRJ-II. Emänemä WDL Jamaica on kaunis ja hyväluonteinen hevonen, 168 cm ruunikko sekin (nyt alkaa jo tylsistyttää...). Tamma on menestynyt hienosti vaativissa kouluratsastusluokissa. Ja sitten ihana, ihana KWB Adore! Mikähän siinä olisi parasta? Sen maineikas suku, ihastuttava luonne, kaunis ulkonäkö ja rakenne, periyttäjänlahjat vaiko hienot kilpailutulokset? Kaikki! Ja erityisesti esikantakirjattu tamma itse. Mutta jos nyt pysymme sukulaisuusasioissa, niin sanottakoon ettei niissä todellakaan ole hävettävää; emänisä KWB Don Juan tuli minullekin hyvin tutuksi. Tummanrautias, melkoisen hannoversukuinen hurmuriori on kantakirjattu kakkosella ja palkittu peräti KRJ-ykkösellä! Korkeutta löytyy vain 160 cm mutta luonnetta senkin edestä. Juanin isä oli ruunikko Champion-ori, kakkosella kantakirjattu ja KRJ-laatuarvostelussa kolmosella palkittu vain sentin poikaansa korkeampi Ch Donaukünstler. Emänisänemä Alphanea Nin oli hyvä kouluhevonen, mutta ennen kaikea se näytti kyntensä jalostushevosena. 158-senttinen kaunotar oli väriltään kimo. Emänemä Antoinette de Province on se hevonen, josta kaikki lähti. Tamma oli todella kaunis punaruunikko 165-senttinen. Sen suku on vertaansa vailla, mutta tamma valitettavasti kuoli nuorena eikä ehtinyt loistaa liiemmälti kisoissa kuin jalostuksessakaan. Sukunsa puolesta sillä oli kylläkin kaikki maailman edellytykset. Emänemänisä, 162-senttinen KWB Antonio palkittiin aikoinaan sekä kantakirjauksessa että yleislaatuarvostelussa ykkösellä, ja sen hyvät jälkeläisnäytöt puhuvat kyllä tummanpunaruunikon orhin puolesta. Emänemänemä S.U Theoretica on todella kaunis ja todella suuri (172 cm) tamma. Näyttävä kimo toimi hienosti sekä kilpa- että siitoshevosena ja sen takaa löytyy peräti kahdeksan polvea hienoja hevosia. |