Frankfurtin jokakeväisessä hevoshuutokapassa oli väkeä yhtä paljon kuin yleensäkin. Tapahtumassa oli tarjolla aina yksivuotiaista maitopartavarsoista aina kisaeläkeikään ehtineitä puoliverisiä. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut etsimässä honteloa varsanketaletta, vaan nuorta, juuri parhaasen kisaikään päässyttä lupausta. Olin kierrellyt aluetta jo aamusta saakka ja vaikka muutama lupaavalta näyttänyt ehdokas olikin osunut vastaan, ei sitä täydellistä elikkoa vain ollut silmilleni hypähtänyt. Sukupuolella ei tässä tapauksesa ollut niinkään väliä, mutta halusin ehdottomasti uuden värikkään persoonan Skurvashin puoliverikaartiin.
Kun huutokauppa varsinaisesti pääsi kunnolla vauhtiin, seurasin silmä kovana lehtistäni, johon olin merkannut lupaavimpien hevosten esittelynumerot, joista mahdollisesti tekisin tarjousta. Grenier ei kuitenkaan vielä kuulunut kuumaan listaani, sillä olin jotenkin onnistunut sivuuttaamaan tämän hieman sähäkältä vaikuttavan nuorukaisen. Orin tullessa kehään se esiintyi hyvin omaksi edukseen, ainakin liikkeidensä pohjalta, mutta pälyilevä katse yleisöön ja pieni hermostuneisuus suurta väkijoukkoa kohtaan sai monet pudistelemaan päätään. Selasin pikaisesti orista tarkempia tietoja lehtisestäni. Iältään Grenier vaikutti juuri sopivalta ja en ollut uskoa silmiäni kun tajusin mistä hevosesta Grenyn isä Antoine de Pizonin polveutui. Tietysti kolmannesta polvesta pitikin löytyä sellainen helmi kuin Lycantropia, joten en voinut olla tekemättä tarjousta. Koska sain orin vielä melko kohtuulliseen hintaan, olin kauppoihin tyytyväinen. Jos ori ei osoittaisi riittävää taitoa esteille, voisin aina käyttää sitä jalostuksessa omille tammoilleni siinä toivossa, että Lycantropian legendaariset hyppylahjat onnistuisivat periytymään varsoille.
Saksalainen hannoverherra Greny ei ole tallin kalustosta siitä rauhalisimmasta ja varmimmasta päästä. Vieraisiin ääniin herkästi reagoiva ori vierastaa tuntemattomia ihmisiä, eikä päästä näitä mielellään lähelleen. Orin kotiutumisessa kesti normaalia kauemmin, yleensä uudet asukkaat tottuvat uuteen kotiinsa muutamassa päivässä, mutta Grenierin tapauksessa mentiin reippaasti toista viikkoa ennen kuin ori alkoi asettua. Epäluuloisesta asenteestaan johtuen Greny ei liiemmin lämpene kengittäjälle saatikka sitten eläinlääkärille. Näiden tehdessä töitään Grenyn parissa, apuna pitää olla vähintään yksi tallityöntekijä ja mielellään juuri sellainen joka on ollut paljon tekemisissä tämän hermokimpun kanssa. Greny steppaa tallikäytävän puolelta toiselle silmänvalkuaiset päässä muljahdelleen, kun eläinlääkäri tulee lähemmäs tekemään rutiinitarkastustaan. Ori saattaa näyttää tai kuulostaa huvittavalta kyseisessä tilanteessa, mutta todellisuudessa hommasta on leikki kaukana. Grenier on pelosta suunniltaan kun lekuri vetää vitamiiniruiskun esiin, eikä hevosen ahdituneisuutta voi olla huomaamatta tai säälimättä. Jokaisen tällaisen käsittelyn jälkeen Greny tarvitsisi kunnon annoksen nitroja tai vähintään rauhoittavia.
Ori on karsinassaan jokseenkin rauhallinen, mutta en silti suosittelisi ottamaan nokosia Grenyn seurassa. Orilla on oma vakituinen hoitajansa, mikä ei ole sinänsä ihme, kun seuraa miten ori käyttäytyy vieraan tullessa piipahtamaan sen reviirillä. Grenier peruuttaa välittömästi kiinni karsinan takaseinään, pää kohotettuna ja nuuskii sieraimet laajenneina outoa hajua. Korvat pyörivät päässä kuin ropellit, kun ori kuulostelee mahdolista tilannetta. Äkkinäinen liike saattaa laukaista orissa itsesuojeluvaiston, jolloin Greny puolustaa aggressiivisesti karsinaansa. Jos henkilö omaa yhtään itsesuojeluvaistoa, poistuu hän karsinasta mitä pikimmiten ja mieluiten niin, että karsinan ovi lukitaan tiukasti perässä.
Ratsastaessa Grenier toimii loistavasti kevyillä pohjeavuilla, mutta suustaan ori sitten olekaan niin herkkä. Harvemmin muiden hevosten kanssa viihtyvä ori ei halua muita liian lähelle kun suoritus on kesken. Yönmustaa häntää koristaa julkisissa tilaisuuksissa kirkuvan punainen rusetti muistutuksena siitä, ettei Grenyn mielenterveys välttämättä kestä liian likelle tunkevaa nelijalkaista. Kuten tallissakin, Greny on melko varpaillaan ja on räjähdysherkässä tilassa alituiseen. Niin sanottuja normaaliin elämään kuuluvia ääniä ori ei rekisteröi terveydelleen haitallisiksi, mutta erityisen tuulisella ilmalla kiinni pamahtava tallin ovi saa melkoisen hässäkän aikaan. Pukittelu ja poukkoilu minne sattuu ovat Grenierin tavaramerkkejä, kun hermot pettävät. Kuuntelijasta ori saattaa vaikuttaa mielentilatutkimusta vaativalta potilaalta, mutta todellisuudessa ori ei kuitenkaan ole niin järkyttävä sätkynukke, kuin se aluksi saattaa kuulostaa.
Esteille paremmin kuin kouluun soveltuva Grenier hyppää hyvällä tekniikalla ja orilla on huomattavaa silmää esteille. Normaalisti kokemattomat esteratsut arvioivat alkuunsa väärin esteiden korkeuksia, jolloin pudotuksa tulee helposti, mutta Grenyllä on loistava silmä esteille. Akilleen kantapäänä Grenyn tapauksessa on sen epäluuloinen suhtautuminen erikoisen muotoisiin ja värisiin esteisiin. Alkuunsa ori suostunut hyppäämään kotona auringonkeltaiseksi maalattua estettä, vaan kielsi sen joka ainoalla kerralla. Nyttemmin ori suostuu hyppäämään kyseisen hirvityksen, mutta mulkoilee aina pahasti sen nähdessään ja kieltää vieläkin, jos ratsastajan osalta esteeseen kohdistuu pieniäkin epäluuloja. Aina kun kyseessä on hieman vieraamman oloinen este, orin on ensin annettava tutustua siihen kiertämällä sitä muutaman kerran ympäri, ennen kuin hyppääminen tulee kyseeseen. Silloin tällöin Greny saa hylkäyksen kilpatilanteessa, kun se ei halua hypätä epäilyttävältä näyttävää estettä.
